Tuo kuulostaa siltä, että Typhoon ei tule valituksi. Koska tuo, että sekä hankinta - ja huoltobudjeteissa molemmissa päästään "lähelle" Suomen vaatimuksia kuulostaa siltä, että lopullisessa tarjouksessa on sitten pakko tarjota reippaasti alle 60 koneen fleetti, että sen saa meidän budjettiin mahtumaan.
Tässä alkaa pelikortit kääntyä siihen suuntaan, että kisa käydään F-35:n, Super Hornetin ja Rafalen välillä.
Noh, tällä haavaa F-35 ei ole lähelläkään USAFin edellyttämää käyttökustannustasoa, niin villi veikkaus on ettei ole Suomenkaan. Onko näin sitten 2026 -> on eri asia.
Saab uhosi että Gripen pääsee GlobalEyenkin kanssa helposti tuon rajan alitse. Mutta jutussa ei tietysti sanottu, onko mukana täysi 64 koneen satsi hävittäjiä. Eikös Saab aikaisemmin vihjannut että hävittäjien määrästä tingittiin että saadaan tutkakoneet mukaan.
Ja tuossa kohtaa toivoo, että HX-hankkeella on kaikki tarvittava data ja osaavat ennustaa oikein, että onko F-35 sitten Suomen käyttökustannustason markeilla.
Jotenkin on vaikea uskoa, että 64 Gripeniä kahdella Global Eyella aseineen, varaosineen, sensoreineen ja huolto - ja tukeutumisjärjestelmineen mahtuisi tuohon 9 miljardiin euroon. Koska se kuulostaa sellaiselta liian hyvältä ollakseen totta - menolta.
Tuo kuulostaa hieman oudolta. Luulisi, että joissakin kohdin on tehtäviä, joihin riittää ja laitetaan vain yksi konepari suorittamaan se ja joskus jopa kaksi parvea. Edeltävään skenaarioon esimerkki että tuolla on taisteluhekija meidän jääkäreitä häiritsemässä, käyttekö ne pudottamassa. Sitten jälkimmäiseen vaikkapa skenaario, jossa vihollinen käyttää isompaa konemäärää kerralla hyökkäykseen niin voisi laittaa parikin parvea suorittamaan torjuntatehtävä.
Joo, mutta sen onkin tarkoitus mallintaa sotaa eikä yksittäisiä tehtäviä. Siksi uusintakierrokset kunnes on kulutettu lentosuoritteiden tuottamiskyky loppuun.
Riski se on ja se otetaan.
Ja pienet ylitykset vielä varmaan kestetäänkin. Jos esim. F-35 vaatisikin vaikkapa 320 miljoonaa euroa vuodessa, niin tuskinpa olisi mahdotonta etsiä muualta budjetista ne 70 miljoonaa euroa ilmavoimille.
Ja samalla hajautettu taktiikka tukee nopeaa hävittäjävoiman siirtoa alueelle. Meillä on virallisia varalaskupaikkoja ympäri maan Wikipedian mukaan 18 kpl. Ja niihin kun hajautetaan koneita, niin saadaan eri alueille minuuteissa mitattava vaste. Ja vielä päälle kaikki Finavian lentokentät ympäri Suomen. Potentiaalisia tukeutumispaikkoja on melkeinpä yhtä paljon kuin itse hävittäjiä on näin kärjistäen.
Perustuu vain suunnitelmiin, ei käytäntöön koska kone ei ole vielä palveluskäytössä ja siellä vasta se todellisuus paljastuu. Tässä tapauksessa siihen menee vuosia. Kaikkihan tunnetusti laskevat nämä kustannukset sitten erilailla, mutta Gripukan tapauksessa ei voida edes vertailla käytäntöä toisen maan kanssa. Homma toimii suunnitellusti tai sitten ei.
Jotenkin suunnilleen noin se meni. Tyyliin sanoivat, että Global Eyen tuoma lisäarvo suorituskykyyn on sen arvoinen, että 64 hävittäjästä voi tinkiä, mutta voivat vielä kuitenkin tarjota Global Eyet tarjouksessaan silti budjetin sisällä pysyen "merkittävän" määrän hävittäjiä.
Tuhannen taalan kysymys kuuluukin: mistä voidaan nopeasti toimittaa koneita pudonneiden tilalle? Siihen kun vastaa mielessään, niin on aika pitkällä näissä asioissa.
Ja mikäli valinta olisi esimerkiksi 60 F-35, niin hankintasopimuksiin pitäisi mielellään lisätä lausekkeita, että rauhan aikana tuhoutuneille koneillekin toimitetaan korvaaja ASAP.
Sitä tuskin siihe sopimukseen saadaan. Mutta salaisessa lisäpöytäkirjassa se voisi vaikka ollakin. Tosin vain aika harvojen tiedossa. Pelotteena semmoisen pykälän teho olisi tietenkin kiva, mutta asiaan liittynee arkaluontoisuutta. Saksasta Me-109:jä hankittaessa näin oli tietyn kone-erän kohdalla, Saksa sitoutui toimittamaan täydennysyksilöt. Eli voidaan sanoa ostetun suorituskykyä, ei koneyksilöitä.
Ja ilmeisesti tuossa Hornetien 64 alkuperäisessä määrässä oli pelivaraa tulla alaspäin ja se ei ole mitenkään mikään kriittinen raja, koska 62:lla ollaan pärjätty ja tilalle ei ole hankittu mistään päin korvaavia yksilöitä. Esimerkiksi USA:n Merijalkaväelle ei varmaan olisi tuntunut missään se, että olisivatkin pari Hornetia myyneet meille inventaariostaan.Sitä tuskin siihe sopimukseen saadaan. Mutta salaisessa lisäpöytäkirjassa se voisi vaikka ollakin. Tosin vain aika harvojen tiedossa. Pelotteena semmoisen pykälän teho olisi tietenkin kiva, mutta asiaan liittynee arkaluontoisuutta. Saksasta Me-109:jä hankittaessa näin oli tietyn kone-erän kohdalla, Saksa sitoutui toimittamaan täydennysyksilöt. Eli voidaan sanoa ostetun suorituskykyä, ei koneyksilöitä.
