Oma toiveeni on, että vähintään tuplasti sen mitä rauhanajan taistelukoneita ja kyllä lisäkoneille kuskeja löytyy... jos koneille on kouluttettu kuskeja."...Väitätkö että meillä riittäisi tuohon paljonkin valmiiksi koulutettuja lentäjiä?..."
Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature may not be available in some browsers.
Oma toiveeni on, että vähintään tuplasti sen mitä rauhanajan taistelukoneita ja kyllä lisäkoneille kuskeja löytyy... jos koneille on kouluttettu kuskeja."...Väitätkö että meillä riittäisi tuohon paljonkin valmiiksi koulutettuja lentäjiä?..."
Kyllä kaikilla puolustushaaroilla on kyky vastaanottaa apua. Se, millaista se on, voi vaihdella paljon: Maavoimat voi ottaa vastaan kiväärinpatruunoista aina Saksasta 6. ja 8. Panssaridivisioonan, jotka laivataan Ouluun, Kemiin ja Tornioon ja ne ottavat vastuulleen koko Lapin puolustuksen... ja Merivoimat voi ottaa vastaan esim ohjuksia ja torpedoja, Ilmavoimat esim ohjuksia ja varaosia, eipä kokonaiset koneetkaan ole ihan poissuljettu (vaikka se on jo aika massiivista apua nykyaikana).Henkilöstöähän vapautuu sitä mukaa, kun koneita tuhoutuu. Jos kone tuhotaan ilmaan, vaarassa on lähinnä lentäjä. Mutta hänenkään menettäminen kuolleena, haavoittuneena tai sotavankina ei ole mikään automaatio, vaan lentäjä voi hyvin olla kykenevä lähtemään seuraavana päivänä uudelle taistelulennolle. Jos kone taas tuhotaan maahan, vaarassa on pääasiassa huoltohenkilöstö. Lisäksi henkilöstöä on lähtökohtaisesti enemmän kuin yksi miehistö per kone, joten myös tästä "ylijäämästä" vapautuu henkilöstöresursseja konemenetysten myötä.
Eli ilmavoimilla on hyvinkin resursseja ottaa vastaan materiaaliapua!
Tavaraa voi olla paljon mutta yhtä lailla sen toimitus pysähtyy yhteen kynän pyöräytykseen riippumatta siitä kenen kanssa asioidaan. Ei kannata tähän siis liikoja laskea, ainakaan sellaisen kaman kuin JASSM kanssa jota on myyty vain muutamaan maahan. AMRAAM tai Sidewinder on vähän helpompia tapauksia koska niitä on myyty ympäri maailmaa ja joku voi niitä roudata omistaan vaikka isäntämaa ei meitä alkaisikaan. Tässä mielessä laaja käyttäjäkunta on kyllä eduksi.Kyse ei ole suoraan, eikä pelkästään hävittäjistä, vaan yleisemmin materiaalista. Esim siihen, että Iso-Britannialla on tuotetta x varastoissa 200 kpl ja USA:lla 4000. USA voi olla sitä ja tätä jne, mutta se ei muuta sitä, että 4000 kpl:sta VOI Suomeen lähettää 60 kpl, jos se on heidän etunsa mukaista, mutta Iso-Britanniasta ei ainuttakaan. Vaikka kuinka mieli tekisi.
Tämä on siis täysin kuvitteellinen esimerkki, eikä kannata nyt miettiä, että mikähän tavara mahtaa olla kyseessä, mutta todellinen vastine asialle kyllä löytyy live-elämästä. Ja tämä on syytä huomioida näissä asioissa. On taidettu alkaa huomioimaankin, missä vain voi.
Juu tämä aspekti herättää hiukan kysymyksiä. Esimerkiksi sellainen kysymys kuin miksi tyypissä käytetään kolmea erilaista AESA-tutkaa. Kaipa siihen on hyvä selitys.Ei siinä EF:ssä närästä se että sekin konsortio osaa vetää keittiön kautta diilejä sisään ja plöristä markkinointipropagandaa jos ostaja ei oo hereillä, vaan se clusterfuck mikä sen kanssa on kehityspuolella. Riitaisa kehitysorganisaatio ei vala hirveästi uskoa siihen että rauta tai mikään muukaan päivittyisi tulevaisuudessa ajallaan.
Olisko Mannerheimin ja muidenkin suomalaisten poliitikkojen mielestäsi pitänyt tajuta 1936 - 1937, että bolshevikit ja Natsi-Saksa liittoutuvat? Ei hyvää päivää... kyllä sitä on maalla helppo olla viisas kun merellä sattuu vahinko. Samoin kuin voisi todeta, että jälkiviisaus on sitä parasta viisautta.Tavaraa voi olla paljon mutta yhtä lailla sen toimitus pysähtyy yhteen kynän pyöräytykseen riippumatta siitä kenen kanssa asioidaan. Ei kannata tähän siis liikoja laskea, ainakaan sellaisen kaman kuin JASSM kanssa jota on myyty vain muutamaan maahan. AMRAAM tai Sidewinder on vähän helpompia tapauksia koska niitä on myyty ympäri maailmaa ja joku voi niitä roudata omistaan vaikka isäntämaa ei meitä alkaisikaan. Tässä mielessä laaja käyttäjäkunta on kyllä eduksi.
Ennen talvisotaa Mannerheim yritti ohjata hankintoja Saksaan joltisenkin samoilla argumenteilla: heillä on luultavasti parasta tavaraa tarjolla ja varmaankin paras huoltovarmuus, ja ulkopoliittisestikin sopiva kumppani. Miten kävikään tosipaikan tullen...
Koska uuden hävittäjän äänestyksessä voi muuttaa kantaansa, niin muutin sitä luettuani lisätietoja. Otan pois ääneni Eurofighter Typhoonilta ja annan sen aikaisemmin epäilemäni vaihtoehdolle JAS 39 Gripenille. (Toivottavasti ruotsalaiset ovat saaneet tehtyä kunnollisia hävittäjiä. Täytyy vain uskoa näin.)
Itävalta koki tietojeni mukaan ikäviä, päätettyään hankkia Eurofighter-koneita. Luin asiasta (”Itävalta epäilee Airbusia vilpistä ...” v. 2017). Jos asiassa on perää, en ihmettele sen saamaa pientä ääniosutta omassa äänestyksessämme tällä keskustelupalstalla.
Viitaten ensimmäisen viestin muuttuneeseen veikkaukseen ja toisen viestin EF:n heikkouksien erittelyyn: Ei tainnut taaskaan vaihtamalla parantaua! Gripeniä voinee syyttää hyvin pitkälti vastaavista kehityksen ja markkinoinnin ongelmista.Ei siinä EF:ssä närästä se että sekin konsortio osaa vetää keittiön kautta diilejä sisään ja plöristä markkinointipropagandaa jos ostaja ei oo hereillä, vaan se clusterfuck mikä sen kanssa on kehityspuolella. Riitaisa kehitysorganisaatio ei vala hirveästi uskoa siihen että rauta tai mikään muukaan päivittyisi tulevaisuudessa ajallaan.
USA kyllä TUKI Suomea. Meitä ei ehkä olisi tässä nyt ainakaan tämmöisena maana ilman sitä tukea.Se ajatus oli tosiaan naurettava. Yhtä naurettava kuin se ajatus että USA alkaisi Venäjän kanssa kaveeraamaan niin ettei tukisi Suomea.
Täh?! Noilla luvuilla ja hankkeilla minä taas päädyn juuuri päinvastaiseen johtopäätökseen. Koneet eivät missään, paitsi Ruotsissa (ja tulevaisuudessa Brasiliassa, jos kaikki menee hyvin) muodosta mitään uskottavaa taisteluvoimaa eikä niiden huollolla ja varaosilla ole todellisuudessa mitään väliä.Koska en pysty vertaamaan hävittäjien vaihtoehtoja teknisesti, jätän sen asiantuntijoille. Sen sijaan, voidaan katsoa ko. konemallin ostaneita tahoja. Saab JAS 39 Gripen löytyy vaihtoehtoina malleina:
A (1996), B (epäonnistunut malli), C (Nato-yhteensopiva ja teknisesti päivitetty malli), D (kaksipaikkainen versio C:stä) ja E/F (kehitteillä oleva tuleva malli).
Näitä koneita voi joko ostaa tai vuokrata Ruotsista. Etelä-Afrikka on ostanut 17 C:tä ja 9 D:tä. Tsekki ja Unkari ovat molemmat vuokranneet 12 C:tä ja 2 D:tä. Thaimaa on hankkinut 8 C:tä ja 4 D:tä. Tiedon tästä olen saanut Wikipediasta.
On siis perusteita uskoa, että konemalli on uskottava vaihtoehto. Huolto ja varaosat olisivat ainakin lähellä....
Joidenkin mielestä amerikkalaiset ja englantilaiset varaosat saa ylivoimaisesti kaikista luotettavimmin ruotsista.Täh?! Noilla luvuilla ja hankkeilla minä taas päädyn juuuri päinvastaiseen johtopäätökseen. Koneet eivät missään, paitsi Ruotsissa (ja tulevaisuudessa Brasiliassa, jos kaikki menee hyvin) muodosta mitään uskottavaa taisteluvoimaa eikä niiden huollolla ja varaosilla ole todellisuudessa mitään väliä.
Pitäisikö Suomen nyt ostaa viimekierroksella tippunut Gripen koska siihen saa varaosia Tsekeistä, Unkarista, Thaimaasta..?Koska en pysty vertaamaan hävittäjien vaihtoehtoja teknisesti, jätän sen asiantuntijoille. Sen sijaan, voidaan katsoa ko. konemallin ostaneita tahoja. Saab JAS 39 Gripen löytyy vaihtoehtoina malleina:
A (1996), B (epäonnistunut malli), C (Nato-yhteensopiva ja teknisesti päivitetty malli), D (kaksipaikkainen versio C:stä) ja E/F (kehitteillä oleva tuleva malli).
Näitä koneita voi joko ostaa tai vuokrata Ruotsista. Etelä-Afrikka on ostanut 17 C:tä ja 9 D:tä. Tsekki ja Unkari ovat molemmat vuokranneet 12 C:tä ja 2 D:tä. Thaimaa on hankkinut 8 C:tä ja 4 D:tä. Tiedon tästä olen saanut Wikipediasta.
On siis perusteita uskoa, että konemalli on uskottava vaihtoehto. Huolto ja varaosat olisivat ainakin lähellä....
Mitä mahtaa ihmiset olla mieltä: onko saman firman Global Eye sitten kilpailukykyisempi tuote? Ainakin heidän aiempia potkurikoneisiin pohjautuvia valvontakoneita on myyty moneen maahan.Puhumattakaan mikä vuosisadan vedätys Saabilta olisikaan ollut saada JAS-39A/B myytyä Suomeen 1993. Tähän vaihtoehtoon verrattuna Itävallan Eurofighterit olivat halpoja, suorituskykyisiä ja ajallaan toimitettuja.
Ei ole. Sen merkkinä Sveitsissä näytettiin jo ovea. Meillä ainoastaan häveliäisyys naapuria kohtaan estää tekemästä moista. Miksipäs sitä turhaan käydä tuomariksi, antaa poikain jatkaa myyntiponnisteluja maailmalla kun saavat Suomesta refun, että on teoriassa vertailukelpoinen loppuun asti. Muuten ei näytä lupaavalta, mutta saattavat ajan kuluessa puijata Ruotsin tai Brasilian lisäämään, korkeintaan noita C/D liisaajia ostajiksi. Uusia ei tule ilman, että jotain muuta myydään tiskin alta. Esim. Saabin AESA-teknologiasiirto Intialle max Brasilian kokoisen erän panttina. F-16 varastaa suurimman osan liisausbisneksen uusijoista.On siis perusteita uskoa, että konemalli on uskottava vaihtoehto. Huolto ja varaosat olisivat ainakin lähellä....