Äänestys Mikä konetyyppi korvaa Hornetit?

Mikä konetyyppi on mielestäsi todennäköisin valinta Hornetin korvaajaksi?


  • Äänestäjiä yhteensä
    599
  • Äänestys suljettu .
Jutussa oli myös Typhoonin lentotunnin hinnasta "In 2011, the UK Ministry of Defence (MoD) stated the per-flying hour cost of the Eurofighter as approximately C$110,000."

Voiko olla yli 5 kertaa kalliimpi kuin Gripenillä??
Tämä on hyvin yksinkertainen asia:

ET LÖYDÄ netistä VERTAILUKELPOISTA tietoa lentotuntihinnoista eri koneiden välillä.
 
Tämä on hyvin yksinkertainen asia:

ET LÖYDÄ netistä VERTAILUKELPOISTA tietoa lentotuntihinnoista eri koneiden välillä.
Oletin että jos Kanadan kilpailutuksesta julkaisevat tietoja siinä mainitut hinnat olisivat kilpailutuksen tekijöiden mukaan lähellä vertailukelpoista. Ilmeisesti tämä oli vaan lehtijuttu, ei sen virallisempaa.
 
En ole erityisen huolissani Gripenin käyttäjämääristä HX-hankkeen kannalta. Tulevaisuuden tilaukset riippuvat siitä onko kone kilpailukykyinen. Jos on niin kauppoja kyllä tulee lisää. Jos taas ei ole, niin ei se tule meillä valituksi. Pitkään on nosteltu esiin kauhunäkymää että meille ostettaisiin Gripen hinnan/politiikan vuoksi ja sitten koneita ei mihinkään enää myytäisikään, en pidä tätä mahdollisena skenaariona. Voi olla että hinta tulee loppupelin kustannustehokkuusarvioissa painamaan jotain, mutta niin ei tule käymään että vain halvin voittaisi vaikka olisi muuten kuinka huono.

Sveitsi olisi muuten varmaan tilannut lisää Hornetteja, mutta Boeing ei enää halunnut aukaista Legacyn tuotantolinjaa uudestaan.

"Jos tuote on hyvä, niin kyllähän se myy", ajattelee jokainen suomalainen myyntimies aina. :D

Mitenkäs Hornetin kanssa kävikään? Hornet-kelkkaan taisi Suomen jälkeen hypätä enää Malesia seuraavana vuonna kahdeksan koneen tilauksellaan ja nähtävästi maailman viimeinen F/A-18C toimitettiin Suomen ilmavoimille. Kyllä ne Gripenin käyttäjämäärät aika pieniksi jäävät, vaikka jokin Botswana tilaisi kahdeksan kappaletta vielä Suomen jälkeen...
 
"Jos tuote on hyvä, niin kyllähän se myy", ajattelee jokainen suomalainen myyntimies aina. :D

Mitenkäs Hornetin kanssa kävikään? Hornet-kelkkaan taisi Suomen jälkeen hypätä enää Malesia seuraavana vuonna kahdeksan koneen tilauksellaan ja nähtävästi maailman viimeinen F/A-18C toimitettiin Suomen ilmavoimille. Kyllä ne Gripenin käyttäjämäärät aika pieniksi jäävät, vaikka jokin Botswana tilaisi kahdeksan kappaletta vielä Suomen jälkeen...
Hornet (A/B/C/D) oli kuitenkin luokassaan aivan ylivoimainen markkinajohtaja: 1480 valmistettua yksilöä. Siitä saa muut repiä ihan vapaasti.

Ja Suomen ollessa hankkimassa, nämä oli jo pitkälti plakkarissa, joten minkäänlaista riskiä siitä, että "myyköhän se vielä" ei ollut. Eli onpa aika outoa, jos tätä argumenttia käytetään jotenkin Hornetia vastaan? Eli miten siinä kävikään: valittiin ehdottomasti paras tarjolla olleista koneista ja nostettiin Suomen Ilmavoimat aivan eurooppalaiseen kärkeen. Saa tehdä perässä, kuka osaa...
 
Olen lukenut, että ulkomaiset asiantuntijat ovat laskeneet lentotuntihinnan konevaihtoehdoille. Mitä kalliimpi lentotunti lentokoneella on, sitä vähemmän Suomen puolustuvoimilla on varaa lentää niillä. Jokaisella on tietysti tämä tieto ollut luettavissa. Löysin luvut Wikipediasta avainsanalla: HX-hävittäjähanke.

Nykyinen Hornet: lentotunti maksoi 9000-9500 euroa vuonna 2016.

Super-Hornet: lentotunti = 11000-24000 euroa. (Onpa suuri vaihteluväli!)
Rafale: 16500 euroa
Eurofighter: 18000 euroa
F-35: 21000-31000 euroa. (suuri vaihteluväli!)
Gripen: 4700 euroa. (halvempi kuin nykyinen Hornet)

Tieto tukee omaa valintaani koneiden äänestyksessä.
Kiitos palautteesta.

Olen kirjallisuuden ja musiikin harrastaja. Olen ihmetellyt monta kertaa, että on hyviä ja yleisesti tunnettuja artisteja tai kirjailijoita, joita suomenkielinen Wikipedia ei tunne. Silloin käytän ruotsin-, englannin- tai saksankielistä tietoa, joka lähes aina löytyy jollakin näistä vaihtoehdoista.

Siis Wikipedia ei ole täysin luotettava ja voi olla jopa harhaanjohtava lähde! Olen itsekin löytänyt virheitä esimerkiksi sotahistoriasta, joka on minulle läheinen aihepiiri. Tulipahan todettua sama uudelleen.
 
"Jos tuote on hyvä, niin kyllähän se myy", ajattelee jokainen suomalainen myyntimies aina. :D

Mitenkäs Hornetin kanssa kävikään? Hornet-kelkkaan taisi Suomen jälkeen hypätä enää Malesia seuraavana vuonna kahdeksan koneen tilauksellaan ja nähtävästi maailman viimeinen F/A-18C toimitettiin Suomen ilmavoimille. Kyllä ne Gripenin käyttäjämäärät aika pieniksi jäävät, vaikka jokin Botswana tilaisi kahdeksan kappaletta vielä Suomen jälkeen...

Mitä nyt siihen mennessä sen käyttäjälistalla oli jo aika massiivinen asiakas US Navy (ja taisi tuolloin olla myös USMC), Kanada, Australia, Kuwait ja Espanja. Sveitsi tilasi konetta jokseenkin yhtaikaa Suomen kanssa. Thaimaakin tilasi 8 konetta, mutta kaupat kaatuivat talouskriisiin 1997 koneiden ollessa jo kokoonpanossa. US Navyä lukuunottamatta (joka siis siirsi viimeiset koneensa merijalkaväelle) kaikki tietääkseni operoivat koneella edelleen.

Noin vertailun vuoksi: Mirage 2000:lla asiakkaita on jokseenkin saman verran, mutta valmistettujen koneiden kokonaismäärä on alle puolet ykköskoppaisesta Hornetista (noin 600). Silti kukaan ei ole argumentoinut Miragea vastaan sen kehityskuluriskeillä vuoden 1992 näkökulmasta. F-16 tietysti on tässä sarjassa omaa luokkaansa (tosin sillä on melkein Me109:ään verrattavissa oleva rönsyilevä versiopuu!), mutta jo Hornetin valmistusmäärillä kustannuskäyrä alkaa olla jo vaakasuora viiva.

Ei Hornetin kanssa edelleenkään olla mihinkään kuseen jouduttu (muutoin kuin kahden mällätyn koneen tilalle oli vaikea saada uusia, mikä sekin herättää kysymyksiä, että yritettiinkö edes tosissaan, kun vuonna 2001 kompontenttituotanto kuitenkin oli vielä voimissaan ja St. Lousisistakin oli viimeinen kone rullattu ulos vasta edellisenä vuonna). Nyt vajaa 5 vuotta ennen phase-outtia lähes kaikki asiakkaat lentävät koneella edelleen, ja kokonaismäärä taivaalla on useita satoja. Ylipäätään seuraajan ovat edes valinneet USN, Kuwait ja aussit. Mikä ihme tässä nyt ei siis mennyt kuten suunniteltiin?
 
Mitä nyt siihen mennessä sen käyttäjälistalla oli jo aika massiivinen asiakas US Navy (ja taisi tuolloin olla myös USMC), Kanada, Australia, Kuwait ja Espanja. Sveitsi tilasi konetta jokseenkin yhtaikaa Suomen kanssa. Thaimaakin tilasi 8 konetta, mutta kaupat kaatuivat talouskriisiin 1997 koneiden ollessa jo kokoonpanossa. US Navyä lukuunottamatta (joka siis siirsi viimeiset koneensa merijalkaväelle) kaikki tietääkseni operoivat koneella edelleen.

Noin vertailun vuoksi: Mirage 2000:lla asiakkaita on jokseenkin saman verran, mutta valmistettujen koneiden kokonaismäärä on alle puolet ykköskoppaisesta Hornetista (noin 600). Silti kukaan ei ole argumentoinut Miragea vastaan sen kehityskuluriskeillä vuoden 1992 näkökulmasta. F-16 tietysti on tässä sarjassa omaa luokkaansa (tosin sillä on melkein Me109:ään verrattavissa oleva rönsyilevä versiopuu!), mutta jo Hornetin valmistusmäärillä kustannuskäyrä alkaa olla jo vaakasuora viiva.

Ei Hornetin kanssa edelleenkään olla mihinkään kuseen jouduttu (muutoin kuin kahden mällätyn koneen tilalle oli vaikea saada uusia, mikä sekin herättää kysymyksiä, että yritettiinkö edes tosissaan, kun vuonna 2001 kompontenttituotanto kuitenkin oli vielä voimissaan ja St. Lousisistakin oli viimeinen kone rullattu ulos vasta edellisenä vuonna). Nyt vajaa 5 vuotta ennen phase-outtia lähes kaikki asiakkaat lentävät koneella edelleen, ja kokonaismäärä taivaalla on useita satoja. Ylipäätään seuraajan ovat edes valinneet USN, Kuwait ja aussit. Mikä ihme tässä nyt ei siis mennyt kuten suunniteltiin?
Kyllä kaikki meni paremmin kuin suunniteltiin, mutta kun pitää vaan aina vinkua...
 
Mitä nyt siihen mennessä sen käyttäjälistalla oli jo aika massiivinen asiakas US Navy (ja taisi tuolloin olla myös USMC), Kanada, Australia, Kuwait ja Espanja. Sveitsi tilasi konetta jokseenkin yhtaikaa Suomen kanssa. Thaimaakin tilasi 8 konetta, mutta kaupat kaatuivat talouskriisiin 1997 koneiden ollessa jo kokoonpanossa. US Navyä lukuunottamatta (joka siis siirsi viimeiset koneensa merijalkaväelle) kaikki tietääkseni operoivat koneella edelleen.

Noin vertailun vuoksi: Mirage 2000:lla asiakkaita on jokseenkin saman verran, mutta valmistettujen koneiden kokonaismäärä on alle puolet ykköskoppaisesta Hornetista (noin 600). Silti kukaan ei ole argumentoinut Miragea vastaan sen kehityskuluriskeillä vuoden 1992 näkökulmasta. F-16 tietysti on tässä sarjassa omaa luokkaansa (tosin sillä on melkein Me109:ään verrattavissa oleva rönsyilevä versiopuu!), mutta jo Hornetin valmistusmäärillä kustannuskäyrä alkaa olla jo vaakasuora viiva.

Ei Hornetin kanssa edelleenkään olla mihinkään kuseen jouduttu (muutoin kuin kahden mällätyn koneen tilalle oli vaikea saada uusia, mikä sekin herättää kysymyksiä, että yritettiinkö edes tosissaan, kun vuonna 2001 kompontenttituotanto kuitenkin oli vielä voimissaan ja St. Lousisistakin oli viimeinen kone rullattu ulos vasta edellisenä vuonna). Nyt vajaa 5 vuotta ennen phase-outtia lähes kaikki asiakkaat lentävät koneella edelleen, ja kokonaismäärä taivaalla on useita satoja. Ylipäätään seuraajan ovat edes valinneet USN, Kuwait ja aussit. Mikä ihme tässä nyt ei siis mennyt kuten suunniteltiin?

Ei pointti ollut siinä, että Hornetilla olisi liian vähän käyttäjiä. Pointti oli siinä, että hyvänkään koneen valitessa ei voi luottaa siihen, että itsensä jälkeen tulisi vielä monia ostajia, jotka kasvattaisivat koneen kokonaistuotantomäärää. Vaikka Gripen olisi kuinka kilpailukykyinen, sen ostaessa täytyy varautua tuotannon jäämiseen alle 200 koneeseen.
 
Ei pointti ollut siinä, että Hornetilla olisi liian vähän käyttäjiä. Pointti oli siinä, että hyvänkään koneen valitessa ei voi luottaa siihen, että itsensä jälkeen tulisi vielä monia ostajia, jotka kasvattaisivat koneen kokonaistuotantomäärää. Vaikka Gripen olisi kuinka kilpailukykyinen, sen ostaessa täytyy varautua tuotannon jäämiseen alle 200 koneeseen.
Kyllä Hornettia olisi varmaan myyty enemmän jos valmistusta olisi jatkettu. MDC/Boeingille oli tuottavampaa alkaa tekemään Super Hornettia laivastolle isona sarjana, kuin tiristellä vielä muutama pienempi tilaus Legacya. Tilanne ei muutenkaan ole ihan vertailukelpoinen Hornettiin joka oli tuolloin jo nk. aikuisessa vaiheessa, Gripen E taas on vasta tulossa tuotantoon.

Hawk tilattiin meille niin että olimme koneen ensimmäinen vientiasiakas, ja koneen tärkein kilpailija oli voittanut sen joka kerta siihen mennessä tilauksista kisatessa.
 
Ei välttämättä ole kannattavaa kerrata jo aikaisemmin mainittuja ja linkattuja asioita, mutta mainitaan nyt tämä:


Suora lainaus (puhutaan Gripenin kustannuksista):

"In 2010, company representatives stated the aircraft’s per unit flyaway cost would be US $57 million dollars (in 2012 dollars). In 2012, this was revised to approximately US$80 million, only then to reveal that the Swiss government’s fixed cost is approximately US$105 million. Similarly, operational costs estimates have also witnessed significant escalation. In 2010, company representatives stated the Gripen NG’s per flying hour cost would be around US $5,000. Yet Saab has now increased this to US$10,000, and the Swiss military has estimated their costs at approximately US$21,000."

Tuo artikkeli on vuodelta 2013 ja sitähän ei pysty sanomaan onko tuo kirjoittaja suurempi auktoriteetti kuin Wikipedian linkkaamassa artikkelissa, mutta kertoohan tämä elävästi siitä, että on vaikea sanoa yleisesti saatavilla olevien tietojen perusteella mitään varmaa.
Tähän vielä palaten, että kun lasketaan vaikka tuota hankintahintaa ja sovittaen sitä meidän hankintabudjettiin niin tiukkaa tekee Saabille.

Mikäli v. 2012 hintatasossa 80 miljoonaa dollaria maksava Gripen E pitää paikkaansa tänä päivänä, se maksaa 91,64 miljoonaa dollaria eli 77 miljoonaa euroa. Ja viisi vuotta sitten 1,27 miljardia oli se hinta, johon UAE osti ensimmäiset kaksi Global Eyeta. Eli nykyrahassa ja euroiksi käännettynä 1.18 miljardia euroa.

Ja kun se tarjoajakohtainen hintakatto on n. 9 miljardia euroa, niin vähentäkäämme siitä ensiksi noin miljardi euroa pois Global Eyen hintaa. Se jättää kahdeksan miljardia euroa itse Gripen E:n ja F:n hankintaan, niiden sensoreihin, aseisiin, varaosiin, huolto - ja tukeutumisjärjestelmiin, jne... Mikäli itse koneet vievät tuosta puolet, jäljelle jää neljä miljardia euroa. Ja se jaettuna 77 miljoonalla eurolla on 52 konetta.

Eli äkkiseltään laskettuna voi olla mahdollista että Saab ei pysty tarjoamaan budjetin raameissa kuin 52 Gripeniä ja kaksi Global Eyeta.
 
  • Tykkää
Reactions: PSS
Kyllä Hornettia olisi varmaan myyty enemmän jos valmistusta olisi jatkettu. MDC/Boeingille oli tuottavampaa alkaa tekemään Super Hornettia laivastolle isona sarjana, kuin tiristellä vielä muutama pienempi tilaus Legacya. Tilanne ei muutenkaan ole ihan vertailukelpoinen Hornettiin joka oli tuolloin jo nk. aikuisessa vaiheessa, Gripen E taas on vasta tulossa tuotantoon.

Hawk tilattiin meille niin että olimme koneen ensimmäinen vientiasiakas, ja koneen tärkein kilpailija oli voittanut sen joka kerta siihen mennessä tilauksista kisatessa.
90-luvun jälkipuoliskolla niitä potentiaalisia asiakkaitakaan ykköskoppaiselle ei enää ollut paljoa. Taino, olihan niitä Itä-Euroopan ja Aasian maita, joilla olisi kyllä kysyntää hävittäjälle ollut, mutta ei varaa sellaisen hankintaan. Etelä-Amerikassa olisi tietty ollut muutamia Perun tai Brasilian kaltaisia kandidaatteja, missä USA ei aina ole ollut poliittisesti kovimmassa huudossa, politiikka epävarmaa eivätkä kaupat muutenkaan suuria. Lähi-Idässä muutama, joista tosin taisi suurimmalla osalla olla jo F-16. Oikeastaan vahvin kandidaatti olisi varmaan ollut Italia, jolla Starfighterit olivat vuosituhannen vaihdetta kohti jo museoiässä ja joka myöhemmin joutui vuokraamaan F-16:tta ylimenoratkaisuksi Eurofighterin ongelmien takia. Puola oli varmasti toinen hyvä paikka, mutta peli meni F-16:lle. Kreikka olisi muuten ollut hyvä asiakasehdokas, mutta maalla oli jo pitkään ollut kalustona F-16 ja Mirage 2000, joten oli selvää että jompaakumpaa tilataan lisää..
 
Gripenin käyttökustannukset on ehdokkaista kaikkein eniten arvailujen varassa. Koneesta kaikkineen on vain muutama proto valmiina eikä operatiivisesta käytöstä vielä hajuakaan. Kone on myös laajan ulkomaisen komponenttituotannon varassa joiden hintaan tai valuuttakursseihin Saab ei voi vaikuttaa. Konetta tulee käyttämään hyvin pieni joukko jolloin sekä informaatiota koneesta tulee vähäisen konemäärän tuottamana, että kaikki kehitys ja installaatiokulut jaetaan pienemmän porukan kesken. Lisäksi kone on kantavuuden ja toiminta-ajan suhteen kriittisen rajoittunut kun moderneilta hävittäjiltä vaaditaan yhä laajempaa roolia eri puolustushaarojen tukena.

Sveitsi heivasi koneen, koska myyntimiesten puheet eivät riittäneet ja kone ei ollut testattavissa. Suomeen tuli kaksi konetta joista niistäkin toisessa oli vanhat romut sisällä uudessa kuoressa ja useampi tiedonsiirto ja sensorifuusion todennus jäi tekemättä. Brasilian kanssa Ruotsi jo neuvotteli tilanteesta jos toimitukset viivästyisivätkin. Ruotsi liittyi Tempest hävittäjän kehityshankkeeseen ja tulee vielä harkitsemaan kannattaako maan itsekään hankkia aiottua määrää Gripeneita ja syy olisi sama sekä siitä johtuva kuin se, miksi kone ei mene kaupaksi.
 
No sitten kyllä tukeudut lähinnä huhupuheeseen. Julkisuudessa ei tiedetä Suomen tulevasta tuntihinnasta yhtään mitään. Kyse on jo siitä, mitä siihen lasketaan, pelkkä koneen polttoainekulu vaiko koko INFRAN kulu per kone per tunti. Tässä on semmoinen haarukka josta maallikko ei saa yhtään mitään selvää. Saako asiantuntijatkaan aina ja joka kerta, on ainakin minulle hiukan hämärän peitossa...
Kannattaa ennemmin äänestää taisteluteholtaan parasta konetta, koska se valitaan joka tapauksessa. :) Muut hinnat sitten"sovitetaan" vaatimuksiin.
Kaikkein tärkein tekijä tässäkin kustannuslaskennassa on, että luvut lasketaan samalla tavalla. Noilla valmistajan ilmoittamilla luvuilla ei Suomen kannalta merkitystä.

Onneksi sisäisen laskentatoimen osalta Suomessa on todella hyvää osaamista ja väittäisin että sellaista myös HX -hankkeessa hyödynnetään. Lisätietoja asiasta löytyy kun kaivelee vaikkapa hakusanalla Toimintoperusteinen kustannuslaskenta.
 
Kaikkein tärkein tekijä tässäkin kustannuslaskennassa on, että luvut lasketaan samalla tavalla. Noilla valmistajan ilmoittamilla luvuilla ei Suomen kannalta merkitystä.

Onneksi sisäisen laskentatoimen osalta Suomessa on todella hyvää osaamista ja väittäisin että sellaista myös HX -hankkeessa hyödynnetään. Lisätietoja asiasta löytyy kun kaivelee vaikkapa hakusanalla Toimintoperusteinen kustannuslaskenta.
Hainkin tuolla haulla ''toimintoperusteinen kustannuslaskenta'' ja sieltä tulikin vastaan Tekniikkatalouden artikkeli, jossa insinöörikenraalimajuri Renko kommentoi näin:
Ilmavoimien operaatiosuunnittelusta vastaavat henkilöt taas miettivät, paljonko kullakin konekandidaatilla pitää lentää.

Suomen viidestä hävittäjäkandidaatista neljällä on kokemusta operatiivisesta toiminnasta, toki hyvin eripituisia aikoja. Vain Saabin Gripen E on vasta koelentovaiheessa.

Eri valmistajien mahdollisesti tarjoama operatiivisen käytön data ei kuitenkaan välttämättä ole suoraan sovellettavissa Suomen olosuhteisiin. Ilmavoimien lentotoiminta kun on tunnetusti sangen intensiivistä: harjoitusalueet ovat lentotukikohtien lähellä, joten matkalento jää lyhyeksi ja pääosa lentotunneista on esimerkiksi koneiden runkoa rasittavaa voimakkaiden kiihtyvyyksien liikehdintää.


Muualla maailmassa matkalentoa voi olla suhteessa paljon enemmän. Lisäksi varsinaiset taisteluoperaatiot vaikkapa Syyriassa ääri-islamisteja pommitettaessa eivät välttämättä vastaa suomalaisia operaatioprofiileita.

”Hornet-käytön perusteella olemme toimittaneet arvioita Suomen käyttöspektristä. Valmistaja saa kommentoida sitä, sillä mission mix (=eri lentotehtävien joukko ja niiden osuudet) voi olla konetyyppikohtainen. Pitää perustella, miksi heidän konetyyppinsä käyttö olisi erilaista.''


Joten tuossakin on aika paljon eri variantteja, jotka vaikuttavat mm. siihen montako lentotuntia vuodessa lennetään jokaisella eri konetyypillä, ja sekin vaikuttaa meillä käyttö - ja ylläpitokustannuksiin. Esim. Hornetilla on lennetty 8800 tuntia vuodessa. Voi olla niin, että vaikkapa F-35:lla tarvitsee lentää vain 7000h vuodessa ja Rafalella 8400h vuodessa.
 
Hainkin tuolla haulla ''toimintoperusteinen kustannuslaskenta'' ja sieltä tulikin vastaan Tekniikkatalouden artikkeli, jossa insinöörikenraalimajuri Renko kommentoi näin:



Joten tuossakin on aika paljon eri variantteja, jotka vaikuttavat mm. siihen montako lentotuntia vuodessa lennetään jokaisella eri konetyypillä, ja sekin vaikuttaa meillä käyttö - ja ylläpitokustannuksiin. Esim. Hornetilla on lennetty 8800 tuntia vuodessa. Voi olla niin, että vaikkapa F-35:lla tarvitsee lentää vain 7000h vuodessa ja Rafalella 8400h vuodessa.
Suoritemäärä on keskeinen laskentaperuste. Tämä tarkoittaa myös sitä että pääomakustannukset ja muut vastaavat kiinteät kustannukset nostavat suoritteen yksikköhintaa suhteessa suoritemäätän laskuun.

Tämä taas on sitten eri asia, kuin vuosittainen "lentobudjetti".
 
Sveitsi heivasi koneen, koska myyntimiesten puheet eivät riittäneet ja kone ei ollut testattavissa. Suomeen tuli kaksi konetta joista niistäkin toisessa oli vanhat romut sisällä uudessa kuoressa ja useampi tiedonsiirto ja sensorifuusion todennus jäi tekemättä. Brasilian kanssa Ruotsi jo neuvotteli tilanteesta jos toimitukset viivästyisivätkin. Ruotsi liittyi Tempest hävittäjän kehityshankkeeseen ja tulee vielä harkitsemaan kannattaako maan itsekään hankkia aiottua määrää Gripeneita ja syy olisi sama sekä siitä johtuva kuin se, miksi kone ei mene kaupaksi.
Tempest nyt ei kyllä vaikuta Gripenin (tai Eurofighterinkään) tulevaisuuteen millään tavalla, ainakaan negatiivisesti. Konehan on 15 vuoden päässä tulevaisuudessa. Kaikilla HX-ehdokkailla on jo korvaajaehdokas tiedossa. Aina tulee uudempia luutia, se on universumin lainalaisuus.
 
Tempest nyt ei kyllä vaikuta Gripenin (tai Eurofighterinkään) tulevaisuuteen millään tavalla, ainakaan negatiivisesti. Konehan on 15 vuoden päässä tulevaisuudessa. Kaikilla HX-ehdokkailla on jo korvaajaehdokas tiedossa. Aina tulee uudempia luutia, se on universumin lainalaisuus.
Meinaat, että Gripenin elinkaari loppuu 15 v päästä vai, että Ruotsilla on varaa vetää kahden konetyypin osalta kehitystä eteenpäin. Kyllä Ruotsi laskee varman päälle ja on Tempestissä koska Gripeniin liittyy riskejä. Realisoituuko riskit - ainakin konetta valmistava taho pitää sitä mahdollisena.
 
Meinaat, että Gripenin elinkaari loppuu 15 v päästä vai, että Ruotsilla on varaa vetää kahden konetyypin osalta kehitystä eteenpäin. Kyllä Ruotsi laskee varman päälle ja on Tempestissä koska Gripeniin liittyy riskejä. Realisoituuko riskit - ainakin konetta valmistava taho pitää sitä mahdollisena.
Ruotsihan on jo nykyisellään lirissä kun C/D on pidettävä ajanmukaisena samaan aikaan kuin E(/F). Eli molempien kehitys samaan aikaan ja niillähän ei tunnetusti ole pääkomponenttien osalta juuri yhteistä.
 
Meinaat, että Gripenin elinkaari loppuu 15 v päästä vai, että Ruotsilla on varaa vetää kahden konetyypin osalta kehitystä eteenpäin. Kyllä Ruotsi laskee varman päälle ja on Tempestissä koska Gripeniin liittyy riskejä. Realisoituuko riskit - ainakin konetta valmistava taho pitää sitä mahdollisena.
Noh, ihan sama Tempest on yhtä lailla mörkönä Eurofighterin tulevaisuudessa, F-35:lla ja Super Hornetilla NGAD, Rafalella FCAS...että mitä sitten pitäisi ajatella?
 
En kyllä usko hetkeäkään sellaiseen skenaarioon, että Sverigestan paalaisi Greipppi E:t 15 v päästä, eli 2036. Nehän ovat olleet silloin palveluksessa vasta kymmenkunta vuotta. Toteutuneella tahdilla pitää pitää sormia ristissä, että Tempest on valmis kun E-Greipeistä loppuu lentotunnit, niin pitkä prosessi hävittäjän kehitystyö nykyään on.

Noin vertailun vuoksi: Rafale sai alkunsa Ranskan ilmailuministeriön tuotekehitysvaatimuksesta 1975. Ensilento koitti 1986 ja palveluskäyttö IOC-vaiheessa 2004 (tietysti touhu oli välillä useenkin otteeseen jäähyllä). Eurofighter-ohjelma alkoi 1983, ensilento koitti 1994 ja joku irvileuka voisi sanoa että valmista ei ole vieläkään. Palveluskäyttö aloi IOC-vaiheessa joskus 2003. Se olisi pieni ihme, jos Sverigestanin Greippilaivaston korvaaminen 60 FOC-tasoisella Tempestillä olisi edes mahdollista 2036. Silloin voidaan ehkä aloittaa pohjustavat valmistelut Tempestien hankinnalle.

Kyllä mä pitäisin jokseenkin varmana, että Greippi E on ruotsalaisilla käytössä sen noin 30 vuotta. Se on tietty mahdollista, että kauppapolitiikka ja poukkoileva puolustuspolitiikka ajavat Ruotsin joskus jälleen kahden hävittäjän malliin (80-luvulla käytössä oli kolmekin, Drakenin ja Viggenin ohella Lansen jatkoi tukitehtävissä).
 
Back
Top