Johtavat upseerit pelaavat kesällä salaiset ja ratkaisevat sotapelit Suomen hävittäjähankinnassa.
Ilmavoimien esikuntapäällikkö, prikaatikenraali Juha-Pekka Keränen johtaa uuden hävittäjän suorituskykyarviointia tarkasti varjellussa turvatilassa, jonne ulkopuolisilla ei ole pääsyä.
Jyväskylän kupeessa Tikkakoskella Keränen esitteli Lännen Medialle hävittäjäkoulutuksen simulaattorimaailmaa, johon ei ole aivan salaisinta suorituskykytietoa upotettu.
Tikkakoskella sijaitsee Ilmasotakoulun lisäksi Ilmavoimien esikunta. Sotapelien turvaluokitellun tilan sijainti on salainen, eikä hävittäjävalinnan ratkaisuvaihe näy kansalaisille mitenkään.
Puolustusvoimat suosittelee yhtä voittajaa, poliitikot valitsevat
Parhaiten sotapeleissä nykyaikaista ja vahvaa vihollista vastaan menestynyt hävittäjä on Ilmavoimien ja puolustushallinnon esitys Suomen uudeksi hävittäjäksi.
Valtioneuvosto valitsee vielä vuoden 2021 aikana Hornetin seuraajan viiden hävittäjätarjokkaan joukosta. Lopullinen Suomen poliittisten päättäjien valinta voi olla myös muu kuin Puolustusvoimien esitys.
– Esitämme vain voittavan ratkaisun, Ilmavoimien HX-hankejohtaja Keränen painottaa.
Jos hallitus kysyy, Puolustusvoimat voi kertoa myös esimerkiksi kakkos- ja kolmosvalinnan ja esittää perustelut listaukselleen.
Keränen kuitenkin ihmettelee, jos poliitikot valitsevat toisin kuin Ilmavoimien esittämän suorituskykyvertailun voittajan.
Jos poliitikot eivät valitse Puolustusvoimien suosikkia, kyse ei ole siitä, että kulut olisivat liian suuret.
Kaikkien suorituskykyarviointiin asti pääsevien hävittäjien on pitänyt läpäistä hankintahinnan ja elinkaarikustannusten sekä teollisen yhteistyön ja itsenäisen huoltovarmuuden tiukat rajat.
Ne analysoidaan samanaikaisesti sotapelien kanssa huhtikuun loppuun mennessä jätettävistä valmistajien lopullisista tarjouksista. Hylätty tulos jollain osa-alueella pudottaa kandidaatin pois suorituskykyarvioinnista.
Keräsen mukaan kilpailutusprosessi dokumentoidaan tarkasti, jotta se kohtelee tasapuolisesti tarjouskilpailuun osallistuvia valmistajia ja on kokonaisuudessaan jäljitettävä. Jos poliitikot valitsisivat muun kuin valintaprosessin ykkösen, heille jäisi todistamisen taakka valmistajien suuntaan.
Eduskunta on jo hyväksynyt hankintasumman 10 miljardia euroa, josta 9,4 miljardia menee hävittäjiin ja aseisiin ja 0,6 miljardia järjestelmän sovittamiseen Puolustusvoimiin. Hävittäjän käyttö ei saa maksaa vuosittain enempää kuin kymmenen prosenttia noin 2,5 miljardin euron puolustusbudjetista.
Pirkkalan talvitestit onnekkaasti ennen koronaa
Koronapandemian leviäminen 2020 alkoi hävittäjähankkeen kannalta onnekkaasti vasta sen jälkeen, kun Satakunnan lennostossa Pirkkalassa oli ehditty lentää kaikilla hävittäjillä tammi–helmikuussa.
Tuosta tapahtumasta Ilmavoimat sai korvaamatonta tietoa hävittäjien suorituskyvystä Suomen vaikeissa talviolosuhteissa.
Nämä todelliset dokumentoidut suoritusarvot ovat myös pohjana myös simulaatioissa ja niihin perustuvissa sotapeleissä. Jos jostain suorituksesta ei saatu arvoa, Ilmavoimat arvioi kyseisen kyvyn varmuudeksi alakanttiin. Vain todennetuilla tuloksilla on merkitystä, ei valmistajien mainospuheilla.
Keräsen mukaan olisi ollut hankalaa toteuttaa arviointitapahtumaa enää pandemian alun jälkeen. Joko se olisi jouduttu järjestämään liian helpoissa kesäolosuhteissa tai sitten talviarviointia olisi pitänyt siirtää vuodella, mikä olisi viivästyttänyt koko hävittäjähankintaa.
Matkustusrajoituksista huolimatta Keränen joukkoineen kävi vielä todentamassa hävittäjien suorituskykytietoja viime vuoden lopulla kaikkien valmistajien kanssa.
Lockheed Martinin ja Boeingin edustajien vieraina he kävivät Yhdysvalloissa, Eurofighterin edustajat he tapasivat Britanniassa ja Saabin edustajat Ruotsissa.
Ranskalaisen Dassaultin väki kävi Suomessa, jossa tapaaminen järjestettiin turvatiloissa.
Suomella keinoja välttää yllätysohjusisku
Ilkka Remeksen jännityskirjassa Kremlin nyrkki venäläisten yllätysohjusisku onnistuu lamauttamaan suomalaiset hävittäjät tuhoamalla kallioluolien sisäänkäynnit. Hävittäjiä ei saada taisteluun, ja strategisen asejärjestelmän teho on mitätöity, ilmatila menetetty.
Prikaatikenraali Juha-Pekka Keräsen mukaan kyseinen esimerkki antaa väärän kuvan puolustuskyvystä. Hyökkäystä ei voitaisi toteuttaa ilman ennakkovalmisteluja, joista sotilastiedustelu saisi ennemmin tai myöhemmin selkoa.
– Kriisitilanteessa kohottaisimme valmiutta ja hajauttaisimme kalustoa eri tukikohtiin. Meillä on korkea valmius aloittaa osalla kalustoa taistelu milloin tahansa, sanoo Keränen.
Ohjusiskuilta voidaan suojautua vaihtamalla jatkuvasti paikkoja myös tukikohtien alueella.
– Tarkka ase menee tarkasti myös ohi. Ohjuksia ei kuitenkaan ole lukemattomia määriä Remeksen kirjan tyylisesti. Kaikilla ei tuhota kalliota, muistuttaa Keränen.
Ilmavoimat laskee, että maassa paikallaan sijaitsevia tutkia menetettäisiin vääjäämättömästi, jos taistelu alkaa. Hävittäjien omilla tutkilla ja muilla Puolustusvoimien valvontajärjestelmillä voidaan kuitenkin luoda tilannekuva taistelun aikana.
Hävittäjä- ja taistelunjohto on pyritty suojaamaan esimerkiksi kyberiskuilta erillisverkoilla ja turvatuilla tietojärjestelmillä, joihin ei työnnetä ylimääräisiä muistitikkuja.
– Hävittäjäparvi pystyy ilmassa viestimään keskenään datalinkeillä, vaikka yhteydet maahan olisivat poikki.
Kyberisku voi kohdistua myös valtakunnan sähköverkkoon ja pimentää Suomen. Ilmavoimilla on omat itsenäiset varavoimajärjestelmänsä.
Tavoite on, että Ilmavoimat pystyisi reilulla 60 hävittäjällä pitämään kalustoa jatkuvasti ilmassa kellon ympäri. Määrä vaihtelisi taistelutilanteen mukaan muutamista yli kymmeneen.
Suurempi hävittäjävoima voidaan keskittää tiettynä aikana tietylle alueelle, jos tilanne sitä vaatii.
Noin kymmenen henkilön varassa
Sotapelissä jokaiselle hävittäjäjärjestelmälle on varattu kolmen viikon jakso.
Turvaluokiteltuihin tiloihin kokoontuu vain noin kymmenen henkilöä, jotka lopulta päätyvät esitykseen parhaasta hävittäjästä Suomelle.
Joukossa on upseereita, insinöörejä ja tekniikan tohtoreita. Edustettuina ovat Ilmavoimien lisäksi Maavoimat, Merivoimat ja Pääesikunta, koska hävittäjät strategisena asejärjestelmänä tukevat koko Puolustusvoimien taistelua muodostamalla tarkkaa tilannekuvaa ja ohjaamalla esimerkiksi muiden ampumia ohjuksia kohteisiinsa.
Erilaisten taistelutilanteiden tietokonepohjaisista simulaatioista edetään useita päiviä kestäviin sotapeleihin, joissa kukin kokonainen hävittäjäjärjestelmä taistelee eri skenaarioissa vihollista vastaan.
Tarjottuja järjestelmiä halutaan testata useita erilaisia hyökkäyksiä vastaan.
– Teemme useita mitä jos -skenaarioita, joissa yritetään ennakoida, miten vihollinen voisi hyökätä, kertoo Keränen.
Tarkoitus on asiantuntijoiden kesken löytää mahdollisimman viheliäisiä tapoja hyökätä Suomeen ja yrittää torjua ne.
Kyse on shakinpeluusta. Vastustaja yrittää löytää kunkin puolustusjärjestelmän heikkouden ja puolustaja puolestaan iskee hyökkääjän heikkouksiin.
Hävittäjien toimintaa rajoittaa esimerkiksi se, että Suomen lähialueilla on asejärjestelmiä, joiden vaikutus yltää Suomen ilmatilaan.
Apuja ei oleteta muilta, eli sotapeleissä ei oteta huomioon esimerkiksi puolustusyhteistyötä Ruotsin kanssa.
– Jokaisella hävittäjäjärjestelmällä on heikkouksia ja vahvuuksia, Keränen viittaa F-35:n, Super Hornetin ja Growlerin, Eurofighterin, Gripenin sekä Rafalen taisteluarvoon.
Menestys sotapelissä muodostuu monesta tekijästä.
Hävittäjän pitää ensinnäkin ehtiä taisteluun käyttämään aseitaan eli sillä pitää olla havainnointi- ja liikehtimiskykyä aseistettuna.
Sellaisella hävittäjällä ei tee mitään, joka selviytyy, mutta ei pääse taisteluun aiheuttamaan tappioita vastustajalle.
Toisaalta hävittäjän pitää myös selvitä ehjänä taistelusta, eikä tuhoutua itse.
Palattuaan tukikohtaan hävittäjän pitää olla nopeasti uudelleen ilmassa tankattuna ja aseistettuna.
Muuten se ei pärjää nopeasti ilmatilaan vyöryviä hyökkäysaaltoja vastaan eikä ehdi taisteluihin. Maassa liian pitkään oleva hävittäjä on myös vaarassa tuhoutua lentotukikohdassa.
Aseistuksessa on myös eronsa. Eurooppalaishävittäjien ilmataisteluohjus Meteor on julkisten tietojen mukaan jopa tehokkaampi kuin amerikkalaishävittäjien ilmataisteluohjukset.
Vertailua todellisessa ilmataistelussa on kuitenkin olemattomasti. Tarkat todennetut aseparametrit ovat salaisia ja vain hävittäjähankkeen edustajien tiedossa. Keräsen mukaan amerikkalaisten ja eurooppalaisten ohjustyypeillä on vahvuutensa ja heikkoutensa.
Puolustusyhteistyötä ei lasketa mukaan
Keränen ei halua spekuloida vaihtoehdolla, että suomalaisia hävittäjiä voitaisiin sijoittaa esimerkiksi Ruotsiin. Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvist nosti helmikuussa esiin, että Ruotsi valmistelee Suomen kanssa isäntämaasopimusta, joka sallisi kaluston siirron maiden välillä.
Sotapelien skenaariot pelataan oletuksella, että kyseessä on Suomen itsenäinen puolustusjärjestelmä, joka operoi Suomen alueella.
Välttämättä ei ole edes järkevää suojata suomalaishävittäjiä laskeutumalla Ruotsiin, sillä ne eivät ehkä ehdi sieltä taisteluihin. Parempi taisteluvaikutus voitaisiin saada tuomalla ruotsalaishävittäjiä Suomen tukikohtiin.
Turvallisuuspoliittisiin seikkoihin, kuten pidäkkeen luomiseen hyökkääjälle puolustusyhteistyön keinoilla Keränen ei ota kantaa.
Hävittäjien on kuitenkin itsessään tarkoitus muodostaa pidäke hyökkäystä harkitsevalle. Kauppa on silloin onnistunut osa puolustus-, ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, jos Suomi ei joudu sotaan.
Sekoitus olisi kallis, myös kokoonpano harkittava
Teoriassa Suomella voisi olla mahdollisuus ostaa HX-hankkeessa useita konetyyppejä.
Suomi asioi muun muassa suoraan Yhdysvaltain puolustushallinnon kanssa, jolloin tilaus voisi olla yhdistelmä Super Hornetia, elektronisen sodankäynnin mestaria Growleria ja F-35-häivehävittäjää sopivassa suhteessa. Tällöin saataisiin suorituskykyjen yhdistelmä, jota yhdessä järjestelmässä ei ole.
– Jos saisin valita itse, olisi kaksi eri konetyyppiä, joita vaikka 15 vuoden välein vaihdettaisiin. Se on vaan kallis. Meillä ei ole pienenä maana varaa operoida sitä, sanoo Keränen.
Suomi ei siis kustannussyistä pyri moiseen ratkaisuun.
Toinen auki oleva asia on hävittäjien kokoonpano Suomessa. Monet hävittäjävalmistajat tarjoavat kokoonpanomahdollisuutta osana teollista yhteistyötä.
Kokoonpano kuitenkin maksaa Suomelle enemmän kuin hävittäjien valmistaminen muualla. Voi siis olla järkevämpää hankkia vastaava kriittinen tietotaito insinööreille muuten kuin omalla kokoonpanolla.
F-35:n kritiikki tasoittaa tulevaisuusnäkymiä
Oman lisänsä hävittäjäehdokkaiden arviointiin tuo tulevaisuuden kehitysnäkymien arviointi. Hävittäjäjärjestelmän pitäisi palvella jopa 40 vuotta.
Vielä viime vuonna näytti siltä, että F-35-hävittäjä oli tällä saralla muita selvästi edellä suurella amerikkalaisella tilausmäärällään ja vakuuttavilla myyntiluvuilla.
Sittemmin punttien voi sanoa tasoittuneen, sillä Yhdysvaltain ilmavoimissa on kasvavaa kritiikkiä kallista F-35:ttä kohtaan.
Järjestelmää kuvataan toki Ferrariksi, mutta Yhdysvaltain ilmavoimat ei halua ajaa joka päivä töihin Ferrarilla, vaan käyttää sitä vain sunnuntaisin. Arkitarpeeseen riittäisi halvempi ja kevyempi hävittäjä.
Ominaisuuksiltaan tällainen hävittäjä voisi olla amerikkalaisversio ruotsalaisesta Gripenistä, joka on suunniteltu helposti päivitettäväksi ja edullisesti käytettäväksi.
Yhdysvaltain ilmavoimissa F-35 suunniteltiin alun perin korvaamaan ikääntyvä sotaratsu F-16 ja muita vanhentuvia konetyyppejä eri puolustushaaroissa, mutta koska uuteen projektiin haluttiin vähän kaikkea ja parasta suorituskykyä, hinta ja hävittäjän koko paisuivat.
Toisaalta F-35:n puolustajat muistuttavat, että vaarana olisi jälleen uusi satoja miljardeja dollareita nielevä kehityshanke, jonka lopputulos olisi "uusi F-35" ongelmineen.
Tulevaisuuden kehityspotentiaalin vaatimuksista Keränen mainitsee esimerkiksi kybersietoisuuden ja kyvyn häiritä vastustajaa.
– Yksi kehityspolku tulevaisuudessa on, miten ohjailla miehittämättömiä aluksia tai toimia niiden kanssa yhdessä. Se on vielä visio- ja kehitysasteella. Tämä arvioidaan tulevaisuuden kehityspotentiaalissa.
Keräsen mukaan näitä aseita koskettavat myös kansainväliset sopimukset. Taistelussa miehittämättömistä aluksista voi olla hyötyä lentäessään hävittäjien siivellä, sillä niillä voi olla tulivoimaa ja ne voivat ottaa osuman hävittäjän puolesta.
Koska julkisiin tietoihin pohjautuvan tulevaisuusarvioinnin voi katsoa tasoittuneen ennakkoon vahvimman F-35:n epävarmuuden lisääntyessä, korostunee Ilmavoimien valintaesityksessä entistä selkeämmin hävittäjien nykyinen, todellinen suorituskyky.
Tulevan hävittäjän lentäjät ovat jo Ilmasotakoulussa
Tikkakosken Ilmasotakoulussa ensimmäiset tulevan hävittäjän lentäjät ovat jo aloittaneet koulutustaipaleensa.
Lentoreserviupseerikouluun otetaan joka vuosi noin 40 kokelasta. Heistä 20 jatkaa Ilmavoimiin, Rajavartiolaitokselle tai Maavoimiin lentäjäksi. Hävittäjälentäjäksi kouluttautuminen tapahtuu noin kymmenessä vuodessa.
Kaikki valittavat opettelevat ensin lentämään Hornetia, joka palvelee uuden hävittäjän rinnalla vuoteen 2030 saakka. Kuitenkin osa heistä opettelee Hornetin lisäksi myös HX-hävittäjän vuodesta 2025 eteenpäin.
Simulaattorihuoneessa tulevat hävittäjälentävät testaavat suihkuharjoituskone Hawkia erilaisia vastustajia vastaan. Harjoituskoneen halutaan toimivan samaan tapaan kuin Hornet tai HX-hävittäjä toimisi.
Kartalla näkyy punaisia maalikoneita, jotka ovat sinisten simulaattorilentäjien vastustajia.
– Kuuma peruna on pelillistävä ympäristö. Haluamme, että lentäjät hakeutuvat omatoimisesti treenaamaan, miten päästään erilaisista tehtävistä läpi, kertoo Ilmasotakoulun hävittäjälentolaivue 41:n komentaja, everstiluutnantti Lauri Suominen.
Simulaattoreissa hyödynnetään sekä Hornetien että HX-hävittäjien yhteisiä ominaisuuksia niin paljon kuin mahdollista.
Vastustajille voidaan syöttää peleihin esimerkiksi hieman todellista kovempia arvoja, jotta hävittäjälentäjä joutuu harjoituksessa kovemmalle kuin tositilanteessa. Toisaalta liian vaikeita vastustajista ei haluta tehdä, ettei simulaatio opeta lentäjälle vääränlaista taktiikkaa.
Simulaattorit opettavat paljon, mutta ne eivät opeta kaikkea. Edelleen on lennettävä, ja niin Ilmasotakoulussa tehdään Hawkeilla ja myöhemmin Horneteilla lennostossa.
– Perusasia on, että osaat lentää niin, ettet tapa itseäsi. Kuolemanpelko ja G-voimat pitää kokea lentämällä, sanoo Keränen.
Aistiharhoja ja pilven sisällä lentämistä ei koe todellisuuden tavoin simulaattoreilla.
