Äänestys Mikä konetyyppi korvaa Hornetit?

Mikä konetyyppi on mielestäsi todennäköisin valinta Hornetin korvaajaksi?


  • Äänestäjiä yhteensä
    599
  • Äänestys suljettu .
Kokonaiskustannustaso ei olisi nyt niin paljon korkeampi kuin nykyään. Tietysti hävittäjähankinnat ovat kalliita isoprofiilisia hankkeita jotka helposti joutuvat silmätikuksi ja 'kiertävässä' mallissa niin kävisi 2x useammin. Toisaalta kertahankinta tuottaa muhkean ison hintalapun jota on myös poliitikoiden ja median helppo kauhistella ja hankintaprosessista tulee työläs koska se on pakko mennä kerralla oikein. Molemmissa on poliittisia sudenkuoppia.
Anyhoo, tietyn pisteen jälkeen tuollainen malli muuttuu järkeväksi ja se cutoff menee varmasti juuri jossain 60 koneen kieppeillä. Meillä ei tietenkään nyt ole mitään järkevää tapaa siirtyä siihen mutta ainahan voi jossitella.

Jos miettii isoja, yhden tyypin operaattoreita, niin Kanadan piti alkujaan korvata kaikki hävittäjäkoneet Hornetilla. Tosin jossakin vaiheessa päädyttiin pitämään F-5:t sittenkin palveluksessa, mutta kuitenkin.
 
Jos miettii isoja, yhden tyypin operaattoreita, niin Kanadan piti alkujaan korvata kaikki hävittäjäkoneet Hornetilla. Tosin jossakin vaiheessa päädyttiin pitämään F-5:t sittenkin palveluksessa, mutta kuitenkin.
Ei ole vertailukelpoinen tilanne, jossa on sunk cost ja valmis infra/osaaminen vrt. ostetaanko kaksi uutta nollatilanteessa.

Nyt jos miettisi niin kuka F-35 ostaja ostaisi myös Typhoonia tai Super Hornetia ilman entisiä sitoumuksia? Rafalea kyllä ostaisi Ranska kun se ei edes harkitse ostavansa F-35.
 
Kanadan iso Hornet-tilaus oli seurausta pitkäaikaisesta huonosta hankintapolitiikasta. Ilmavoimia uhkasi massavanhentuminen koska ykköshävittäjä oli vuonna 1961 tilattu CF-101, jonka etelänaapuri oli jo aikaa sitten poistanut ensilinjan hävittäjäkäytöstä. Hallitus ei koskaan suostunut tilaamaan ilmavoimille sen toivomaa Phantomia.

CF-5 taisi olla loppuvuodet käytössä lähinnä harjoitushävittäjänä. Senkin hankinta oli episodi sinänsä:

"In search of a more affordable fighter, Canada launched a competition for a lightweight fighter contract. The list of competitors was sort of bizarre, many of the entries being far from lightweight. They included the Fiat G-91, Douglas A-4 Skyhawk, McDonnell F-4 Phantom, Rockwell A-5A Vigilante, Grumman A-6A Intruder, LTV A-7A Corsair II, Republic F-105 Thunderchief, North American F-100S (a derivative of the Super Sabre), the North American F-107A, the General Dynamics F-111, and the Northrop F-5 Freedom Fighter. The RCAF had a strong preference for the F-4 Phantom, but in July of 1965, the Canadian government announced that the Northrop F-5 Freedom Fighter had been chosen as the winner. The reason for the selection was primarily on the grounds of cost, the F-5 being considerable cheaper than any of the alternatives. "
 
Kanadan iso Hornet-tilaus oli seurausta pitkäaikaisesta huonosta hankintapolitiikasta. Ilmavoimia uhkasi massavanhentuminen koska ykköshävittäjä oli vuonna 1961 tilattu CF-101, jonka etelänaapuri oli jo aikaa sitten poistanut ensilinjan hävittäjäkäytöstä. Hallitus ei koskaan suostunut tilaamaan ilmavoimille sen toivomaa Phantomia.

CF-5 taisi olla loppuvuodet käytössä lähinnä harjoitushävittäjänä. Senkin hankinta oli episodi sinänsä:

"In search of a more affordable fighter, Canada launched a competition for a lightweight fighter contract. The list of competitors was sort of bizarre, many of the entries being far from lightweight. They included the Fiat G-91, Douglas A-4 Skyhawk, McDonnell F-4 Phantom, Rockwell A-5A Vigilante, Grumman A-6A Intruder, LTV A-7A Corsair II, Republic F-105 Thunderchief, North American F-100S (a derivative of the Super Sabre), the North American F-107A, the General Dynamics F-111, and the Northrop F-5 Freedom Fighter. The RCAF had a strong preference for the F-4 Phantom, but in July of 1965, the Canadian government announced that the Northrop F-5 Freedom Fighter had been chosen as the winner. The reason for the selection was primarily on the grounds of cost, the F-5 being considerable cheaper than any of the alternatives. "
Kanadalaiset lentäjät olivat melkoisia luupäitä. Harjoittelivat CF-104:lla matalahyökkäyksiä 30 metrissä 600 solmun nopeudessa ilman mitään maastonseuranta tutkia
 
Ei ole vertailukelpoinen tilanne, jossa on sunk cost ja valmis infra/osaaminen vrt. ostetaanko kaksi uutta nollatilanteessa.

Nyt jos miettisi niin kuka F-35 ostaja ostaisi myös Typhoonia tai Super Hornetia ilman entisiä sitoumuksia? Rafalea kyllä ostaisi Ranska kun se ei edes harkitse ostavansa F-35.
Ehkä joku öljymaa voisi ostaa joka haluaa ostaa koneita sekä USA:sta että Euroopasta - ilmeisesti poliittisista syistä. Qatar, Saudi-Arabia tms. jos niille F-35:sta myytäisiin.
 
Kanada on kyllä varottava esimerkki miksi poliitikkojen valtaa asehankinnoissa tulee merkittävästi rajoittaa. Oikeastaan poistaa kokonaan, poliitikkojen tehtävä muutoinkin on antaa puolustusvoimille puolustustehtävä, jonka ammattisotilaat sitten budjettiraamien puristuksessa ratkaisevat parhaan kykynsä mukaan. Kanadahan on käytännössä yksi maailmansodanjälkeinen fiasko, jossa hyvin harva hankinta on onnistunut (no, Hornet oli 1980 toki hyvin ajanmukainen kone. Samaten mm. UH-1N Twin Huey kehitettiin kanadalaisten tilauksesta, tosin ilmeisesti vähän kauppapoliittisessa mielessä kanadalaisilla moottoreilla).

Valitettavasti Kanada ei ole kategoriassaan yksin, vaikka johtoasema onkin sangen suvereeni. Vaikkapa Britannian poukkoileva puolustusstrategia, ilmailuteollisuuden vuorotellen kansallistaminen ja yksityistäminen ja poliitikkojen puuttuminen teollisuuden työhön ovat yhtä karmivaa katsottavaa ja vieläpä teollisuuden näkökulmasta. Se pakkomielle takertua suurvalta-asemaan joka vuorottelee pihistelypolitiikan kanssa on kyllä kuin kausijuopon elämää. Aina suuruudenhulluja suunnitelmia, joiden toteutus on puolivälissä kun rahat loppuvat, ja sitten kyhätään paniikissa jotain kasaan.

Tässä kuviossa kotimainen kopteri-Kustaa on onneksi jumbosarjassa. Ja sitten on tietysti tää foorumi, missä haaveillaan T-90-lauttojen pysäyttämisestä T-72M1:n sirpalekranaatilla, joka säikäyttää vaunumiehistön ja jokaisen ajoneuvon katolle on pultattu Musti tai Sergei.
 
Kanada on kyllä varottava esimerkki miksi poliitikkojen valtaa asehankinnoissa tulee merkittävästi rajoittaa. Oikeastaan poistaa kokonaan, poliitikkojen tehtävä muutoinkin on antaa puolustusvoimille puolustustehtävä, jonka ammattisotilaat sitten budjettiraamien puristuksessa ratkaisevat parhaan kykynsä mukaan. Kanadahan on käytännössä yksi maailmansodanjälkeinen fiasko, jossa hyvin harva hankinta on onnistunut (no, Hornet oli 1980 toki hyvin ajanmukainen kone. Samaten mm. UH-1N Twin Huey kehitettiin kanadalaisten tilauksesta, tosin ilmeisesti vähän kauppapoliittisessa mielessä kanadalaisilla moottoreilla).

Valitettavasti Kanada ei ole kategoriassaan yksin, vaikka johtoasema onkin sangen suvereeni. Vaikkapa Britannian poukkoileva puolustusstrategia, ilmailuteollisuuden vuorotellen kansallistaminen ja yksityistäminen ja poliitikkojen puuttuminen teollisuuden työhön ovat yhtä karmivaa katsottavaa ja vieläpä teollisuuden näkökulmasta. Se pakkomielle takertua suurvalta-asemaan joka vuorottelee pihistelypolitiikan kanssa on kyllä kuin kausijuopon elämää. Aina suuruudenhulluja suunnitelmia, joiden toteutus on puolivälissä kun rahat loppuvat, ja sitten kyhätään paniikissa jotain kasaan.

Tässä kuviossa kotimainen kopteri-Kustaa on onneksi jumbosarjassa. Ja sitten on tietysti tää foorumi, missä haaveillaan T-90-lauttojen pysäyttämisestä T-72M1:n sirpalekranaatilla, joka säikäyttää vaunumiehistön ja jokaisen ajoneuvon katolle on pultattu Musti tai Sergei.

Briteillä ei tosiaankaan ole edes keskimäärin menneet asiat putkeen, ainakaan 1918 jälkeen suorituskykyjen suunnittelun ja rakentamisen näkökulmasta.

Hyvin hyvin varoittava esimerkki siitä, miten käy kun poliitikot määrittelevät tehtävät ja budjetin, ja kummatkin ovat pielessä!
 
No entäs saksalaiset? Lopputuloksena joka kolmas kone mäkeen!

Kanadalaiset ajeli melkein joka toisen, 110 konetta 232:sta. Belgialla ja Hollannilla tappioprosentit olivat 35-36 %. Ainakin osasyynä Starfighterin käyttöön rynnäkkökoneena - mihin siis yliäänitorjuntahävittäjä sopi kuin saniainen ruuvimeisseliksi - oli siihen integroitu taktinen B28 -ydinpommi, joka oli NATO:n nuclear sharing-ohjelmassa ja liittolaismaat olisivat siis kylväneet panssarikiilojen niskaan. Ilmeisesti toista vaihtoehtoa ei ollut, kun maat eivät halunneet hankkia amerikkalaista rynnäkkökonetta ja Phantomiin ei ollut varaa. Japanilla tappiolukemat olivat 10 %, kun siellä ei tällaista tehtävää ollut, ja Espanja ei menettänyt ainoatakaan F-104:ää.

Vertailun vuoksi tappioluvuista, Royal Navy ajoi 28 aktiivipalveluksessa käytetystä F-4K Phantomista (loput siirrettiin RAF:lle kun Eaglea ei modifioitu Phantom-käyttöön) 10 mereen vajaassa 10 vuodessa. HMS Ark Royal oli todella ahdas raskaalle Phantomille ja mm. tutkakartiosta piti tehdä taittuva, jotta kone mahtui hissiin. Näissä videoissa näkyy hyvin, miten jopa tukialusten mittapuulla kannella on todella ahdasta.



RCAF ajoi F-86 Sabreista pitkin mäkeä muistaakseni hieman yli puolet. USAF menetti 1960-70 B-58 Hustelereista 22,6 %. Menetykset olivat tuohon aikaan korkeita ja meno hurjaa.


 
Olikin maksumuurin takana. Tuohon aikaan ei ollut vielä kosken alajuoksulla Takon patoa ja voimalaitosta. Aaretti lähestyi siltaa pohjoisesta Tampellan puolelta ja hetken päähänpistosta sujautti sillan alitse. Kova poika.
 
Back
Top