Äänestys Mikä konetyyppi korvaa Hornetit?

Mikä konetyyppi on mielestäsi todennäköisin valinta Hornetin korvaajaksi?


  • Äänestäjiä yhteensä
    599
  • Äänestys suljettu .
Edittiä: Tai noh, voi olla, että joku on tosiaan bongannut sen aiemmin Wikipediasta erikseen, jos sitä tarkoitit. Mutta Suomi-Wikipedia on kyllä kauheaa kuraa... minulla on vaikeuksia kestää sitä, suosin englantilaista versiota etenkin sotilasasioissa. Paaaljon enemmän yksityiskohtia ja tuoreempaa tietoa.
Suomi-wikin JASSM-artikkelia parempaa ei juuri ole olemassakaan.
Missään ei ole esim. vastaavaa määrää teknisiä tietoja kootusti.
 
Viimeksi muokattu:
Tuota Purasen yläpuolella mainitsemaa SIGINT-konetta en kyllä ymmärrä lainkaan... Meillä on jo Dragon Shield. Eikö se riitä? o_O Vai eikö se ole vieläkään operatiivisessa käytössä? :rolleyes:

Anyway, jos sellaiselle on tarvetta, niin LM varmaan yrittää kaupata F-35:n ohessa toisen/kolmannen järjestelmän, ehkä uudempana versiona. Vapise Saab!

@Huhta voi hyvin olla 15 vuotta. Kyseessä on käytännössä tehtaan takuun tyyppinen menettely, jonka jälkeen tehdään testejä joilla todennetaan välineen toimivuus ja käyttöikä saattaa jatkua vaikka seuraavat 5 vuotta ilman muita toimenpiteitä. Kyseinen ohjus on myös todennäköisesti hyvinkin modulaarinen ja eri komponentteja on helppo vaihtaa.

Esimerkkejä vastaavasta on PVn osaltakin useita. RBS-15 ehkä tunnetuin ja juuri tällä hetkellä on meneillään eräälle ohjustyypille edellä kuvailemani kaltainen menettely.

Et viitsisi päästää hullua jännityksestä ja kertoa, mistä ohjuksesta on kyse? Oletan, että tieto on julkisista lähteistä.

Jos pitäisi arvata, niin kyse on AIM-9X Sidewinder -ohjuksista. Rakettimoottorin elinikä on valmistajan mukaan vain 10 vuotta. Toimitukset olivat kai joskus 2006-2007 (en jaksa tarkistaa nyt Sipristä).
 
SIGINT-kyky tarkoittanee luultavasti UAVeja ja vielä todennäköisemmin hävittäjien itsensä kykyjä niihin. Gripenillähän oli esim. Libyassa legendaarinen Recce pod (http://saabgroup.com/Media/news-pre...lar-Reconnaissance-Pod-System-captures-Libya/).
Ei Dragon Shield nimittäin oikein voine soveltua skenaarioihin, joita ovat laittaneet kyselyissä menemään. Se on kai enemmän ajan kanssa analysoitavan tiedon imuri. Eihän siinä taida olla esim. tutkaa vaan EM-kuunteluun peijoonisti antenneja.
 
Viimeksi muokattu:
SIGINT-kyky tarkoittanee luultavasti UAVeja ja vielä todennäköisemmin hävittäjien itsensä kykyjä niihin. Gripenillähän oli esim. Libyassa legendaarinen Recce pod (http://saabgroup.com/Media/news-pre...lar-Reconnaissance-Pod-System-captures-Libya/).
Ei Dragon Shield nimittäin oikein voine soveltua skenaarioihin, joita ovat laittaneet kyselyissä menemään. Se on kai enemmän ajan kanssa analysoitavan tiedon imuri. Eihän siinä taida olla esim. tutkaa vaan EM-kuunteluun peijoonisti antenneja.

Ei kai niitä tietoja saada tuosta Gripenin tiedustelusäiliöstäkään käyttöön reaaliajassa? Toki ymmärtäisin sen hankinnan, jos se toimisi jotenkin samaan tyyliin kuin tutkasignaaleja haisteleva ja tutkien sijainteja paikantava HARM Targeting System. Growlerissa lienee myös samanlaisia ominaisuuksia.

Ja onhan siihen Dragon Shieldiinkin maa-asema. Kai se voisi siis periaatteessa kerätä tietoa käytettäväksi reaaliajassa lähettämällä havainnot maa-asemalle? Toki kuljetuskone on lihava maali, ei vedä vertoja hävittäjälle selviytymiskyvyssä.
 
Kannattaa lukea myös perusteet.
Luin. Matala RCS ei pidä paikkaansa. Omaa kaikkein huonoimman rafale, eurofighter, superhornet ja F-35 linjasta. Tutka ei isojen koneiden tasolla jo ihan fyysisen koonkaan takia. Meteor ohjuksen saa käytännössä kaikkiin mainittuihin koneisiin. Ainut hyvä on matalimmat käyttökustannukset.
 
Outo yhteensattuma, tänään kuultua eräältä pv:ltä palkkansa saavalta ja nimenomaan lentovehkeiden kanssa tuohuavalta: seuraava kone "100%" varmasti yhdysvalloista, oma veikkaus oli Super Hornet, plussina suhteet Boeingiin, kone on valmis paketti, JASSM-integraatio ja hinta. F-35:ssä epäilytti keskeneräisyys ja pieni asekuorma. En viitsinyt ruveta ammattimiestä opettamaan, olisi ollut noloa... :D
Mutta kun superhornet on jo vanha kone. Ei mitään järkeä ostaa.
 
Luin. Matala RCS ei pidä paikkaansa. Omaa kaikkein huonoimman rafale, eurofighter, superhornet ja F-35 linjasta. Tutka ei isojen koneiden tasolla jo ihan fyysisen koonkaan takia. Meteor ohjuksen saa käytännössä kaikkiin mainittuihin koneisiin. Ainut hyvä on matalimmat käyttökustannukset.


Gylliksen viesti kuvaa asiaa hyvin. Vaikka olisi hänkin toki voinut suoraan korjata, vaikka ymmärrän että hakee huvitusta.

Korjataan vain yksi asia niin ei tarvitse jumittua Gripeniin. Meteor.

Jutun tekijät ovat Airforce Monthlysta.

He määrittelevät kriteerit näin.

Hardware is generally less important than training and tactics — removing these human factors from the mix allows us to judge the most deadly long-range fighting machines currently in service. The exact ordering of this list is open to question, but all the types mentioned are extraordinarily potent killers. This list only includes currently active fighters (so no PAK FAs etc) and only includes weapons and sensors that are actually in service today. The Chengdu J-20 is not considered mature enough to make this list.

Ja Gripenistä kirjoittavat näin.

In our original list from four years ago, the Gripen did not even make the top ten. Its dramatic jump to the number two position (see last year’s list here) was due to one reason: the entry into operational service (in April 2016) of the MBDA Meteor missile. The Gripen is the first fighter in the world to carry the long-delayed Meteor. The Meteor outranges every Western weapon, and thanks to its ramjet propulsion (an innovation for air-to-air missiles) it has a great deal of energy, even at the outer extremes of its flight profile, allowing it to chase maneuvering targets at extreme ranges. Many air forces have trained for years in tactics to counter AMRAAM, but few know much about how to respond to the vast No Escape Zone of Meteor. This combined with a two-way datalink (allowing assets other than the firer to communicate with the missile), the aircraft’s low radar signature, and the Gripen’s pilot’s superb situational awareness makes the small Swedish fighter a particularly nasty threat to potential enemies. The Gripen is not the fastest nor longest-legged fighter, nor is its radar particularly powerful. It would have to be used carefully, taking advantage of its advanced connectivity, to make the most of its formidable armament.
 
Olen yrittänyt surffailla, mutta en ole oikein saanut varmuutta, että onko mahdollista luovuttaa ohjuksen hallinta toiselle koneelle ilman kahdensuuntaista datalinkkiä?

Tietoa noista on todella hankala löytää. Olen itsekin koettanut useaan otteeseen löytää tietoja noihin liittyen.

Tämä tiivistää aika hyvin.

http://ask.metafilter.com/191697/How-do-AAM-datalinks-work

I have worked intimately with a datalink-guided air-to-air missile. The information you are looking for (ie: basic principles, communications protocol, frequency and reliability) is classified, and you are unlikely to get the answers you are hoping for. Not to be dismissive, but most of the speculation here is wrong. I looked for public domain info to put you on the right course (no pun intended) but I couldn't find any. The Wikipedia page on the AIM-120 has as good information as anything else under the heading Interception Course Stage.
posted by Simon Barclay at 7:25 PM on July 26, 2011

Mutta, itse lainaamaasi kohtaan liittyen, mielestäni tuo nimenomainen lause siinä ei pidä paikkaansa.

Oleellista on huomata, että kyse ei ole ohjuksen hallinnasta. Ohjus on varsin itsenäinen. Sille pyritään vain lähettämään tarkennettua tietoa maalin sijainnista osumatodennäköisyyden parantamiseksi.

Yksinkertaisessa datalinkissä ja verkottumisessa on kyse siitä että 1) mistä eri lähteistä tieto maalin sijainnista voi tulla? Ja se voi tulla eri lähteistä. 2) kuka tiedon voi välittää ohjukselle? Ainakin ampunut lavetti, mutta ilmeisesti myös muut lavetit, joilla on kyky viestiä ohjukselle maalin sijaintia.

Kaksisuuntaisesta datalinkistä on sitten muita hyötyjä, mutta ne eivät suoraan liity tuohon kokonaisuuteen.
 
Kaksisuuntaisen datalinkin yksi mielenkiintoinen teoreettinen mahdollisuus olisi koordinoida yhteinen hyökkäys usean ohjuksen voimin, ts. useita ohjuksia on osumassa maaliin samalla hetkellä ja ne lähestyvät eri suunnista elektronisten vastatoimien, harhamaalien ja väistöliikkeiden tehon minimoimiseksi. Ei ole kyllä kuulunut tuollaisesta ilmataisteluohjuksissa, mutta ehkäpä kaikkia ominaisuuksia ei julkaista. Tai sitten niitä ominaisuuksia ei tosiaankaan ole.
 
Kaksisuuntaisen datalinkin yksi mielenkiintoinen teoreettinen mahdollisuus olisi koordinoida yhteinen hyökkäys usean ohjuksen voimin, ts. useita ohjuksia on osumassa maaliin samalla hetkellä ja ne lähestyvät eri suunnista elektronisten vastatoimien, harhamaalien ja väistöliikkeiden tehon minimoimiseksi. Ei ole kyllä kuulunut tuollaisesta ilmataisteluohjuksissa, mutta ehkäpä kaikkia ominaisuuksia ei julkaista. Tai sitten niitä ominaisuuksia ei tosiaankaan ole.

Analogiaa on varmaan haettu meritorjuntaohjuksista? Ilmataisteluohjukset ovat kuitenkin hyvin erilaisia kuin meritorjuntaohjukset.

Ilmataisteluohjusten moottori palaa yleensä X sekuntia ja nopeus on X Machia. Ne pyrkivät osumaan maaliin mahdollisimman suoraan, ilman kiertelyitä, muuten niiden energia loppuu lisääntyneeseen ilmanvastukseen ja matkaan.

Meritorjuntaohjukset voivat lainausmerkeissä "lennellä ympäri Itämerta" ja iskeä sitten yhdessä eri suunnista.

Meteor muistuttaa erilaisen moottorinsa ansiosta aavistuksen näitä meritorjuntaohjuksia tai esim. risteilyohjuksia, mutta vain hyvin vähän.
 
Analogiaa on varmaan haettu meritorjuntaohjuksista? Ilmataisteluohjukset ovat kuitenkin hyvin erilaisia kuin meritorjuntaohjukset.

Ilmataisteluohjusten moottori palaa yleensä X sekuntia ja nopeus on X Machia. Ne pyrkivät osumaan maaliin mahdollisimman suoraan, ilman kiertelyitä, muuten niiden energia loppuu lisääntyneeseen ilmanvastukseen ja matkaan.

Meritorjuntaohjukset voivat lainausmerkeissä "lennellä ympäri Itämerta" ja iskeä sitten yhdessä eri suunnista.

Meteor muistuttaa erilaisen moottorinsa ansiosta aavistuksen näitä meritorjuntaohjuksia tai esim. risteilyohjuksia, mutta vain hyvin vähän.

Suunnanmuutosten ja mutkitteluiden ei tarvitse olla yhtä isoja kuin meritorjuntaohjuksilla. Meritorjuntaohjus voidaan havaita aluksen tutkalla hyvinkin kaukaa (useita kymmeniä kilometrejä), näin ollen liikkeidenkin pitää olla isoja.

Ilmataisteluohjuksen ollessa kyseessä tilanne on hieman eri. Lähestyvästä Meteorista tai Amraamista ensimmäisen varoituksen antaa luultavasti tutkahakupään aktivoituminen. Tässä vaiheessa matkaa maaliin lienee kilometrejä ja aikaa osumaan alle 10 sekuntia. Ilmamaalilla, toisin kuin aluksella, ei myöskään ole keinoa tuhota lähestyvää ohjusta tulivoimalla, vaan se pitää yrittää harhauttaa.

Ohjukset voivat hyvin ottaa keskenään hiukan eri kursseja loppulähestymisessä - ei radikaalisti erilaisia, mutta esimerkiksi sellaisia, että maalin kaartaminen yhteen suuntaan pakoon tuo maalin taas toisen ohjuksen lentoradalle. Perinteinen ratkaisu tietysti on ampua yksittäisiä ohjuksia pienillä intervalleilla, mikä toiminee melkein yhtä hyvin väistöliikkeitä vastaan, mutta elektronisilta vastatoimilta se antanee huonommin suojaa kuin jos aktiivisina olisi kerrallaan useita ohjuksia, jotka mahdollisesti vielä fuusioisivat omien tutkiensa havaintoja keskenään.
 
Suunnanmuutosten ja mutkitteluiden ei tarvitse olla yhtä isoja kuin meritorjuntaohjuksilla. Meritorjuntaohjus voidaan havaita aluksen tutkalla hyvinkin kaukaa (useita kymmeniä kilometrejä), näin ollen liikkeidenkin pitää olla isoja.

Ilmataisteluohjuksen ollessa kyseessä tilanne on hieman eri. Lähestyvästä Meteorista tai Amraamista ensimmäisen varoituksen antaa luultavasti tutkahakupään aktivoituminen. Tässä vaiheessa matkaa maaliin lienee kilometrejä ja aikaa osumaan alle 10 sekuntia. Ilmamaalilla, toisin kuin aluksella, ei myöskään ole keinoa tuhota lähestyvää ohjusta tulivoimalla, vaan se pitää yrittää harhauttaa.

Ohjukset voivat hyvin ottaa keskenään hiukan eri kursseja loppulähestymisessä - ei radikaalisti erilaisia, mutta esimerkiksi sellaisia, että maalin kaartaminen yhteen suuntaan pakoon tuo maalin taas toisen ohjuksen lentoradalle. Perinteinen ratkaisu tietysti on ampua yksittäisiä ohjuksia pienillä intervalleilla, mikä toiminee melkein yhtä hyvin väistöliikkeitä vastaan, mutta elektronisilta vastatoimilta se antanee huonommin suojaa kuin jos aktiivisina olisi kerrallaan useita ohjuksia, jotka mahdollisesti vielä fuusioisivat omien tutkiensa havaintoja keskenään.

Painotan asiaa, jos se ei tullut selväksi. Ilmataisteluohjukset voivat lentää vain suoraan. Niitä voi toki sitten ampua useamman kerralla (salvo), kuten usein tehdäänkin.
 
Painotan asiaa, jos se ei tullut selväksi. Ilmataisteluohjukset voivat lentää vain suoraan. Niitä voi toki sitten ampua useamman kerralla (salvo), kuten usein tehdäänkin.

Kyllä ohjus kääntyy, jopa jyrkästi, kymmeniä? g:tä. Se tietysti hidastuu kaarrossa jolloin kantama putoaa nopeasti.
Eikö näin?
 
Kyllä ohjus kääntyy, jopa jyrkästi, kymmeniä? g:tä. Se tietysti hidastuu kaarrossa jolloin kantama putoaa nopeasti.
Eikö näin?
Kyllä se kääntyy, mutta liike-energia on nopeasti 0. Mihinkään meritorjuntaohjusmaiseen loppulähestymismutkitteluun ilmataisteluohjukset eivät kykene.
 
Kyllä ohjus kääntyy, jopa jyrkästi, kymmeniä? g:tä. Se tietysti hidastuu kaarrossa jolloin kantama putoaa nopeasti.
Eikö näin?

Jep totta kai. Koetin auttaa ymmärtämään pelkistämällä asiaa.
 
@Mustaruuti

Painotan edelleen tuota viestini kohtaa "ei radikaalisti erilaisia". En tarkoita, että ohjus tekisi ylipäätään samanlaista koukkausta kuin meritorjuntaohjus.

Pikemminkin tarkoitan sitä, että ohjus ottaisi kurssikseen lead-pursuit +/- 1 aste johonkin suuntaan. Iso koukkaus syö paljon energiaa, asteen tai alle asteen muutos kurssissa ei paljoakaan. Kun ohjuksia on riittävästi aavistuksen eri kursseilla, niin jokin niistä on paremmassa paikassa osumatodennäköisyyden suhteen kuin jos koneen perässä olisi kymmenen ohjusta samalla lead-pursuit kurssilla.

Paljonhan riippuu ohjuksesta ja sillä jäljellä olevasta energiasta. Jos ammutaan todella äärikantamalle, niin mikä hyvänsä ohjuksen liikehdintä tarkoittaa, ettei maalia koskaan saavuteta. Mutta mitä lähemmäksi ammutaan, sitä enemmän ohjus voi liikehtiä ja saavuttaa yhä maalin.
 
@Mustaruuti

Painotan edelleen tuota viestini kohtaa "ei radikaalisti erilaisia". En tarkoita, että ohjus tekisi ylipäätään samanlaista koukkausta kuin meritorjuntaohjus.

Pikemminkin tarkoitan sitä, että ohjus ottaisi kurssikseen lead-pursuit +/- 1 aste johonkin suuntaan. Iso koukkaus syö paljon energiaa, asteen tai alle asteen muutos kurssissa ei paljoakaan. Kun ohjuksia on riittävästi aavistuksen eri kursseilla, niin jokin niistä on paremmassa paikassa osumatodennäköisyyden suhteen kuin jos koneen perässä olisi kymmenen ohjusta samalla lead-pursuit kurssilla.

Paljonhan riippuu ohjuksesta ja sillä jäljellä olevasta energiasta. Jos ammutaan todella äärikantamalle, niin mikä hyvänsä ohjuksen liikehdintä tarkoittaa, ettei maalia koskaan saavuteta. Mutta mitä lähemmäksi ammutaan, sitä enemmän ohjus voi liikehtiä ja saavuttaa yhä maalin.

Teoreettista ja vaikeaa. Ja tuo ei ole tarpeen. Jos ohjukset lähestyvät suorassa jonossa, kun maali väistää ensimmäistä ohjusta niin se on sitten tarjottimella seuraavalle ohjukselle.
 
AIM-120D voi ottaa maalidataa suoraan E-2D Hawkeylta. Eli tutkakoneelta.
 
Back
Top