Äänestys Mikä konetyyppi korvaa Hornetit?

[Samovarius]

60-luvun lopulle asti koneiden elinkaaret oli kaikkialla varsin lyhyitä. Sitten elektroniikan ja sen tuomien suorituskykyvaatimusten myötä koneista tuli niin kalliita ettei kellään ollut enää varaa uusia fliittiä 10-15 vuoden välein. Kun runkojen piti kestää, niin sitten piti moottoreillekin suunnitella lisää elinaikaa. NL oli tästä kehityksestä hiukan jäljessä, MiG-29 oli viimeisiä näiden vanhojen linjojen mukaan suunniteltu kone: vanhenee poistoon 15-20 vuodessa, lentää pääasiassa lyhkäisiä torjuntalentoja kevyessä ilmataisteluvarustuksessa, ja maailmansotahan voi alkaa koska tahansa -> turha pistää rungolle tai moottorille hirveitä elinikiä.
NL:ssä moottorien elinikää lyhensi varmaan myös se että oltiin digitekniikassa jäljessä. Lännessä digitaalisten ohjausyksiköiden käyttöönotto paransi moottorien käyttöikää ja luotettavuutta rutkasti. RD-33 pääsi FADEC-tasolle vasta viime vuosikymmenellä.

Tohon vaikutti kans se, että ilmailun kehittyminen oli tavattoman nopeaa WW2 lopusta 60-luvulle saakka, ja konesukupolvet vanhenivat hangaareihin nopeammin kuin niiden rungot ajettiin loppuun. 50-luvun puolivälin kovat raudat F-86 tai MiG-15 olivat 60-luvun lopussa melkeinpä romurautaa. Elinkaaren ei edes odotettu olevan kymmentäkään vuotta, mikä taas mahdollisti kevyempien rakenteiden käytön ja suorituskykyä pidettiin tärkeämpänä. Neukuissa saatettiin käyttää tätä suunnitteluperusteena tietty edelleen eikä vallan perusteetta, jakautuvathan useat sen lentokonetyypeistä selkeästi useampaan sukupolveen (vaikka MiG-21F:llä ja bisillä ei ollut enää paljoa tekemistä keskenään). Moottorien eliniän kanssa kamppailu oli venäläistekniikalla myös ihan aito ongelma jota ratkottiin pitkään, esmes MiG-25:n R-15:n elinkaari oli 70-luvun alussa 150 tuntia ja loppupuolella 750. Se myös rakennettiin pitkälti nikkeliterässeoksesta ainakin alkupäässä tuotantosarjaa, sillä nikkelilejeerinkien tai titaanien tuotanto ei syystä tai toisesta tahtonut onnistua. Samasta syystä itse hävittäjäkin on melkein kokonaan (80%) rosteria. 80-luvulla MiG-31:ssä titaanin määrä oli jo kaksin- ja kevytmetallien (voisin päätellä, että puhutaan korkean lämpötilan silumiineista) kolminkertaistunut. Titaanin metallurgisesti heikko laatu oli suuri ongelma lännessäkin, missä ongelmaa tarkottiin suurempien resurssien voimin ja ironisesti suurin osa USA:ssa käytetystä titaanimalmista oli ymmärtääkseni peräisin Neuvostoliitosta. 70-luvun alussa lännessä saatiin jo aikaan hyvin puhtaita titaanilaatuja mutta idässä oltiin ilmeisesti noin 15 vuotta jälkivaiheessa.

 

[Samovarius]

Yksi motivaatio ison summan näyttämiseksi saattaa olla myös, ettei kukaan poliitikko olisi keksinyt vaatia MiG:in hankkimista. Ehkä haluttiin varmistaa, että missään tapauksessa MiG ei tule valituksi

Ehkä jotain asioita on ylikorostettu tässä mielessä, mutta kyllä sitä yleisesti tosiasiana pidetään, ettei MiG-29 olisi täyttänyt Ilmavoimien vaatimuksia ilman erittäin kalliita modifiointeja ja tuossa vaiheessa tuotantovalmiina oli ilmeisesti vielä projekti 9.12 minkä varustus oli neukkulaisittainkin vielä suht askeettinen, eli aseistus oli edellistä sukupolvea (ilmeisesti R-60M ja R-27), kypärätähtin puuttui ja ohjaamokin vielä melkein täysin analoginen kun MiG-23 oli jo 'kaikilla herkuilla'. Tämän puolesta puhuu myös NL:n ehdottama kahdenvälinen modernisointi/kehitysprojekti mihin ei Suomessa haluttu koskea pitkällä tikullakaan.

Ihan yhtälailla voisi sanoa että Gripenin kustannuksia oltaisiin liioiteltu etteivät poliitikot olisi halunneet vetää sinnepäin, mutta Gripenin keskeneräisyys ja Suomelle ehdotettu kustannustenjakotaakka olivat oikeasti yhtä huonoja diilejä kuin EU:n tukipaketti. Mm. A-Greipin tutkaohjus olisi ilmeisesti ollut 70-luvun lopun Skyflash ja Suomi olisi joutunut maksamaan puolet tulevista kehityskustannuksista, olivat ne miten paljon tahansa.

 

[fulcrum]

Tohon vaikutti kans se, että ilmailun kehittyminen oli tavattoman nopeaa WW2 lopusta 60-luvulle saakka, ja konesukupolvet vanhenivat hangaareihin nopeammin kuin niiden rungot ajettiin loppuun. 50-luvun puolivälin kovat raudat F-86 tai MiG-15 olivat 60-luvun lopussa melkeinpä romurautaa. Elinkaaren ei edes odotettu olevan kymmentäkään vuotta, mikä taas mahdollisti kevyempien rakenteiden käytön ja suorituskykyä pidettiin tärkeämpänä.

Kyllä kyllä, koneitahan vanheni jo prototyyppivaiheeseen. Lisäksi kehitys oli niin kovaa etteivät ilmavoimat oikein osanneet hahmottaa mitä oikeasti tarvitaan ja moni vaatimusmäärittely oli käytännössä mennyt mönkään. TFX yksi kuuluisimmista esimerkeistä.

Titaanin metallurgisesti heikko laatu oli suuri ongelma lännessäkin, missä ongelmaa tarkottiin suurempien resurssien voimin ja ironisesti suurin osa USA:ssa käytetystä titaanimalmista oli ymmärtääkseni peräisin Neuvostoliitosta. 70-luvun alussa lännessä saatiin jo aikaan hyvin puhtaita titaanilaatuja mutta idässä oltiin ilmeisesti noin 15 vuotta jälkivaiheessa.

NL oli edellä titaaninkäsittelyssä, Boeing teki Iljushinin kanssa tietojenvaihdon 70-luvun alussa jossa neukuilta 'ostettiin' titaaninkäsittelytietoutta. Tästä molemminpuolisesti jossain määrin nolosta episodista ei kauheasti lyöty silloin rumpua, eikä sittemminkään.

 

[Pandahki]

Uskallan väittää vastaan.

Me emme tiedä miten hinnat suomessa tai usa:ssa muodostuvat. Mutta me voimme verrata kustannuksia jotenkuten usa:n sisällä joka käyttää molempia koneita ja joissa silloin myös laskentaperusteet ovat vertailukelpoiset.

Vuonna 2018 kustannukset (huolto + operointikustannukset) olivat USA:ssa 2018:

F-18A-D 4,5 miljoonaa $/kone
F-18E/F 6,41 miljoonaa $/kone
F-18G 6,55 miljoonaa $/kone
F-35A 8,84 miljoonaa $/kone

Tämän laskelman ongelma on siinä, että me emme tiedä kuinka monta lentotuntia tuolla rahalla saatiin aikaiseksi. Toisaalta hintojen vertailu lentotunnin kustannuksen perusteella on vielä turhempaa samasta syystä koska me emme tiedä jakajaa. Toisaalta lienee kohtuullinen oletus, että F-18 laivua tuotti enemmän tunteja ainakin vuonna 2018 jolta luvut ovat.

Toinen asia mikä on huomioitava on se, että F-35 joista puhutaan ovat alkupään koneita ja sitä kautta kalliimpia huoltaa. Hinta uudemmissa erissä lienee hiukan alhaisempi kuten on käynytkin. Toisaalta F-18 koneet ovat vanhempia ja sitä kautta kalliimpia huoltaa joten se tasoittanee eroa hiukan.

Nämä luvut on laskettu samoin perustein ja samoilla hintatasoilla, joten ne ovat siltä osin vertailukelpoisia. Laivueiden sisäinen rakenne sitten vääristää tulosta johonkin suuntaan ja tosiaan emme tiedä paljonko tiimaa tuolla rahalla on saatu aikaiseksi. Mutta suuntaa luvut antavat varmasti.

Näin ollen tuon perusteella F-35 on joka tapauksessa huomattavasti kalliimpi operoitava kuin nykyinen F-18 laivasto ja myös selkeästi kalliimpi kuin F-18 Super Hornet. Ja vanhetessaan myös F-35 huoltaminen tulee kalliimmaksi. Näillä luvuilla on selvää, että jos valinta osuu F-35:teen, budjettien pitää kasvaa rajusti tai tuntien pudota rajusti. Tai sitten määrä ei ole lähelläkään 64 konetta.

https://www.gao.gov/assets/gao-21-101sp.pdf

Veikkaan itse tuon eron aiheuttajaksi komponentteja, jotka F-35:n tapauksessa uusia ja täydellä listahinnalla hankittuja, kun taas F-18:n osalta käytetään paljon myös kierrätysosaa. Koneita on mahdoton vertailla samalla viivalla. Tarkempaan analyysiin pitäisi katsoa paljonko F-18:n käyttö maksoi verrattuna esim. F-4J 70-luvun lopulla. (Isokin) osa hintaerosta saattaa syntyä myös huoltolaitteistosta, eli kamasta joka ei ole pultattu koneeseen kiinni. Uuden konetyypin osalta näitä pitää hankkia, vanhan osalta niitä löytyy nurkista jo.

 

[Raveni]

Kyllä itse vakaasti uskon, että LM on hyvin ymmärtänyt tarjouskilpailun säännöt näin isossa projektissa ja tarvittaessa konsultoinut lisää. Eiköhän tässä ole kyse jostain, mitä ei ole julkisuuteen suuremmin avattu...

Mä luulen, että kyse on vain jenkkityyppisestä ylimielisyydestä. Lähdetään kuin cowboyt sotaan. Mun mielestä paketin piti sisätää koneet sekä aseet joilla sotapelissä pärjätään. Ei mitään, että koneita on x määrä joka riippuu aseiden määrästä. Kaskun eivät tarjonneet ilman moottoreita.

 

[Protheon_93]

Näin tultaneen ainakin meillä menettelemään. Uskoisin, että ainakin tulevan HX:n ISTAR-kykyjen, elektronisen vaikuttamisen ja kaukovaikuttamisen ylläpitokustannuksia ositetaan osaksi yhteisten suorituskykyjen ylläpitoa?

Omasta mielestäni tuo onkin viisasta. Jos Hornet-ajoista ilmavoimien merkitys ja tehtävät kasvavat entisestään, olisi se idioottista ja suorastaan haitallista vaatia että homma hoidetaan Hornetin suuruisella palalla puolustusbudjetista. Noihin ISTAR-kykyihin, elektroniseen vaikuttamiseen ja kaukovaikuttamiseen kannattaa luoda joku yhteinen momentti puoustusbudjetin sisälle. Ja toivon, että näin tehdään. Varsinainen HX-budjetti voikin olla tuo 250 miljoonaa tai 10 prosenttia puolustusbudjetista ja sitten vaikkapa päälle tuollainen sadan miljoonan euron momentti yhteisten suorituskykyjen ylläpitoon.

Ja tähän teoriaan pätee myös se lausunto joltakin maavoimien upseerilta (en muista kuka), joka sanoi että tiettyjä hankintoja venytetään HX-päätöksen ylitse, että tiedetään mitä uusi tuleva hävittäjä tarjoaa ja mitä voidaan jättää sitten hankkimatta.

 

[magitsu]

NL oli edellä titaaninkäsittelyssä, Boeing teki Iljushinin kanssa tietojenvaihdon 70-luvun alussa jossa neukuilta 'ostettiin' titaaninkäsittelytietoutta. Tästä molemminpuolisesti jossain määrin nolosta episodista ei kauheasti lyöty silloin rumpua, eikä sittemminkään.

SR-71 Blackbirdin rutenium-malmi ostettiin Neukkulasta.

Rutenium – Wikipedia

fi.wikipedia.org

TIL: Titanium used for Mach3+ Cold War spy plane came from Russia

The iconic SR-71 Blackbird recon aircraft is 92% titanium and the US had to source the rutile ore from Russia via bogus operations set up in Third World countries.

www.mining.com

"The rutile mineral is found in nature, it mainly consists of titanium dioxide."

Russian Titanium

The situation regarding titanium is paradoxical. On the one hand, titanium is found in abundance in the natural environment: in terms of natural occurrence in the earth's crust, the element is the third among all metals, directly following iron and aluminium. In industry, particularly in...

phys.org

Tämä on tosin härskimpi tieto. Edeltäjä Oxcart ajoi cesiumilla jatkettua polttoainetta. "Plasma stealth" tms. syynä.

A far less known, but still a key component of the Skunk Works plan to make the A-12 harder to spot on radar involved a cesium-laced fuel additive to dramatically reduce the radar signature of the plane's massive engine exhausts and afterburner plumes by creating an ionizing cloud behind the aircraft to help conceal its entire rear aspect from radar waves.

Fukken hell mitä hulluutta nykylasein katsottuna. No se Davy Crockett ydinase-krh on silti paljon kahjompi.

The SR-71 Blackbird's Predecessor Created "Plasma Stealth" By Burning Cesium-Laced Fuel

Skunk Works needed a way to hide the A-12's radar reflecting behind, so they dumped cesium into its fuel to create a radar-absorbing exhaust plume.

www.thedrive.com

Davy Crockett (pommi) – Wikipedia

fi.wikipedia.org

 

[Commander]

Omasta mielestäni tuo onkin viisasta. Jos Hornet-ajoista ilmavoimien merkitys ja tehtävät kasvavat entisestään, olisi se idioottista ja suorastaan haitallista vaatia että homma hoidetaan Hornetin suuruisella palalla puolustusbudjetista. Noihin ISTAR-kykyihin, elektroniseen vaikuttamiseen ja kaukovaikuttamiseen kannattaa luoda joku yhteinen momentti puoustusbudjetin sisälle. Ja toivon, että näin tehdään. Varsinainen HX-budjetti voikin olla tuo 250 miljoonaa tai 10 prosenttia puolustusbudjetista ja sitten vaikkapa päälle tuollainen sadan miljoonan euron momentti yhteisten suorituskykyjen ylläpitoon.

Ja tähän teoriaan pätee myös se lausunto joltakin maavoimien upseerilta (en muista kuka), joka sanoi että tiettyjä hankintoja venytetään HX-päätöksen ylitse, että tiedetään mitä uusi tuleva hävittäjä tarjoaa ja mitä voidaan jättää sitten hankkimatta.

Se ns yhteinen "momentti" esimerkkeinä luetelluille kyvykkyyksille on jo olemassa.

 

[inscout]

Veikkaan itse tuon eron aiheuttajaksi komponentteja, jotka F-35:n tapauksessa uusia ja täydellä listahinnalla hankittuja, kun taas F-18:n osalta käytetään paljon myös kierrätysosaa. Koneita on mahdoton vertailla samalla viivalla. Tarkempaan analyysiin pitäisi katsoa paljonko F-18:n käyttö maksoi verrattuna esim. F-4J 70-luvun lopulla. (Isokin) osa hintaerosta saattaa syntyä myös huoltolaitteistosta, eli kamasta joka ei ole pultattu koneeseen kiinni. Uuden konetyypin osalta näitä pitää hankkia, vanhan osalta niitä löytyy nurkista

Tuo ei pidä paikkaansa. Esimerkiksi Superhornettien vuotuinen huoltokustannus on nimenomaan kasvanut vuodesta 2011 lähtien. Vanhojen koneiden huolto on kalliimpaa kuin uudempien. Jos tuo veikkaus pitäisi paikkansa, näin ei voisi tapahtua.

Toki on niin, että koneita ei voida suoraan verrata. Näin jo sanoinkin, mutta suunta on täysin selvä.

Pidän tarkoitushakuisena ajatusta, että kone, joka sisältää erillisen pinnoituksen, 10x määrän elektroniikkaa ja softaa ja myös erillistä mekaniikkaa voisi edes teoriassa olla edullisempi huoltaa kuin yksinkertaisempi lulla pitkässä juoksussa. Se vain ei ole mahdollista.

 

[Protheon_93]

Se ns yhteinen "momentti" esimerkkeinä luetelluille kyvykkyyksille on jo olemassa.

Onko sulla tietoa sen suuruudesta? Ja onko se tieto turvaluokiteltu?

 

[Huhta]

@magitsu

Davy Crockett on toki hieman riskialtis, mutta pahempiakin löytyy. "Vähän" rajumpi pommireppu kuin vantaalaisen kemian opiskelijan selässä nähtiin...

Special Atomic Demolition Munition - Wikipedia

en.wikipedia.org

 

[Commander]

Onko sulla tietoa sen suuruudesta? Ja onko se tieto turvaluokiteltu?

En tiedä suuruutta, mutta löytynee julkisesta valtion talousarviosta. Yhteisten suorituskykyjen so vaikuttamisen alle menevät mm JASSM ja Gabriel 5 sekä tietyt ELSO-järjestelmät ja erikoisjoukot.

 

[Protheon_93]

Insinöörikenraalimajuri paljastaa, kuinka temppu tehtiin: Suomi puristi hävittäjävalmistajilta paremmat tarjoukset kuin ne pitivät mahdollisena

Suomalaisten toiminta HX-hankkeessa on herättänyt ihmetystä hävittäjävalmistajien keskuudessa. "Emme tajunneet tekevämme mitään ainutlaatuista", kertoo insinöörikenraalimajuri Kari Renko. Hänen mukaansa HX-hanketta arvioidaan järjestelmänä järjestelmien joukossa.

www.uusisuomi.fi

Tässä on kyllä mielenkiintoinen esimerkki siitä kuinka eri kandidaatit ovat kertoneet suorituvansa eri tehtävistä.

Rengon mukaan valmistajille esitettiin skenaarioita, joissa tyypillisesti toimitaan noin 400 km x 400 km alueella.

"Niissä on realistisia järjestelmiä, jotka on sidottu maantieteellisiin etäisyyksiin. Yksinkertaisessa esimerkissä voi olla vastapuolen it-järjestelmä, jossa on valvonta- ja tulenjohtotutkat sekä ohjus."

HX-kandidaatit joutuivat kertomaan, miten uhkan saa eliminoitua.

"Yksi kandidaatti voisi sanoa, että meitä ei näe tutkassa, me vain lähestymme ja tuhoamme sen. Toinen voi sanoa, että tulemme kovaa ja korkealla, ja ohjuksellamme on niin pitkä kantama, että ei ole mitään väliä nähdäänkö meitä. Kolmas sanoo, että lähestymme alakatveessa, ja kun nousemme lopussa ylemmäksi, meitä ei nähdä häirintälähettimemme vuoksi. Nämä ovat kaikki oikeita vastauksia, ja kaikki saattavat toimia. Numerot ovat oleellisia siinä, miten ne toimivat skenaarioissamme", Renko havainnollistaa.

Tuo ensimmäinen esimerkki viittaa kovasti siihen miten F-35:lla toimitaan, jälkimmäinen Typhooniin ja viimeinen sitten Rafalen ersimerkki.

 

[inscout]

Tohon vaikutti kans se, että ilmailun kehittyminen oli tavattoman nopeaa WW2 lopusta 60-luvulle saakka, ja konesukupolvet vanhenivat hangaareihin nopeammin kuin niiden rungot ajettiin loppuun. 50-luvun puolivälin kovat raudat F-86 tai MiG-15 olivat 60-luvun lopussa melkeinpä romurautaa. Elinkaaren ei edes odotettu olevan kymmentäkään vuotta, mikä taas mahdollisti kevyempien rakenteiden käytön ja suorituskykyä pidettiin tärkeämpänä. Neukuissa saatettiin käyttää tätä suunnitteluperusteena tietty edelleen eikä vallan perusteetta, jakautuvathan useat sen lentokonetyypeistä selkeästi useampaan sukupolveen (vaikka MiG-21F:llä ja bisillä ei ollut enää paljoa tekemistä keskenään). Moottorien eliniän kanssa kamppailu oli venäläistekniikalla myös ihan aito ongelma jota ratkottiin pitkään, esmes MiG-25:n R-15:n elinkaari oli 70-luvun alussa 150 tuntia ja loppupuolella 750. Se myös rakennettiin pitkälti nikkeliterässeoksesta ainakin alkupäässä tuotantosarjaa, sillä nikkelilejeerinkien tai titaanien tuotanto ei syystä tai toisesta tahtonut onnistua. Samasta syystä itse hävittäjäkin on melkein kokonaan (80%) rosteria. 80-luvulla MiG-31:ssä titaanin määrä oli jo kaksin- ja kevytmetallien (voisin päätellä, että puhutaan korkean lämpötilan silumiineista) kolminkertaistunut. Titaanin metallurgisesti heikko laatu oli suuri ongelma lännessäkin, missä ongelmaa tarkottiin suurempien resurssien voimin ja ironisesti suurin osa USA:ssa käytetystä titaanimalmista oli ymmärtääkseni peräisin Neuvostoliitosta. 70-luvun alussa lännessä saatiin jo aikaan hyvin puhtaita titaanilaatuja mutta idässä oltiin ilmeisesti noin 15 vuotta jälkivaiheessa.

NL:n moottorien kestävyydestä on paljon peistä väännetty maailmalla. Yleensä suomessa mielellään puhutaan osaamattomuudesta ja huonoista materiaaleista verrattuna läntisiin verrokkeihin. Onko se totta, on kokonaan eri asia.

NL:n koko hävittäjätoiminta lähti erilaisista lähtökohdista verrattuna amerikkalaiseen suunnitteluun. USA tarvitsi koneita joilla oli kyky pitkiin siirtymiin kun taas NL panosti taktisen taistelukentän lyhyen kantaman toimintaan. Käytännössä molemmat panostivat WWII:ssa saatuihin kokemuksiin ja erilaiseen näkemykseen taistelukentän fyysisestä todellisuudesta. On mahdotonta sanoa kumpi oli oikeassa tai väärässä, mutta lähtökohdat olivat niin erilaiset, että lopputulokset olivat myös erilaiset ja heijastivat näitä asetelmia suunnittelussa.

Mitä tulee lentokonemoottoteiden luotettavuuteen, minä en osaa sanoa, mikä oli luotettavaa ja mikä ei. Molempien puolien koneita on satanut tonttiin moottorivikojen seurauksena kystä kyllin. Vielä vähemmän tiedän siitä, onko venakoiden koneisiin vaihdettu moottoreita kaiken aikaa. En usko, mutta en tiedä. Hetkeäkään en usko, että nuo mainitut tuntimäärät pitävät paikkaansa normikäytössä. Jo aikanaan kuulin "varmalta taholta", että Mig-21F:n moottorit eivät kestäneet kuin 100 tuntia ennen kuin ne piti vaihtaa uusiin. Mikä saattoi pitää paikkansa jos niillä vedettiin suoraan maksimiteholla 100 tuntia. Mutta ei todellakaan normitehoilla lennettäessä.

Puhe NL:n osaamattomuudesta titaanin suhteen on sen sijaan ihan höpöä. @fulcrum tuossa kommentoikin asiaa, mutta esimerkiksi sukellusveneiden puolelta jo 1972 tehty projekti 661 josta kehittyi hieman myöhemmin projekti 705 osoittavat, että puheet titaanimalmien puhtaudesta ja jälkijättöisyydestä osaamisessa voi haudata saman tien.

 

[Samovarius]

Niin, neukkukaluston luotettava arviointi on aika haastavaa lähteiden vähintäänkin hajanaisuudesta johtuen. Olen ite joutunut detaileja etsimään itäeurooppalaisilta ilmailunörttifoorumeilta googlen kääntäjän avulla, kun ymmärrettävillä kielillä ei tahdo avoimia lähteitä oikein löytyä tai ne ovat turhan pintapuolisia.

Mitä taas tulee titaaniin, niin herää kysymys miksei sitä käytetty laajemmin MiG-25:n tapauksessa, kun tarve oli selvästi huutava? 11 % kokonaiasmassasta kuitenkin on sitä ja mun löytämien lähteiden mukaan syynä olisi ollut juurikin titaanilejeerinkien heikko saatavuus Neuvostoliitossa. Vertailun vuoksi, lännessä vähemmän kunnianhimoisesti lentävän F-4:nkin rakenteissa on käytetty suht laajasti titaania ja MiG-25 on luokassaan aika raskas möliskö, vähän sellainen raketin nokkaan niitattu tiiliskivi. Ei kyse ole vältäämättä niinkään osaamattomuudesta kuin resurssien puutteesta, neukuilla ei välttämättä ollut riittävästi tai riittävän tasokasta jalostuskapasiteettia. Multa on aika turha alkaa etsimään aatteellista neukkukaluston dissaamista (päinvastoin mielelläni oikeisen siihen liittyviä harhaluuloja), kyse on siitä, mitä olen lukemistani lähteistä löytänyt. Kertaakaan en ole löytänyt mainintaa laajsta korkealaatuisten titaaniseoksien tuotannosta N-liitossa, useita väitteitä sen puutteesta kyllä. Voin kyllä päivittää ksäitystäni, jos siihen annetaan aihetta, jolloin joudutaan taas palaamaan tämän kappaleen alussa esitettyyn kysymykseen. Ei MiG-25:n suorituskyvystä varmasti huvin vuoksi tingitty ja sen moottorin kehitys oli työlästä.

Strategiset valinnat ovat sitten asia erikseen, NL ei esmes koskaan rakentanut pitkänmatkan saattohävittäjiä (mutta torjuntahävittäjiä kyllä, kuten Tu-28, Tu-128 ja myöhemmin MiG-29SMT) eikä sikäläiseen filosofiaan oikein kuulunut monitoimikoneen konsepti, vaan vähintään kehitettiin eri versioita samasta tyypistä eri tehtäviin (MiG-23/27 lie hyvä esimerkki tästä) Myös pitkänmatkan strategisia pommikoneita kehitettiin koko joukko. Neuvostoliiton doktriini kuitenkin oli käydä laajaa rintamasotaa omalla tai lähialueillaan, mikä väistämättä vaikutti myös asevoimien vaatimuksiin ja taktiset lyhyenmatkan koneet olivatkin sangen pitkään selkeässä pääroolissa. Varsinaisia laivastohävittäjiä USA:n tapaan sensijaan ei juuri kehitetty kuin pari tukialusmuunnosta, Su-33 ja MiG-29K (jo 80-luvulla kehitettiin ensimmäinen tukialus-MiG) ja Jakolevin STOVL-perhe, tämän saneli jo Neuvostoliiton maantiede. Tässä ei ole oikeita ja vääriä vastauksia per se, vaan doktriinit noudattavat erilaisia reunaehtoja. Toisinaan kyse on vain valinnasta kahden validin vaihtoehdon välillä, kuten rakettiteknologiassa lännessä käyettiin peräkkäisvaiheita ja idässä rinnakkais-. Molemmilla on omat etunsa ja haittansa ja insinöörit painottivat niitä eri maissa eri tavalla.

 

[Huhta]

Insinöörikenraalimajuri paljastaa, kuinka temppu tehtiin: Suomi puristi hävittäjävalmistajilta paremmat tarjoukset kuin ne pitivät mahdollisena

Suomalaisten toiminta HX-hankkeessa on herättänyt ihmetystä hävittäjävalmistajien keskuudessa. "Emme tajunneet tekevämme mitään ainutlaatuista", kertoo insinöörikenraalimajuri Kari Renko. Hänen mukaansa HX-hanketta arvioidaan järjestelmänä järjestelmien joukossa.

www.uusisuomi.fi

Tässä on kyllä mielenkiintoinen esimerkki siitä kuinka eri kandidaatit ovat kertoneet suorituvansa eri tehtävistä.


Tuo ensimmäinen esimerkki viittaa kovasti siihen miten F-35:lla toimitaan, jälkimmäinen Typhooniin ja viimeinen sitten Rafalen ersimerkki.

Minusta viimeinen kuulostaa kylläkin Super Hornet / Growler -kombinaatiolta...

 

[Olympiakasarmi]

Puolalaiset, jotka operoivat sekä F-16:ta (1xF100-PW-229) että MiG-29:ä (2xRD-33), vertaavat paljonko tarvitaan moottorihuoltoja 30v aikana. F-16 tarvitsee yhden moottorin joka käy 2 huoltoa läpi. Kaksimoottorinen MiG-29 tarvitsee 6 moottoria ja 18 huoltoa 30 vuodessa. Varmaan olisi ollut edessä Suomessakin.

http://www.polishcimeeac.pl/Papers3/2014/002.pdf

 

[magitsu]

Minusta viimeinen kuulostaa kylläkin Super Hornet / Growler -kombinaatiolta...

Rafale. Maastoa automaattisesti seuraava matalalentotoiminto ja SPECTRA.

 

[Olympiakasarmi]

Tutkimus siitä miten vaikeaa USA:n oli uskoa Neuvostoliiton pystyvän rakentamaan titaanista sukellusveneitä.

https://www.cia.gov/static/b74cd45d1a2fdebbeab83deb467e711b/the-ALFA-SSN.pdf

 

[magitsu]

Tutkimus siitä miten vaikeaa USA:n oli uskoa Neuvostoliiton pystyvän rakentamaan titaanista sukellusveneitä.

https://www.cia.gov/static/b74cd45d1a2fdebbeab83deb467e711b/the-ALFA-SSN.pdf

Helvetin hyvä juttu. Kaikki lukemaan.