Vonka
Supreme Leader
Niin, taistelujärjestelmää tässä ollaan valitsemassa. Entinen Gripen-pilotti totesi noiden juttelun noista dogfight kyvyistä olevan kuin vertailtaisiin pistimien ominaisuuksia. Toinen Gripen-pilotti taas on esittänyt että hän ei koskaan ole hävinnyt kaartotaistelua amerikkalaista konetta vastaan. Kysessä oli bloggari Wiseman ja hän ei ole lentänyt F-22 tai F-35 konetta vastaan, mutta ainakin suomalaisia ja norjalaisia koneita vastaan ja luultavasti muunkinmaalaisia. Toisaalta hän on myös kirjoittanut pari hyvää bloggausta BWR-taistelusta, eikä esitä että kaartotaistelu olisi relevanttia.
Taistelujärjestelmän valinnassa painottuvat muut seikat kuin liiketimiskyvyllä mässäily.
Ei lähitoiminta ole kaartotaistelua ja tykkitappelua eikä pistintappelua vaan toimimista alle 40 kilometrin etäisyyksillä ohjuksin. Lentäjät toki pitävät kirkkiksestä.
Maatuki ja insinööriajattelu pitää taistelunjärjestelmä-ajattelusta. Hyöty on suuri. Se osa ilmavoimien henkilökuntaa, joka seisoo, monimielisesti sanoen, tukevasti maassa, sanookin joskus että lentäjä on sellainen, jonka olisi aika vaikea nielaista ajatusta, jos heille yhtäkkiä vakuuttavasti osoitettaisiin, että enää heitä ei tarvittaisi vaan kaikki voitaisiin tehdä yksin maasta käsin.
Olen miettinyt israelilaisten ja amerikkalaisten ajattelua. Eniten ilmavoittoja lienee F-15 Eaglella, noin sata. Yleensä kokemus on hitihatimaista, joten siinä tietysti menee sekin vertailukelpoisuus, mutta amerikkalaisilla on F-22 ja paljon muutakin. Israel, joka on siis myös F-35:n tilaaja, päätti hankkia lisää myös uusimpia Eagleja. Kyllä he tietävät, mitä tekevät ja lukevat omaa lähialuettaan ja sitä, mitä siellä on vastassa.
Tämä siis siitä huolimatta, että F-35 kykenee ja ehtii tekemään kaikki ilmasta maahan -tehtävät, jos vastassa on Eagle. Se ei niitä harjoituksissa alas saa. Ilmasta maahan -tehtävät voi suorittaa hyvinkin kaukaa ja korkealta. Konetta ei havaita ajoissa, ja sitten se lähteekin jo kotiin.
Olisi mukavaa, että meillä olisi tuollainen iskukyky maahan.
Mutta se ei ole ainoa juttu. Koko ajan ei olla hyökkäämässä S-300-aseman tai lentotukikohdan kimppuun sodassa. Koneen pitää vuosikymmenet hoitaa aluevalvonta ja tunnistustehtävät, sen liikkumisen ja nopeuden on riitettävä siihen.
Yhden aspektin otan esiin kuitenkin. Kovin usein sanotaan, että meillä "ei ole varaa kahteen konetyyppiin" tai että "se ei ollut aikaisemminkaan hyvä ratkaisu". Silloin ollaan jälleen vertailukelpoisuuden ongelmissa. Nimittäin Mig ja Draken tulivat täysin eri ilmansuunnilta. Ei voinut liiemmin puhua synergioista ja yhteensopivuuksista.
Vielä ei ole tehty poliittista päätöstä yhdestä ainoasta konetyypistä. Huoltoyhteistyö ja sotilasyhteistyö Norjan, Ruotsin, Britannian, Yhdysvaltain ja Ranskan kanssa tullaan laskemaan myös tämä vaihtoehto ainakin pöydällä. Jopa Japani on varmasti kiinnostunut meidän valinnastamme, niin uskomattomalta kuin tämä kuulostaa. Raha-asiat ovat siitä mielenkiintoisia, että taitavalla suunnittelulla joskus sama satanen pyörii ympyrää ja luo työtä vähän useammalle kulkiessaan. Erityisen hanakasti tähän asiaan tarttuu SDP. Jos tällaista pöhinää on saatavilla, se ostaa miljardeilla vaikka vanhoja Gnateja.
Nyt olisi tarjolla muutakin.