Äänestys Mikä konetyyppi korvaa Hornetit?

Mikä konetyyppi on mielestäsi todennäköisin valinta Hornetin korvaajaksi?


  • Äänestäjiä yhteensä
    599
  • Äänestys suljettu .
Voi korvata nykyisen kunnes jossakin arvioidussa ajassa Myöhemmin tulee uusi jota tilataan sitten sen jälkeen. Siihen asti arvioidaan, että kaksi nykyistä varamoottoria riittää.

Olisko siinä hiukan eroa kuinka useasti moottoreita joudutaan vaihtamaan yksi vs kaksimoottorisissa? Jos yksimoottorisessa kone kyykähtää ilmassa on hyvin mahdollista että ei ole mitään konetta johon se varamoottori laitetaan. Normaalioloissa on myös koneita jotka eivät ole lentokuntoisia, joten sieltä saadaan myös varamoottoreita päivittäiseen lentotoimintaan. Keskitetty logistiikkajärjestelmä voi mahdollistaa myös tehokkaamman ja toimivamman varamoottoripalvelun.
 
Moottorien määrä oli tasan sama suhteessa mitä Puolalla (puolet pienempi määrä runkoja ja 1 ylimääräinen moottori).
Toisaalta Sveitsillä, Korealla ym. oli kaikilla isompi määrä.

En kuitenkaan tältä pohjalta olisi valmis vetämään johtopäätöstä, että Puolalle ja Suomelle on tulossa samanlainen ratkaisu. Varsinkaan, että nämä poikkeaisivat muiden edellä mainittujen omasta.

Luultavasti kyse on siitä, että 64 on laitettu aiemman paalutuksen takia maksimiksi ja moottorien kohdalla laitettiin vain peruslogiikkaan sopiva +1. Superille täytyi laittaa enemmän runkoja kuin E/F/G jako ei ole selvä ennen BAFOa. Eli voi joutua säätämään enemmän vaikka kaikki voi toki vain liikkua alaspäin. Mutta se E:n määrä todennäköisesti laskee eniten. Ehkä jopa suhteellisesti.
 
"In 2021, the government will spend about NOK 1 billion (92,5 milj. €) on property, buildings and facilities in Trøndelag. Norway's new main base for the F-35 is at Ørland Airport and the funds go, among other things, to hangars, runway systems, noise measures and safety."

Hintavaa, mutta tuohon yhteyteen on varmasti kulua tulossa valittiin mikä hyvänsä.
 
Montakohan varamoottoria Horneteihin on pitänyt vaihtaa? Jospa Suomen kokemukset ja huoltojärjestelmä on sen verran tasokas, että varamoottoreihin tässä tilanteessa rahan allokointi on katsottu kuolleeksi kuluksi jolla ei saada operatiivista suorituskykyä? Eipä varastossa kannata seisottaa arvokasta tavaraa liikoja. Kuitenkin kyseessä lukumääräisesti eniten valmistettava kone joten moottoreita saa.

Voi mennä vuosia kunnes molemmat varamoottorit on täytynyt käyttää. Tuskinpa on liian työlästä hakea uusi lupa jos myöhemmin pitääkin ostaa lisää. Etenkin jos se tehdään samassa yhteydessä kun muutakin on ostettava. Päivityksiä ja ohjusaseistusta luultavasti on kuitenkin hankittava.
 
Montakohan varamoottoria Horneteihin on pitänyt vaihtaa? Jospa Suomen kokemukset ja huoltojärjestelmä on sen verran tasokas, että varamoottoreihin tässä tilanteessa rahan allokointi on katsottu kuolleeksi kuluksi jolla ei saada operatiivista suorituskykyä? Eipä varastossa kannata seisottaa arvokasta tavaraa liikoja. Kuitenkin kyseessä lukumääräisesti eniten valmistettava kone joten moottoreita saa.

Voi mennä vuosia kunnes molemmat varamoottorit on täytynyt käyttää. Tuskinpa on liian työlästä hakea uusi lupa jos myöhemmin pitääkin ostaa lisää. Etenkin jos se tehdään samassa yhteydessä kun muutakin on ostettava. Päivityksiä ja ohjusaseistusta luultavasti on kuitenkin hankittava.
Kai jonkinlainen määrä moottoreita pitäisi olla saatavissa omasta varastosta heti. Oli kone mikä tahansa. Sodan aikana yhteydet muualle voivat olla poikki väliaikaisesti kokonaankin.
 
Tuota aseistuslistaa katsoessani Sidewinderien määrä (150) vaikuttaa pienehköltä. Horneteihin hankimme 480 Siprin tietokantojen mukaan. Plus sitten MLU1:n 150. Toisaalta ymmärtääkseni Hornet-hankinnassa hankittiin myös Hawkeille Sidewindereita, joten se saattaa selittää tämän epäsuhdan.

Yhdessä Hornetin taistelulatauksessa on kaksi Sidewinderia. Näin ollen 150 riittää noin 2 tehtävään per kone. Ja samalla MLU1:ssä hankitut 300 AMRAAMia riittävät neljä per kone - latauksella reiluun yhteen tehtävään. (300/62/4=1,2).

Ja meillä oli Hornet-hankinnan aikana 50 Hawkia. Kaikille neljä Sidewinderia (mikä on siis Hawkin maksimi) tarkoittaisi, että 480 200 olisi Hawkeille hankittu).

Mutta silti toivon, että pitkän matkan tutkahakuisia ilmataisteluohjuksia mahtuisi meidän hankintaan vähintään se Hornet-hankinnan suuruusluokka eli 445.
 
Montakohan varamoottoria Horneteihin on pitänyt vaihtaa? Jospa Suomen kokemukset ja huoltojärjestelmä on sen verran tasokas, että varamoottoreihin tässä tilanteessa rahan allokointi on katsottu kuolleeksi kuluksi jolla ei saada operatiivista suorituskykyä? Eipä varastossa kannata seisottaa arvokasta tavaraa liikoja. Kuitenkin kyseessä lukumääräisesti eniten valmistettava kone joten moottoreita saa.

Voi mennä vuosia kunnes molemmat varamoottorit on täytynyt käyttää. Tuskinpa on liian työlästä hakea uusi lupa jos myöhemmin pitääkin ostaa lisää. Etenkin jos se tehdään samassa yhteydessä kun muutakin on ostettava. Päivityksiä ja ohjusaseistusta luultavasti on kuitenkin hankittava.
Kone malli on aivan eri. Eihän sillä perusteella miten hornetin kanssa ollaan onnistuttu voida vetää minkäänlaisia johtopäätöksiä siitä miten onnistumme tosiasiallisesti seuraavan kanssa. Veikkaan vahvasti, että matala varamoottorimäärä johtuu siitä, että ne lähetetään ulkomaille suurempiin huoltoihin, eli tilanteissa joissa motti joudutaan vaihtamaan. Paluupostissa tulee sitten tehdaskorjattu/huollettu motti tilalle. Eli Suomi ei osta käytännössä sitä nimenomaista moottoria vaan kasan moottoreita.
 
Kai jonkinlainen määrä moottoreita pitäisi olla saatavissa omasta varastosta heti. Oli kone mikä tahansa. Sodan aikana yhteydet muualle voivat olla poikki väliaikaisesti kokonaankin.
Tästä sitten päästää siihen millaisen huoltovarmuuden Suomi haluaa. Käsittääkseni Suomi on ainakin aiemmin halunnut suhteellisen itsenäisen toimintakyvyn. F-35:n kohdalla välttämättä näin ei ole tai sitten hinta pompsahtaa.
 
Tästä sitten päästää siihen millaisen huoltovarmuuden Suomi haluaa. Käsittääkseni Suomi on ainakin aiemmin halunnut suhteellisen itsenäisen toimintakyvyn. F-35:n kohdalla välttämättä näin ei ole tai sitten hinta pompsahtaa.
Omaa kykyä huoltaa koneet kannatan. Sijainnista riippuen jossain vaikkapa Itävallan tai Sveitsin tienoilla asia ei ehkä olisi niin tarpeellinen. Suomessa tilanne on toinen ja vaara joutua saarroksiin on mahdollinen. Ja raja oletetun hyökkääjän kanssa on pitkä.
 
Tästä sitten päästää siihen millaisen huoltovarmuuden Suomi haluaa. Käsittääkseni Suomi on ainakin aiemmin halunnut suhteellisen itsenäisen toimintakyvyn. F-35:n kohdalla välttämättä näin ei ole tai sitten hinta pompsahtaa.
Tämän takia itselleni on alkanut käydä Rafalekin vaihtoehtona, koska Rafalella pystyttäisiin tekemään huollot kotimaassa, kokoamaan koneet Suomessa ja saamaan täysi teknologian siirto, joka auttaa huoltovarmuuden suhteen.

F-35:n kanssa taas on kolme vaihtoehtoa:

1. Säästetään huoltovarmuudessa ja näin ollen maksimoidaan koneiden määrä.

2. Pudotetaan konemäärää jonkun verran ja säästyneillä rahoilla sitten mahdollistetaan suuremman huoltovarmuuden rakennus Suomeen. Esimerkiksi huoltovarmat 57 F-35 voivat pidemmän päälle olla suorituskykyisemmät sodassa kuin ulkomaista paljon riippuvaisemmat 64 F-35:ttä.

3. Käytännössä mahdoton, mutta kovan lobbauksen jälkeen budjetti nostetaankin 11 miljardiin euroon, ja näin noin 64 F-35 voidaan hankkia suunnilleen nykyisellä huoltovarmuuden tasolla.
 
Aseet ja niiden saatavuus se todellinen huoltovarmuusnäkökulma on. Tuskin tarvinnee laskea niin hirveästi sen varaan, että kyetään tarvittaessa lähes täysin uusiksi laittamaan kone. Vaikka olisi kuinka kokoonpano niin ne osat pitäisi tehdä valmiiksi ja hyllyttää, sillä komponenttien globaalit alihankintaketjut on sotatilassa tekemätön paikka.

Minkä verran esim. pitkän kantaman risteilyohjukset olisi todellisuudessa USA:n maalituksen varassa? Sen tietää, toivottavasti, HX-hanke.
Eli onko varaa olla ostamatta USA-vaihtoehtoa? Toki jos tarjoaisivat siihen syyn niin Rafale on todellinen vaihtoehto.
 
Aseet ja niiden saatavuus se todellinen huoltovarmuusnäkökulma on. Tuskin tarvinnee laskea niin hirveästi sen varaan, että kyetään tarvittaessa lähes täysin uusiksi laittamaan kone. Vaikka olisi kuinka kokoonpano niin ne osat pitäisi tehdä valmiiksi ja hyllyttää, sillä komponenttien globaalit alihankintaketjut on sotatilassa tekemätön paikka.

Minkä verran esim. pitkän kantaman risteilyohjukset olisi todellisuudessa USA:n maalituksen varassa? Sen tietää, toivottavasti, HX-hanke.
Eli onko varaa olla ostamatta USA-vaihtoehtoa? Toki jos tarjoaisivat siihen syyn niin Rafale on todellinen vaihtoehto.
Ei minun mielestäni mitään moitittavaa ole nykyisessä tasossa hornettien kanssa. Jos ollaan valmiita tinkimään siitä, että osa koneista pysyy maassa sen takia ettei ole omaa kykyä huoltaa niitä niin melkoinen riski minusta.
 
Olisko siinä hiukan eroa kuinka useasti moottoreita joudutaan vaihtamaan yksi vs kaksimoottorisissa? Jos yksimoottorisessa kone kyykähtää ilmassa on hyvin mahdollista että ei ole mitään konetta johon se varamoottori laitetaan. Normaalioloissa on myös koneita jotka eivät ole lentokuntoisia, joten sieltä saadaan myös varamoottoreita päivittäiseen lentotoimintaan. Keskitetty logistiikkajärjestelmä voi mahdollistaa myös tehokkaamman ja toimivamman varamoottoripalvelun.
Onhan nuo ihan kelpo perusteluja mutta tiedä sitten. Kunhan pohdin kuinka erilainen on varamoottorien suhde jenkkitarjokkailla.
 
Satelliittiteknologia halpenee koko ajan, joten on varsin luonnollista että avaruuspuoli on mukana HX-analyysissä.

"laukaisu on tutkimuslaitosten ja pienempien maiden saavutettavissa."


"We are broadening our offer with a solution connecting several of our existing products and combat management systems with satellite data."

Monet isot vakoilusatelliitit ovat todennäköisesti romuna WW3:ssa ja laajat alueet kiertoradoista käyttökelvottomina valtavien romupilvien myötä. Jo nyt rauhanaikana pelätään hallitsematonta osumien ketjureaktiota, jota ei kyettäisi pysäyttämään.
 


Myyntiluviasa oli tuossa lopussa tuollainen lause:

"U.S. Government and contractor engineering, technical, and logistics support services; and other related elements of logistical and program support."

Voisiko tuo contractor engineering, technical and logistics support services sisältää tuon meidän 600 miljoonan euron infrakulut? Se jo sinänsä helpottaisi kovaa koko paketin mahduttamista kymppiin.
 
En tiedä miten se toimii mutta tässä arvaus. Kun moottoriin tulee vika joka vaatii sen irroittamista tai isompi huolto niin se lähetetään ulkomaille missä niitä nyt huolletaankin. Täällä tuupataan vara moottori paikoillensa. Tuolta lähetetään tehdahuollettu/korjattu motti tilalle. Se selittäisi sen miksi niitä moottoreita ei tarvita montaa.

mutta ei selitä sitä, miksi Sveitsi tai Puola tarvitsevat kuitenkin enemmän varamoottoreita F-35 -koneisiin. Uskon itse edelleen kyseessä olevan budjetissa pysyminen. Lockheed tietää, että lopullisessa tarjouksessa konemäärä tulee putoamaan, jolloin varamoottoreitakin on enemmän
 
Back
Top