Tässä opiskelijakaverini kanssa muutama päivä sitten pidettiin hetken terapiatuokio, aiheena "AMK-inssi-suunnittelijoiden lujuuslaskennan osaamattomuus". Yksinkertaista kaksitukista palkkiakaan ei osata mitoittaa, eikä haluta. "Kyllä FEMi sen kertoo". Tai paras oli "mä ootan että lujuuslaskija tulee sen mulle kertomaan mitä muuttaa".
En tiedä onko osaamaton suunnittelija kuitenkin parempi kuin se, joka käyttää esim Solikan FEMiä, mallintaa karkealla solidi-verkolla ja katselee nättejä värikuvia, ja kuvittelee laskeneensa että kestää. Myötörajakin saattaa olla tuttu käsite. Tämä jälkimmäinen lienee lopulta vaarallisempi.
Valitettavasti insinööritoimistoissa lujuuslaskija on usein se viimeinen henkilö projektin lopussa, joka saa rakenteen pöydälleen, tarkoituksena olla kumileimaisin. Työkuvat yms on jo tehty. Kun lujuuslaskija tulee kertomaan, että vaatii uudelleensuunnittelua, usein kuultu parahdus on "SE on jo tuotannossa!". Sitten leikitään palokuntaa ja yritetään pienillä muutoksilla hioa paskasta timanttia, kun ongelmat olisi voinut välttää suunnitteluvaiheessa vähän miettimällä voimien suuntia.
Päätän avautumiseni kuolemattomaan lauseeseen:
"Poikani, tietäisitpä kuinka vähällä järjellä asioita suunnitellaan."