Miksi Operaatio Barbarossan oli pakko epäonnistua

Olen tässä itsekseni pohdiskellut mikä on "erinomaista ja taitavaa taktiikkaa ja operaatiotaitoa" ja lähinnä sitä, onko se loppujenlopuksi kovinkaan vaativaa olla sillä alalla taitava.
Olen päätymässä siihen, että taktinen ja operaatiotaidollinen taito on aika yliarvostettua.
Perustemput pystyy suunnittelemaan ja käskemään lähestulkoon opetettu simpanssi. Sen jälkeen kyse on lähinnä ajoituksen onnistumisessa ja siinä että tuurimuuttujat osuvat kohdilleen.
Näinollen merkittävimmäksi tekijäksi tavallisen ja taitavan komentajan eroina jää sattuma eli tuuri.
Tietysti sitten pitäisi pohtia mitä on sattuma ja tuuri.

Osin samoilla linjoilla....Preussilaisen sotataidon kehittymisessä ei pidä unohtaa Napoleonin vaikutusta vaikka saksalaiset itse mieluummin vetävät kehityslinjan Frederik Suureen. Murskatappio Ranskalle vuonna 1806 johti suoraan saksalaisen kenraalikunnan syntymiseen. Napoleon puhui julkisesti aina 'sotaonnesta'. Erästäkin kenraalia kun hänelle kehuttiin että mies on nero, niin Napoleon vastasi: "Tiedän että hän on nero, mutta onko hän onnekas?" Napoleon ei tehnyt huono-onnisella kenraalilla hittojakaan. Jotkut historioitsijat ja kommentaarit ovat pitäneet 'sotaonni-puheita' sumuverhona jonka taakse hän kätki todelliset menetelmänsä, mutta nähdäkseni hän puhui onnesta samaan tyyliin kuin nykyajan urheiluvalmentaja saattaa pelin jälkeen todeta, että nyt kiekko ei vaan pomppinut meille. Luodaan olosuhteet - taktiikka, koulutus, doktriini - ja sitten katsotaan josko sattuisi tärppäämään.

Eräs Napoleonin maksiimeista oli "Varaudu aina odottamattomiin menestyksen mahdollisuuksiin". Tämä on yksinkertainen mutta oikeastaan nerokas näkemys. Hyvin moni näkee reservit joko iskujoukkona toteuttamassa ennalta huolella suuniteltua iskua, tai sitten paikkaamassa sitä tilannetta jos kaikki meneekin päin helvettiä. Napoleon näki pitemmälle ja katsoi että armeijan pitää pystyä käyttämään hyväksi vihollisen virheet. Tuosta maksiimista kun ottaa yhden s-kirjaimen pois niin tuloksena on vain keskinkertainen komentaja. Siinä on paikka, miksi et lauo. Mites tämä liittyy sitten Preussiin? No, vuoden 1806 sodassa Napoleonhan käytännössä vain lompsi Preussiin ja katsoi mitä oli tekeillä. Hän ei ymmärtänyt preussilaisten strategiaa (koska se oli pöljä) joten ranskalaiset etenivät toisiaan tukevina kolonnina jotka saattoivat reagoida mihin tahansa vastaan tulevaan tilanteeseen. Preussilaiset tunaroivat, ranskalaiset käyttivät tilanteet hyväkseen ja murskasivat Preussin. Saksalaisten kuuluisa Auftragstaktik on paljolti sama kuin Napoleonin menetelmä, vain kirkkaammin formuloituna.
 
Aloitteen ja päätöksenteon antaminen agressiivisille ja itsenäisille komentajille on sodankäyntitapana vanha ja sitä ovat käyttäneet monet. Napoleon kuuluisimpana mutta jo samoja metodeja on havaittavissa jo Tshingis Kaanin sodankäynnissä.

Preussilaisten nerokkain keksintö on mannermainen esikunta-organisaatio ja siihen liittyvä koulutus, joka muodostettiin juurikin 1806. Se on niin tehokas että se kiellettiin 1. MS jälkeen ja se on kopioitu NATO-armeijoihin. Mikä muu sotilasorganisaatio on säilynyt käytännössä muuttumattomana 200 vuotta?

Länsirintamalla liittoutuneet taivastelivat kuinka saksalaiset saivat kerta toisensa jälkeen muodostettua hajalle lyödyistä armeijoista uusia yhtymiä, taustalla oli juurikin saksalainen esikuntajärjestelmä joka loi komento- ja huolto-organisaation johon kaikki kynnelle kykenevät osasto liittyivät.
 
Aloitteen ja päätöksenteon antaminen agressiivisille ja itsenäisille komentajille on sodankäyntitapana vanha ja sitä ovat käyttäneet monet. Napoleon kuuluisimpana mutta jo samoja metodeja on havaittavissa jo Tshingis Kaanin sodankäynnissä.

Preussilaisten nerokkain keksintö on mannermainen esikunta-organisaatio ja siihen liittyvä koulutus, joka muodostettiin juurikin 1806. Se on niin tehokas että se kiellettiin 1. MS jälkeen ja se on kopioitu NATO-armeijoihin. Mikä muu sotilasorganisaatio on säilynyt käytännössä muuttumattomana 200 vuotta?

Länsirintamalla liittoutuneet taivastelivat kuinka saksalaiset saivat kerta toisensa jälkeen muodostettua hajalle lyödyistä armeijoista uusia yhtymiä, taustalla oli juurikin saksalainen esikuntajärjestelmä joka loi komento- ja huolto-organisaation johon kaikki kynnelle kykenevät osasto liittyivät.

Tästä tulee mieleen hieman epäonnistunut "Falaise pocket". Kun mottia ei saatu suljettua, juuri riittäväti kaaderia pääsi ulos ja saksalaiset pystyivät muodostamaan käytännössä tuhotut divisioonat uudelleen ainakin jossain määrin. Tämä sitten kostautui syksyn 1944 taisteluissa.
 
Aloitteen ja päätöksenteon antaminen agressiivisille ja itsenäisille komentajille on sodankäyntitapana vanha ja sitä ovat käyttäneet monet. Napoleon kuuluisimpana mutta jo samoja metodeja on havaittavissa jo Tshingis Kaanin sodankäynnissä.

Preussilaisten nerokkain keksintö on mannermainen esikunta-organisaatio ja siihen liittyvä koulutus, joka muodostettiin juurikin 1806. Se on niin tehokas että se kiellettiin 1. MS jälkeen ja se on kopioitu NATO-armeijoihin. Mikä muu sotilasorganisaatio on säilynyt käytännössä muuttumattomana 200 vuotta?

Tämä on totta, menestyksekkään sodankäyntitavan kehittäminen on tietenkin vain yksi puoli. Preussilaisten olennainen keksintö oli varmistaa ettei oppi unohdu syvän rauhankaan aikana kuten oli käynyt Frederik Suuren jälkeen. Oli tavallista että pitkät sodat tuottivat taitavia, kokeneita komentajia joilla oli tehokkaat menetelmät. Mutta sitten kun sodat loppui ja nämä äijät jäivät eläkkeelle tai kuolivat, opit unohtuivat. Seuraavassa sodassa armeijaa komensi joku aivan vihreä kuningas tai prinssi joka tuurilla saattoi olla pätevä mutta todennäköisemmin ei ollut. Gneisenaun alkuperäinen tavoite oli varmistaa että varmasti päteviä esikuntaupseereita ainakin riittäisi vaikka varsinaisten komentajien taso saattaisikin heitellä.
 
Olen miettinyt aiemmin puhutun ohella mikä tekee komentajasta taitavan, tai oikeammin taistelussa menestyvän. (Tämän muotoilin noin, koska en ole varma ovatko taitava ja menestyvä tässä yhteydessä synonyymejä).
Alan olla sitä mieltä että taito on toisarvoinen tekijä suhteessa haluun voittaa, menestyä ja tehdä tulosta. Jos tuota halua ei ole, ei taito tuota menestystä. Jos taas voittamisen halu on olemassa, seuraa sitä yleensä agressiivinen aloitteellisuus. Siitä taas seuraa usein yllätyksellisyys, josta seuraa menestys. Ja kun mukana on onnea, tulos on jättimenestys. Huonolla onnella katastrofi, kuten sodissa aina olemme nähneet.
Taktinen ja operaatiotaidollinen menestyminen ei ole mikään "ameriikan temppu". Se vaatii suunnilleen realistisen käsityksen omien resurssien suorituskyvystä JA halun saavuttaa menestystä.

Halu menestyä, riittävä ymmärrys siitä mihin omat joukot voivat kyetä ja päälle sopivasti tuuria. Eiköhän noilla pärjätä aika pitkälle?
 
Jatkan vielä edelliseen.. organisointikykyinen esikunta tarvitaan vielä edellisten lisäksi. Jos sitä ei ole, ei operaatioita kyetä toteuttamaan. Silloin ei auta mikään voitontahto ja sen kylkiäiset.
 
Olen miettinyt aiemmin puhutun ohella mikä tekee komentajasta taitavan, tai oikeammin taistelussa menestyvän. (Tämän muotoilin noin, koska en ole varma ovatko taitava ja menestyvä tässä yhteydessä synonyymejä).
Alan olla sitä mieltä että taito on toisarvoinen tekijä suhteessa haluun voittaa, menestyä ja tehdä tulosta.

Millä tasolla? Sotilaallinen organisaatio on erityisesti sota-aikana altis Peterin periaatteelle t.s. henkilö ylenee kykyjensä rajojen yli.

Meillä jokaisella on kyky säilyttää kontakti ja kommunikaatio n 175 ihmisen kanssa (Dunbarin luku), eli n komppaniatasoon asti johtaja on pääasiallissti ihmisten johtaja. Kun johdettavien lukumäärä nousee tuon yli, johdetaan organisaatiota. Huippupätevä ja menestyvä komppapäällikkö voi osoittautua kelvottomaksi pataljoonankomentajaksi, koska vaadittavat kyvyt ja koulutus on kokonaan toisella tasolla.

Eri tasoisen organisaation johtamiseen vaaditaan erilaisia valmiuksia. Rommel oli kieltämättä lahjakas ja menestyvä divisioonankomentaja, tilannetajuinen, johti edestä, agressiivinen. Kun Rommelin myytistä riisutaan Saksan ja liittoutuneiden propaganda niin häne suorituksensa armeijakunnan komentajana onkin sitten tarkemman keskustelun arvoinen.
 
Eri tasoisen organisaation johtamiseen vaaditaan erilaisia valmiuksia. Rommel oli kieltämättä lahjakas ja menestyvä divisioonankomentaja, tilannetajuinen, johti edestä, agressiivinen. Kun Rommelin myytistä riisutaan Saksan ja liittoutuneiden propaganda niin häne suorituksensa armeijakunnan komentajana onkin sitten tarkemman keskustelun arvoinen.
Tämä onkin mielenkiintoinen juonne..nimittäin Rommel!
Olin pitkään ja vahvasti samaa mieltä kanssasi. Pidin Rommelia taktisen tason tekijänä, jolle ylemmän tason saappaat olivat liian isot.
Nyttemmin kun olen lueskellut uudempaa tekstiä Rommelista, olen joutunut pyörtämään näkemystäni.
Todennäköisesti Rommel oli lopulta jopa taitava strategisen tason tekijä, taktisen ja operaatiotaidollisen tason tekijänä ehkä lähinnä malliesimerkki siitä mistä tuossa aiemmin kirjoitin: hullunrohkea, hyvin menestyksenhaluinen kaveri, jolla oli poikkeuksellinen tuuri.
Yhtenä pienenä esimerkkinä mainiten yksityiskohta Ranskan sotaretkeltä: Rommel katosi tuon tuosta esikunnaltaan kulkiessaan kärkiyksiköiden mukana. Ei tämä vielä mitään, mutta Rommel oli siellä ilman viestiyhteyttä mihinkään. Ja miksi näin oli? Hän ei osannut (eikä kenties edes halunnut oppia) käyttää viimeisintä tekniikkaa johtamisessa, eli siis radiota.
Sama kuvio toistui Afrikassa. Hullunrohkeutta, hitonmoista tuuria kerta toisensa jälkeen, Rommel viuhtoo edelleeen kärkiyksiköiden mukana. Tästä seurasi jatkuva, puutteellinen tilannekuva. Mutta agressiivisella voitontahdolla ja tuurilla homma rullasi - kunnes tuuri kääntyi.
Myöhemmin Rommel sensijaan osoittaa ilmeisen kehittynyttä strategisen tason ajattelua toimiessaan ylemmällä tasolla.
 
Todennäköisesti Rommel oli lopulta jopa taitava strategisen tason tekijä, taktisen ja operaatiotaidollisen tason tekijänä ehkä lähinnä malliesimerkki siitä mistä tuossa aiemmin kirjoitin: hullunrohkea, hyvin menestyksenhaluinen kaveri, jolla oli poikkeuksellinen tuuri.

Lopulta kyllä, pohjois-Afrikassa panssariarmeijan komentajana Rommel jahtasi taktisia voittoja rintamalla silloin kun olisi pitänyt johtaa yhtymää, laiminlöi huollon merkityksen täysin ja hyökkäsi vielä silloinkin, kun voitolla ei olisi ollut enää mitään merkitystä. Rommelin kunniaksi on sanottava se, että hän otti kampanjasta opikseen ja Atlantin vallln komentajana olikin jo kypsempi mies, jolla oli huomattavasti realistisempi kuva Saksan armeijan suorituskyvystä kuin OKW:lla ja Hitlerillä. Kyvyt jäivät kuitenkin testaamatta käytännössä koska Ranskan joukkoja ei koskaan annettu kokonaan Rommelin komentoon ja mies itse haavoittui käytännössä ennenkuin ehti johtaa operaatioita.

Eli oli aina sekin mahdollisuus että Marsalkka olis rynnistänyt Normandiassa kohti tykkien jylyä ja jättänyt operaatioiden johtamisen sikseen.
 
Lopulta kyllä, pohjois-Afrikassa panssariarmeijan komentajana Rommel jahtasi taktisia voittoja rintamalla silloin kun olisi pitänyt johtaa yhtymää, laiminlöi huollon merkityksen täysin ja hyökkäsi vielä silloinkin, kun voitolla ei olisi ollut enää mitään merkitystä. Rommelin kunniaksi on sanottava se, että hän otti kampanjasta opikseen ja Atlantin vallln komentajana olikin jo kypsempi mies, jolla oli huomattavasti realistisempi kuva Saksan armeijan suorituskyvystä kuin OKW:lla ja Hitlerillä. Kyvyt jäivät kuitenkin testaamatta käytännössä koska Ranskan joukkoja ei koskaan annettu kokonaan Rommelin komentoon ja mies itse haavoittui käytännössä ennenkuin ehti johtaa operaatioita.

Eli oli aina sekin mahdollisuus että Marsalkka olis rynnistänyt Normandiassa kohti tykkien jylyä ja jättänyt operaatioiden johtamisen sikseen.
Totta! Voi hyvin olla että Normandiassa olisi voinut käydä kuten sanot.
Samoin esim. 1940 Ranskassa, ilman hyvää tuuria, olisi divisioona voinut päätyä nopeaan tuhoon.
Tietysti tämä on pelkkää jossittelua lajissa jossa vain saavutettu tulos merkitsee. Silti voitaneen sanoa, että mitä pidempään divisioonalla jatkaa kuten Rommel Ranskassa, lähestyy tuurin loppuminen ja katastrofi.
 
Rommelin operaatioita Afrikassa karakterisoi paha 'vielä vähän pidemmälle' -oireyhtymä joka on toki monelle muullekin komentajalle tuttu. Kun saavutetaan hyvää muttei täydellistä menestystä, tulee helposti tavaksi hakata päätä seinään kerran pari ennenkuin ymmärtää ettei enää pääse.

Rommel oli tavallaan väärä mies laitettavaksi Afrikkaan, koska hän lähti pelaamaan voitosta vaikka käskettiin pelata turvallinen tasuri. Oikeastaan hänelle olisi pitänyt antaa fudut heti kun alkoi ensimmäisen kerran rikkomaan selviä käskyjä. Toisaalta, Rommelia on hiukan vaikea syyttääkään 'voitosta pelaamisesta' jos siihen kerran mahdollisuudet tarjottiin. Akselille olisi kuitenkin ollut eduksi jos Egypti olisi saatu vallattua, vaikkei sillä nyt varsinaisesti olisi sotaa voitettukaan.
Perusongelma oli varmaankin se ettei Rommelilla ollut rintamankomentajaa joka olisi ollut samaa mieltä hänen kanssaan siitä mitä Afrikassa pitää tehdä ja järjestänyt tälle resurssit tavoitteen saamiseen. Jos toinen vetää venettä maalle ja toinen merelle, eihän se silloin liiku mihinkään.
 
Rommelin operaatioita Afrikassa karakterisoi paha 'vielä vähän pidemmälle' -oireyhtymä joka on toki monelle muullekin komentajalle tuttu. Kun saavutetaan hyvää muttei täydellistä menestystä, tulee helposti tavaksi hakata päätä seinään kerran pari ennenkuin ymmärtää ettei enää pääse.

Rommel oli tavallaan väärä mies laitettavaksi Afrikkaan, koska hän lähti pelaamaan voitosta vaikka käskettiin pelata turvallinen tasuri. Oikeastaan hänelle olisi pitänyt antaa fudut heti kun alkoi ensimmäisen kerran rikkomaan selviä käskyjä. Toisaalta, Rommelia on hiukan vaikea syyttääkään 'voitosta pelaamisesta' jos siihen kerran mahdollisuudet tarjottiin. Akselille olisi kuitenkin ollut eduksi jos Egypti olisi saatu vallattua, vaikkei sillä nyt varsinaisesti olisi sotaa voitettukaan.
Perusongelma oli varmaankin se ettei Rommelilla ollut rintamankomentajaa joka olisi ollut samaa mieltä hänen kanssaan siitä mitä Afrikassa pitää tehdä ja järjestänyt tälle resurssit tavoitteen saamiseen. Jos toinen vetää venettä maalle ja toinen merelle, eihän se silloin liiku mihinkään.
Tämä pitää täysin paikkansa.
Koska Barbarossa oli jo suunnittelussa ja valmistelussa, oli Rommelin tehtävä tosiaankin vain vakauttaa tilanne Pohjois-Afrikassa ja pitää se tasa jossa siellä oltiin siinä vaiheessa kun Saksa lähti mukaan.
Koska päähuomio oli Barbarossassa, taisi Afrikka jäädä hiukan vähäiselle huomiolle, jolloin Rommel pääsi siellä ikäänkuin huomaamatta menestykseen, jota ei pitänyt tulla ja jota ei oikeastaan edes haluttu, saati tarvittu. Siinä myös lienee syy, miksi Afrikkaa ei kuitenkaan kyetty ottamaan hallintaan: Barbarossa oli tärkeämpi ja sinne tarvittiin kaikki mahdolliset voimat.
 
Tämä homma alkoi pikkuhiljaa selvetä itselleni miksi natsit eivät saaneet vierasvoittoa velivenäläisiltä vuoden1941 aikana.
 
Legendaarinen Tu-95 on myös tavallaan B-29:n jatkokehitelmä.

Ei ole. Henkinen esikuva ehkä, mutta mitään muuta yhteistä ei ole. Kaikki teknologia on eriä (mm. nuolisiivet ja potkuriturbiinit, ja niidenkin kotimaaon oikeastaan Österbaumi). Tu-95 on sen sijaan sukua suihkuvetoiselle Tu-16:lle (käytännössä rinnakkaismalli) ja sen jatkokehitelmille Tu-104 ja Tu-124. Tu-95:llä itsellään taas on jatkokehitelmät Tu-142, Tu-119. Tu-116, Tu-126 ja Tu-114. Kyllä tämä on ihan itsenäinen koneperhe jonka aerodynamiikan kehitti TSAGI tuulitunnelikokeissaan ja niissä on aivan ilmeiset Tupolevin piirteet, kuten area rule ja siiven anti-shock podeihin taaksepäin vetäytyvät laskutelineet. Tällaista teknologiaa ei B-29:n aikaan ollut olemassakaan. Ehkä joku pyrstöampumo saattaa olla konseptitasolla B-29:n perua ja joku radiolaite tai muu yksittäinen komponentti saattoi olla kopio. Muutoin Tupolevit ovat ihan venäläistä, omalaatuista tekoa.

 
Saksa oli tuomittu häviämään etenkin USAn liityttyä sotaan. Mutta kuten De Gaulle sanoi vieraillessaan Stalingradissa:

Charles deGaulle: "Ah, Stalingrad! C'est tout de même un peuple formidable, un très grand peuple."
AW: "Ah, oui, les Russes..."
Charles deGaulle: "Mais non. Je ne parle pas des Russes, je parle des Allemands. Tout de même, avoir poussé jusque là!"

Charles deGaulle: "Ah, Stalingrad! All the same, they are a great people, a very great people."
AW: "Ah, yes, the Russians..."
Charles deGaulle: "No, I'm not talking about the Russians; I mean the Germans. In spite of everything, to have pushed so far!"
 
Preussilaisten nerokkain keksintö on mannermainen esikunta-organisaatio ja siihen liittyvä koulutus, joka muodostettiin juurikin 1806. Se on niin tehokas että se kiellettiin 1. MS jälkeen ja se on kopioitu NATO-armeijoihin. Mikä muu sotilasorganisaatio on säilynyt käytännössä muuttumattomana 200 vuotta?

Bold. Ei varmaan mikään. Kysymys vuonna 2020: onko jo liian pitkään? Onko sota todella vieläkin sitä samaa, mihin tuo oppi sorvattiin? Hiukan vahvasti epäilen, että ei ole. Aina voidaan sanoa, että -sota ei muutu-....kyllä se perhana muuttuu.

Toisen ms:n opein jäädään jo tänään täysin jalkoihin. Kuuskytäluvun metodein pelaava jää jalkoihin. Kasariarmeijan metodit.....ei jakoa. Tämä koskee tietysti ns. kehittyneiden valtioiden ja inttien välisiä aseellisia skismoja.

Millään elämänalalla ei pidä rakastua myytteihin. Eikä kuvitella, että mikään ei oleellisesti muutu, kun teknologia tuo jatkuvasti uutta kentälle.

Ennen vihollisvaltio lyötiin valtaamalla se. Nyt -vihollisvaltio- voidaan lyödä polvilleen ilman että tuon valtion asevoima on ampunut edes yhtä laukausta, noin periaatteessa....se voidaan sivuuttaa periaatteessa täysin, eikö vain. Ja lopputulos on melkein sama kuin olisi -vallattu maa-. Voidaanko tuollaisen sodan jälkeen kirjoittaa kokonainen pakettiautollinen teoksia, joissa paljastetaan kansalaisille, miten -intti seisoi suon laidassa voittamattomana-? Ja mehuloida preussilaisperinteen äärellä silmät vesissä, jakaa runsaasti kunniamerkkejä ja ylennyksiä?

Mielestäni aivan uuden äärellä ollaan oltu jo pitkään. En ole sotakouluja käynyt, enkä osaa sanoa, että minkä ihmeen uuden, mutta siitä olen vissi, että tietty jämähtäneisyys sotilaallisessa ajattelussa on olemassa. Ideaalitilanteessa intti suojaa kansalaiset ja auttaa säilyttämään elämänmenon ja yhteiskuntajärjestyksen. Nyt ollaan sen äärellä, että se voidaan sivuuttaa kuin banaaninkuori kadulla. Ja vaikuttaa suoraan yhteiskuntaan ja saavuttaa toivottu lopputulos.

Kiitos ja anteeksi.
 
Toisen ms:n opein jäädään jo tänään täysin jalkoihin. Kuuskytäluvun metodein pelaava jää jalkoihin. Kasariarmeijan metodit.....ei jakoa. Tämä koskee tietysti ns. kehittyneiden valtioiden ja inttien välisiä aseellisia skismoja.

Esikunta on periaatteessa insinööritoimisto jonka tehtävänä on toimittaa suunnitelmat ja piirustukset sodan voittamiseksi. Sota oli pitkään selkeästi määritelty ja sillä oli selkeät sääntönsä, niinpä suunnittelukin oli helppoa selkeine tavoitteineen, vallataan Pariisi/Moskova/Helsinki, tuhotaan vihollisen armeija ja sitten juodaan konjakit ja jaetaan mitalit. Homma levisi käsiin viimeistään toisen maailmansodan jälkeen eikä systeemi ole kyennyt mukautumaan "hybridi sodankäyntiin" vaikka yrityksiä on tehty, NATON esikuntaorganisaatiossa on tätänykyä oma CIMIC osastonsa. USA:n, Ranskan ja Britannian armeijoiden yrityksillä sopeutua sissisodankäyntiin on pitkä, joskaan ei kunniakas historia.

Jos ei pystytä selkeästi määrittelemään mikä on sota ja mitä sen voittaminen tarkoittaa on paha tehdä suunnitelmiakaan. Sotilaiden pitäisi pystyä hyväksymään se, että vihollisen lyöminen kunnian kentillä on kaukainen varjo vain ja siviilien pitäisi hyväksyä se ettei valtakunnan puolustamista voida ulkoistaa sotilaille.
 
Back
Top