En viitsinyt laittaa Panssarivaunu-ketjuun, koska omaa räpellystäni. Ei liity suoraan Mikuun, mutta no.
2A42:n ps-ammus on varsin onneton läpäisyltään. APDS tuli varsin myöhään, ja jää esim 25 mm Bushmasterin vanhemmasta APFSDS:stä.
Päätin siis kokeilla piirtää paremman ps-ammuksen. Se on periaatteeltaan HVAP/APCR. Uloin kuori alumiinia, samoin takatulppa. Täytteenä tekstoliittia, läpäisijä samaa työkaluterästä kuin alkuperäisessä. Halkaisija 11,83 ja pituus 121. Ammus painaa 213,2 g. Penetraattori painaa 99,1 g.
Tämä viesti on teknistä höpötystä, joten hän, joka ei siitä pidä, jättäköön lukematta. Kuten viiteviesti, ei tämäkään vie Mikua eteenpäin, mutta että kuitenkin tuli kirjoitettua.
Ohessa muutama tekninen havainto/kommentti/kysymys esitetyn ammusrakenteen putkiaikaisesta toiminnasta ja lennon vakaudesta.
Ensin sisäballistisen vaiheen painearvioon taulukko, lieneekö paine oikein ja järkevä?:
Se löytyi tuolta [MPa-rivillä Google-kääntäjän mukaan "kaasun kynnyspaine", varmaankin panoskammion/hylsyn pohjassa, joten ammuksen perässä paine on hieman vähemmän]:
https://www.armedconflicts.com/SOV-2A42-30-mm-automaticky-kanon-t39004
Aksiaalinen kiihtyvyys:
Koulufyysikan käsilaskulla pääsee alkuun, ilman FEM-analyysejä, ammuksen aksiaalisesta vapaakappalekuvasta ja liikeyhtälöstä F=m*a, kun kitka- ja rihlavoimat unohdetaan näin alkuun. Hetkellinen maksimikiihtyvyys lienee, jos ammuksen pohjaa vaikuttavaksi max paineeksi olettaa p= (300....350) MPa:
Max kiihtyvyys = max p * putken poikkipinta-ala / ammuksen m, josta saanee luokkaa max a >(99100...110 000)* g kiihtyvyydeksi, jossa g~10 m/s^2 on putoamiskiihtyvyys, jos sitä haluaa käyttää.
Kestääkö ammusrakenne kokonaisuudessaan ja osiltaan putkiajan rasitukset eli tuleeko "ammus ehyeänä putken suusta ulos?"
Esim al-kuoren ja pohjan pieni kynnys, kestääkö se kiihtyvyyden edellyttämän kuoren työnnön?
Pyöriminen lisää säteettäistä kuormitusta, joten
alarajatarkastelua tehdään pelkän aksiaalisuunnan kuormituksilla rakenteen kestävyyden analyysissä.
Pyöriminen:
Koska ei ole siivekkeitä (ei ole APDS
FS), niin pitäisi saada koko ammus pyörimään putkiaikana, muttei ole johtorengasta?
Johtorengas (Cu / messinki / muu "pehmeä" metalli) tarvitaan ammukseen rihlauksen pyöritystä välittämään putkesta ammusrakenteelle.
Lennon vakaus (stabiliteetti)
En tunne ulkoballistiikkaa kovin hyvin, joten voin olla kommentoinnissa väärässä. Lennon vakaus on laskennallisesti monimutkainen (paljon parametreja ja laskettavaa) asia ja sen tavoitteet lienevät erilaiset suorasuuntausammunnalle (nyt kyseessä) ja epäsuoran tulen kaareville lentoradoille. Jälkimmäisissä ammuksen pituusakselin olisi hyvä seurata kaarevan lentoradan tangenttin suuntaa, jotta sytytin osuisi maahan ensimmäiseksi. Suorasuuntausammunnassakin on eduksi läpäisyn suhteen se, että ammuksen pituusakseli on laakean lentoradan suuntainen (iskunopeuden suuntainen).
Rotaatiovakavoidun täyskaliiperisen ammuksen ohjeellinen pituus on luokkaa (4...6) * kal eli max pituus olisi ~180 mm (kal 30mm). Nyt iso osa massasta olisi keskilinjalla (penetraattori), niin vakaasti lentävän ammuksen pituussuositus saattaa olla paremminkin alarajalla. Mittavaatimukseen syynä on ammuksen lennon vakaus, stabiliteetti. Hitausmomenttien ja massan tulee toteuttaa joitain suhdelukuja, jotta ammuksen lento olisi vakaata. Hieman pidemmälle menevää ulkoballistiikkaa, johon en nyt hyvää avointa viitettä löytänyt. Aihetta sivutaan kyllä tuossa alla mainitussa kirjassa (Rheinmetall), aika alussa, ehkä s. 174 ... Rotaationopeus (kulmanopeus) vaikuttaa myös, joten sekin (rihlakulmasta ja nopeudesta laskettuna) pitäisi tietää.
Rotaatiovakavoidun ammuspituuden vaihteluväli mainitaan allaolevassa viitteessäkin (Rheinmetall). Jossakin muussa lähteessä on suositeltu pituudeksi < 5,5*kal, jossakin muussa taas raja-arvona on < 7 kal rotaatiovakavoidulle ammukselle/luodille/vinosiipiselle pyörivälle raketille.
Tykistön rotaatiovakavoidut ammukset ovat nykyään hieman suositusta (6 kal) pidempiä tai ylärajalla (155 mm kal ehkä 900...1000 mm pitkiä), jonka arvelen johtuvan siitä, että niissä raskasosa (ammuskuori) massasta on ulkoreunalla ja kevyt (räjähdysaine) on sisällä (lähellä keskilinjaa). ---> Painopisteen suhteen lasketuissa hitausmomenteissa "massa" on kaukana ja hitausmomentit, etenkin hitausmomentti pituusakselin suhteen, ovat suuria vastaavan painoiseen, tasatiheyksiseen ammusrakenteeseen nähden.
Rotaatiovakavoinnista löytyy tekstiä ja ehtokaava (Hyrrä- ja pituusmomentin suhde > 1) suomeksi Yleisestä ase- ja asejärjestelmäopista, s. 130 ...132. Se teoshan oli aiemmin tuttu tässä ketjusssakin. Tosin kaikkia kaavan parametreja ei selitetä tai merkinnät ovat jotenkin sekaisin kyseisen opuksen tyylin mukaisesti.
Yleinen lähdeteos perinteiseen asetekniikkaan:
Ennen ase- ja ammusrakenteiden piirrosvaiheita suosittelen Rheinmetall:n aseraamattuun "Handbook on weaponry " tutustumista. Siitä pääsee tutustumaan monipuolisesti perinteisen asetekniikan kysymyksiin ruudista, räjähteistä ja tähtäämisestä alkaen maaliballistiikkaan saakka koko ammus- ja rakettiaseiden ja ampumatarvikkeiden skaalalla. Ohessa eräs latauslinkki, parempiakin linkkejä voi löytyä:
Handbook Weaponry. ...
www.docdroid.net