Mahtaisi perjantai näyttää virastossa erilaiselta, kun nämä aktiivi ressut pyörisivät maastopuvuissaan järjestäytyen kertauksiin.
Viraston naiset tuhahtelisivat poikien sotaleikeistä ja saunassa vertailtaisiin ampumatuloksia. Siviilipalvelusmiehet itkisivät sitä kuinka he ovat pudonneet sisäpiiristä. Kuullostaa hyvältä, mutta saattaa vaatia muutoksia rekrytointiin.
Tämä kisailumme varmaan kuuluu johonkin toiseen ketjuun. Käytit ilmaisua "käytännössä". Onhan noita kirjoja tullut luettua aika paljon, ne eivät kuitenkaan ole "käytäntöä". Tunnen ja tiedän nämä teokset ja olen aika himmeesti elämäni aikana lukenut sotahistoriaa niin läheltä kuin kaukaa. Mutta jos nyt oikein ymmärrän; sinulla ei ole asiasta käytännön kokemusta, ja minulla on. Ei paljon, mutta riittävästi.Kannattaa aluksi lukea vaikka Dave Grossmanin; On Killing ja On Combat.
Enimmäkseenhän tuo perustuu muistelmiin ja haastatteluihin.
Suomalaisilla veteraaneilla on muuten myös ollut samanlaisia tuntemuksia.
Niin ja moraaliin vaikuttaa myös muut tekijät kuten esimerkiksi turhautuminen joka seuraa esimerkiksi yrityksistä pysäyttää KV-1 vaunu Lahti pst-kiväärillä.
Entäs keltainen ja punainen vaihe?
Jos tuo pitäisi paikkaansa niin kaikki kilpa-ampujat ja erikoisjoukot käyttäisivät
kuuskekkosta. Sitä paitsi suurin osa ihmisistä ei edes näe pimeässä.
No sitä väliä että jos minulla on ampumalinja vastustajaan niin tällä on myös ampumalinja meikäläiseen.
Olen ampunut stressireaktion vaikutuksessa. Enkä halua ottaa kuuskekkosta jo pelkästään siitä syystä että stressitilanteessa alan lihasmuistista etsiä siitä hallintalaitteita joita ei ole olemassakaan. Mutta kyse ei ole nyt minusta.
Mutta sitä ennen tulevat helpommin ennakoitavat lievemmät vaiheet.
Kyse on oletetusti vaadittavien laukausten määrästä. Jos maaliin osuu vaikuttavasti arviolta 90% todennäköisyydellä niin onhan se paljon vähemmän pelottava tilanne kuin jos osuu vastaavassa ajassa vaikuttavasti 10% todennäköisyydellä kun kyseessä on takaisin ampuva maali. Eikä stressireaktio saa tarkka-ampujiakaan luulemaan että eivät osu johonkin TRG:llä koska siihen on niin vaikea osua kuuskekkosella.
No niillä ei ole hirveästi eroa. Parempi vertaus olisi T-55M vs 2A6 ja vaunumiehistö kestää suhteessa enemmän psyykkisesti kuin taistelija normaalisti. Eikä kyse ole välttämättä kieltäytymisestä lähteä vaan esimerkiksi siitä että vihollisen osaston annetaan mennä ohi eikä tulta avata ollenkaan koska omilla ei ole kykyä ampua tähdättyä tulta pimeässä eikä valaisua ole saatavilla.
Hitsi, ei saatukaan loppumaan tätä mielipiteiden vaihtoaOlen ampunut stressireaktion vaikutuksessa. Enkä halua ottaa kuuskekkosta jo pelkästään siitä syystä että stressitilanteessa alan lihasmuistista etsiä siitä hallintalaitteita joita ei ole olemassakaan. Mutta kyse ei ole nyt minusta.
Mutta sitä ennen tulevat helpommin ennakoitavat lievemmät vaiheet.
Kyse on oletetusti vaadittavien laukausten määrästä. Jos maaliin osuu vaikuttavasti arviolta 90% todennäköisyydellä niin onhan se paljon vähemmän pelottava tilanne kuin jos osuu vastaavassa ajassa vaikuttavasti 10% todennäköisyydellä kun kyseessä on takaisin ampuva maali. Eikä stressireaktio saa tarkka-ampujiakaan luulemaan että eivät osu johonkin TRG:llä koska siihen on niin vaikea osua kuuskekkosella.
No niillä ei ole hirveästi eroa. Parempi vertaus olisi T-55M vs 2A6 ja vaunumiehistö kestää suhteessa enemmän psyykkisesti kuin taistelija normaalisti. Eikä kyse ole välttämättä kieltäytymisestä lähteä vaan esimerkiksi siitä että vihollisen osaston annetaan mennä ohi eikä tulta avata ollenkaan koska omilla ei ole kykyä ampua tähdättyä tulta pimeässä eikä valaisua ole saatavilla.
Kyllä se meille alokkaille kesällä -85 (kauan on aikaa siis) taottiin muistiin, että kaasunaamari on se, millä nukutuslääkäri annostelee kaasua nukutettavalle potilaalle. Sotilaan varusteissa puolestaan on suojanaamari, joka juurikin suojaa kaasun pääsyltä hengitykseen. (Ja sitten kuulin luokassa selkäni takaa kuiskauksen; Edellisestä johtaen, kuvaile sadeviitta.
Tuo oivallinen sadetta pitämätön kumilöyhötin kyllä torjui atomisäteilyn, varmaan napalmin ja fosforin, myrkkyhuurut ja Darth Vaaterin katseeltakin se suojasi....mutta vettä piti kovin rajallisesti.
Hitsi, ei saatukaan loppumaan tätä mielipiteiden vaihtoa
Siis, kun sanot että stressitilanteessa; ammuttiinko sinua ? Niinkuin tappaakseen?
Jos sinut on koulutettu käyttämään RK62:ta, et varmaan ala etsimään sellaisia hallintalaitteita(mitä muuten tarkoitat?) joita sinulle ei ole koulutettu? Siitä olen samaa mieltä että aseen pitää olla tuttu. Huomiona aiempaan; kun toisilla oli tussari ja toisilla nuoliviini, edelleen niitä sieltä jousiampujista löytyi, jotka käytti saatavilla olevaa asettaan, vaikka tappio oli aika ennustettava. MOT. (niistähän tässä puhutaan, sotilaista eikä marjanpoimijoista)
Niihin alempiin riskivaiheisiin: niistähän ei ole kyse. Kyse oli siitä miten sotilas toimii kun ollaan taistelussa ja käytössä on huonompi ase kuin jokin unelmien supertykki. Jos sillä perusteella jättää paikkansa ja kaverinsa, minun puolesta seuraava sijoitus on teloituskomppanian edessä. Se on pahin, minkä voi tehdä, aivan käsittämätöntä.
Käydäkseni ensimmäisen omakohtaisen prosessin(sitä voisi tietty sanoa tulikasteeksi) näin malliksi, se meni suunnilleen:
Maailma repesi, kaksi RPG-7 laukausta omaan asemaan, sen jälkeen koneaseilla tuli aika helvetisti.
Ensin luulin saaneeni osuman ja kuolevani. Olin kauhusta täysin sekaisin.. olin pudottautunut jonkinlaiseen suojaan, enkä tiennyt montako oli osunut jos yhtään ja voinko edes liikkua ilman että tulee lisää osumia.
Sitten tajusin että ei varmaan osunut, en tiennyt kuinka läheltä meni, joten kokeilin kädellä ilmaa ja katsoin tuleeko kämmeneen luodinreikiä. Ei tullut.
Tämän jälkeen pidin edellistä erittäin typeränä toimenpiteenä, ja halusin aseen, etsiä kypärän ja tsekata että sirpaleliivi oli päällä(liivissä oli mun lippaat). Korvissa kuului sydämen lyönti toisen jälkeen, ja ajatus muuttui joka lyönnillä hieman kirkkaammaksi.
Sitten sain käsiini aseen (notorius RK-62), katsoin tukin teippiä ja huomasin että ase ei ollut minun, vaan kaverin. Vaihdoin aseen omaani, jonka olin kohdistanut(ensimmäinen laadullinen avaus) ja tiesin että pudotan sillä kyllä ukon 150metrin päästä.
Tajusin toisen kaverin menneen täysin koomaan, tuijotti ylös eikä liikkunut - hän oli selvästi hyödytön.
Panin kypärän pois koska se vain kolisi.
Katsoin tähtäimen asetuksen. Kysyin siltä kolmannelta kaverilta, joka ei ollut koomassa, että mistä ne ampuu(olin olettanut myös hänen saaneen nahkaansa - mutta näemmä ei). Sitten me varmistettiin pahin suunta ja todettiin että paikka jossa olemme oli suojassa, ja aloitimme käymään läpi mitä tehdään. Selvää oli, sillä hetkellä, että päätä ei voi laittaa tuohon tähtäyslinjalle vaan pitää odottaa että sarjatuli vähenee. Kun se väheni, silloin lähdetiin molemmat uuteen asemaan että heilahti. Ajatus oli että vastapuoli avaa tulen, mutta kun oma asema on vaihtunut, saadaan aloite otettua takaisin. Se tarkoittaa kolmea tähdättyä siihen suuliekkiin. Vastapuoli irtosi. Loppusuunnitelma jäi kesken. Otti päähän ihan karmeesti. Valoa ei ollut ampua eikä millään nähnyt missä olisi ollut maali.
Jossain aivan alkuvaiheessa kävin läpi erilaisia vaihtoehtoisia selviytymisstrategioita, joihin kuului: jonkinlainen jumala(no .. en uskonut edes tuolloin riittävästi sellaiseen), äiti(no.. ei), isä(ei taida pystyä), pako(ei mitään mahkuja). Sitten sen jälkeen harmitti ihan hemmetisti, että menee elämänsä päättämään jossain rotankolossa. Näihin aatoksiin ei tosin kulunut montaa sekuntia.
Kiitos ja sorry, nämä työajat ovat vähän hankalia, enkä pääse katsomaan keskustelua samaan aikaan, kun muut mahdollisesti nukkuu. Ja siis en ole juuri nyt Suomessa.
Ei mutta kuitenkin esim hidastunutta aikaa ja putkinäköä on tullut koettua.Hitsi, ei saatukaan loppumaan tätä mielipiteiden vaihtoa
Siis, kun sanot että stressitilanteessa; ammuttiinko sinua ? Niinkuin tappaakseen?
Patsi että se on yksi vähemmän koulutetuista aseista mm ajallisesti, toistojen määrässä ja laukauksissa. Esimerkiksi Rk62:ssa ei ole varmistinta, no joo tietysti tuon voi kompensoida pitämällä jatkuvasti vaihdin kertatulella.
Varmasti mutta käyttäjiä olisi ehkä ollut enemmän tasavertaisemmalla kalustolla.
Ensinnäkin tuosta teloittamisesta ollaan luovuttu ja toisekseen se on inhimillinen reaktio ja tietyissä tilanteissa evoluution kannalta järkevää.
Ok mutta entä jos samankaltaisessa tilanteessa vihollisen suuliekkejä ei näy mutta vihollinen näkee pimeässä ja osuu myös? Vastaan tilanne jos vihollinen näkyy myös ja viholliseen osutaan myös?
Mihin viittaat?
Se, että se on jossain metsästäjä-keräilijäyhteisössä ollut järkevää (juosta pakoon), ei kyllä toimi naapurin mekanisoitua vastaan. Paon aiheuttaminen on yksi heidän taistelutapansa vaihtoehtoisista tavoitteista, ja kierosti vielä siihen kuuluu, että läpimurtohyökkäys vaihtuu samalla takaa-ajoksi, eli vanjat nousevat bemareihin ja alkavat syöttää 2A42 laulaen pakenevien puolustajien perään. Pako aiheuttaa paljon pahemmat tappiot kuin suojautuminen ja järkevä taistelu.
Katso aiempi keskustelumme.
Aseet joilla voi harjoitella melkein joka päivä ovat lähtökohtaisesti paremmin hallinnassa kuin aseet joilla harjoitellaan harvemmin kuin kerran kuussa.
En ota kyseiseen malliin kantaa puolesta tai vastaan. Ainakaan vielä.
Riippuu useista tekijöistä kuten irtautumisreitistä ja vihollisen tavoitteesta. Kaoottinen pako aiheuttaa pahemmat tappiot osastolle kokonaisuudessaan tietysti.
Hei kaikki
Pääsin kotomaan kamaralle.. mennään pahasti OT, ehkä. Paitsi, että toki varustelu ja sotilaiden psyykkinen kestävyys ja kyky toimia liittyy siihen, mitä ja miten joukkoja harjoitetaan, millainen on uhka sekä minkälaista varustetta on hankittu ja siis tähän arvioon tulevaisuuden uhkakuvasta. 
Koska se on ainoa mihin mut on koulutettu.
Tarkoitatko, että tilanne on mielestäsi selkeä joko tai - puolustusministeri vs. koko kenraalikunta?
