Pihatonttu
Respected Leader
Kristinusko on vaikuttanut länsimaisten yhteiskuntien muotoutumiseen, kyllä. Mutta pitäisikö tämän takia alkaa kehumaan kristinuskoa? Uskomaan Raamatun tarinoihin?
Tässä on se ongelma, että eri ihmiset käsittävät ja käsittelevät Raamatun tekstejä keskenään aivan eri abstraktiotasoilla. Tällöin käy helposti niin, että yhteisen ymmärryksen mahdollisuus poissulkeutuu siltä osin kuin yhteiset käsittelemisen tasot poissulkeutuvat.
Otan esimerkin:
Arska on kiihkeä ateisti ja sanoo, ettei usko Jumalan olemassaoloon ja vielä vähemmän että tämmöinen satuolento voisi vaikuttaa mihinkään mitenkään. Minun mielestäni Arska puhuu paskaa joko tietämättömyyttään, tyhmyyttään, jääräpäisyyttään tai muusta syystä.
Perustelu:
Jumala on käsite. Tällä käsitteellä on merkitystä sekä kulttuuripääoman osana että myös sen muodostumisen aikaansaattajana. Käsitteellä on merkityssisältö ja tuo merkityssisältö on kulttuurillisesti ja normatiivisesti merkittävä. Arska ei voisi edes viitata sellaiseen käsitteeseen kuin Jumala ellei hän tietäisi tuon käsitteen olemassa olemisesta. Lisäksi käsitteen merkityssisällön kiistäminen on niin absurdi asia, että siihen vaaditaan joko käsittämättömän mittaluokan tietämättömyyttä, vielä isompaa tyhmyyttä tai lähes ääretöntä älyllistä epärehellisyyttä.
Eli: Kun asiaa käsitellään käsiteavaruuden abstraktiotasolla niin sellaisen informaatio-olion kuin "Jumala" olemassaoloa ei voi kestävästi kiistää. Ja hyvinkin pinnallinen tarkastelu - vaikka tuolla sanalla googlettaminen - paljastaa, että käsitteellä on merkitystä ja vaikutusta.
Eli: Täysin riippumatta siitä, millaiseen Jumalaan, jumalaan tai jumalien joukkoon uskoo, uskoo kuitenkin johonkin. Jos joku on älyllisesti ja/taitiedollisesti ja/tai moraalisesti haluton ja/tai kyvytön hahmottamaan sitä, että asian tarkastelu voi tapahtua useilla eri abstraktiotasoilla (ilman että mikään niistä poissulkee mitään muuta niistä) niin on vain todettava mielessään, että Dunnig-Kruger -efekti tuli taas toteennäytettyä ja toivotettava hyvää päivänjatkoa kyseiselle henkilölle.
Ja... Niin kuin Dunnig-Kruger -efekti meille opettaa, niin tyhmyyteen ja typeryyteen liittyy lähes aina se, että muut nähdään itseä hölmömpinä. Se lienee syynä siihen, että näinkin moniulotteista asiaa (omasta mielestään) sen ulkopuolelta tarkastelevat tuntuvat aika usein pakkosyöttävän sellaista mielikuvaa, että uskovaiseksi itsensä luokittelevat ihmiset tarkastelevat tätä käsiteavaruutta maksimaalisesta typeryydestä ja minimaalisesta abstraktiotasojen monulotteisuudesta käsin.
Olen puhunut. (Vähän epäkohteliaasti ja holhoavasti, myönnetään. On vaan tullut tässä vähän aikaa sitten mitta täyteen muutaman asian suhteen. Pahoittelut jos joku kokee yllä olevan loukkaavaksi tai väheksyväksi. Se on sitä.)