"Monikulttuurisuus on rikkaus ja voimavara" ???

Kun puhutaan suomenvenäläisistä, niin käyttäytymiseen/kotoutumiseen tuntuu vaikuttavan paljon se milloin Suomeen on muutettu. Eli onko suku tullut Suomeen ennen vuotta 1920, kylmän sodan aikana vai Neuvostoliiton romahdettua.

Eli oman -ei tieteellisen- pienen otannantani perusteella, juuri nuo kaksi ensimmäistä ryhmää ovat kotoutuneer hyvin. Eli osataan ja halutaan toimia täkäläisessä yhteiskunnassa. Vaikka oman lähtömaan kieli ja tapoja halutaan säilyttääkkin. Eli lapsille opetetaan edes suvun kielen alkeet. Säilytetään uskonnollisten juhlien pitäminen, ruokatavat jne.

Eli tätä kai haetaan kun puhutaan että pitäsi sopeutua valtaväestöön. Ja tällaista monikulttuurisuuttahan on Suomessa ollut aina. Eli monikulttuurisuuden peikkoa pitäisi määritellä paremmin?
Olen kyllä samaa mieltä siitä että eri aikoina maahan muuttaneet venäläisväestöt varmasti poikkeavat toisistaan ja heidän suhtautumisensa venäläiseen nykymenoon vaihtelee varmasti myös ryhmien sisällä laidasta laitaan.

Mutta omat kokemukseni, hyvinkin konkreettiset, mm. työnantajana eivät mitenkään ole olleet suotuisia. Kyseessä varsin korkeasti koulutettuja henkilöitä joiden mielipteet, käyttäytyminen ja toiminta on saanut minut varsin vakuuttuneeksi siitä, että alallamme on aivan liian suuri riski palkata venäläistaustainen henkilö.
Tähän liittyy aivan häkellyttävä valmius fanaattisesti uskoa ja omaksua Kremlin agendoja, omituisen vääristynyt (ortodoksi)kristillinen moraali, lähtökohtainen näkemys suomalaisten sinisilmäisestä typeryydestä, ratkaisujen hakeminen väärinkäyttämällä kaikkia niitä mekanismeja joita suomalainen yhteiskunta on luonut yksilön suojaksi, täydellinen piittaamattomuus laeista, etiikasta tai siitä kunniakäsityksestä joita suomalaiset yhteisesti pääosin jakavat. Tähän voidaan lisätä valmius tehdä näennäisesti nerokkaita ratkaisuja itsekseen, kommunikaatiotaitojen ...hmm.. väärinkäyttö, vastuunkantamisen vaikeudet, sekä piirre jota kuvaa parhaimmin sanonta "vakaumuksen syvällä rintaäänellä jonka vain täydellinen tietämättömyys mahdollistaa" liityen niin maailmankuvaan, kuin omaa työtä koskevaan osaamiseen.
 
Nimimerkki Tetra trollaa niin harvoin että se kiinnitti huomion?
Trollaussyytökset tällä foorumilla ovat lähinnä defenssireaktioita, kun tiedetään toisen olevan oikeassa, muttei jonkun kuvitellun kunnian puolustamisen takia kyetä sitä myöntämään.
 
Olen kyllä samaa mieltä siitä että eri aikoina maahan muuttaneet venäläisväestöt varmasti poikkeavat toisistaan ja heidän suhtautumisensa venäläiseen nykymenoon vaihtelee varmasti myös ryhmien sisällä laidasta laitaan.

Mutta omat kokemukseni, hyvinkin konkreettiset, mm. työnantajana eivät mitenkään ole olleet suotuisia. Kyseessä varsin korkeasti koulutettuja henkilöitä joiden mielipteet, käyttäytyminen ja toiminta on saanut minut varsin vakuuttuneeksi siitä, että alallamme on aivan liian suuri riski palkata venäläistaustainen henkilö.
Tähän liittyy aivan häkellyttävä valmius fanaattisesti uskoa ja omaksua Kremlin agendoja, omituisen vääristynyt (ortodoksi)kristillinen moraali, lähtökohtainen näkemys suomalaisten sinisilmäisestä typeryydestä, ratkaisujen hakeminen väärinkäyttämällä kaikkia niitä mekanismeja joita suomalainen yhteiskunta on luonut yksilön suojaksi, täydellinen piittaamattomuus laeista, etiikasta tai siitä kunniakäsityksestä joita suomalaiset yhteisesti pääosin jakavat. Tähän voidaan lisätä valmius tehdä näennäisesti nerokkaita ratkaisuja itsekseen, kommunikaatiotaitojen ...hmm.. väärinkäyttö, vastuunkantamisen vaikeudet, sekä piirre jota kuvaa parhaimmin sanonta "vakaumuksen syvällä rintaäänellä jonka vain täydellinen tietämättömyys mahdollistaa" liityen niin maailmankuvaan, kuin omaa työtä koskevaan osaamiseen.
Olipa osuvasti luonnehdittu.
 
Mutta omat kokemukseni, hyvinkin konkreettiset, mm. työnantajana eivät mitenkään ole olleet suotuisia. Kyseessä varsin korkeasti koulutettuja henkilöitä joiden mielipteet, käyttäytyminen ja toiminta on saanut minut varsin vakuuttuneeksi siitä, että alallamme on aivan liian suuri riski palkata venäläistaustainen henkilö.
Tähän liittyy aivan häkellyttävä valmius fanaattisesti uskoa ja omaksua Kremlin agendoja, omituisen vääristynyt (ortodoksi)kristillinen moraali, lähtökohtainen näkemys suomalaisten sinisilmäisestä typeryydestä, ratkaisujen hakeminen väärinkäyttämällä kaikkia niitä mekanismeja joita suomalainen yhteiskunta on luonut yksilön suojaksi, täydellinen piittaamattomuus laeista, etiikasta tai siitä kunniakäsityksestä joita suomalaiset yhteisesti pääosin jakavat. Tähän voidaan lisätä valmius tehdä näennäisesti nerokkaita ratkaisuja itsekseen, kommunikaatiotaitojen ...hmm.. väärinkäyttö, vastuunkantamisen vaikeudet, sekä piirre jota kuvaa parhaimmin sanonta "vakaumuksen syvällä rintaäänellä jonka vain täydellinen tietämättömyys mahdollistaa" liityen niin maailmankuvaan, kuin omaa työtä koskevaan osaamiseen.
Minulla ei ole tuollaisia huonoja kokemuksia venäläistaustaisista, vaan pääasiassa ihan hyviä kokemuksia, mutta olen tosiaan itsekin huomannut, että lukuisat venäläistaustaiset uskovat Kremlin näkemyksiin. Eipä tuo nyt toisaalta varmaan ketään suuremmin yllätä? Kohtaamani venäläiset ovat olleet pääasiassa koulutettuja, verrattain nuoria ja kaupunkilaisia ihmisiä - siis juuri sellaisia ihmisiä, joiden joku voisi kuvitella jakavan "länsi-eurooppalaisen ajatusmaailman". Joukossa on niin Venäjällä asuvia, länteen muuttaneita kuin toisen sukupolven venäläistaustaisia maahanmuuttajia. Ei ne kaikki venäläisetkään ole samasta puusta veistettyjä, mutta selvästi länteen muuttaminen ei automaattisesti johda siihen, että muuttaja omaksuisi samanlaiset näkemykset kuin kantaväestö.
 
No tuo Hermannin heitto on vain totuus. Islam on Euroopassa, eikä lähde millään muulla kuin väkivallalla.
Islam ei ole historiansa aikana koskaan lähtenyt yhtään mistään muuten kuin väkivalloin.
Oliko kyseessä deskriptiivinen vai normatiivinen toteamus? Deskriptiivisenä toteamuksena OK, normatiivisena ei todellakaan ole OK. Joka tapauksessa Euroopan muslimiväestö kasvaa, ja olisi syytä pitää huoli, ettei Suomessa se johda samanlaisiin lieveilmiöihin kuin vaikka Belgiassa tai Ruotsissa.

 
Tästä ei meillä ole mitään erimielisyyttä. Kannatan tiukkaa maahanmuuttopolitiikkaa. Suomessa on jo kuitenkin tuhansia muslimeita, ollut jo vuosikymmeniä. Vuosisatoja, jos tataarit lasketaan. Jos sanotaan, että ainoa tapa päästä tästä porukasta eroon on väkivalta ja suoraan sanotaan, että vain kansanmurhalla pääsee eroon muslimeista, niin se on mielestäni aivan hullua puhetta. En ymmärrä, miksi pitää oikein kaksin käsin ojentaa aseita löysän maahanmuuttopolitiikan kannattajille tämänkaltaisella retoriikalla.
Niin. Tässäkin aiheessa on esitetty eri maahanmuuttajaryhmien osalta työllisyys-, tulo- ja rikostilastoja. Sieltä käy ilmi, että valitettavasti maahanmuuttokriitikoiden väitteet tiettyjen ryhmien merkittävistä sopeutumisongelmista pitävät paikkansa. En tajua miksi pitää öyhöttää, kun faktoilla voi perustella tiukempaa maahanmuuttopolitiikkaa. Lukuisat kyselyt myös kertovat tiukemmalle maahanmuuttopolitiikalle löytyvän kansan syvien rivien tuki. Öyhötys kannattaa jättää heille, jotka eivät voi faktoilla perustella näkemyksiään.
 
Ja tietysti on selvää, että Länsi-Euroopassa asuu muslimitaustaisia ihmisiä, jotka jakavat samanlaiset arvot kuin tyypilliset länsi-eurooppalaiset. Anekdoottina voin kertoa tietäväni Suomessa asuvan iranilaistytön, joka ei juuri suomalaisista ikätovereistaan eroa. Kannattaa vieläpä Iranin regiiminvaihtoa, koska ei pidä islamistisesta teokratiasta :) Mutta yhtä lailla olisi idioottimaista väittää, etteikö keskiaikaista arvomaailmaa kannattavia islamisteja löytyisi Euroopasta.

Eurooppalaisten pitäisi miettiä kyetäänkö nykyisiä määriä tulijoita kotouttamaan (ei kyetä), ja jos ei kyetä, niin sitten pitäisi miettiä tulisiko maahanmuuttopolitiikkaan hakea mallia vaikka Japanista. Toisaalta ne tulijat joita tulee tulee hyväksyä samanlaisina yhteiskunnan jäseninä kuin kaikki muutkin - ja tämä ei tarkoita sinisilmäistä selittelyä, koska eihän me suomalaistenkaan perseilijöiden kohdalla niin tehdä. Kotoutuminen on kaksisuuntainen prosessi mikä vaatii sekä kantaväestön että tulijan panosta. Maahanmuuttopolitiikan kritisointi on kritisointia politiikkaa kohtaan, ei ketään yksilöä kohtaan uskonnosta tai etnisyydestä riippumatta.
 
Miten kotouttaa ihminen, esimerkiksi muslimi, joka ei halua kotoutua? Siinä ei auta meidän kotoutuspolitiikkamme tippaakaan saatika poliitikkojemme tahtotila. Haluan uskoa että (iso) osa esim. muslimitaustaisista matuista haluaa integroitua osaksi yhteiskuntaamme ja rakentaa uutta tulevaisuutta itselleen ja perheelleen. Tunnen tällaisia ja tämä lienee meille pottunokille riittävän ok, ei niitten välttämättä tarvi hankkia Ilmajoen kansallispukua ja ruveta tanhuamaan. Mutta mitäpäs jos ei haluakkaan tai lapset haluavat kasvettuaan alkaa kyseenalaistamaan yhteiskuntamme perusarvoja?

Ja kuka määrittelee pisteen jossa voidaan todeta henkilön kotoutuneen? Vastausta voitaneen haroa yhteiskuntamme perusarvoihin mukautumisen/sitoutumisen kautta mutta voidaanko ketään pakottaa esim. kulttuurin osalta omaksumaan omastaan poikkeavia tapoja ja perinteitä?
 
Olen kyllä samaa mieltä siitä että eri aikoina maahan muuttaneet venäläisväestöt varmasti poikkeavat toisistaan ja heidän suhtautumisensa venäläiseen nykymenoon vaihtelee varmasti myös ryhmien sisällä laidasta laitaan.

Mutta omat kokemukseni, hyvinkin konkreettiset, mm. työnantajana eivät mitenkään ole olleet suotuisia. Kyseessä varsin korkeasti koulutettuja henkilöitä joiden mielipteet, käyttäytyminen ja toiminta on saanut minut varsin vakuuttuneeksi siitä, että alallamme on aivan liian suuri riski palkata venäläistaustainen henkilö.
Tähän liittyy aivan häkellyttävä valmius fanaattisesti uskoa ja omaksua Kremlin agendoja, omituisen vääristynyt (ortodoksi)kristillinen moraali, lähtökohtainen näkemys suomalaisten sinisilmäisestä typeryydestä, ratkaisujen hakeminen väärinkäyttämällä kaikkia niitä mekanismeja joita suomalainen yhteiskunta on luonut yksilön suojaksi, täydellinen piittaamattomuus laeista, etiikasta tai siitä kunniakäsityksestä joita suomalaiset yhteisesti pääosin jakavat. Tähän voidaan lisätä valmius tehdä näennäisesti nerokkaita ratkaisuja itsekseen, kommunikaatiotaitojen ...hmm.. väärinkäyttö, vastuunkantamisen vaikeudet, sekä piirre jota kuvaa parhaimmin sanonta "vakaumuksen syvällä rintaäänellä jonka vain täydellinen tietämättömyys mahdollistaa" liityen niin maailmankuvaan, kuin omaa työtä koskevaan osaamiseen.

Itselläni on kokemusta vain ennen 1920-luvun alkuaja 70- ja 80-luvuilla Suomeen siirtyneistä venäläisistä. Tai heidän jälkeläisistään.

Työkavereina jne. ihan suomalaisia. Juuri eroina venäjän osaaminen, ortodoksisuus, putinvastaisuus ja esim. pääsiäisen paasto.

Toinen ryhmä on karjalaisten jälkeläiset jotka haluavat osata muutaman sanan karjalaa. Ja nuo ortodoksiset perinteet.

Tällaiset ryhmät eivät aina oikein sulata vauhkoamista siitä että heidän mukanaan tullut monikulttuurisuus olisi muka vahingoksi Suomelle.
 
Minulla ei ole tuollaisia huonoja kokemuksia venäläistaustaisista, vaan pääasiassa ihan hyviä kokemuksia, mutta olen tosiaan itsekin huomannut, että lukuisat venäläistaustaiset uskovat Kremlin näkemyksiin. Eipä tuo nyt toisaalta varmaan ketään suuremmin yllätä? Kohtaamani venäläiset ovat olleet pääasiassa koulutettuja, verrattain nuoria ja kaupunkilaisia ihmisiä - siis juuri sellaisia ihmisiä, joiden joku voisi kuvitella jakavan "länsi-eurooppalaisen ajatusmaailman". Joukossa on niin Venäjällä asuvia, länteen muuttaneita kuin toisen sukupolven venäläistaustaisia maahanmuuttajia. Ei ne kaikki venäläisetkään ole samasta puusta veistettyjä, mutta selvästi länteen muuttaminen ei automaattisesti johda siihen, että muuttaja omaksuisi samanlaiset näkemykset kuin kantaväestö.

Sehän tässä on ongelma. Jokainen maahanmuuttaja omaa eri taustan muurolleen. Ja asiaton kohtelu kohdemaasaa voi aiheuttaa vastareaktion.

Kuten nämä kolmannen sukupolven terroristit.
 
Joka tapauksessa Euroopan muslimiväestö kasvaa, ja olisi syytä pitää huoli, ettei Suomessa se johda samanlaisiin lieveilmiöihin kuin vaikka Belgiassa tai Ruotsissa.
Mitenköhän se tapahtuisi?

Mielestäni olisi myös syytä ryhtyä takomaan Sampoja, joilla ruoka- ja energiahuolto voitaisiin toteuttaa päästöttömästi. Uskon, että jos ensimmäinen kysymys ratkaistaan, on meillä valmiudet myös jälkimmäisen toteuttamiseen.
 
Oliko kyseessä deskriptiivinen vai normatiivinen toteamus? Deskriptiivisenä toteamuksena OK, normatiivisena ei todellakaan ole OK. Joka tapauksessa Euroopan muslimiväestö kasvaa, ja olisi syytä pitää huoli, ettei Suomessa se johda samanlaisiin lieveilmiöihin kuin vaikka Belgiassa tai Ruotsissa.

Onko sillä loppujen lopuksi merkitystä?

Jos islamista halutaan päästä eroon, se vaatii väkivaltaa. Islam ei peräänny, jos ei sitä pakoteta tekemään niin. Se ei koskaan luovuta, eikä koskaan lakkaa vihaamasta. Se ei voi muutakaan koska sota, valloitus, ryöstö ja orjuuttaminen on sen ydinteesejä. Reformaatiota on turha odottaa tai laskea sen varaan, islamissa on sisäänrakennettuja mekanismeja jotka estävät sen. Jos halutaan jonkinlainen eurooppalainen, muiden rinnalla rauhaisaan yhteiselämään pystyvä muslimipopulaatio, se on pakotettava siihen, ja se taas ei onnistu kuin pakottamalla voimakeinoin. Nykyinen lässynlässynpolitiikka vain vahvistaa islamin yli-ihmisajattelua meihin nähden.

En minä kansanmurhaa saarnaa enkä toivo. Sanon vain että se saattaa olla ainoa tapa. Toki, jos muslimipopulaatiota halutaan pienentää, niin ensimmäiseksi pitäisi tehdä täydellinen suunnanmuutos maahanmuutto- ja sosiaalipolitiikassa. Islamin tämän hetken de facto- ja de jure- erikoisasema on poistettava, maahanmuutto käännettävä miinusmerkkiseksi ja kaikenlainen perseily laitettava rautakouralla kuriin. Mikäli näin ei tehdä, tilanne pahenee ja eskaloituu sille tasolle että jäljelle jää joko alistuminen tai yhteiskunnallisen tason väkivalta. Alistuminen tarkoittaa oman kulttuurimme ja arvojemme häviämistä, väkivalta, eli käytännössä sota, puolestaan muuttaa meitä sellaiseen suuntaan jota tuskin kovin moni toivoo. Sitten katsotaan kumpi kulttuuri on loppupeleissä vahvempi. Ja siinä tilanteessa, kun kyseessä alkaa olla eksistentiaalisen tason konflikti, ei se kansanmurhakaan enää kaukana ole. Puolin tai toisin.

Että semmoista. Mutta minä olenkin pessimisti. Ehkä se kumbaijaa- linja voittaa, ja tulevaisuus on ihanan pullantuoksuinen meille kaikille.
 
...
Anekdoottina voin kertoa tietäväni Suomessa asuvan iranilaistytön, joka ei juuri suomalaisista ikätovereistaan eroa.
...
Varmaan jokainen tuntee näitä tapauksia. Sitten parikymppisinä heille ilmestyy vanhempien kotimaasta sovittu aviopuoliso ja alkaa lapsitehtailu hunnun alla.


Ja venäläisistä, luultavasti fiksu ymmärtää mitä mieltä suomalaisille pitää olla. Moni pitää eri asioiden powerlevelit omana ja lähimpien tietona tietoisena että paljastuminen voi tietää vaikeuksia normaalielämässä.
 
Ruotsissa taitaa yksi isoimmista ongelmaryhmistä olla levantin alueen kristityt pakolaiset.
Meinasin kanssa parahtaa tästä; kristityt pakolaiset ei taatusti ole pätkääkään vähemmän ongelmaisia kuin muslimit. Tostahan niitä voi tulla mm. itärajan yli kätevästi, tai vaikka balkanilta.

Ei tämä nyt ihan varsinaisesti ole uskomusjärjestelmäkysymys, vaan jos sitä käytetään jonkinlaisena määrittelijänä, niin sitten uskonnon sisäinen lahko/tulkinta, mutta enempi kulttuuri ja sen johdannaisena lähtömaan moraalietiikkaan sekä yhteistykuntaan liittyvä ongelmavyyhti.

Esimerkiksi, täällä jo jossain välissä esiintynyt, meidän vanhin islamilainen väestö, tataarit, ovat integroituneet hienosti, ja ovat ainakin Stadissa pikantti ja positiivinen kulttuuriläiskä. Tataarithan eivät ole täällä olleet satoja vuosia, vaan saapuneet maahan 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa 30-luvulle saakka, pakenemalla Venäjältä. Suomen uskonnonvapauslainsäädäntö ja demokratia antoivat heille mahdollisuuden elää vapaassa maassa, ilman sortoa ja pelkoa; tataarit osallistuivatkin vapaaehtoisina sotiimme, väestöryhmän kokoon (vajaa tuhat henkilöä) nähden merkittävällä panoksella ja puolustivat sitä kotimaata ja kansaa, joka oli taannut heille vapauden ja hyvän elämän (156 miestä, joista kaatui10 ja haavoittui 13, sekä noin 20 lottaa ).
 
Ja venäläisistä, luultavasti fiksu ymmärtää mitä mieltä suomalaisille pitää olla. Moni pitää eri asioiden powerlevelit omana ja lähimpien tietona tietoisena että paljastuminen voi tietää vaikeuksia normaalielämässä.

Suomen alueella asuvissa venäjänkielisissä on todennäköisesti tuhansia sellaisia jotka kokevat olevansa ensisijaisesti venäläisiä ja osa Venäjää eivätkä suomalaisia. Venäjällekin he ovat osa Venäjää joita puolustetaan tarvittaessa asevoimin ja joita vielä tullaan käyttämään politiikan välineinä jos tuosta vielä lisääntyvät. Mutta jos ajatellaan Suomessa asuvia ruotsinkielisiä niin todennäköisesti melkeinpä kaikki kokevat olevansa suomalaisia eivätkä ruotsalaisia. Edes ahvenanmaalaiset eivät halunne osaksi Ruotsia jossa heillä ei olisi vastaavaa erityisasemaa kuten on nyt.

Toki voi olla että ajattelen noin koska minulle lännessä on ruoho vihreää, melkein kuten Suomessa mutta idässä ei kasakoiden jäljiltä mikään kasva..
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top