Suomi ehtii iloita todennäköisesti vain hetken siitä, että valtion velkaa voidaan pitkästä aikaa lyhentää. Tulevina vuosina tarvitaan nimittäin miljardeittain uutta lainaa, jotta Suomi voi hankkia kaavaillut 64 uutta hävittäjää.
Vaikka hävittäjistä on pyydetty jo tarjouksia, valtavan hankinnan rahoittamisesta on keskusteltu varsin vähän.
Julkista keskustelua on yritetty osin jopa torjua. Viimeksi näin kävi, kun taloustieteen professori Roope Uusitalo kysyi Twitterissä, tarvitseeko Suomi todella juuri 64 konetta. Hän sai heti myös vastalauseita kysymyksestään.
Hävittäjäkeskustelun voi tukahduttaa monella tapaa. Ensimmäinen on vain todeta, ettei keskustelija ymmärrä, mistä puhuu. Tällöin koneiden tarvetta voi arvioida lähinnä Puolustusvoimat. Toinen tapa on tehdä hävittäjistä poikkeus, joita ei voi verrata muihin valtion menoihin. Vaikka muuten pitäisikin säästää, juuri tässä asialla ei olekaan yhtä suurta väliä.
Kolmas ja kaikkein ikävin tapa on esittää keskustelua peräävät maanpuolustuksen vaarantajina. Jos ei ymmärrä, että 64 hävittäjää on oikea määrä Suomelle, ei ymmärrä maanpuolustusta ylipäätään.
Mikään näistä tavoista ei ole kestävä. Suomi, jossa julkinen talous on olennainen kaikissa muissa politiikan kysymyksissä, ei voi käyttää miljardeja hävittäjiin ilman edes auttavaa julkista keskustelua. Pelkkä hankinta on 7-10 miljardin kuluerä, ylläpitokustannuksia tulee vähintään saman verran. Tämä joudutaan rahoittamaan velaksi.
64 ei myöskään ole tieteellinen numero, vaan sillä korvataan täysimääräisesti 90-luvun Hornet-hankintaa. Jo Hornetien määrästä oli aikoinaan eri näkemyksiä, ja jälkikäteen tarkasteltuna kaikki Hornet-kaupassa ei mennyt täydellisesti.Tästäkin johtuen uutta ostosta pitäisi käsitellä mieluummin etu- kuin jälkikäteen.
Keskustelusta puuttuu vielä myös puolustuksen kokonaiskuva.Hävittäjähankintaa ei tehdä irrallaan muusta puolustuksesta. Jos näin paljon rahaa käytetään hävittäjiin, millaisista hankinnoista joudutaan tinkimään? Tulevaisuuden uskottavassa puolustuksessa tarvitaan laajalla rintamalla uutta teknologiaa, ja se maksaa. Kaikkeen ei ole rahaa.
Turvallisuuspolitiikka ei ole huutoäänestystä, jossa jokaisen sana painaa yhtä paljon kuin asiantuntijoiden. Kaikkea puolustukseen liittyvää ei myöskään voi kertoa julkisuuteen.
Näistä rajoitteista huolimatta suomalaiset ansaitsevat paitsi kunnollisen ja uskottavan maanpuolustuksen, myös avoimen poliittisen keskustelun siihen käytettävissä olevasta rahasta.
Vaalivuoden alkaessa tämän keskustelun aika on nyt.
.
