Psykologinen näkökulma? Eiköhän siinä Euroopan valtavirtakone F-16 olisi vetänyt kirkkaamman korren, lisäksi tulee muistaa, että Ilmavoimat ovat Juche-aatteen tapaan erehtymätön organisaatio, joten jos valinta 1992 olisi ollut Mirage 5, olisi kyseessä ollut maailman paras hävittäjä.
F-16:lla elinkaari pidempi, operointikustannukset pienemmät jolloin muuhun pv:n toimintaan olisi jäänyt enemmän rahaa. Aseistusvalikoima merkittävästi laajempi, yhteistyökumppaneina Tanska, Norja, Alankomaat, Israel, Singapore, Taiwan ym. USAF:n lisäksi.
Mikä tärkeintä, nyt ei tarvitsisi edes HX:ää miettiä, vaan F-16:n voisi upgreidata ja panostaa ilmatorjuntaan, kaukotorjuntakykyyn, tutkakoneisiin ym - tai vaikka hankkia HX koneet ja myydä F-16:t hyvään hintaan seuraavalle käyttäjälle.
F-18, vaikka hyvä kone ja pätevistä syistä hankittu, oli virhehankinta. Myös monet äänet Puolustusvoimien sisältä ovat todenneet saman, eivät toki julkisesti, sillä F-18 mantraan on pitänyt sitoutua. Olisikin tärkeää, että tällä kertaa elinkaaren pituus olisi tärkeämmällä sijalla, joten valintamahdollisuudet ovat F-35 ja Rafale. Onneksi monet muutkin faktorit ohjaavat samaan suuntaan. Muut kolme ehdokasta ovat liian suuria riskejä.
Pahin skenaario voisi olla ehkä esim. Super Hornetin ajaminen hävittäjäksi sillä kyynisellä periaatteella, että koneen lyhyt elinkaari pakottaisi tekemään HX2:n aikanaan kuten HX-hankkeen, F-35:n ja Rafalen osalta suurin "riski" on, että konetta voi päivittää ja ylläpitää vuosisadan loppuun...