MPKY 2015

picard-facepalm.jpg

Peekaboo_3ef209_845541.jpg

PicardDoubleFacepalm-1.jpg


Sanokaa nyt, ettette ole tosissanne! Tässä alkaa jo epäilemään tiettyjen henkilöiden syyntakeellisuutta...
 
Ei viestini huvittuneisuutta ilmaise... o_O

Edit: Aukikirjoitettuna siis tässä keskustelussa ja sen viimeisimmissä käänteissä on vähän jonkilaisen farssin makua mielestäni.
 
Viimeksi muokattu:
Nyt on jo provon paikka.
--Näiden mielipiteiden vuoksi et voi pitää taitojasi yllä vapaaehtoissektorilla, koska - niin, kerropas minulle omin sanoin, miksi et!
-- Suojeluskuntien taso muuten olikin hyvin kirjava.
Minä näistä "provoista" mitään ymmärrä. Omin sanoin:
- mieheni ei yksinkertaisesti halua minun "harrastavan" mitään missään suurimmaksi osaksi miehisessä porukassa (vastaprovo?)
- mieheni ei halua päästää minua hellan ja nyrkin välistä, koska on helpompi, että olen mukuloita kaitsemassa, ruokkimassa, pyykkäämässä...
- mieheni ei halua, että mpk:n "näennäispuuhastelu" luetaan puolustusvoimien koulutuksen tuotokseen - ja sitähän se on, jos minä käyn esimerkiksi harjoittelemassa tiedustelua, joka ei mitenkään ole osa tehtävääni.
- mieheni ei halua hukata yhtään pv:n rahoja muuhun kuin "viralliseen" toimintaan. Rahaa on niukalti ja miespolo tekee niska limassa töitä, että operatiivinen kyky olisi olemassa. Ja niin tekevät muutkin tuttavapiirimme pikku kapiaisperheenisät: kuukaudessa voi olla 3vk sotaharjoituksia ja "tavallisella" viikolla tullaan ysiltä kotiin. Siihen ne rahat pitää kohdistaa - oikeisiin asioihin. Nyt joku vääräleukahan sanoo, että eikös reservi ole oikea asia. On. Sekin. Oikealla tavalla koulutettuna.
- mieheni ei halua minun sitoutuvan MaaKiin, koska hänestä se sitoo minut sa-tilanteessa heikkoon paikalliseen lenkkiin.
- ja minä arvostan mieheni tietoja ja näkemyksiä enkä ole hänelle tilivelvollinen tekemisistäni niinkuin yltä voisi ymmärtää. Jos sanon, että se ja se viikonloppu olen harjoituksessa, niin sillä hyvä. Rovajärven jälkeen otetaan läpystä vaihto...

Yllä pohditun jatkoksi. Jospa kyse onkin vain siitä, että mieheni tietää asioiden tolan niin hyvin ja vastustaa sen vuoksi erityisesti MaaK-sitoutumista. Siinä mielessä meillä ollaan samoilla linjoilla cv:n kanssa, oli sitten hänen tehtävänkuvansa "oikeassa elämässä" mikä hyvänsä. Että taso on kyseenalainen MaaKeissa.

Soittelin tuossa aluetoimistoon kyselläkseni jälleen PaikP/MaaK/oma sijoitus vaihtoehdoista. Ensin oli langan päässä joku kapteeni, sitten tuttu majuri ja vielä perään tuttu luutnantti. Se mikä itseä vaivasi oli jonkinlainen jenkkidraftausmeininki: kunhan vaan liittyy mukaan, niin kaikki on auvoista. Kun puhuin tehtävien realiteeteista sa-tilanteessa, mikä on mielestäni ihan asiallista nykyisessä kv-tilanteessa, vastasivat miehet kuin yhdestä suusta, ettei turhaan kannata niin pitkälle miettiä. Mitä ihmettä?! Ja kun tämä koskee juurikin cv:n parjaamaa joukkoa, kyse ei voi olla sattumasta. Ja omat mpk-kokemukseni taitavat kuitenkin vahvistaa negatiivisia näkemyksiä, vaikka olen maininnut, että veh-kokemukset ovat olleet ok - mutta todellisuudessa ne ovat olleet yksilötasolla opettavaisia, mitään suurta sotilaallista tuotosta niillä ei ole aikaansaatu. Koulutustilanteissa on ollut haparointia ja erityisesti purku ja palaute osuutena ovat olleet heikkoja.

Ymmärrän viittaukset suojeluskuntiin. Kunpa vain ne tietyt oikeanlaiset, sopivammat, hyväkuntoisemmat, nuoremmat innostuisivat asiasta. Joku tuolla toisessa ketjussa itki, että kuinka harva "sotahullu siviili" täälläkään asioista lukee ja kirjoittaa. Ei, vaan sodan uhkaan varautuvat, itseään kehittävät siviilit, jotka yrittävät välttää täyden harjoittautumattomuuden ja tietämättömyyden - ja jos sota alkaa, sellaiset, jotka eivät häkelly hämmästyksestä.

Kai tämä jotenkin pysyy mpky-otsikon alla...
 
Minulla ei ole ollut tätä "joukkotuotanto-ongelmaa" lainkaan. Ne VEH-harjoitukset, joissa olin aikanaan mukana, olivat koulutusputki sijoitetulle porukalle ja jossa koulutukseen kuului kymmenen vuorokautta VEH-harjoituksia + yhdeksän päivän KH niissä seulotulle porukalle. Kävin lisäksi omin päin opiskelemassa komppania puolustuksessa -kurssin, jonka veti vakinaisessa virassa oleva kapteeni.

Tuo pikku pumppu lakkasi olemasta edellisessä organisaatiomuutoksessa viitisen vuotta sitten.

MAAK sopii mielestäni parhaiten vartiotehtäviin; ei se kevyesti aseisitettu komppania mikään läänin tärkeimmän risteyksen tulppa kyllä ole. Mutta sellaisia saisi olla enemmänkin ja sen kaltaisia jouduttaisiin perustamaan - jos ei muuhun niin takalinjojen häiriökäyttäytymiseen spolliksi.

Mitä yksilötaitoihin tulee, vapaaehtoissektorin toiminnan ampuma- ja liikuntaharjoittelua pidän tärkeänä. Ongelmana on se, että kaikesta innosta huolimatta marssit ja juokseminen eivät tunnu innostavan vapaaehtoista reserviä yhtään, etenkin kun niitä voi järjestää ilmaiseksi kasarmialueen ulkopuolelle vaivattomasti. Mutta kun tulee hiki...
 
vaikka olen maininnut, että veh-kokemukset ovat olleet ok - mutta todellisuudessa ne ovat olleet yksilötasolla opettavaisia, mitään suurta sotilaallista tuotosta niillä ei ole aikaansaatu.

Miksi ihmeessä terveydenhuoltosektori ja palolaitos pitävät kansalaisten ensiapukursseja ja sammutuskursseja tärkeinä vaikka parilla kurssilla et tule lääkintähoitajaksi tai pelastuslaitoksen kersantiksi? Pitäisikö ne lopettaa hyödyttöminä?

Sopivassa tilanteessa yksilöosaaminen on ratkaisevaa - vaikka se ei lisääkään ambulanssien ja tikasautojen määrää ja pelastuslaitoksen organisatorista vahvuutta.

Ps. En minäkään haluaisi lasteni äitiä sijoitettavaksi sodassa kevyeen jalkaväkiporukkaan.
 
Soittelin tuossa aluetoimistoon kyselläkseni jälleen PaikP/MaaK/oma sijoitus vaihtoehdoista. Ensin oli langan päässä joku kapteeni, sitten tuttu majuri ja vielä perään tuttu luutnantti. Se mikä itseä vaivasi oli jonkinlainen jenkkidraftausmeininki: kunhan vaan liittyy mukaan, niin kaikki on auvoista. Kun puhuin tehtävien realiteeteista sa-tilanteessa, mikä on mielestäni ihan asiallista nykyisessä kv-tilanteessa, vastasivat miehet kuin yhdestä suusta, ettei turhaan kannata niin pitkälle miettiä. Mitä ihmettä?!
Minkälaista tietoa sitten olisit kaivannut? Kuinka tarkan kuvan tehtävästään ja elinajanodotteestaan uskot yksittäisellä paikallistaistelijalla olevan jumalhämärän langetessa?
 
Mitä yksilötaitoihin tulee, vapaaehtoissektorin toiminnan ampuma- ja liikuntaharjoittelua pidän tärkeänä. Ongelmana on se, että kaikesta innosta huolimatta marssit ja juokseminen eivät tunnu innostavan vapaaehtoista reserviä yhtään, etenkin kun niitä voi järjestää ilmaiseksi kasarmialueen ulkopuolelle vaivattomasti. Mutta kun tulee hiki...

Olen vakuuttunut, että kun pitkään toiminnasta poissa ollutta reserviläistä lähestyy viestillä, "kuules nyt on hieman sellaiset ajat että on tarpeen päivittää sotilastaitoja......" niin perusvalmiuksien kohottamiseen löytyykin motivaatiota. Niinhän siviilissäkin tehdään että kuvataan tilanne, haaste, joka pitää ratkaista ja kysytään työntekijältä miten ratkaisisit asia. Näissä sotilastaitojen asioissa oikea vastaus olisi ymmärtää oman panoksensa merkitys. Katsoo asiaa miten tahansa, niin juurikin ihan perusliikunnan ja ammunnan harjoittelulla kertaaminen toisi unohdettuja reserviläisiä edes asteen lähemmäksi mp-työtä. Kaikkia ei saada mukaan mutta olishan tuossa mahdollisuus siivilöidä esiin ne jotka motivoituvat ja jostain pitää kehittäminen aloittaa.
Mutta osallistumisella pitää olla selkeä TARKOITUS ja selkeä viesti siitä miksi nyt näin tehdään. Nyt sitä ei laajasti ole, koska porukat ovat oppineet elämään "ulkoistusten" ilmapiirissä. Ajatellaan että ei koske minua - joku muu hoitaa.
 
Ei viestini huvittuneisuutta ilmaise... o_O

Edit: Aukikirjoitettuna siis tässä keskustelussa ja sen viimeisimmissä käänteissä on vähän jonkilaisen farssin makua mielestäni.

Noh, kun tulee kuva tietystä kirjoittajasta, että viestintänsä systemaattisesti a) murentaa ihmisten motivaatiota osallistua maanpuolustustoimintaan sillä omalla omituisella panoksellaan, b) heikentää ressujen uskoa koko reserviläistoiminnan tarpeellisuuteen, itse asiassa implikoiden sitä jopa haitalliseksi

ja tämä trendi jatkuu ja jatkuu, tulee jollain varmaan varmaan mieleen että olisiko kyseessä

images

ja samalla alkaa sangen luonnollinen kummastelu siitä, että mikä on moisen käyttäytymisen motivaatio?

Tuolla Ukraina-keskustelussa olleet selkeät trollit ovat olleet lähinnä huvittavia tapauksia, mutta CV on toiminnallaan päässyt ihan foorumilaisten ihon alle, missä on tietenkin auttanut väitteensä että hän on PV:n aktiivipalveluksessa oleva virkamies.

Millaisen maun suuhusi jättää CV:n viestihistoria aukikirjoitettuna? Vastuullisen virkamiehen viestintää? Mikä on se kokonaisvaikutus, mikä siitä on tullut?

Täällä on ollut kantahlökunnan jäseniä, joiden kanssa on todellakin ollut rakentavaa keskustelua ja pohdintaa yhteisestä asiasta ja siitä, miten sitä saataisiin paremmalle tolalle. CV:n viestintä on suurelti osin sitä, että hän polkee muita alas ja korottaa itseään. Siksipä en usko hänen olevan kenenkään muun asialla kun omallaan, mutta tuo väite PV-viranomaisuudesta tekee asian huolestuttavaksi, sitä enemmän jos se sattuu olemaan totta.

P.S: Tykkäys tuli tuosta loistavasta kuva-kollaasista, mutta en ole sitä mieltä etteikö tässä jotain syytä huoleen olisi.
 
Viimeksi muokattu:
Ei tämä ensimmäinen kerta ole, kun taisteluparin näkökentät erkanevat niin, että yhteinen tilannekuva kapenee. Jos välissä on kunnon jytkypetäjikkö ohjesääntöjä ja yhdistysohjeita, kilpailevia järjestöjä ja politiikkaa, ihme on jos samaan paikkaan löydetään.

Ammattisotilas ei toivo, vaan laskee. Vuosien koulutus ja ammattitaidon jatkuva ylläpito avaa näkymän modernin taistelukentän vaatimuksiin. Toiminnan kirjo on vaativa. Vastuullisesti käyttäytyvä sotilas haluaakin piiskata tehoja säästääkseen verta. Jos hän näkee, että Rysäperän marttyyripataljoona ei kouluttamattomana kykene ketteryyteen ja liikuntasotaan + sen aseistus on liian kevyt, hän varmaan ensimmäisenä haluaa parantaa koulutusta ja parantaa aseistusta.

Kärkivaunun kannelta ei ehdi ajattelemaan yhteiskunnan kokonaisrakennetta ja takalinjoja sekä hyvin leveiden saumakohtien vartiointitehtäviä. Jonkun kuitenkin pitäisi miettiä.

Samalla kun harmittavia poliittis-siviililuonteisia epätoimivuuksia ottaa esiin, saattaa kääntöpuolena näkökentästä kadota kokonaan kiistattomat edut: yleinen maanpuolustustahto ja yleiset sotilaalliset taidot, siviilikoulutus, suojelukoulutus, pelastusorganisaatio. Tällöin tuntuu siltä, että vapaaehtoinen maanpuolustus haluttaisiin kieltää kokonaan.

Ollaan siis vähän niin kuin kaakit laput silmillä raveissa, kun pitäisi pelata mailan kanssa samassa joukkueessa tilannetta lukien.
 
Noh, kun tulee kuva tietystä kirjoittajasta, että viestintänsä systemaattisesti a) murentaa ihmisten motivaatiota osallistua maanpuolustustoimintaan sillä omalla omituisella panoksellaan, b) heikentää ressujen uskoa koko reserviläistoiminnan tarpeellisuuteen, itse asiassa implikoiden sitä jopa haitalliseksi

ja tämä trendi jatkuu ja jatkuu, tulee jollain varmaan varmaan mieleen että olisiko kyseessä

images

ja samalla alkaa sangen luonnollinen kummastelu siitä, että mikä on moisen käyttäytymisen motivaatio?

Tuolla Ukraina-keskustelussa olleet selkeät trollit ovat olleet lähinnä huvittavia tapauksia, mutta CV on toiminnallaan päässyt ihan foorumilaisten ihon alle, missä on tietenkin auttanut väitteensä että hän on PV:n aktiivipalveluksessa oleva virkamies.

Millaisen maun suuhusi jättää CV:n viestihistoria aukikirjoitettuna? Vastuullisen virkamiehen viestintää? Mikä on se kokonaisvaikutus, mikä siitä on tullut?

Täällä on ollut kantahlökunnan jäseniä, joiden kanssa on todellakin ollut rakentavaa keskustelua ja pohdintaa yhteisestä asiasta ja siitä, miten sitä saataisiin paremmalle tolalle. CV:n viestintä on suurelti osin sitä, että hän polkee muita alas ja korottaa itseään. Siksipä en usko hänen olevan kenenkään muun asialla kun omallaan, mutta tuo väite PV-viranomaisuudesta tekee asian huolestuttavaksi, sitäsiirrytään jos enemmän jos se sattuu olemaan totta.

P.S: Tykkäys tuli tuosta loistavasta kuva-kollaasista, mutta en ole sitä mieltä etteikö tässä jotain syytä huoleen olisi.
TOISAALTA.. Joillekkin saattaa keskustelu toimia päinvastoin ;) ÄRSYKEKYNNYS YLITTYY, MOTIVOITUU ja RYHDISTÄYTYY "eihän tämä nyt voi näin mennä" --- "ei sotaa näin käydä, vaan mennään yli että heilahtaa" -menttaliteetilla ja aktivoituu itse. :D

Mutta vakavasti ottaen.. NYT ON VIIMEISET HETKET AKTIVOITUA LAAJEMMASSA MITASSA ETTEI PUOLUSTUS NÄIVETY AMMATTIHENKILÖSTÄN AY-POLITIIKAKSI JA ETENKIN HILJALLEEN JO ELPYNYT NUORTEN RESERVILÄISTEN AKTIIVISUUS TYSSÄÄ. Sama pätee "makkaranpaistojutuilla", joilla pyritään luomaan negatiivista, väärää kuvaa nykyisestä toiminnasta.

Joillakin ihmisillä on luonteensa mukaan taipumus "kumota", missata/dissata (mismatcher) kaikki muut ajatukset ja toimet mitä muut tekee tai mihin hän ei ole osallisena, tai ainakin esittää aina oma eriävä mielipiteensä asiaan kuin asiaan.
Tämä on enempi henkilökohtainen asioiden persoonallinen käsittelytapa, ..ei sairaus .., vaikkakin toiset kokevat negatiiviset kärjistykset jopa loukkavina. Tästä "käänteispsykologiasta" tulee miltei aina väärinkäsityksiä, eikä mismatcher itse edes ymmärrä miksi (on paljon omakohtaista kokemusta tästä ;) ). Lisäksi joillain on jopa narsismiin taipuvuutta eivätkä saa sairauteensa hoitoa, mikä näkyy myös keskustelufoorumeilla.

Suomella ei ole varoja ylläpitää ammattiarmeijaa.. tai sotilaita jotka väheksyvät tai halveksuvat reserviläisiä ja heidän omaehtoiseen kouluttautumiseen tähtäävää aktiivisuutta, jopa omaa ammattikuntaansa ja heidän kykyjään ääneen. Maanpuolustukseen suunnatut verovarat on suunnattava Maanpuolustuksen kokonaisvaltaiseen edistämiseen - RESERVILÄISARMEIJAN KOULUTTAMISEEN JA KEHITTÄMISEEN. Myös etenkin laajamittaisen Maanpuolustustahdon ylläpito ja kehittäminen on kansallisen olemassaolon ehto. Jopa PR toiminta ja mielipiteiden muokkaus edistää tätä. KAIKKI reserviläisille suunnattu sotilaallinen koulutus on tärkeää, etenkin tavoitteellinen ja joukkona toimimiseen tähtäävä. Joukkojen koulutus loppuu lyhyeen jos koulutettavia ei ilmaannu, eikä edes varusmiespalvelukseen mikäli joskus siirrytään vapaaehtoisuuteen pohjautuvaan. Yksittäistenkään ammattihenkilöiden "omaan pesään kuseminen" ei ole suotavaa. Epäkohdat on tuotava esiin, mutta rakentavasti eikä loukkaavasti, niin että epäkohtiin voidaan vaikuttaa.
 
Viimeksi muokattu:
Tarkoitukseni ollut keskustelun herättäminen provosoimalla on ilmeisesti onnistunut. Mielestäni jonkun on todettava myös julkisesti, että keisarilla ei ole vaatteita. MPK ja koko reserviläistoimintakenttä on mielestäni pysähtyneisyyden tilassa jossa todetaan että hyvin menee ja näin jatketaan. Omasta näkökulmastani näen että PV:n joukkojen kädet on sidottu; ylempi johto käskee kiintiöt jonka verran tulee tilata koulutusta MPK:lta ja joukko-osasto joutuu tilaamaan sitä mitä paikallis KOTU:lla on tarjota. MAAKK:n haaste on niiden ikärakenne ja koulutuksen kirjo; on erinomaisia ja on ALTSTO:n SH automaatteja. Yritykseni tuoda konkretiaa keskusteluihin käytännön esimerkeillä ei johtanut näemmä haluttuun lopputulokseen vaan sai ko tilanteissa olleet takajaloilleen mielestäni syyttä. Hämmästelen yhä sitä kuinka siihen omaan harrastustoimintaan suhtaudutaan niin intohimolla, että se laittaa kirjoittamaan jopa henkilöön meneviä arviointeja. Olen jo muutamissa säikeissä täällä todennut että tämän foorumin taso on laskenut ja tämän säikeen perusteella voi jo verrata Suomi24:ään - ikävä kyllä. Vaikka itsekin käytän joskus (liiankin) pistelevää vastaustapaa, niin tapani ei ole kyllä ollut mennä henkilöön ja leimata henkilöitä kätyreiksi ja trolleiksi. Myöskään en itse en pidä siitä, että jos joku sanoo jotain epämiellyttävää aletaan vihjailemaan siitä, että kuinka helppo on selvittää henkilöllisyys ja jopa uhata esimiehillä jne. Todella kypsää kun siten toisaalta todetaan"Je suis Charlie"...uskon itse sananvapauteen ja näen että työni on sen puolustamista päivittäin. Ilmeisesti kuitenkaan tämänkään foorumin väki ei ole valmis antamaan ammattisotilaille oikeutta puhua.
 
Viimeksi muokattu:
MPK ja koko reserviläistoimintakenttä on mielestäni pysähtyneisyyden tilassa jossa todetaan että hyvin menee ja näin jatketaan.
Tämän ketjun kaltaista keskustelua käydään laajalti paikallisella ja valtakunnallisella tasolla. Reserviläis- ja muiden maanpuolustusjärjestöjen kentässä on paljon jäykistäviä tekijöitä, ja PV:lta periytyvä suunnittelukulttuuri tahmeuttaa jonkin verran MPK toimintaa tarpeettomasti (osa toki välttämätöntä). En ole kuullut virallista hymistelyä lukuunottamatta kovinkaan vahvoja ääniä sen puolesta, että nykytila olisi hyvä eikä merkittävää kehitystä kaivattaisi.

Iso ja erittäin surullinen ongelma on ollut matkan varrella nuorten, kyvykkäiden tai ainakin potentiaalisten kouluttautujien ja kouluttajien hyytyminen tahmeaan toimintakenttään. Ei ole varaa menettää ikäluokkaa ikäluokan perään. Tässä kohtaa saa kiviä heitellä tosissaan, sillä tuo työ tehdään kentällä. Mitä useamman voimin sen parempi.
 
Nyt vähän keskustelun vierestä, mutta otsikkoon osuen. Mitenkäs reserviläiset, joilla vielä 10 vuotta kotiutumisen jälkeenkin on sijoitus, vaan kh-käskyjä ei vaan kuulu. Onko MPK:n omatoimikursseilut ainoa tapa päästä touhuun mukaan? Ilmeisesti nuo maakk:t eivät sijoitettuja ukkoja kyytiinsä ota?
 
Tarkoitukseni ollut keskustelun herättäminen provosoimalla on ilmeisesti onnistunut. Mielestäni jonkun on todettava myös julkisesti että keisarilla ei ole vaatteita. MPK ja koko reserviläistoimintakenttä on mielestäni pysähtyneisyyden tilassa jossa todetaan että hyvin menee ja näin jatketaan. Omasta näkökulmastani näen että PV:n joukkojen kädet on sidottu; ylempi johto käskee kiintiöt jonka verran tulee tilata koulutusta MPK:lta ja joukko-osasto joutuu tilaamaan sitä mitä paikallis KOTU:lla on tarjota. MAAKK:n haaste on niiden ikärakenne ja koulutuksen kirjo; on erinomaisia ja on ALTSTO:n SH automaatteja. Yritykseni tuoda konkretiaa keskusteluihin käytännön esimerkeillä ei johtanut näemmä haluttuun lopputulokseen vaan sai ko tilanteissa olleet takajaloilleen mielestäni syyttä. Hämmästelen yhä sitä kuinka siihen omaan harrastustoimintaan suhtaudutaan niin intohimolla, että se kirjoittaa jopa henkilöön meneviä arviointeja. Olen jo muutamissa säikeissä täällä todennut että tämän foorumin taso on laskenut ja tämän säikeen perusteella voi jo verrata Suomi24:ään - ikävä kyllä. Vaikka itsekin käytän joskus liiankin pistelevää vastaustapaa, niin tapani ei ole kyllä ollut mennä henkilöön ja leimata henkilöitä kätyreiksi ja trolli. Myöskään en itse en pidä siitä, että jos joku sanoo jotain epämiellyttävää aletaan vihjailemaan siitä että kuinka helppo on selvittää henkilöllisyys ja jopa uhata esimiehillä jne. Todella kypsää kun siten toisaalta todetaan"Je suis Charlie"...uskon itse sananvapauteen ja näen että työni on sen puolustamista päivittäin. Ilmeisesti kuitenkaan tämänkään foorumin väki ei ole valmis antamaan ammattisotilaille oikeutta puhua.

Näin pitää tehdä. Jonkun on sanottava suoraan että "KEISARI ON ALASTON" ja "nostettava kissa pöydälle"... Lisäksi pitää esittää sopivampaa vaatetusta hänelle, ellei sitten ivaamalla haluta kumota keisarin "arvovalta" :D
Stereotypioiden ja yleistysten varaan kun keskustelun rakentaa, tulee taatusti väärinymmärretyksi. Tähän syyllistyy helposti itsekukin.

Monta CV:n esille nostamaa asiaa alleviivaan mutta koirahommista olen täysin vastakkaisella kannalla (ellei sekin ollut provosointia keskustelun herättämiseksi). Niin kauan kuin tilaukset perustuvat vuosittaisiin kiintiöihin eikä tietyn joukon kehittymistarpeisiin ja suorituskykyvaateisiin, ei voi nousujohteista koulutuskykyäkään odottaa kun ei tiedetä etukäteisodotuksia ja vaatimuksia/tavoitteita. Koulutuksen suunnitteluprosessikin ottaa oman aikansa ja ilman etukäteen ilmoitetuja vaatimuksia sisältökin menee arvailuksi.

Tuo tilausjuttu on (ollut) joillakin alueilla päinvastoin: Aluetoimisto/Joukko-osasto on esittänyt tietyn kohderyhmän koulutustavaateet ja oppimistavoitteet, jonka pohjalta kohdennettu koulutus on suunniteltu ja toteutettu.
Se on toiminut ja koulutus ja kouluttajat kehittyneet kun koulutustavoitteet ovat olleet samat, vaikkakin kohde eri usean vuoden ajan. Hyvätkään suunnitelmat eivät ole täysin toimivia ennen koeponnistusta. Oman kokemukseni mukaan 3-4 kerta TOIMII kun virheistä on opittu ja puutteet paikattu. Tämä toistettavuus on erittäin tärkeää kun VEH kestää esim. 3pv ja siihen on asetettu haasteelliset tavoitteet.

Asenteellisuus ja välinpitämättömyys on suurin uhka harjoituksen/koulutuksen onnistumisessa/epäonnistumisessa. Luonnollisesti kouluttajien ja johtajien kyvykkyys/munallisuus on tärkein tekijä. Itsellä on sen verran masokistisia taipumuksia että omasta toiminnastani otan avosylin vastaan risut ja jotenkin jopa loukkaannun ruusuista, kun tulee omasta mielestäni täysin ansaitsemattomia kehuja enkä saa palautetta kehittämis-/kehittymistarpeista.

Tuohon KOTU- ja etenkin MAAKK:n ikäkysymykseen otan sen verran kanstaa että tilanne kehittyy koko ajan parempaan suuntaan, kun enenenevässä määrin nuorempia (25-35v) astuu kehiin. Näille innokkaille tulokkaille on annettava heti tilaa ja mahdollisuuksia kehittyä ja kannustaa sitoutumaan toimintaan. Etenkin MAAKK:ien alkuaikoina sitoutuvien keski-ikä oli korkea, jossain jopa yli 40v. Hyvä kuitenkin että paikkoja saatiin täytettyä ja toiminta käyntiin. Nyt on sitoutuneiden keski-ikä laskenut jonnekkin 35v paikkeille... suunta on oikea kunhan säilyy. Omasta mielestäni en koe olevani tämänkään kehityksen este, vaikka edellee olen sitoutunut. En myöskään koe Maanpuolustusta "harrastuksena" vaan VELVOLLISUUTENA --- OIKEUTENA PUOLUSTAA MAATA ..miten sitä parhaiten kykenen tekemään ja siinäkin edelleen kehittymään, oppimaan uutta ja toimimaan paremmin. Lisäksi pyrin AKTIIVISESTI luomaan uutta, kehittämään ja tukemaan kehitystä jo luonteenikin mukaan. Tähän liittyy myös tuo sotakoiratoiminta, simulaatiokuolutus, radio- ja sensoritekniikka, elektroniikka, paikkatietojärjestelmät, johtamisjärjestelmät ym. mitkä sivuaa vahvasti myös OMAA AMMATILLISTA PUOLTA, joka on hyödynnettävissä myös Maanpuolustuksessa. Sissi- ja tied koulutuksen saaneena ymmärrän esim. vaunuista ja niiden "käytöstä" sen verran että mitä ne ovat, mihin joukkoon ne mahdollisesti kuuluu/ei kuulu ja miten ne tuhotaan :D
 
Viimeksi muokattu:
Tämän ketjun kaltaista keskustelua käydään laajalti paikallisella ja valtakunnallisella tasolla. Reserviläis- ja muiden maanpuolustusjärjestöjen kentässä on paljon jäykistäviä tekijöitä, ja PV:lta periytyvä suunnittelukulttuuri tahmeuttaa jonkin verran MPK toimintaa tarpeettomasti (osa toki välttämätöntä). En ole kuullut virallista hymistelyä lukuunottamatta kovinkaan vahvoja ääniä sen puolesta, että nykytila olisi hyvä eikä merkittävää kehitystä kaivattaisi.

Iso ja erittäin surullinen ongelma on ollut matkan varrella nuorten, kyvykkäiden tai ainakin potentiaalisten kouluttautujien ja kouluttajien hyytyminen tahmeaan toimintakenttään. Ei ole varaa menettää ikäluokkaa ikäluokan perään. Tässä kohtaa saa kiviä heitellä tosissaan, sillä tuo työ tehdään kentällä. Mitä useamman voimin sen parempi.
Elämme murroksen keskellä myös tässä --- Sukupolven vaihdosta tarvitaan joka-alalla. SE PITÄÄ JÄRJESTÄÄ, ei odottaa. Mutta miten?
 
Elämme murroksen keskellä myös tässä --- Sukupolven vaihdosta tarvitaan joka-alalla. SE PITÄÄ JÄRJESTÄÄ, ei odottaa. Mutta miten?

Puolustusvoimien on otettava yhteyttä suoraan niihin henkilöihin, joita SE HALUAA REMMIIN PISTE. Eli se kuuluisa koppi reservistä. Jos tähän ei ole voimavaroja tai osaamista, niin voimme lopettaa keskustelun maanpuolustuksesta kokonaan ja panna hätäseen anomuksen Fär-saarille puolustusliiton aikaansaamiseksi. Mitään muuta keinoa vaan ei ole. Paitsi jos tarkoitus onkin, että antaahan hiilloksen jäähtyä ja koko homma saadaan panna pakettiin....säästyypä sekin miljoona johonkin tarpeellisempaan.....esim. esiupseerikurssin ekskursioon Thaimaahan, jossa tutustutaan vesihuoltojärjestelmään.
 
Itsekin noilla mpk:n kursseilla ja veh:eillä pyörineenä olen sitä mieltä, että pv:n pitäisi ottaa enemmän kantaa keitä sinne harjoituksiin kutsutaan, mutta tämäkin tietysti vaatii sitä kuuluisaa valuuttaa. Hyvänä esimerkkinä viime syksyllä nimeltämainitsemattomalla tiedustelukertauskurssilla oli vain muutama siihen koulutettu ressu ja loput olivatkin siellä, koska metsässä ninjailu on siistiä. Eihän se hyvin sitten mennyt kun ei ole minkäänlaista käsitystä perusasioista kyseisen koulutushaaran suhteen. Toisaalta jos seula olisi kovempi koko kurssi olisi varmaan jäänyt pitämättä osanottajien puutteessa. Ehkä pv voisi ahkerammin laittaa sijoitetuille veh-kutsuja ihan vaan kokeilun vuoksi, jos sieltä vaikka tulisikin innokkaita harjoitukseen, ja loput sitten täyttää omatoimisesti hakeneista.
 
Porukka ei mene veh-kutsun mukaisesti harjoitukseen kun se pidetään viikonloppuna. Tehokkaampaa on lähettää käsky ja pitää vaikka muutama päivä viikolla.
Vapaaehtoisuus kilpailee viikonlopun vapaa-ajan kanssa, mutta käsky viikolla pidettävään harjoitukseen voittaa useassa tapauksessa työpaikan tarjoaman toiminnan. Työnantajallekin on perustellumpaa olla poissa kun siitä voi näyttää kertauskutsun.
 
Back
Top