Erikoista, että hänen YK:n pääsihteerikaudellaan ei mikään taho nostanut miehen menneisyyttä esille.
Olisikohan syynä ollut:
"Waldheim was supported by the Soviet Union"
Samaa olen miettinyt, USAkin alkoi sorsia vasta 86, vaikka suomalaisetkin tiesi "sotilasansiot" jo 70-luvulla.
Tässä kysymyksessä on ensiksi syytä korostaa, että YK:n merkitys v. 1971 Waldheimin ja meidän Max Jacobsonimme kisatessa pääsihteerin paikasta oli jotain ihan muuta, kun nykyisin. Silloin ei ollut mitään suurvaltojen G7 tai muita säännöllisiä kokouksia edes ulkoministerien tasolla. Toisaalta pohjoismaiset pääsihteerit Norjan Tryggve Lie sekä Ruotsin Dag Hammaskjöld olivat onnistuneet pitämään YK:n erossa suurvaltojen suorasta määräysvallasta. YK oli vieläpä häirinnyt suurvaltojen rauhaa Korean niemimaalla 1950- ja Kongossa 1960-luvuilla. Niinpä Hammarskjöldin kuoltua hänen seuraajakseen järkättiin suurvaltojen kannalta harmiton burmalainen U ThantMenikö jopa niin että Suomen ehdokas (huom. Suomen juutalainen) Max Jakobson ei kelvannut neukuille. Jakobson kun oli diplomaattina puolustanut tiukasti Suomen puolueettomuusasemaa NL:n painostusta vastaan. Ja lisäksi Jakobson oli sotaveteraani.
Enää eivät neukut tällaista pohjoismaista "uutta Hammarskjöldiä" halunneet, joten he vastustivat meidän länsi- sekä brittisuuntautunutta Jacobsonia. Se oli kova isku Kekkoselle, joka oli lähes kolme täyttä pressakautta julistanut ystävyyttään (sekä monien mielestä kuuliaisuutta) Neuvostoliittoon. Tapaus johtikin Suomen ulkoministeriön korkeimman virkamiehistön suursiivoukseen lähetystöihin toisille mantereille ja avasi tien demarihegemoniaan. Samaan syssyyn osui Kalevi Sorsan rakettinousu politiikan huipulle, jollaiseen ainoastaan nykyinen pääministerimme on yltänyt.
Ei Waldheimin natsimenneisyyttä tiedetty kun hänet valittiin kaksi kertaa pääsihteeriksi ja kolmaskin kerta oli hyvin lähellä. Itävalta oli II MS aikana ollut osa Saksaa, joka maassa pyrittiin unohtamaan heti kun sota loppui ja sakut häipyivät. Asia ei ehkä olisi koskaan tullut julkisuuteen, jos W. olisi jäänyt eläkkeelle pääsihteerikauden päätyttyä. Mutta hän halusi päättää uransa Itävallan pressana ja vaalikampanjassa joku tutkiva journalisti kaivoi asian esille. On esitetty että neukut tiesi nämä natsiseikkailut, mutta en muista onko asiasta mitään todisteita.
Edit
Laitan tilan säästämiseksi tähän täydennystä: Jäsen @Erkki on ihan oikeassa. Menossa oli taistelu Suomen asemasta, jota aikaa monet kutsuvat "todellisiksi vaaran vuosiksi". Sen sijaan Beethoven oli kyllä syntyperäinen saksalainen. Mutta vaikka Mozartin (syntymä)kaupunki Salzburg on todellinen M:n kaupunki, niin hänen syntyessään se kuului. ei Itävaltaan vaan Saksaan.
Edit 2
Jäsen @Erkki kertoo alempana Risto Hyvärisen muistelutiedon, että Waldheimin natsimenneisyys oli jo suomalaisten Jacobsonia lobanneiden virkaamiestenkin tiedossa. Oon lukenu nämä muistelmat, mutta ei Hyvärinen niissä tarkentanut, kuinka paljon he tiesivät. Asia oli lähes 15 v myöhemmin maailmansensaatio, jossa isoa osaa näytteli valokuva Kurtista natsiunivormussa. On vaikea kuvitella, että tämä juttu olisi pysynyt näin kauan piilossa. Risto Hyvärinen oli UM:n poliittisen osaston päällikkönä päävastuussa Jacobsonin kampanjasta. Hän joutuikin pian suurlähettilääksi vähemmän tärkeään Ateenaan ja ehkä on tarve vähän selitellä pieleen mennyttä yritystä. Oleellisempaa olisi, mitä neukut tiesivät. Tällainen tieto on luja ote palleista, kuten jäsen @baikal alempana kirjoittaa.
Viimeksi muokattu: