Muuttuva työelämä, työttömyys, sosiaaliturva, tulonsiirrot, kansalaispalkka, tuloloukut jne

Meillä hoitoalalla se meidän "tehdas" tuottasi sitä tuottetaan enemmän jos väki olisi sen reilu kaksi tuntia viikossa enemmän töissä.
Siis meillä olisi enemmän hoitajia ja lääkäreitä käden savessa.

En väitä että se olisi joka paikan ratkaisu, mutta kyllä se monessa paikassa hyödyllistä olisi.
 
Siinäpä lorvikoon jos haluaa, mutta mitään rahaa siitä ei tulisi saada.
Eli mikäli ei halua työskennellä = menettää etuudet.

Tämä ei ole nykyään enää toimiva järjestely ja vielä vähemmän se on sitä tulevaisuudessa. Ymmärrän moraalisen närkästyksen ja itsekin joskus päivittelen tiettyjen tahojen toimintaa, mutta se ei valitettavasti muuta tosiasioita. Fakta on se, että sellaisia töitä mihin voisi vain työllistää ihmisiä on varsin vähän. Niinpä iso osa työllistämisruletista on tosiasiallisesti enempi vähempi keksittyä tekemistä tai pahimmillaan orjatyövoimalla käytävää kilpailua aidosti työllistäviä yrityksiä vastaan. Suosittelen vakavasti lukemaan Saku Timosen kirjoituksia aiheesta: olen näistä joitakin pystynyt omien kanavieni kautta vahvistamaan, ja uskon että kuvaukset ovat todenmukaisia.

http://sakutimonen.com/tag/palkaton-tyo/

Jos hyväksyisimme sen, että osan ihmisistä ei yksinkertaisesti kannata tehdä palkkatyötä, saavuttaisimme seuraavat edut:

  1. Valtava työllistämisruletti ja siihen liittyvät rahavirrat - tämä on tietyille tahoille melko hyvä bisnes - saataisiin käännettyä hyödyllisempään tarkoitukseen.
  2. Paine jonkinlaisen perustulojärjestelyn rakentamiselle kasvaisi.
  3. Ihmisten nöyryyttäminen vähenisi.
  4. Kilpailu aidosti työllistävien yrityksien kanssa vähenisi.
  5. Tempputyöllistettynä olemisen sijaan ihmisillä olisi parempi mahdollisuus kehittää kenties parempaa työtä itselleen. Tästä ei välttämättä saisi suositusten mukaista palkkaa, mutta vähäinen palkkaus ei tarkoita ettäkö työ olisi tarpeetonta.

- Pitäisi hyväksyä ajatus, että on olemassa ihmisiä jotka eivät halua tehdä töitä. Heidän elättämisensä ei pitäisi olla hyväksyttävää. Eli ajatus " En halua töitä" olisi ok, mutta ilman yhteiskunnan tukea.

Muusta samaa mieltä mutta tästä en. Minusta perustoimeentulo kuuluu myös niille, jotka eivät syystä tai toisesta halua tehdä töitä. Syyt ovat sekä ideologisia - heistäkin kuuluu huolehtia - että pragmaattisia: kuten tässä joku totesi, parempi passivoida nämä henkilöt perustulolla kuin aktivoida hämärähommiin. Tämä porukka on kaiken lisäksi niin marginaalisen pieni - osaksi juuri siksi kun suurin osa ihmisistä haluaa tehdä työtä - että en näe toimintatapojen kiristämisen olevan kovin mielekästä. Luultavammin se vain näkyisi käytännössä kaikenlaisena ahdistavana lisäbyrokratiana kaikille.

Laitoit ihan ensimmäiseksi tavoitteeksesi byrokratian karsimisen; parhaiten tämä toteutuu jos vain hyväksytään sekin, että pieni vähemmistö saattaa saada jonkun mielestä ansiotonta etua.
 
En tiedä kuinka moni tukia saavista vieroksuu töitä tarkoituksellisesti, mutta minulla on sen verran luottoa suomalaisten rehellisyyteen ja siihen että suomalaiset kokevat että elanto tulisi hankkia itse eikä elää muiden siivellä, että uskon valtaosan työttömistä oikeasti haluavan töitä. Töistä saatu hyöty ei ole vain siitä saatu rahallinen korvaus, vaan töistä voi sekä saada jatkossa työelämän kannalta hyödyllisiä taitoja ja kokemusta, että myös sosiaalisia kontakteja, tunteen siitä että on tarpeellinen ja hyödyllinen ihminen, järkevää tekemistä, jne.

Lisäksi kuinka hyödyllisiä nämä (toivottavasti marginaali-ilmiöön kuuluvat) työnvieroksujat ovat? En puhu pelkästään heidän heikosta motivaatiosta, vaan myös siitä, että voisin kuvitella heidän monesti omaavan jollain tavalla ongelmallisen persoonan, eli he eivät välttämättä ole kovin tuottavia työelämässä.

Ja sitten on tietenkin se, että jos kyse on todellakin pienestä ilmiöstä, niin sen korjaaminen voi maksaa paljon verrattuna saatuun hyötyyn. Varmasti aina joku voi hyväksikäyttää järjestelmää, olipa kyse mistä vain. Mieleen tulee se, että jotkut valehtelevat lääkärille välttääkseen asepalveluksen. En tiedä onko se ilmiö kuinka pieni tai suuri, mutta jotenkin se tuntuu vertautuvan tähän? Nämä valehtelijat eivät välttämättä olisi kovinkaan hyödyllisiä asepalveluksessa, ja siitä, että ongelmaa alettaisiin korjaamaan voisi tulla vain haittaa kokonaisuuden kannalta, jos oikeasti kykenemättömiä määrättäisiin asepalvelukseen. Aivan samoin kuin lääkärille valehteleva voi olla vaikea tai jopa mahdoton erottaa oikeasti sairaasta voi olla myös vaikea erottaa hankalasti työllistyvä työhaluinen työnvieroksujasta.

Kyllä minäkin tietysti yksilötasolla tuomitsen sen, että työhön kykenevä ihminen loisii tarkoituksella, mutta jotenkin en usko ongelman olevan älyttömän suuri Suomessa, ainakaan toistaiseksi. Ainakaan kovin korkeaan elintasoon sellainen ei pääse ilman perintöä tai lottovoittoa..
 
En tiedä kuinka moni tukia saavista vieroksuu töitä tarkoituksellisesti, mutta minulla on sen verran luottoa suomalaisten rehellisyyteen ja siihen että suomalaiset kokevat että elanto tulisi hankkia itse eikä elää muiden siivellä, että uskon valtaosan työttömistä oikeasti haluavan töitä. Töistä saatu hyöty ei ole vain siitä saatu rahallinen korvaus, vaan töistä voi sekä saada jatkossa työelämän kannalta hyödyllisiä taitoja ja kokemusta, että myös sosiaalisia kontakteja, tunteen siitä että on tarpeellinen ja hyödyllinen ihminen, järkevää tekemistä, jne.

Lisäksi kuinka hyödyllisiä nämä (toivottavasti marginaali-ilmiöön kuuluvat) työnvieroksujat ovat? En puhu pelkästään heidän heikosta motivaatiosta, vaan myös siitä, että voisin kuvitella heidän monesti omaavan jollain tavalla ongelmallisen persoonan, eli he eivät välttämättä ole kovin tuottavia työelämässä.

Ja sitten on tietenkin se, että jos kyse on todellakin pienestä ilmiöstä, niin sen korjaaminen voi maksaa paljon verrattuna saatuun hyötyyn. Varmasti aina joku voi hyväksikäyttää järjestelmää, olipa kyse mistä vain. Mieleen tulee se, että jotkut valehtelevat lääkärille välttääkseen asepalveluksen. En tiedä onko se ilmiö kuinka pieni tai suuri, mutta jotenkin se tuntuu vertautuvan tähän? Nämä valehtelijat eivät välttämättä olisi kovinkaan hyödyllisiä asepalveluksessa, ja siitä, että ongelmaa alettaisiin korjaamaan voisi tulla vain haittaa kokonaisuuden kannalta, jos oikeasti kykenemättömiä määrättäisiin asepalvelukseen. Aivan samoin kuin lääkärille valehteleva voi olla vaikea tai jopa mahdoton erottaa oikeasti sairaasta voi olla myös vaikea erottaa hankalasti työllistyvä työhaluinen työnvieroksujasta.

Kyllä minäkin tietysti yksilötasolla tuomitsen sen, että työhön kykenevä ihminen loisii tarkoituksella, mutta jotenkin en usko ongelman olevan älyttömän suuri Suomessa, ainakaan toistaiseksi. Ainakaan kovin korkeaan elintasoon sellainen ei pääse ilman perintöä tai lottovoittoa..

Aamen. Epäilen vahvasti, että laskeva rajahyöty näissä systeemin kiristyksissä on jo tullut vastaan ja lisäkiristyksistä on kokonaisuutta katsoen enemmän haittaa kuin hyötyä. Jos niillä saataisiinkin muutama pystyyn nostettu tiskirätti ahdisteltua jonnekin työpajan nurkkaan venkoilemaan niin ihanko todella niistä kansantaloudellista hyötyä olisi?

Sitten taas se lisäbyrokratia sekä maksaa aitoa rahaa että sattuu niihin, jotka aidosti haluaisivat tehdä töitä mutteivat vaan semmoisia löydä. Niiden täytyy nytkin tän aika olemattoman työnvieroksujajoukon takia hypätä vaikka minkälaisten renkaiden läpi ja olla jatkuvasti sossun, kelan ja työkkärin kyykytettävänä. Ei ole minusta järjellistä touhua se.
 
Muusta samaa mieltä mutta tästä en. Minusta perustoimeentulo kuuluu myös niille, jotka eivät syystä tai toisesta halua tehdä töitä. Syyt ovat sekä ideologisia - heistäkin kuuluu huolehtia - että pragmaattisia: kuten tässä joku totesi, parempi passivoida nämä henkilöt perustulolla kuin aktivoida hämärähommiin. Tämä porukka on kaiken lisäksi niin marginaalisen pieni - osaksi juuri siksi kun suurin osa ihmisistä haluaa tehdä työtä - että en näe toimintatapojen kiristämisen olevan kovin mielekästä. Luultavammin se vain näkyisi käytännössä kaikenlaisena ahdistavana lisäbyrokratiana kaikille.

Laitoit ihan ensimmäiseksi tavoitteeksesi byrokratian karsimisen; parhaiten tämä toteutuu jos vain hyväksytään sekin, että pieni vähemmistö saattaa saada jonkun mielestä ansiotonta etua.

Omassa ajatusmaailmassa halua ja pysty ovat kaksi eri asiaa.
Koen ajatuksesi maksamalla passivoimisesta hiukan epämielyttävänä itselleni.
Maksaisin siis niille jotka eivät halua tehdä töitä, koska toivon, että he sitten kippaisivat keppanaa omissa oloissaan, tekemättä rikoksia. Omat kokemukset eivät tue tätä ajatusta. Ammatin puolesta olen jatkuvasti tämän kansanosan kanssa tekemisissä ja en näe että ajatus toimisi nytkään.

Sen sijaan byrokratian kannalta asiassa voisi olla ajatusta. Kyse olisikin millä summillä kokonais euro määrä pienenisi.

Nämä Deeiin mainitsemat tiskirätit eivät ole ehkä aina olleet tiskirättejä. Systeemi on muovannut heitä siihen suuntaan. Toki vahva oma panos on jokaisella takana. Pointti on että nuoret eivät joutuisi nyky systeemin kitaan jolloin se passivoisi heitä. Nämä 40-50v tyypit lienevät jo menetettyä kauraa.
 
Hyvää keskustelua tärkeästä aiheesta. Aika pitkää päivää! Tähän liittyen nostan uutinen +100h -keskustelusta:
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/95407-nyt-myonsi-tyonantajapuolikin-tvssa-100hv-palkanalennus
Tämä on palkanalennus töissä oleville, mutta samalla myös vähentää työntekijämäärää ja siten lisää työttömyyttä. Eikö parempi olisi saada useampi työtä tekemään, jottei potentiaalia hukata, kuten Quixote pohti? Työajan lyhennys tietysti vaikuttaisi palkkaankin, mutta ei välttämättä työn tulokseen. Vastapainona työllisyys paranisi ja ehkä veroaste (ja velkaantuminenkin) siinä sivussa?

Hyvää settiä tässä ketjussa kaikin puolin. Jatkakaa!

Aika lailla on "tuulen suunta muuttunut" ja muistan hyvin vielä ajan ei niin kovin kauan sitten, jolloin puhuttiin että työviikkoa pitäisi lyhentää 35 tuntiin Ranskan malliin. Mietin jo tuolloin, että ei mitään järkeä kun ei ainakaan omia hommia nytkään pysty tekemään siinä ajassa, mitä työsopimukseen on präntätty mutta ei niistä "ylitunneista" mitään maksetakaan. Tuossa työajan pidennyksessä on kuitenkin se hyvä puoli että se ei vaikuta tuloihin vaan ainoastaan laskennalliseen tuntipalkkaan eli tilanne on vähän sama kuin nuo edellä kuvaamani sopimukseen nähden ylipitkät päivät ja viikot joita harmaiksi ylitöiksikin kuulee kutsuttavan. Tietysti pitempi työpäivä on relevantti tuottavuuden kannalta vain silloin jos on oikeasti töitä joita tehdä. Suomessa palkkaus perustuu liikaa menetettyyn vapaa-aikaan eikä usein ole (ainakaan lyhyellä tähtäimellä) oikeaa mahdollisuutta vaikuttaa tuloihinsa tekemällä töitä urakkatahtiin. Tämäkin on selvä kannustinloukku. Myyntihommissa sentään vielä voi jotenkin hankkia lisätienestejä. Yksi kaveri nappasi viime vuodelta kymppitonnin bonukset kun tavoitteet paukkuivat kirkkaasti.

Osa-aikaeläke, vuorotteluvapaa ym. olivat myös aiemmin kovemmassa huudossa. Muistan kun eräs työkaveri alkoi joku 3-4 vuotta ennen eläkkeellepääsyä tekemään 3 päivän työviikkoa. Kysyin että mikä on vaikutus nettopalkkaan ja oli kuulemma n. 200 €/kk. Tuumin silloin, että minäkin olisin heti valmis "ostamaan" 8 vapaapäivää kuukaudessa 200 eurolla.
 
Viimeksi muokattu:
Hyvää settiä tässä ketjussa kaikin puolin. Jatkakaa!

Aika lailla on "tuulen suunta muuttunut" ja muistan hyvin vielä ajan ei niin kovin kauan sitten, jolloin puhuttiin että työviikkoa pitäisi lyhentää 35 tuntiin Ranskan malliin. Mietin jo tuolloin, että ei mitään järkeä kun ei ainakaan omia hommia nytkään pysty tekemään siinä ajassa, mitä työsopimukseen on präntätty mutta ei niistä "ylitunneista" mitään maksetakaan. Tuossa työajan pidennyksessä on kuitenkin se hyvä puoli että se ei vaikuta tuloihin vaan ainoastaan laskennalliseen tuntipalkkaan eli tilanne on vähän sama kuin nuo edellä kuvaamani sopimukseen nähden ylipitkät päivät ja viikot joita harmaiksi ylitöiksikin kuulee kutsuttavan. Tietysti pitempi työpäivä on relevantti tuottavuuden kannalta vain silloin jos on oikeasti töitä joita tehdä. Suomessa palkkaus perustuu liikaa menetettyyn vapaa-aikaan eikä usein ole oikeaa mahdollisuutta vaikuttaa tuloihinsa tekemällä töitä urakkatahtiin. Tämäkin on selvä kannustinloukku. Myyntihommissa sentään vielä voi jotenkin hankkia lisätienestejä. Yksi kaveri nappasi viime vuodelta kymppitonnin bonukset kun tavoitteet paukkuivat kirkkaasti.

Osa-aikaeläke, vuorotteluvapaa ym. olivat myös aiemmin kovemmassa huudossa. Muistan kun eräs työkaveri alkoi joku 3-4 vuotta ennen eläkkeellepääsyä tekemään 3 päivän työviikkoa. Kysyin että mikä on vaikutus nettopalkkaan ja oli kuulemma n. 200 €/kk. Tuumin silloin, että minäkin olisin heti valmis "ostamaan" 8 vapaapäivää kuukaudessa 200 eurolla.
Jotenkin tässä kokonaisuudessa ajatusmallissa on kuukausipalkka aika keskiössä. Siis tapa jolla palkkaa maksetaan. Jos palkka ajateltaisiin jonain muuna yksikkönä; päivä- tai tunti- tai vuosipalkkana voisi tilanne olla toinen. Suoritusperusteisuudesta puhumattakaan. Harmaa työ puolestaan syntyy useasti hyvinkin helposti ja 50+ tunnin viikot ovat aika vakioita vaikka työsopimuksessa lukee luku joka alittaa 40 tuntia. Siinä ei paljon +100h/a vaikuta sopimustasolla, paitsi jos sitä noudatetaan, jolloin tehdyn työn määrä vähenee vuositasolla satoja tunteja/tekijä.
 
... 50+ tunnin viikot ovat aika vakioita vaikka työsopimuksessa lukee luku joka alittaa 40 tuntia. Siinä ei paljon +100h/a vaikuta sopimustasolla, paitsi jos sitä noudatetaan, jolloin tehdyn työn määrä vähenee vuositasolla satoja tunteja/tekijä.

Joo, aika peanuts joku puoli tuntia / viikko niille jotka tekevät vaikka sen +10 tuntia per viikko sopparissa mainitun työajan päälle. Itsellä normi lienee joku +5h viikossa mutta toisaalta saatan ottaa välillä vähän takaisin esim. pitkän lounaan merkeissä. Kannatan joustavuutta kunhan se toimii kumpaankin suuntaan. Ostovoimaa rapauttavista keinoista kieltäydyn jyrkästi.
 
Meillä hoitoalalla se meidän "tehdas" tuottasi sitä tuottetaan enemmän jos väki olisi sen reilu kaksi tuntia viikossa enemmän töissä.
Siis meillä olisi enemmän hoitajia ja lääkäreitä käden savessa.

En väitä että se olisi joka paikan ratkaisu, mutta kyllä se monessa paikassa hyödyllistä olisi.

Hmm. Se mitä itse hoitoalan ihmisiä tunnen, niin useimmilla tuntuu olevan toiveissa enemmänkin vähemmän töitä koska nykyisten kanssa ei oikein tahdo jaksaa. Vähän epäilen että työajan pidentäminen johtaisi ainakaan tässä otoksessa tuottavuuden kasvuun. Voisi helposti käydä niin että maitsemasi savi onkin taukohuoneen kahvikuppi. Pitempi työaika johtaisi myös sairaspoissaolojen lisääntymiseen, sitä ei tietysti suoralta kädeltä voi sanoa että miten paljon.

Omassa ajatusmaailmassa halua ja pysty ovat kaksi eri asiaa.
Koen ajatuksesi maksamalla passivoimisesta hiukan epämielyttävänä itselleni.
Maksaisin siis niille jotka eivät halua tehdä töitä, koska toivon, että he sitten kippaisivat keppanaa omissa oloissaan, tekemättä rikoksia. Omat kokemukset eivät tue tätä ajatusta. Ammatin puolesta olen jatkuvasti tämän kansanosan kanssa tekemisissä ja en näe että ajatus toimisi nytkään.

Se mitä nykyään näet on juuri se paremmin toimiva versio siitä miten tätä kansanosaa käsitellään. Se "ei-passivoiva" versio mikä "vanhoina hyvinä aikoina" oli käytössä johti paljon pahempiin ongelmiin...
 
Hmm. Se mitä itse hoitoalan ihmisiä tunnen, niin useimmilla tuntuu olevan toiveissa enemmänkin vähemmän töitä koska nykyisten kanssa ei oikein tahdo jaksaa. Vähän epäilen että työajan pidentäminen johtaisi ainakaan tässä otoksessa tuottavuuden kasvuun. Voisi helposti käydä niin että maitsemasi savi onkin taukohuoneen kahvikuppi. Pitempi työaika johtaisi myös sairaspoissaolojen lisääntymiseen, sitä ei tietysti suoralta kädeltä voi sanoa että miten paljon.



Se mitä nykyään näet on juuri se paremmin toimiva versio siitä miten tätä kansanosaa käsitellään. Se "ei-passivoiva" versio mikä "vanhoina hyvinä aikoina" oli käytössä johti paljon pahempiin ongelmiin...

En tunne yhtään hoitajaa jolla ei olisi liian pieni liksa ja liikaa duunia jos hoitajalta itseltään kysytään. Kun katsoo asiaa sivusta, asia ei kuitenkaan ehkä ole ihan noin.

No, makuasioita miten hyvin toimiva nykuinen versio sitten on. En väitä, että ennen olisi tehty asiat paremmin, mutta nykyinen systemi ei ole toimiva, tai hyvä. Se vaatii muutosta.
Keppi ja porkkana on kuitenkin hyvä keino ohjata ihmisiä.
 
Ei se minusta erityisen kadehdittavaa ole, jos joku elää tonnilla kuussa ja lorvii kotona. Paheksuttavaa kylläkin, mutta meitähän on moneksi..
 
Suosittelen vakavasti lukemaan Saku Timosen kirjoituksia aiheesta: olen näistä joitakin pystynyt omien kanavieni kautta vahvistamaan, ja uskon että kuvaukset ovat todenmukaisia.

http://sakutimonen.com/tag/palkaton-tyo/

Olen lueskellut ajoittain Saku Timosen kirjoituksia aiheesta, ja kun niitä kirjoituksia vertaa omiin kokemuksiini työllistämistyöstä ja erilaisista kuntouttavista töistä ja toiminnoista, niin omalta osaltani voin kyllä allekirjoittaa todenmukaisina tietyt Timosen esille nostamat asiat.

Tietyissä tapauksissa ymmärrän kuntouttavan työtoiminnan (esim. mielenterveyskuntoutujille se on tietyissä tapauksissa todella hyödyksi ja se auttaa palaamaan ns. tavalliseen arkeen, johon kuuluu työ ja/tai opinnot ja se osaltaan auttaa katkaisemaan tietyt sairauteen liittyvät elämähallintaa heikentävät ongelmat). Mutta toimintaan liittyy sitten ainakin eräillä paikkakunnilla erilaisten säätiöiden kautta jopa bisnestä vääristäviä toimintoja ja muutakin kuin selkeällä tavalla henkilön kuntoutukseen liittyvää toimintaa.

Mutta koko tähän palettiin yritän palata ajatuksella myöhemmin.

vlad.
 
En tunne yhtään hoitajaa jolla ei olisi liian pieni liksa ja liikaa duunia jos hoitajalta itseltään kysytään. Kun katsoo asiaa sivusta, asia ei kuitenkaan ehkä ole ihan noin.

Kaksi lähisukulaisistani on ollut hoitoalalla - toinen aikoo jäädä osa-aikaeläkkeelle työrasituksen ja paikkojen hajoamisen vuoksi, toinen vaihtoi alaa koska ei jaksanut työtahtia. Näin sivustakatsojana tuntuisi ettei työajan lisäämisellä ao. tapauksista saada yhtään työtuntia enempää irti.

Omien havaintojeni mukaan työtunteja lisää vaativat ovat usein itse työnarkomaaneja joille työ on sekä elanto että harrastus. Heistä on mukava painaa pitkää päivää eivätkä he voi ymmärtää etteivät kaikki koe asiaa näin.

No, makuasioita miten hyvin toimiva nykuinen versio sitten on. En väitä, että ennen olisi tehty asiat paremmin, mutta nykyinen systemi ei ole toimiva, tai hyvä. Se vaatii muutosta.
Keppi ja porkkana on kuitenkin hyvä keino ohjata ihmisiä.

Se että ihmisiä ohjataan ei ole tae siitä että he menevät sinne minne haluavat. Ennen nykyistä sosiaaliturvajärjestelmää meillä oli tällaisia tapauksia.
Motiiviksi ryöstöön Kilpiäinen kertoi taloudellisen ahdingon. Hänellä oli vaimo ja pieni tytär elätettävänä, mutta palkkatulot olivat hyvin vähäiset.

Tänä päivänä ryöstömurha on Suomessa harvinainen rikos. Joinain vuosina niitä ei ole ainuttakaan koko maassa. Nykyajan kilpeläiset vetävät kaljaa kotonaan, katsovat lätkää ja välistä puukottavat toisiaan. Ei ideaalitilanne, mutta näkisin selkeästi parannuksen entiseen.

Mikä on sitten se keppi jolla ihmisiä ohjattaisiin? Haluammeko Saksan/USAn tyyppisen järjestelmän jossa köyhin tuloluokka joutuu tekemään kahta vuoroa töitä selvitäkseen edes välttämättömistä elämänmenoista? En näe tällaista tarkoituksenmukaisena. Mielestäni olemme päässeet eroon "jokiyhteiskunnasta" jossa ihminen ui kaiken aikaa pysyäkseen paikoillaan. Jos joku laitetaan uimaan, pitää olla mahdollisuus päästä eteenpäin.
 
Kaksi lähisukulaisistani on ollut hoitoalalla - toinen aikoo jäädä osa-aikaeläkkeelle työrasituksen ja paikkojen hajoamisen vuoksi, toinen vaihtoi alaa koska ei jaksanut työtahtia. Näin sivustakatsojana tuntuisi ettei työajan lisäämisellä ao. tapauksista saada yhtään työtuntia enempää irti.

Omien havaintojeni mukaan työtunteja lisää vaativat ovat usein itse työnarkomaaneja joille työ on sekä elanto että harrastus. Heistä on mukava painaa pitkää päivää eivätkä he voi ymmärtää etteivät kaikki koe asiaa näin.



Se että ihmisiä ohjataan ei ole tae siitä että he menevät sinne minne haluavat. Ennen nykyistä sosiaaliturvajärjestelmää meillä oli tällaisia tapauksia.
Motiiviksi ryöstöön Kilpiäinen kertoi taloudellisen ahdingon. Hänellä oli vaimo ja pieni tytär elätettävänä, mutta palkkatulot olivat hyvin vähäiset.

Tänä päivänä ryöstömurha on Suomessa harvinainen rikos. Joinain vuosina niitä ei ole ainuttakaan koko maassa. Nykyajan kilpeläiset vetävät kaljaa kotonaan, katsovat lätkää ja välistä puukottavat toisiaan. Ei ideaalitilanne, mutta näkisin selkeästi parannuksen entiseen.

Mikä on sitten se keppi jolla ihmisiä ohjattaisiin? Haluammeko Saksan/USAn tyyppisen järjestelmän jossa köyhin tuloluokka joutuu tekemään kahta vuoroa töitä selvitäkseen edes välttämättömistä elämänmenoista? En näe tällaista tarkoituksenmukaisena. Mielestäni olemme päässeet eroon "jokiyhteiskunnasta" jossa ihminen ui kaiken aikaa pysyäkseen paikoillaan. Jos joku laitetaan uimaan, pitää olla mahdollisuus päästä eteenpäin.

Mullakin on noita hoitajia sukulaisissa, kavereista ja tuttavista puhumattakaan. Tulee kuitenkin nähtyä noita ihmisiä töissä ja sinne kansiliaan/kahvihuoneeseen.
Toki vuorotyö on raskasta ja vanhenmiten meille jokaiselle tulee kulumia ja vaivoja, mutta kuten sanottua puhetta on paljon, mutta virtaa riittää vapaalla. Osa näistä ei ole edes 30v.
Irvokkaimpia esimerkkejä oli keski-ikäinen nainen joka irtisanoutui kesken koe ajan koska ei jaksanut herätä aamuisin töihin. Olen saanut soittoja joissa pyydetään vastaamaan kieltävästi seuraavana päivänä tulevaan työhakemukseen.
Mä itse pidän vapaasta vaikka, myönnän pidän työstäni, enkä koe sitä inhottavana (ainakaan joka aamu). Harrastuskin on ihan erikseen.

Olet oikeassa ettei ohjaus aina onnistu, silti sitä pitää jossain määrin olla.
Meillä on näitä murhaajia nytkin, vaikka nyt vaimonsa ja lapsensa tappanut Hakunilan puukottaja vuodelta 2012.http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012072015865270_uu.shtml
Voin vakuuttaa etteivät lapset olleet vielä samassa jamassa isänsä kanssa, tuskin vaimokaan. Ihmisten tappamiseksi on aina esitetty erilaisia puolustuksia, mutta Kilpeläisenkään olisi tarvinnut tappaa kuin korkeintaan perheen isä. Samanlaisia paskiaisia molemmat, jotka yrittävät jälkeen selitellä jollain miksi joku muu pani astalon heidän käteensä.

Ethän vain pane sanoja suuhuni, en ole sanonut että ihmisiä pitäisi sortaa, tai ajaa jamaan jossa köyhät eivät pärjää yhdellä työllä. Olen vain esittänyt, että ihmisen pitäisi tehdä edes yhtä työtä. Ja yhteiskunna ei tulisi tuin kannustaa kotona makaamiseen, vaan edellyttää aktiivista työnhalua ja kouluttautumista.
Mitä tulee jokiteoriaan, uskon itse olevani esimerkki kuinka meillä voi päästä eteenpäin. Se vain edellyttää ahkeruutta muussakin kuin kaljan juomisessa.
 
Itse kun olen palvelualalla niin en näe miten se että olen muutama tunti lisää työpaikalla parantaa maan tilannetta varsinkin jos niitä asiakkaita ei ilmesty yhtään sen enempää ostamaan tuotteita/palveluja.
Joten onko tämä taas joku juttu jossa kuvitellaan että koko maa on vain konttoritöissä tai tehtaassa jossa valmistetaan jotain?

Olen työurani aikana työskennellyt useilla eri työnantajilla ja useilla eri aloilla, jotenkin nyt käynnissä olevasta keskustelusta huokuu se tunne, että koko sektori yritetään "pakottaa" yhteen muottiin ja kuvitellaan sen yhden ja ainoan totuuden olevan taikasanan, joka tuo onnen ja autuuden. Oma näkökulmani on kuitenkin se, että toiminnan pitäisi olla niin yksilöllistä kuin mahdollista (tietyt raamit on hyvä sopia, ettei houkutus väärinkäytöksille kasva liian suureksi) eikä etenkään pitäisi yrittää väkisin sovittaa kaikkia mahdollisia aloja yhteen ja samaan muottiin. Itse asiassa jo samalla alalla laitoksista ja työtehtävistä riippuen vaatimukset ja tarpeet voivat erota kohtuudella toisistaan, joten kuinka sitten koko alojen laajalla sektorilla?

Ja aihetta hiukan sivuten, hyvinkin yksinkertaisilla toimilla myös viihtyvyyttä töissä on mahdollista parantaa, ja ei - en nyt tarkoita sitä, että työpaikan on oltava paikka jossa vaan hengaillaan ja pidetään hauskaa, vaan työpaikka olisi paikka jonne ei vituta mennä jok'ikinen päivä. Uskallan väittää, että pienet joustot (kummaltakin puolelta) lisäävät sitä viihtyisyyttä ja etenkin luovat yhteishenkeä, ja samalla motivoivat työntekijöitä (vaikka se palkka ei riittävältä tuntuisikaan). Annan esimerkin, jos viestintä työnantajan puolelta on pääsääntöisesti negatiivista ja viikosta toiseen jatkuvaa, vaikka todellista aihetta ei olisikaan, niin kyllähän se rapauttaa työpaikalla vallitsevaa ilmapiiriä ja on omiaan luomaan "pahaa henkeä". Aivan liian usein se positiivinen palaute jää antamatta ja keskitytään niihin negatiivisiin asioihin ja toisinaan niitä jopa paisutellaan tai kollektiivisesti syyllistetään koko joukkoa vaikka tiedossa on, että väärinkäytöksiin syyllistyy se tietty ryhmä (usein pari kolme työntekijää).

Minusta työelämään pitäisi saada entistä enemmän joustojen mahdollisuutta, etenkin sellaisille aloille joilla on mahdollista käyttää keikkatyöntekijöitä paikkaamaan näitä joustoista aiheutuvia työaikamuutoksia. Jollekin voi elämäntilanteeseen sopia se, että tekee 80 % työaikaa ja jos se on järjestettävissä niin miksi suhtautua negatiivisesti? (Palkka tietty alenee mutta jos sekin on ok, niin mikä on ongelma?) Toisaalta näihin joustoihin liittyy sitten olennaisella tapaa se, että toiminnan TE-keskuksissa tulisi muuttua radikaalisti (ja lainsäädöntöä tulisi uudistaa), jotta TE-keskukset toiminnallaan kykenisivät vastaamaan nykyajan haasteisiin muuttuvassa työelämässä. Ja tässä kohdin kritisoin toisinaan harjoitettua "keppi-linjaa", koska näkemykseni mukaan omalta osaltaan juuri TE-keskusten kankeus ja byrokraattisuus ja osin lainsäädännöstä johtuvat ongelmat ovat niitä, jotka myös passivoivat työttömiä.

Itse olen ollut elämäni aikana työttömänä 1½ kuukautta 80-luvun lopussa valmistumisen jälkeen, joten omakohtaista kokemusta ei liiemmin ole - lähipiiristä sen sijaan on ja en yhtään ihmettele, että moni työtön suhtautuu hyvin nuivasti tilapaistöihin tai lyhyisiin keikkoihin (vaikka nyt on mahdollista tienata se 300 €/kk työttömänä ollessa), koska se työn tekeminen voi tuoda muassaan lukuisan joukon ongelmia, joista suurin osa johtuu yksinomaa TE-keskusten joustamattomasta toiminnasta (ja lainsäädönnöstä, jota virkailijat eivät kuitenkaan aina edes kunnolla hallitse vaan he soveltavat sitä hyvinkin omapäisesti esim. erilaisessa kuntouttavassa työtoiminnassa). Kuka haluaa työttömänä ollessaan tehdä keikkaa, koska seurauksena voi olla kohtalaisen suuri paperityö ja jopa tulotason tippuminen? Ennenkaikkea toimintaa TE-keskuksissa pitäisi nopeuttaa, byrokratiaa riisua eikä pitäisi syntyä tilannetta, jossa työtön keikan tehtyään menettää tuloja tai syntyy tilanne, että hänen työttömyysturvan maksuun tulee kohtuuton tauko ja hän ohjautuu sosiaalitoimen asiakkaaksi. Teknisesti asia on järjestettävissä siten ettei mitään taukoja synny, jos vaan halua tähän on olemassa. Ja se ettei tätä joustoa ole riittävällä tavalla olemassa saa aikaan sen, että tietyillä aloilla maksetaan palkkoja pimeästi tai sitten työtön tekee ns. omaa bisnestä oman osaamisensa alueella.

vlad.
 
Olen työurani aikana työskennellyt useilla eri työnantajilla ja useilla eri aloilla, jotenkin nyt käynnissä olevasta keskustelusta huokuu se tunne, että koko sektori yritetään "pakottaa" yhteen muottiin....

Vladilla oli tuossa monta hyvää pointtia. PV:n hommistahan olemme oppineet että "One size fits all" ei käytännössä toimi je että "Tasajako ei ole taktiikkaa". Niinpä siis yhteen muottiin pakottaminen ei ole ratkaisu.

Mitä tulee viihtyvyyteen työpaikalla ja työmotivaatioon niin se on kyllä erittäin tärkeä juttu. Koska palkkaus on useinmiten joka tapauksessa tunti- tai kuukausiperusteinen eikä perustu todelliseen työsuoritteeseen niin euron säästöille tehdään tuottavuuden osalta kympin vahinko jos aletaan säästää väärissä paikoissa ja tapetaan "tekemisen meininki". Joustoja peräänkuulutetaan yleensä työntekijöiltä mutta kannattaa muistaa että joustojen pitää toimia myös toiseen suuntaan. Muuten työntekijä äänestää jaloillaan tai keksii jotain muuta jäynää. Jos esim. ei saa palkatonta vapaapäivää omien asioiden hoitoon niin aina voi hakea saikkua jne.

Sitten on nämä ns. paskaduunit. Mitä ne sitten ovat? Jos Aasiasta tullut marjanpoimija ansaistsee 200 € päiväpalkan mustikoita poimimalla niin kyllä siitä voisi eräskin suomalainen velliperse ottaa vähän mallia. Vaimo vaihtoi muutama vuosi sitten hoitoalan "eläkevirasta" vuokrafirman pätkätöihin äijien sekaan eikä koskaan ole ollut yhtä tyytyväinen työhönsä. Palkkakin on pysynyt samana koska hommia on ahkeralle tekijälle riittänyt koko ajan.
 
Eräs sukulainen lähestyy eläkeikää, ja on nyt vuokrafirman kautta töissä. Saa lisäksi sitten yhteiskunnalta jotain tukia.

Tekisi mielellään töitä paljon tai vähemmänkin, mutta kuten ketjussa on kuvattu, kovin vähäisiä töitä ei kannata ottaa vastaan. Käytännössä hän joutuu työnantajan kanssa joka viikko arvioimaan, että miten monta päivää työtä olisi tulossa sillä viikolla. Muistaakseni "kannattavuusraja" meni kahdessa päivässä, siten että yksi päivä selkeästi pakkasella, kaksi päivää ehkä vähän päälle plussa ja viisi päivää tietysti sitten selkeästi plussalla.

Harmi, ettei ole järkevää tehdä sitä yhtä-kahta päivää viikossa, vaikka mieli tekisi muuten. + paperibyrokratia ja huono ennustettavuus kaiken muun päälle.

Kun asiaa kuuntelin, niin rupesin kyllä pohtimaan, että tiettyihin tilanteisiin kansalaispalkka olisi aika selkeä ratkaisu.
 
EU-vertailua työtunneista:
hours-worked.jpg

http://jakubmarian.com/average-hours-worked-per-day-by-country-in-europe-map/
Pohjaa OECD-dataan: https://stats.oecd.org/Index.aspx?DataSetCode=ANHRS#
 
Sitten on nämä ns. paskaduunit. Mitä ne sitten ovat? Jos Aasiasta tullut marjanpoimija ansaistsee 200 € päiväpalkan mustikoita poimimalla niin kyllä siitä voisi eräskin suomalainen velliperse ottaa vähän mallia. Vaimo vaihtoi muutama vuosi sitten hoitoalan "eläkevirasta" vuokrafirman pätkätöihin äijien sekaan eikä koskaan ole ollut yhtä tyytyväinen työhönsä. Palkkakin on pysynyt samana koska hommia on ahkeralle tekijälle riittänyt koko ajan.

Mä miellän paskaduuniksi enemminkin esim. nollatuntisopimukset ja muut vastaavat viritykset joilla olet käytännössä koko ajan työnantajan käytettävissä mutta palkkaa saat vain absoluuttisen minimin verran. Mitä enemmän työnantaja ulkoistaa riskiään työntekijälle niin sitä paskaisempaa duunikin tahtoo sitten olla.

Fyysisesti raskaita ja ikäviä hommiakin toki on, enkä minäkään suostuisi ihan mitä tahansa jonninjoutavaa tekemään. Kyse on paitsi omasta laiskuudesta myös siitä, että jos kävisi niin että joutuisin työttömäksi ja minut laitettaisiin johonkin suokuokkajussi-tyypin hommaan, niin melko varmasti a) ammattitaitoni jonniin verran enemmän lisäarvoa tuovassa hommassa alkaisi hävitä aika nopeasti, ja b) suota kuokkiessa on paha hakea töitä jostain muualta. No, tää on teoreettista kun en päivääkään ole vielä ollut työttömänä, en ennen valmistumista enkä sen jälkeen. Jos kohta nyt on ainakin mahdollista että nykyisen projektin päätyttyä saatan vähäksi aikaa semmoiseksikin joutua.

Toi marjanpoiminta on nimenomaisesti keikkahommaa, mikä sopii oikeinkin hyvin lentokoneella saapuville, Suomen sosiaaliturvan ulkopuolella eläville köyhien maiden siirtotyöläisille. En yksityiskohtia järjestelmästämme tunne mutta olen siinä uskossa, että suomalaisen työttömän ei tommoista pahemmin kannata tehdä kun tuo 300 € kuukaudessa ansaintaraja paukkuu puolessatoista päivässä.

Kuten sanottua: kansalaispalkka olisi suhteellisen hyvä ratkaisu aika moneen ongelmaan.

PS. Nuo keikkatyöt ovat kyllä hyviä mutta niissä taitaa sitten olla esim. sairauden turva olla vähän mitä sattuu. Eli kivoja niin kauan kun ei käy huono tuuri. Kannattaa muistaa että näitä sattumuksia voi tapahtua hyvinkin itsestä riippumattomista syistä.
 
Mutta nämä työajan pidentämispuheet ovat kyllä tuttavapiirissä aiheuttaneet lähinnä huutonaurua. Kaipa sillä voidaan ainakin paperilla lisätä tuottavuutta matalan tuottavuuden töissä mutta nähdäkseni tää homma kaatuu tai seisoo sen mukana, miten niissä korkean lisäarvon ja paremman tuottavuuden töissä pärjätään.
 
Back
Top