Putinia kiinnostaa vain ja ainoastaan se, että Armenia pysyy heikkona ja köyhänä, eli Venäjän näpeissä. Että sellainen liittolainen.
Vaikuttaa aika perus CSTO meiningiltä
Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature may not be available in some browsers.
Putinia kiinnostaa vain ja ainoastaan se, että Armenia pysyy heikkona ja köyhänä, eli Venäjän näpeissä. Että sellainen liittolainen.
Armenia tosiaan riittää Venäjälle juuri tuollaisenaan, jos Azerit valtaisivat Karabahinkin niin se voisi olla poliittisesti Venäjälle hankala. Azerit epäilemättä katsovat nykyisen sodan olleen vain astinlauta Lopulliseen Voittoon(tm).Putinia kiinnostaa vain ja ainoastaan se, että Armenia pysyy heikkona ja köyhänä, eli Venäjän näpeissä. Että sellainen liittolainen.
Yksi tulevaisuuden hyvä vaihtoehto Armenian kannalta voisi olla sellainen, että azerit olisivat riittävän tyhmiä ja hyökkäisivät venäläisiä rauhanturvaajia vastaan. Siis samanlainen tilanne mitä tapahtui Georgiassa.Tosin nyt on Karabah piiritetty joka suunnasta ja mahdollisen... Tai siis kun tulee uusi konflikti huolto alkaa olemaan aika pirun vaikeaa. Armenia menetti puskurin Azereita vastaan.
Ei hyvältä näytä Armenian tulevaisuus, ellei Putin ala varustamaan maan armeijaa ihan huolella.
Sopimukseen taisi sisältyä 5km leveä maakäytävä Armenian ja Karabahin välille. Tietenkin sotatilanteessa sellaisen katkaiseminen olisi aivan triviaalia.Yksi tulevaisuuden hyvä vaihtoehto Armenian kannalta voisi olla sellainen, että azerit olisivat riittävän tyhmiä ja hyökkäisivät venäläisiä rauhanturvaajia vastaan. Siis samanlainen tilanne mitä tapahtui Georgiassa.
Tällä hetkellä Armenia on vielä enemmän k*sessa ja riippuvainen Venäjästä kuin ennen konfliktia. Artsakh on käytännössä tuhottu. Kuinka moni sieltä evakkoon lähtenyt haluaa enää muuttaa sinne takaisin tai investoida sinne, kun ei ole edes maayhteyttä Armeniaan.
Hyvä tulos, molemmat voitti. Azerit sai palkinnon sodastaan mutta Armenia sai käytännössä tunnustuksen että vuoristo karabah kuuluu armenialaisille.
Miksei länsivallat voisi auttaa, paremmat yhteydet lännellä on Armeniaan kuin Venäjällä (Georgia) mutta halua ei ole. Ja halun puute taitaa johtua siitä että Venäjä on ykkösvihollinen ja kaikki vähänkään sen kanssa kaveeraavat ovat samassa kastissa. Siispä lännelle sopii että islamilainen Turkki vyöryttää sillä se kuuluu vihollisena vasta ns kakkosluokkaan. (Ja Turkissa tietenkin toivotaan länsimielisten valtaannousua).Armenia tosiaan riittää Venäjälle juuri tuollaisenaan, jos Azerit valtaisivat Karabahinkin niin se voisi olla poliittisesti Venäjälle hankala. Azerit epäilemättä katsovat nykyisen sodan olleen vain astinlauta Lopulliseen Voittoon(tm).
Toisaalta eipä ole Armenialle parempiakaan liittolaisia tarjolla. Mikään länsivalta ei tuohon konfliktiin koske, eikä varmaan voisi mitään tehdä vaikka haluaisikin.
Nonni. Ilmeisesti rauha oli tosiaan pakkorako sillä azerit olivat jo Stepanakertin porteilla. Jos sota olisi jatkunut niin he olisivat ehkä vallanneet koko Karabahin (joka ei ole kovin iso, noin Kuopion kunnan kokoinen pläntti) ja sopii arvata olisivatko enää antaneet takaisin...nöyp.Enpä tiedä...ilmaisu "Tilanne on mutkikas" tarkoittaa propagandapuheessa yleensä "Huonosti menee".
Tässä on eiliseltä venäjän livemapista. Jos Azereille olisi annettu koko Karabah, olisi Armenia varmaan yrittänyt Natoon ensimmäisessä saumassa. Siellä on etnisen puhdistuksen varjo roikkumassa, eikä täysin hyödyttömällä liittoilaisella tee mitään kun naapurin tavoite on mestata kansalaiset.Nonni. Ilmeisesti rauha oli tosiaan pakkorako sillä azerit olivat jo Stepanakertin porteilla. Jos sota olisi jatkunut niin he olisivat ehkä vallanneet koko Karabahin (joka ei ole kovin iso, noin Kuopion kunnan kokoinen pläntti) ja sopii arvata olisivatko enää antaneet takaisin...nöyp.
Pistää heti sitten miettimään mikseivät azerit tehneet niin? Ehkä omissa oli kuitenkin soinut sen verran ettei haluttu talven lähestyessä enää vuoristossa kerätä ehkä hankalassakin sotaretkessä lisää tappioita. Ja ilmiselvä vaihtoehto on että Venäjä on kulisseissa murahtanut että nyt pojat riittää tältä illalta, käykää kassalla keräämässä voittonne ja pistäkää pillit pussiin.
Armenialla ei ole lännelle mitään annettavaa. Eikä Turkki ikinä antaisi sen liittyä Natoon. Azerbaidzen on länsimaille paljon tärkeämpi partneriehdokas.
Olen nykyisin aika skeptinen sen suhteen, että mikään muslimimaa voisi oikeasti olla lännelle "partneri". Lähinnä meininki on sellainen, että se "partneri" haluaa pumpata lännestä itselleen taloudellista hyötyä niin paljon kuin suinkin saa samalla kun toinen käsi on selän takana veitsi kädessä.Armenialla ei ole lännelle mitään annettavaa. Eikä Turkki ikinä antaisi sen liittyä Natoon. Azerbaidzen on länsimaille paljon tärkeämpi partneriehdokas.
Mahdollinen 'partnerius' kaatunee todennäköisemmin muslimimaiden hallitsijoiden liialliseen maallisuuteen kuin fanaattiseen uskonnollisuuteen. Keskiverto muslimipresidentti on jotain al-Sisin tapaista: armeijalle rahaa ja itselle palatseja.Olen nykyisin aika skeptinen sen suhteen, että mikään muslimimaa voisi oikeasti olla lännelle "partneri". Lähinnä meininki on sellainen, että se "partneri" haluaa pumpata lännestä itselleen taloudellista hyötyä niin paljon kuin suinkin saa samalla kun toinen käsi on selän takana veitsi kädessä.
Kyllä, Venäjän kannalta negatiivisin seuraus on Armeniassa mahdollisesti koettu pettymys Venäjää kohtaan. Jää nähtäväksi kohdistuuko se enemmän nykyhallintoon vai Venäjään. Myös Venäjällä kansallismieliset voivat olla pettyneitä ettei suoraan asetettu Armenian puolelle?Carnegie Moscow Centerin tutkijan Twitter-ketjussa on ihan mielenkiintoisia pointteja konfliktista.
The Russian-brokered ceasefire deal in Nagorno-Karabakh will empower both Moscow and Ankara as the new kingmakers in the South Caucasus, analysts said, redrawing security guarantees between Armenia and Azerbaijan with the conspicuous absence of the west.
As in the conflicts in Libya and Syria, Russia and Turkey have once again found themselves backing opposing sides, and used their sway on local players to negotiate for peace deals that guarantee their own influence.
“There’s an absolutely new geopolitical configuration,” said Fyodor Lukyanov, an influential political expert close to the Kremlin.