Naiset varushenkilöinä

[Kapiainen]

Meni näköjään miehiseen kehuskeluun tuossa yllä. Mulle ei naisia aikanaan sattunut samaan yksikköön, mutta kyllä niitä kymmenisen kappaletta Parolassa silloin 90-luvun lopulla jo oli. Mieleen on lähinnä jäänyt, kun plikat keskenään olivat tiputtaneet T-72:sen toisen telan junanvaunuletkasta Parolan asemalla ja jossain lehdessä (Hämeen sanomat tai jopa joku varuskunnan lehti) oli sitten kuva. kun hieman isompi pekkaniska nosti sitä takaisin kyytiin. Kuulemma samalla kokoonpanolla murjottiin myös vaunuhallin ovenpieli, mutta siitä ei varmaa tietoa ole.

Ihan "pari" murjottua vaunuhallin ovenpieltä ja junasta pudotettua T-72:sta ja BMP:tä olen joutunut näkemään poikien tekosina aikanaan niillä kulmilla ollessani. Jos joku korrelaatio on tuosta löydettävissä niin se ei kyllä ole nainen ja vaunusähläys vaan mies ja sähläys

 

[Jantunen]

Nyt kun tätä ketjua lukee, niin käsitykseni naisiin kohdistuvista asenteista vahvistuu.

Mitä taktisempi ulkokehän näpertelijä, sitä isompi tarve stereotypisoida naisia sotilaina.

Mitä siviilimpi, sen naissotilasvastaisempi.

Älkää ottako henk koht. Oma havainto vaan on se, että kun vaihdoin duunin ja elämän "aitojen sisäpuolelle", n. 90 % äijämussutuksesta loppui. Sitä kuulee oikeastaan eniten siviilipuolen ihmisiltä, joilla on mm. mun valinnoista urpo mielipide ja pakottava tarve päästä kertomaan se.

 

[Vonka]

Kun reserviläisenä aloin toimia nuorempien naisten kanssa, en edes huomannut ajatella koko asiaa, että olisi ollut naisia ja miehiä. Sitten kun siinä jotain saunavuoroa jaettiin, muistin että ai niin.

 

[Iso-Mursu]

Kun reserviläisenä aloin toimia nuorempien naisten kanssa, en edes huomannut ajatella koko asiaa, että olisi ollut naisia ja miehiä. Sitten kun siinä jotain saunavuoroa jaettiin, muistin että ai niin.

Tuossa pitää olla varovainen nykyään. Nuorempana ei ollut niin väliä kun naisväki meni aina ensin ja jossain vaiheessa tuli kuhtu mukkaan.

 

[Iso-Mursu]

Sain katsottua sarjan läpi.

Koiraohjaaja oli suunilleen omalla paikallaan sekä intissä että siviilissä. Kelpo suoritus häneltäkin, jos unohtaa sen motiivin miksi halusi armeijaan (että oppisi olemaan välittämättä omasta ulkonäöstään). Parempi että meni kuin että ei.

.

En oikein koskaan usko että ihmisellä on vain yksi motiivi kun hän tekee isoja asioita.

Mutta mitä olen naisia oppinut ymmärtämään, niin tuo ulkonäköpaine on oikeasti aika kova ja ohjaava tekijä monessa päätöksessä.

 

[Lunni]

Ei noi cooperit ja marssit silleen omaan korvaan "niin pahasti" särähtänyt, kun suurin osa kavereista suoritti intin aikoinaan 90-luvulla Hyrylässä. Eli olin jo tottunut siihen suorittamattomuuteen... Se HelItR ei kuulemma ollut mikään vaativa paikka ittykkimiehelle..."kaikki palvelee ja toivottavasti ei nähdä enää"-mentaliteetti mukana... mitään ei vaadita... Olishan se naisilta ollut hyvä käydä Cooper kiskasemassa vaikka ennen palvelukseen astumista, mutta eipä sitä moni mieskään tee, ellei haaveile jostain speciaalipoppoosta.

Olihan noilla naisilla asennetta kuitenkin. Olen minä äijiä nähnyt jotka lopettavat homman kesken pienemmänkin vastoinkäymisen takia, kuin kipean jalan ja eksymisen... Sekin RUK:sta pisteellä pudonnut löysi kutsumuksen VMTK:sta ja koskas ne RUK:sta tulleet on muka AUK:n käyneet kunnossa voittaneet . Horses for courses ja niin edelleen...

Se valitus vertaisjohtajuuden vaikeudesta RUK:ssa pisti miettimään; itse en kokenut AUK:ssa vertaisjohtajuutta vaikeana, oliskohan sellainen sukupuolinen asennevamma asia ettei kundit oikein tsempannut naisen johdolla...?

 

[Sarek1]

Hmm. Meitä on moneksi sukupuolesta riippumatta. Niin fyysisiltä, psyykkisiltä kuin sosiaalisilta ominaisuuksiltamme.

Silloin joskus pronssikaudella (80-l puoliväli) naisia ei ollut meillä palveluksessa. Ensimmäiset kontaktit naisiin kurkkusalaateissa tulivat jo viljalti elämää ja maailmaa nähneenä reserviläisenä aluksi vapaaehtoisissa harjoituksissa ja myöhemmin maakuntajoukoissa. Aluksi koko homma eli naisten mukaan tulo epäilytti erittäin voimakkaasti, mutta olen oppinut pääsemään ennakkoluulojeni ylitse.

Minulla ei ole pahaa sanottavaa naishenkilöistä, jotka ovat olleet hommissa mukana. Heidän kanssaan olen tullut hyvin toimeen ja jokunen on siviilimaailmassakin tullut tavattua aina silloin tällöin, maailma kun on pieni. Tehtävänsä kaikki ovat hoitaneet asiallisesti ja kunnialla.

Sen verran olen vanhanaikainen, että en laittaisi kovassa paikassa naista ensimmäisenä polkemaan miinoja (kuvaannollisesti), vaikka ajattelen muuten asioita tasavertaisesti. Itse joudan kyllä siihen hommaan, vaikka metsäjäniksen vikkelä, mutta takapiruinen olemus onkin sieluani lähinnä. Nykyäänhän ei enää olla ”sissyjä” ollenkaan kun pitää pullistella selfieissä ja peilin edessä. Naistappioiden psykologinen ulottuvuus ja vaikutus joukkojen moraaliin on asia, joka vaikuttaa mielipiteeseeni.

——— OT ———
Cooperista: alle 2600m:n tuloksella pääsi RVL:ssa aikanaan treenirinkiin.

Kuorman kantamisesta sen verran, että kovimmalla (=unettomimmalla ja tauottommmalla) reissulla reppu painoi lähtiessä 35kg ja LV 217 (10-12,5 kg) päälle. En antanut sitä enää kahden ensimmäisen päivän jälkeen kun ei kerran ollut kelvannut aiemmin kenellekään. Ahkiota ei tarvitse laskea, sillä sitä ei tarvinnut kantaa jatkuvasti. Sitä vedin koko reissun kun olin porukan tottunein ahkion kanssa kulkija ja oikeastaan ainoa, joka oikeasti osasi laskea mäkeä sen kanssa (ei aisoja, vaan naru vyöllä).

Elopainoni oli vinttikoirana 67 kg lähtiessä ja 61-62 kg palatessa, joten kuorma oli lähtövaiheessa noin 67% ruumiin omamassasta. Kuli jaksaa kantaa, kun kuormaan totutetaan. Kampsut olivat kannossa reissun alkusiirtymän aikana ja reilun kolmen vuorokauden ”No sleep ’til Hammersmith” - taistelupaluureissun aikana. ”Kaatuneiden” eli piippuun itsensä ajaneiden miinat laitoin ahkioon, joten niitä ei tarvinnut onneksi kantaa. Miinathan eivät tunnetusti kuole tai katoa .

Kantamus keveni tietysti syödessä. Mukaan ottamaani ylimääräistä suklaata söin 2,5kg eli kaikki itse hankkimani ektrat söin muun ruuan ohella viimeisen viiden päivän aikana niin että heilahti. Sissymuonapakkausten suklaat tuli luonnollisesti myös syötyä ja samoin jokseenkin kaikki muu jaettu eväs. Ruoka valmistettiin luonnollisesti itse Trangioilla, palvelusaikana ei montaa kertaa pönttömuonaa saanut. Polttopuut tehtiin aina itse metsästä, valmiiksi pilkottua puutavaraa ei metsässä ihme kyllä kasva. Ellei tulen tekoa oltu kielletty olosuhteiden tai sotatilanteen vuoksi, 10 min pidempien taukojen aikana talvisaikaan tehtiin siirtymillä pikanuotiot.

Pystyisinkö itse tänään nuoruuden sankartekoihin? No en varmasti, aika saavuttaa ennemmin tai myöhemmin meistä jokaisen. Korvien väli kestäisi, mutta rujo ruumis raihnaistuu vääjäämättä vuosikymmenten saatossa.
”Galloping around the cosmos is game for the young.”

 

[Rajajääkäri]

Hmm. Meitä on moneksi sukupuolesta riippumatta. Niin fyysisiltä, psyykkisiltä kuin sosiaalisilta ominaisuuksiltamme.

——— OT ———
Cooperista: alle 2600m:n tuloksella pääsi RVL:ssa aikanaan treenirinkiin.

Kuorman kantamisesta sen verran, että kovimmalla (=unettomimmalla ja tauottommmalla) reissulla reppu painoi lähtiessä 35kg ja LV 217 (10-12,5 kg) päälle. En antanut sitä enää kahden ensimmäisen päivän jälkeen kun ei kerran ollut kelvannut aiemmin kenellekään. Ahkiota ei tarvitse laskea, sillä sitä ei tarvinnut kantaa jatkuvasti. Sitä vedin koko reissun kun olin porukan tottunein ahkion kanssa kulkija ja oikeastaan ainoa, joka oikeasti osasi laskea mäkeä sen kanssa (ei aisoja, vaan naru vyöllä).

Elopainoni oli vinttikoirana 67 kg lähtiessä ja 61-62 kg palatessa, joten kuorma oli lähtövaiheessa noin 67% ruumiin omamassasta. Kuli jaksaa kantaa, kun kuormaan totutetaan. Kampsut olivat kannossa reissun alkusiirtymän aikana ja reilun kolmen vuorokauden ”No sleep ’til Hammersmith” - taistelupaluureissun aikana. ”Kaatuneiden” eli piippuun itsensä ajaneiden miinat laitoin ahkioon, joten niitä ei tarvinnut onneksi kantaa. Miinathan eivät tunnetusti kuole tai katoa .

Kantamus keveni tietysti syödessä. Mukaan ottamaani ylimääräistä suklaata söin 2,5kg eli kaikki itse hankkimani ektrat söin muun ruuan ohella viimeisen viiden päivän aikana niin että heilahti. Sissymuonapakkausten suklaat tuli luonnollisesti myös syötyä ja samoin jokseenkin kaikki muu jaettu eväs. Ruoka valmistettiin luonnollisesti itse Trangioilla, palvelusaikana ei montaa kertaa pönttömuonaa saanut. Polttopuut tehtiin aina itse metsästä, valmiiksi pilkottua puutavaraa ei metsässä ihme kyllä kasva. Ellei tulen tekoa oltu kielletty olosuhteiden tai sotatilanteen vuoksi, 10 min pidempien taukojen aikana talvisaikaan tehtiin siirtymillä pikanuotiot.

Pystyisinkö itse tänään nuoruuden sankartekoihin? No en varmasti, aika saavuttaa ennemmin tai myöhemmin meistä jokaisen. Korvien väli kestäisi, mutta rujo ruumis raihnaistuu vääjäämättä vuosikymmenten saatossa.
”Galloping around the cosmos is game for the young.”

Silmäkulmani kostuvat tuota lukiessa, kun mieli palaa noihin aikoihin.... Meillä ei RVL.ssa ollut vielä v.82-83 Trangioita, eli jonkinlaiset kynsitulet tehtiin, jos luvan sai, tai sissiteltan kamiinan päällä vesi keitettiin. Tänä päivänäkin, kun sulan maan aikana teen nuotiota maastossa ja jos löydän tervaskannon, joka tuoksuu mahtavalle tervalle, mieleen palaa välittömästi ne sissikeikat.
Kantojuhtana ollessa, yksi ärsyttävimpia asioita oli, kun selässä oli se n.35 kilonen, edessä RK ja sinko 55 s 55 kalisivat koko ajan yhteen, varsinkin hiihdettäessä.

 

[KymJP2K]

Mitä siviilimpi, sen naissotilasvastaisempi.

Tarkastappa Karjalan Kilpi lehdestä löytyvät AUK-kurssit viimeiseltä 3-4 vuodelta. Mielenkiitoisesti naiset pakkautuu tietyille kursseille ja toisilla kursseilla naisia ei ole ollenkaan. Mahtaako naisvastaisuus olla siis esim KymJp:n skappareiden ongelma?

 

[adam7]

Viime vuosisadalla tulokset parani huomattavasti pelkästään sillä, että yksikön viikko-ohjelmaan sijoitettiin kaksi iltaharjoitusta huonokuntoisille, kun muilla oli vapaa-aikaa. Ei taitaisi enää nykyisillä perustuslakitulkinnoilla onnnistua, vaan olisi syrjintää.

Ei pidä paikkaansa.

Syrjintäkielto tarkoittaa ettei henkiklöitä saa asettaa eri asemaan ilman (hyväksyttävää) syytä.

Huono kunto on erinomainen syy liikuntapalvelukselle.

 

[adam7]

Mutta ei se Kirkkis ollut mitenkään erityisen paha kun se vedetiin muistaakseni suunnileen tst-kamoissa. Muutama kundi kyllä simahti niin että mäkin vedin vikat pari kilsaa kahden rynkyn kanssa. Ehkei se tuntunut niin pahalta kun oli joukkueen parempikuntoisten joukossa. Laihat urheilijat eivät oikein tykänneet kamojen kantamisesta kun olivat tottuneet kevyeen kehoon.. .

Kahden? Mulla oli niitä 4

 

[adam7]

Ei noi cooperit ja marssit silleen omaan korvaan "niin pahasti" särähtänyt, kun suurin osa kavereista suoritti intin aikoinaan 90-luvulla Hyrylässä. Eli olin jo tottunut siihen suorittamattomuuteen... Se HelItR ei kuulemma ollut mikään vaativa paikka ittykkimiehelle..."kaikki palvelee ja toivottavasti ei nähdä enää"-mentaliteetti mukana... mitään ei vaadita... Olishan se naisilta ollut hyvä käydä Cooper kiskasemassa vaikka ennen palvelukseen astumista, mutta eipä sitä moni mieskään tee, ellei haaveile jostain speciaalipoppoosta.

Olihan noilla naisilla asennetta kuitenkin. Olen minä äijiä nähnyt jotka lopettavat homman kesken pienemmänkin vastoinkäymisen takia, kuin kipean jalan ja eksymisen... Sekin RUK:sta pisteellä pudonnut löysi kutsumuksen VMTK:sta ja koskas ne RUK:sta tulleet on muka AUK:n käyneet kunnossa voittaneet . Horses for courses ja niin edelleen...

Itse pohdin tuota valitusta kun sarjaa katselin. Pohdin "valitettiinko mun aikana noin paljon?" ja tulin muistelun jälkeen siihen, että juu, kyllä oli valittajaa porukassa aika lailla. Oikeastaan oli kolmenlaista tyyppiä, armottomia valittajia, hiljaisia jotka eivät juuri sanoneet mitään ja sitten meitä jotka naurettiin kaikelle ja koko ajan. Oltiin varmaan rasittavimpia muille kun noi kaksi ekaa ryhmää

Aikanaan oli muuten niin että käytiin koko RAuK (juu, silloin se ei ollut AuK) ja sen jälkeen RUK. Ja kun RUK:ssa raijattiin mustia, räikkää tai miinoja melkein kaikissa maastoharjoituksissa, niin mun Cooper-tulos oli kyllä RUKin loppupuolella paras intin aikana juostuista Coopereista. Kompanialle siirtyneet RAuKin aikaiset kaverit taas olivat löysäilleet, koska yleensä olivat harjoituksissa ilman varusteita. Minusta käsittämätön käytäntö. Ymmärrän että henkilökuntaan kuuluvat kouluttajat ovat ilman tetsarikamoja, mutta olin silloin ja nyt sitä mieltä että ei vain skuttakeikoilla, vaan myös tetsausharjoituksissa ryhmänjohtajien ja joukkueenjohtajien tulisi olla tetsausvarusteissa.

Se valitus vertaisjohtajuuden vaikeudesta RUK:ssa pisti miettimään; itse en kokenut AUK:ssa vertaisjohtajuutta vaikeana, oliskohan sellainen sukupuolinen asennevamma asia ettei kundit oikein tsempannut naisen johdolla...?

Ei se ole kiinni siitä onko vertaisjohtaja mies vai nainen. RUK:ssa joillakin ei vaan toimi. Se lyhyt pätkä joka tuossa sarjassa nähtiin niin näytti että kyseinen henkilö piti sotilasjohtajuutta jonkuinlaisena sopimusasiana: "Kun minä annoin teille löysää teidän piti olla kunnolla". Ei pojat ei se noin mene.

Selittelyllä, maanittelulla ja valituksella se ei toimi, varsinkaan RUK:n vertaisjohtamisessa, jossa ei myöskään pidä korvaansa lotkauttaa tavanomaiselle urputukselle.

Helpompaa on tietenkin kokelaana ja varsinkin sitten myöhemmin kertauksissa kun porukka on hieman kasvanut.

 

[Lunni]

Itse pohdin tuota valitusta kun sarjaa katselin. Pohdin "valitettiinko mun aikana noin paljon?" ja tulin muistelun jälkeen siihen, että juu, kyllä oli valittajaa porukassa aika lailla. Oikeastaan oli kolmenlaista tyyppiä, armottomia valittajia, hiljaisia jotka eivät juuri sanoneet mitään ja sitten meitä jotka naurettiin kaikelle ja koko ajan. Oltiin varmaan rasittavimpia muille kun noi kaksi ekaa ryhmää

Ainahan valittajia oli kuten kuitakin. Kouluttajien sanoin, "jos jaksaa valittaa niin silloin ei vielä ole edes väsynyt..." Minut tunnettiin huumorista ja kun vitsit menivät tosi huonoiksi niin porukka tiesi siitä että "Lunni" alkaa olemaan väsy...

Aikanaan oli muuten niin että käytiin koko RAuK (juu, silloin se ei ollut AuK) ja sen jälkeen RUK. Ja kun RUK:ssa raijattiin mustia, räikkää tai miinoja melkein kaikissa maastoharjoituksissa, niin mun Cooper-tulos oli kyllä RUKin loppupuolella paras intin aikana juostuista Coopereista. Kompanialle siirtyneet RAuKin aikaiset kaverit taas olivat löysäilleet, koska yleensä olivat harjoituksissa ilman varusteita. Minusta käsittämätön käytäntö. Ymmärrän että henkilökuntaan kuuluvat kouluttajat ovat ilman tetsarikamoja, mutta olin silloin ja nyt sitä mieltä että ei vain skuttakeikoilla, vaan myös tetsausharjoituksissa ryhmänjohtajien ja joukkueenjohtajien tulisi olla tetsausvarusteissa.

Meillä meni hetki että saatin kokelaat samaan kuntoon kuin me AU:t. Myönsivät sen itsekin. Heillä oli ollut teoriaa ja johtamisharjoituksia, meillä metsää... alokkaitahan me emme kouluttaneet kuin sillointällöin muita tuuratessa, vaan samalla 12 hengen au porukalla mentiin, myöhemmin vahvuus 2+12+0 kun se kolmas koksu jäi rukkiin santsariksi harjoittelemaan kadista varten...

Ei se ole kiinni siitä onko vertaisjohtaja mies vai nainen. RUK:ssa joillakin ei vaan toimi. Se lyhyt pätkä joka tuossa sarjassa nähtiin niin näytti että kyseinen henkilö piti sotilasjohtajuutta jonkuinlaisena sopimusasiana: "Kun minä annoin teille löysää teidän piti olla kunnolla". Ei pojat ei se noin mene.

Selittelyllä, maanittelulla ja valituksella se ei toimi, varsinkaan RUK:n vertaisjohtamisessa, jossa ei myöskään pidä korvaansa lotkauttaa tavanomaiselle urputukselle.

Ei kaikki ole synnynnäisiä johtajia, ja silloin helposti kuvitellaan johtajuuden olevan jonkinlainen sopimusasia...

Helpompaa on tietenkin kokelaana ja varsinkin sitten myöhemmin kertauksissa kun porukka on hieman kasvanut.

Ekan kerran kun kertauksissa lyötiin se kymmenkunta alaiseksi, niin jänskätti "ihan vähän"... Sen jälkeen tuli johtamis-/esimieskokemusta niin töistä kuin harrastuksista, kuulemma se hieman näkyi... Mutta KH:t on todellakin aivan eri asia kuin VM-palvelus, asenne on kaikilla vähän eri.

 

[Jantunen]

Tarkastappa Karjalan Kilpi lehdestä löytyvät AUK-kurssit viimeiseltä 3-4 vuodelta. Mielenkiitoisesti naiset pakkautuu tietyille kursseille ja toisilla kursseilla naisia ei ole ollenkaan. Mahtaako naisvastaisuus olla siis esim KymJp:n skappareiden ongelma?

Enpä taida, koska kurssivalinnoista ei voida tuosta vaan vetää johtopäätöksiä.

 

[baikal]

armeija, ihan minkä maan tahansa armeija on hemmetin paljon muutakin kuin se ensimmäisenä tuleen joutuva kovin sikakyösti-jv-jengi joka veitsi hampaissa tappaa vihollista pelkällä katseellaan. Tästä syystä tuo samainen organisaatio tarvitsee muitakin kuin helvetin kovia Cooperin juoksijoita vaikkakin ei missään tehtävässä kovasta kunnosta haittaa ole

Kenties onkin niin, että organisaatiossa ei olekaan niin paljon ym. jengiä. Organisaatioilla on taipumus kyllä täyttää -tehtäviä- sillä tuotannolla, mitä tuutista tulee. Ja lopun perin se -vaikuttavin- orgaani jääkin luvalla sanoen tytärpuolen asemaan. Tämä kysymys ei liity mitenkään naisiin.

Naissotilaita on suunnilleen kaikissa armeijoissa ja olisi melko kummallinen reliikki siinä joukossa tämä kotoinen SA, jos siitä puuttuisi tämä linja.

Jos olisin Keisari H. niin valikoisin vielä entistä kovemmalla kädellä rulliin otettavat ja siinä katsannossa ei valikoida sukupuoliperusteisesti. Moni tuntemani nainen pieksää mennen tullen ikäluokkansa miesten pääosan niin fyysisesti kuin henkisestikin ja ehkä nimenomaan säännönmukaisesti henkisellä puolella.

Ei miehestä tule soturia pelkästään siksi, että hänessä virtaa kymenä lisäkivesten tuottamaa testosteronia ja hänen isoisän isänsä oli Kollaalla ja Megrijärvellä. Kyllä sen soturin auran hankkimiseen tarvitaan lujasti muutakin.

 

[MeriTJ]

Ei miehestä tule soturia pelkästään siksi, että hänessä virtaa kymenä lisäkivesten tuottamaa testosteronia ja hänen isoisän isänsä oli Kollaalla ja Megrijärvellä. Kyllä sen soturin auran hankkimiseen tarvitaan lujasti muutakin.

Vahvasti samaa mieltä. Se on mielestäni ihan tunnettu taipumus että pitkän rauhan aikana alkaa luonnostaan tulemaan "sellaisia joukkoja mitä nyt näistä aineksista keveesti syntyy" ellei tätä vasten tehdä määrätietoisesti töitä. Ainakin itselläni on vahva käsitys että Suomessa tämä tunnistettu jo iät ajat ja pyritään kaikesta huolimatta pitämään se SA-joukkotuotanto siellä takaraivossa ainakin nykyisellään. Lainauksen kanssa ei tosiaan voi kuin 100% kompata sitä.

 

[KymJP2K]

Enpä taida, koska kurssivalinnoista ei voida tuosta vaan vetää johtopäätöksiä.

Siihenkö loppui aseet kun piti katsoa realismia silmään?

Oma uskoni naisiin jääkäreissä loppui erääseen vekaran mäkeen, jossa Alik. Ala-P alkoi kesken miinatetsauksen oksentamaan. Neiti veti kuitenkin 2600 koopperissa ja oli sinäänsä ihan hyvä sotilas. Ei riitä hapenotto, ei jaksa kantaa täyspakkausta, ei jaksa syöksyä vaaditulla vauhdilla. Lisäksi marssimurtuma J-kaudella (ilm 5-kertainen tod näk naisilla) ja siitä seurannut päivystysnakki.

Sotilaana hyvä, mutta niin skrodessa kuosissa oleva nainen maitohappo-oksentaa puolimatkassa niin miten "normaali" nainen voisi siellä pärjätä? Ja mitä firma tekee ryhmänjohtajalla joka löytyy 100m joukkueen jäljestä oksentamassa?

(Ja Karpr naiset on viestissä, IT:n komentojoukkueessa ja vastaavissa ilman aikarajoitteita hoidettavissa hommissa.)

 

[vessaharjamies]

Kannattaa muistaa naisia kritisoidessa, että ehkä 1% varusMIEHISTÄ täyttää taistelijan todelliset fyysiset ja henkiset vaatimukset. Ja vielä harvempi 10v+ intin jälkeen.

 

[baikal]

Kannattaa muistaa naisia kritisoidessa, että ehkä 1% varusMIEHISTÄ täyttää taistelijan todelliset fyysiset ja henkiset vaatimukset. Ja vielä harvempi 10v+ intin jälkeen.

Tätä samaa minäkin vähän yritin irroitella. Ei naisten palvelus vs. miesten palvelus -niin paljon poikkea toisistaan- että kannattaa ryhtyä osoittelemaan. Kuten yllä kaakatin: vielä rankemmalla sihdillä suoritettu valikointi tulee olemaan SE. Ja vihoviimein suurhankintakaudella tähän mennään, muistakaa sanoneen.

Ei miessoturi muutu tosikovaksi älytsin himmeeksi tekijäksi sillä, että 2600 m cooperissa juossut nainen oksentaa spagetit kuusenoksalle tst-harjoituksessa.

Monikymmenvuotisessa jatkumossa organisaatio täytetään ja tilkitään sillä materiaalilla mitä on saatavissa ja mitä tuutti työntää....ei se tämän kummempi asia ole. Enkä anna periksi hevin tästäkään: organisaation "eri tehtävillä" on taipumus lisääntyä sitä mukaa mitä materiaali on. Ja silti se -vaikuttava- osa organisaatiosta voi samalla esim. lkm kaventua. Perusteluja toki löytyy ja niin onkin, että vasta tosikovassa helteessä ja paineessa nähtäisiin, miten organisaation sisällä olevat tehtävät korreloivat todellisen tarpeen mukaisella tavalla.

 

[Jantunen]

Siihenkö loppui aseet kun piti katsoa realismia silmään?

Oma uskoni naisiin jääkäreissä loppui erääseen vekaran mäkeen, jossa Alik. Ala-P alkoi kesken miinatetsauksen oksentamaan. Neiti veti kuitenkin 2600 koopperissa ja oli sinäänsä ihan hyvä sotilas. Ei riitä hapenotto, ei jaksa kantaa täyspakkausta, ei jaksa syöksyä vaaditulla vauhdilla. Lisäksi marssimurtuma J-kaudella (ilm 5-kertainen tod näk naisilla) ja siitä seurannut päivystysnakki.

Sotilaana hyvä, mutta niin skrodessa kuosissa oleva nainen maitohappo-oksentaa puolimatkassa niin miten "normaali" nainen voisi siellä pärjätä? Ja mitä firma tekee ryhmänjohtajalla joka löytyy 100m joukkueen jäljestä oksentamassa?

(Ja Karpr naiset on viestissä, IT:n komentojoukkueessa ja vastaavissa ilman aikarajoitteita hoidettavissa hommissa.)

Mitkä "aseet" nyt loppui? Mä luulin osallistuvani keskusteluun, mutta sä ilmeisesti koet "taistelevasi"? En ymmärrä koko kysymyksen pointtia tai sitä miksi jonkun yksittäisen tilaston perusteella pitäisi vetää johtopäätöksiä joukko-osastosta.