Tämä on minustakin SE. Jos oikein ymmärsin, nyt aiotaan tutkia, millä tavoin naispotentiaali voidaan hyödyntää PVssa ja siten, että se palvelee suorituskykyä.
Jos perusteena on se, että kasvava naisjoukko on jees, koska se lisää yhteiskunnan yleistä kriisiosaamista, niin ok. Mutta tekeekö se kesää talvea syksyä, jos nykyinen suorittajamäärä vaikka tuplautuu, en tiedä.
Jos perusteena on naisten oikeus puolustaa kotia ja isänmaata, niin se toteutuu jo nyt. Halukkaille on ovi auki.
Me viidennen kutsuerän sywän reserwin ukkelit esitämme varmasti tympeitä kysymyksiä, ehkä siksi, ettei tältä -ulkokehältä- ole enää paluuta rulliin.
Ei kannata ihan hirveesti vetää yhtäläisyysviivoja mun esiin tuoman näkemyksen ja PV:n aikomusten välille. Esitin tuon nimittäin vain omana kantanani. Toki tulokulmia on muitakin.
Kyselyissä näkyy lisääntyvä trendi siihen, että nuoret eivät pidä sukupuolen perusteella määräytyvää pakkoa oikeudenmukaisena. Tutkijana ajattelen, että ilmiö kuuluu silmälläpidettäviin, koska sillä voi olla isompia vaikutuksia tulevaisuudessa.
Käynnissä on kansalaispalvelukeskustelu. Tutkijana ajattelen, että siinä keskeistä on resurssien jaon ymmärtäminen. PV:lle ykköstehtävän toteutuminen on tärkein. Nähdäkseni kilpailevia palvelusmuotoja ei pidä rakentaa ja asepalveluksen tulee säilyä oletuksena. Naisten rooli on kuitenkin osa asevelvollisuus- ja kansalaispalveluskeskustelua ja tulee siksi huomioida myös PV:n näkökulmasta.
Ja sitten on lainsäädäntönäkökulma: oikeudet ja velvollisuudet eivät voi määräytyä sukupuolen mukaan. Tähän asti näin on ollut, mutta yhteiskunnan tuki tälle on heikkenemässä.
Näistä tulokulmista olen tehnyt sen johtopäätöksen, että järjestelmä jossa valinnat tehdään PV:n tarpeiden mukaan on selkein. Ensin selvittäisin naisten tahtotilan palvelukseen (oli se sitten intti tai jotain muuta) otamalla naiset mukaan kutsuntoihin. PV valitsisi tarvitsemansa määrän tekijöitä. Ja sitten katsottaisiin olisiko jokin muu palvelusjärjestelmä intin rinnalla tarpeen, esim kokonaisturvallisuuuden näkökulmasta. Sivaria voisi kehittää siihen suuntaan ja vapaaehtoisjärjestöt olisivat mukana tässä. Keskeistä olisi ymmärtää, että vapauttaisiko tällainen kansalaispalvelus esim viranomaisresurssea jollain tasolla.
PV:n osaamistarpeet ovat sodan kuvan muutoksen takia koko ajan liikkeessä, joten omat inttikokemukset 20-50v takaa eivät välttämättä ole paras referenssi siihen, mihin naisia voisi hyödyntää. Omassa työssä tämä näkyy esim siinä, että sopivien tutkijavarusmiesten löytyminen voi välillä olla (=on usein) hankalaa, ja mielelläni laajentaisin tässä osaamispoolia eli laajentaisin rekrytointia. Mun kokemus ei ole ainoa esimerkki, mutta yksi niiden joukossa.
Lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että perustuslaki ei toteudu, jos naiset voivat halutessaan lallatella hamaan aikuisuuteen ja hautaan asti uhraamatta koskaan ajatusta sille, miten he puolustaisivat maataan. Minusta jokaisen tulee tehdä tässä aktiivinen päätös, vaikka se sitten olisi se, että ei kiitos.
Ja kyllä, laki määrittelee sotilaallisen kriisinhallinnan PV:lle. Meidän sotilaita on myös kuollut tuolla ulkona, joten PR-puheet ovat melkolailla mulkkuja. En tiedä teistä, mutta itse taistelisin mieluummin Irakin tai Afganistanin veteraanien rinnalla kuin kotikommandojen. Summa summarum: kriha verottaa PV:n resursseja siinä missä lisää osaamisen tasoakin, joten se kuuluu rekrytointiasioissa huomioitavien joukkoon.