Neuvostoliiton ja Varsovan liiton (sekä muiden) tuotantomääristä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Antares
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
UVZ:n virallisia vuosituotantomääriä 1990-luvulla ei ole koskaan kerrottu julki, mutta ehkä saamme lukea niistä "sitten joskus". Ennen tätä hetkeä joudutaan arvaamaan, koska ei ole muuta parempaa.

Lainasin edellisessä viestissä Tankograd-sivun T-72 artikkelista pätkän, takerrun siihen eri suunnasta:

From 1973 to 1990, a total of 18,373 T-72 tanks and T-72 derivatives were manufactured at the UVZ factory floor and another 1,600 tanks were manufactured from 1991 to 1996.

Tehdään oletus, että heillä on lähde, joka on kertonut aikavälin 1991-1996 tuotantomäärän. Oletetaan siis että tämä "noin 1 600 kpl" olisi totta. Jokainen ymmärtää, että tehtaalla itsellään on tiedossa arkistoissaan hyvin tarkka jaottelu siitä, mitä ovat valmistaneet minäkin vuonna (tietysti löytyy jopa tarkempi tilasto, olettaen että arkisto ei ole tuhoutunut tai hukattu). Joko Tankograd ei tiedä tämän enempää, tai eivät suostu julkaisemaan kaikkea mitä tietävät.

Joka tapauksessa, useammasta muusta lähteestä on saatu lukea että UVZ:n panssarivaunujen valmistus päättyi vuonna 1996. He hakivat tämän jälkeen aktiivisesti vientikauppoja ja peruskorjasivat vanhoja panssarivaunuja Venäjän armeijalle. Yrittivät myös saada myytyä T-72BA nimellä tunnettua modernisointipakettia Venäjän armeijalle, mutta tämä ei ottanut tuulta purjeisiinsa kuin vasta vuonna 2000 (valmistivat 1990-luvulla muutaman kappaleen verran ns. esisarjaa omakustannuksella, jotta oli jotain mitä esitellä).

Tiedetään myös että Venäjän armeijan uusien panssarivaunujen hankinnat kuolivat nopeasti aikavälillä 1991-1996, mutta eivät olleet kuitenkaan täysin nolla. Aikaisemmassa viestissäni oli Omskin tehtaan vuosituotantomäärät ja ne jatkuivat vuoteen 1996 asti, tosin selvästi 1980-lukua pienempinä. Oletan että sama tilanne koski UVZ-tehdasta eli Venäjän armeija osti tietyn määrän vaunuja, mutta määrä ei ollut valtavan suuri.

JOTEN, jos molemmat pitävät paikkansa: UVZ valmisti aikavälillä 1991-1996 yhteensä 1 600 kpl panssarivaunuja JA Venäjän armeija osti pienehkön määrän panssarivaunuja samana aikavälinä, kunnes hankinnat loppuivat vuoden 1996 jälkeen, niin mistä tässä voisi olla kyse?

Eri lähteissä on sanottu, että UVZ jatkoi T-72B ja T-72B1 vaunujen tuotantoa 1990-luvulle. Samoin tiedetään että tarjosivat T-72S vaunuja vientiin, mutta ainoa asiakas oli Iran joka osti näitä vaunuja valmiiksi kasattuna ja kitteinä. Näiden lisäksi tiedetään että aikavälillä 1992-1996 valmistettiin lähteestä riippuen 120-125 kpl T-90 obr 1992 vaunuja Venäjän armeijalle.

Olen pyöritellyt useammassakin viestissä seuraavaa Kommersantin infograafiin perustuvaa taulukkoa: LINKKI

1691440632249.png

UNROCA taulukko Venäjän panssarivaunujen viennistä: LINKKI

1691440870165.png

SIPRI:n taulukko Venäjän panssarivaunujen viennistä: LINKKI

1691440776623.png

-

Nämä eivät ole identtiset 1990-luvun osalta ja eroja löytyy sen jälkeenkin, mutta jos sovelletaan samaa logiikkaa kuin aikaisemmin eli UVZ:n kokonaistuotantomäärään olisi laskettu mukaan paitsi Venäjän armeijalle valmistetut vaunut, niin myös ulkomaan vienti JA ulkomaille myydyt kittitoimitukset.

Tällöin näissä mainitut T-72S ja T-72B/B1 vaunujen viennit ovat potentiaalisia osuuksia mainitusta 1 600 kpl valmistusmäärästä. HUOM: merkitsin aikaisemmin Kommersant-taulukkoon vihreällä arvaamani "uustuotannon" rivit ja punaisella ne, joiden oletin olevan myytyjä varastovaunuja. Tämä perustui Kommersantin infograafin tekstiin. En jättäisi tätä huomioimatta - tosin ei voida tehdä sitäkään oletusta, etteikö Tankogradin numero voisi olla väärin. Se voi hyvinkin perustua tällaiseen vientitaulukkoon ja he ovat voineet tehdä oletuksen, että kaikki viedyt T-72 perheen vaunut olisivat uustuotantoa. Todellisuudessa osa viennistä on ollut vanhoja varastovaunuja.
 
Alexander Kovalenko kirjoittaa lyhyesti junakuormasta, jossa nähtiin T-80BVM ja T-90M panssarivaunuja matkalla Ukrainaan. Hän kirjoittaa twitter-ketjussa vääristä tulkinnoista, joita mm. tämä video on hänen mukaansa herättänyt kirjoittajissa.

Kuka on Alexander Kovalenko? Hänen twitter-tilinsä kuvaus sanoo näin: Military-political observer of the Information Resistance group. Lisäksi hän on ukrainalainen.

Otin talteen tähän ketjuun, koska kirjoitus sisältää yhden lähteen Omsktransmashin panssarivaunutuotannon päättymiselle 1990-luvulla, tämän mukaan linjatuotanto olisi päättynyt vuonna 1998. Lisäksi hän kirjoittaa että Omsktransmash ei olisi valmistanut uusia T-80 perheen vaunuja (alleviivaus minun).

Recently, a video was published showing a trainload of T-80BVM and T-90M Proryv tanks with Sosna-U sighting systems installed.

Interesting, but erroneous conclusions were drawn from this video. For example, that Russia has restored the production of T-80 and T-90 tanks.

Firstly, it is worth paying attention that the published video was made at the departure of the echelon from Omsktransmash. In Soviet times, this plant produced T-80 tanks, but closed-loop production stopped in 1998. And from that moment on, the plant did not produce new T-80 tanks.
Currently, the plant is repairing and modernizing equipment removed from conservation and the ability to produce new tanks from scratch is simply not technically and technologically

Secondly ... The sight "Sosna-U" at one time really was replaced on the T-80BVM with old sights 1PN96-01MT

The reason for this was the sanctions that did not allow the supply of Thales Catherine FC thermal imagers used for the production of not only Sosna-U sighting systems, but also ESSA and PLISSA. In turn, Russia also cannot find its own replacement for these thermal imagers.

That is, Thales thermal imagers are clearly being smuggled into Russia. In the same way, many foreign-made spare parts used in rocket science, for the creation of UAVs and not only are smuggled into Russia.

Actually, on the one hand, it should be understood that this is not some kind of large-scale serial production of tanks, and therefore - without exaggeration. But on the other hand, Russia is establishing smuggling supplies, and this suggests that the second is winning in the opposition to sanctions / smuggling ...



-

Lainasin aikaisemmassa viestissä (LINKKI) Ustyantsevin kirjasta Омский завод транспортного машиностроения (eng. Omsk transport engineering plant - julkaistu vuonna 2018) sivulta 108 seuraavan kuvauksen Omsktransmashin panssarivaunutuotannosta 1990-luvulla:

It is said that the Chinese character for the word "crisis" is formed by the fusion of two OTHERS: "danger" and "opportunity". A more precise characterization can hardly be imagined.

What happened to the Omsk Transport Engineering Plant at the turn of the 1980s and 1990s can hardly be considered a mere danger. In November 1991, General Director S.A. Katyk said at a meeting of representatives of the labor collective that over the years of the conversion that began in 1988, the output of defense products has decreased three times [1].

In absolute terms, the production of tanks in the 1990s looked like this [2]:


1677269908199.png


Beginning in 1994, the Department of Defense systematically delayed payment for products already delivered; and in 1997 they stopped ordering armored vehicles altogether [3].

All that remained was the repair of previously produced equipment, which, in principle, could not ensure the break-even operation of the enterprise. In the 1990s, meager funds were allocated for these purposes, and even in the early 2000s, the Ministry of Defense had no more than 400 million rubles a year for the restoration of the "eighties", and a significant part of them was directed not to the plant production, but to tank repair enterprises [4].

Silence came to the tank shops of Omsktransmash for the first time in their history. Dead silence.
-

Olen taipuvainen uskomaan (kunnes toisin todistetaan) että vuosi 1996 oli viimeinen vuosi, jolloin Venäjän valtio tilasi uusia panssarivaunuja Omsktransmashilta ja UVZ:lta. Johtiko tämä tuotannon päättymiseen kuin seinään? Ei välttämättä 100%, mutta mikäli Alexander Kovalenko on oikeassa, Omskin tehdas valmisti viimeisen uuden T-80 panssarivaunun vuonna 1998 eikä yhtäkään uutta sen jälkeen.

Tarkoittaako tämä sitä että valmistivat pienen määrän vuosina 1997 ja 1998? Siltä se kuulostaa, JOS hän on oikeassa. Toisaalta, jos näin oli, miksei Ustyantsevin kirjassa ole jatkettu taulukkoa kattamaan nämä kaksi viimeistä vuotta? Ustyantsev on ns. UVZ:n hovikirjailija ja täten häntä on syytetty (kenties syystä) UVZ:n saavutusten kaunistelusta ja kaikkien muiden tehtaiden vähättelystä. Tuskin perusteettomia syytöksiä, mutta voi myös pohtia, miksei tällainen mies julkaisisi Omskin tehtaan kahden viimeisen vuoden arvatenkin pieniä numeroita?

T-80U ei löytänyt merkittävää vientimenestystä 1990-luvulla, mikä johti tehtaan alasajoon ja lopulta konkurssiin 2000-luvun alussa. En olisi yllättynyt, jos Ustyantsevin kirja olisikin oikeassa ja Omskin tehtaan tuotanto olisi päättynyt vuonna 1996. Se tarkoittaisi että Kovalenko muisti tämän väärin. Toki on myös mahdollista, että varsinaisen tuotannon jälkeen valmistettiin erilaisia yksittäiskappaleita esittelykäyttöön, joilla yritettiin löytää asiakkaita. Kenties tällaiset prototyypit tai valmiiden vaunujen muokkaukset on laskettu mukaan? En ehkä laskisi niitä "uusiksi vaunuiksi", en ainakaan samalla tavalla kuin tuotantolinjalla valmistetut. JOS tarkoitetaan yksittäiskappaleita, silloin määrät lienevät hyvin pieniä ja vuodet 1997 ja 1998 voi käytännössä jättää pois laskuista.
 
Himmeitä määriä. NL sotilasmenot olivat 20-30% kansantaloudesta. Ja kun sotilassektori on noin hallitseva niin se kuihduttaa kaiken muun teollisuuden ympäriltään.

Ajatusleikkinä olen miettinyt että olisikohan kylmä sota mennyt toisella tapaa jos NL olisi sotavarustelun sijaan panostanut kansalaistensa hyvinvointiin? Eli vaikkapa puolittanut panssarivaunujen, hävittäjien yms määrät, ja säästyneet resurssit panostanut ihmisten hyvinvointiin.
Olisivatko pystyneet niin tekemään? Monessa diktatuurissa on se ongelma että ei valtaa pitävät halua luopua vallasta, ja Neuvovostoliitossa armeija oli yksi merkittävä valtaa pitäjä. Ei toki ollut täysin sotilasdiktatuuri kuin jotkut toiset, mutta jos joku olisi päättänyt että asevoimien budjetti puolittuu, olisivat asevoimat ehkä marssineet Moskovaan ja Neuvostoliitosta olisi voinut tulla sotilasdiktatuuri.
Sama ongelma oligarkkien ja muiden kanssa. Niitä pitää suosia jos haluaa itse tulla suosituksi, tai ainakaan ei halua tulla epäsuosituksi ja ammutuksi.
 
Tatarigami_UA tuore ketju, jossa pyritään arvioimaan 103. armored repair plant pajan tämänhetkistä modernisointikapasiteettia:

During times of war, determining the enemy's production capacity, often shrouded in secrecy, is a challenging task. As promised, today's focus involves employing satellite imagery analysis and OSINT to approximate production numbers at BTRZ-103 (Armored Repair Plant).

1692039009190.png

Before delving into specifics, let's clarify the role of BTRZ-103. Situated near Chita in Russia's East, this plant specializes in repairing and modernizing vehicles. The facility's current emphasis centers on T-62, BRDM, and BMP vehicle modernizations.

T-62 tanks undergo complete disassembly, with engine replacements, rust removal, installation of new wiring, fire control, sight systems, and upgraded armor with ERA blocks. A contract was awarded to BTRZ-103 for the modernization of 800 T-62 tanks over a 3-year span.


1692039063318.png

Based on satellite imagery from mid-April and late June, we observe 11 and 17 recently modernized tanks respectively, evident by distinct appearances and darker paint, a distinguishable detail from faded paint on other vehicles.

1692039132165.png

Significant portions of the scrapyard appear relatively untouched, implying many vehicles are in poor condition, designated for last-resort storage or deemed irreparable, corroborated by recent satellite imagery and photos from nearly a decade ago.

1692039160779.png

Despite relocation of vehicles to the facility's interior, not all will undergo modernization, as interviews with factory workers reveal assessment for repair feasibility or potential use as parts.

1692039206879.png

(lainaan loput ketjun tekstistä ja kuvista seuraavassa viestissä)

 
(edellisessä viestissä alkanut Tatarigami_UA ketjun lainaus jatkuu)

Considering Gurulev's prior remarks, coupled with accessible satellite imagery illustrating a two-month gap and internal facility videos, my assessment suggests a production range spanning from a conservative estimate of 7 tanks per month to a more generous estimate of 17.

1692039342586.png

These estimates, 7 to 17 tanks per month, provide a general overview of production scale, with a range of uncertainties. This falls below the Russian target of 16 tanks per month, translating to 576 tanks in three years, fewer than the stipulated 800.

1692039382283.png

It's important to note this facility isn't the sole repair/modernization center in Russia. There other factories and BTRZ plants (22, 61, 81, 103, 144, 153), albeit it appears that their production scale could be even lower.

1692039423956.png

Despite ERA blocks, the T-62's armor remains vulnerable to contemporary anti-tank weaponry. Nevertheless, they retain utility in offering indirect fire support and presenting a formidable challenge to mobile forces attempting to advance or flank the secondary defense line.

It's worth noting that our destruction of russian tanks currently surpasses their repair and production capabilities. Nonetheless, this threat persists for our units, particularly those with limited resources. Maintaining assistance to Ukraine is vital to keep this trend


-

Viestin kommenteissa hyvä täsmennys, yksi kommentoija vastasi kiinnittämällä huomiota kuvan päivämäärään:

1692039550600.png

Tatarigami_UA vastaus tähän: LÄHDE

Check the bottom right, it should tell you the imagery date, don’t use the top left one, it’s just a scroll bar.
 
Olisivatko pystyneet niin tekemään? Monessa diktatuurissa on se ongelma että ei valtaa pitävät halua luopua vallasta, ja Neuvovostoliitossa armeija oli yksi merkittävä valtaa pitäjä.

Tuo on hyvä kysymys.

Pysyäkseen vallassa diktatuuri tarvitsee jonkinlaisen "vallan oikeutuksen" sementoidakseen asemansa. Yleensä ulkoinen vihollinen on kaikkein helpoin työkalu.

Elintason nostaminen edellyttäisi tarmokasta ja aikaansaapaa keskiluokkaa, ja sellaisen kasvamisessa on riskinä että keksivät pärjäävänsä paremmin ilman diktatuuria.

Kansan pitäminen köyhyydessä auttaa agendaa ainakin kahdella tapaa:
- Jos rivikansalaisen huomio menee arkipäivän haasteisiin niin ei kerkiä miettimään vallankumouksia.
- Alamaisia voi palkita varsin halvoilla lahjoilla, ne ovat kuitenkin köyhälle kansalle totaalista luksista. Polkupyörä, pakastin, viikon loma, jne.
 
Tietääkseni Puolan panssarivaunujen vuosituotannosta ei ole kirjoitettu kirjaa enkä ole nähnyt arvioita määristä per vuosi. Kenties en vain ole hakenut tarpeeksi ahkerasti ja tunnustan, että Neuvostoliiton tuotanto on aina kiinnostanut minua enemmän kuin Varsovan liiton maissa (ja muissa) tehty neuvostovaunujen lisenssivalmistus.

Lainaan alle Puolan Bumar-Labedy tehtaan nettisivuilta "historia"-osion, joka antaa tiettyä suuntaa vuosilukujen osalta: LÄHDE

1940
Construction commencement of an open-hearth/electrical furnace steelwork by Herminenhütte (now Huta Łabędy /Łabędy Steelwork/).
Presswerk – Laband (press shop) launched during WWII.

1942
Beginning of armaments production.

1945
Establishment of Huta Łabędy (Łabędy Steelwork), incorporated into Gliwickie Zjednoczenie Hutnicze (Gliwice Steel Association).
The plant operated together with Huta Łabędy (formerly Herminia) as a branch of Huta Pokój.

1945
By the order of soviet military authorities a part of the plant machines and equipment was disassembled and shipped to Dneprospetsstal Plant on Zaporozhye (ZSRR) as spoils of war.

1947
Beginning of planned manufacturing of steel structures.
At that time were manufactured spans of Poniatowski and Śląsko-Dąbrowski bridges for Warsaw, the Raszyn radio broadcast mast and the famous steel spire designed by prof. Stanisław Hempel, today located in front of the Wrocław Centennial Hall.

1950
In the 1950s the Plant was also manufacturing goods for civil market.
At the end only production of tracked tractors and excavators for civil customers was continued, but the scope of production was extended by bread slicers, chandeliers, hammers, vices, washing machines etc. Cladding of the Polish scooter Osa was also made there. At the end of 1950s in “Łabędy” Machine-Building Plant the construction process of Mazur D-350 tracked artillery tractor was prepared and implemented.

1951
The date of April 20, 1951 is officially considered as the beginning of “Łabędy” Machine-Building Plant existence.
Then, by the ordinance of the Minister of Heavy Industry, Zakłady Mechaniczne „Łabędy” („Łabędy” Machine-Building Plant) in Łabędy was established. The main task of the plant was to be manufacturing of heavy tracked vehicles.

1951
Huta Łabędy (Łabędy Steelwork) was divided into two parts: the steel-making one with a steelwork and rolling mill and the mechanical one with the Investment/Repair Plant as the nucleus of a new enterprise.

1956
After the “Polish October” the company name was changed to “Zakłady Mechaniczne (Machine-Building Plant) in Łabędy”.
Armoured equipment was the principal product of the plant. In 1951-1956 a licence T-34/85 model tank was manufactured here, T-54 - until 1964, and then T-55A.

1960
The Governments of Poland and Soviet Union decided to assign manufacturing of the ATS-59 artillery tractor to Łabędy plant.
Manufacturing of this vehicle started in Silesia in 1962.

1968
Beginning of design works of armoured recovery vehicles WZT-1, and shortly afterwards - WZT-2 and WZT-3 in Łabędy.

1975
By the decision of Minister of Machine Industry the “Kombinat Urządzeń Mechanicznych BUMAR-ŁABĘDY (BUMAR ŁABĘDY Conglomerate of Mechanical Equipment)” was established.
To the conglomerate over a dozen of enterprises from all over Poland were incorporated, with „Łabędy” Machine-Building Plant as a leader.

1977
In September 1977, a license agreement was signed for the production of T-72M tanks.
Between the 1982-1990 the plant produced 1500 pieces in various equipment versions.

1993
At the beginning of 1990s the enterprise had to go through a very difficult period associated with economical transformations after the collapse of the communist system.
On July 1, 1993 the plant was commercialised; the conglomerate became a joint-stock company named Zakłady Mechaniczne „BUMAR-ŁABĘDY” S.A. (“Bumar Łabędy” Machine-Building Plant Inc.) in Gliwice.

2002
Out of „Bumar-Łabędy” Machine-Building Plant a Special Production Plant „Bumar-Łabędy” (ZPS „Bumar-Łabędy”) was separated, dedicated exclusively to production of combat vehicles.

2010
ZPS „Bumar-Łabędy” was re-incorporated to „Bumar-Łabędy” Machine-Building Plant in Gliwice.
The “Bumar Łabędy” Machine-Building Plant for years belonged to Bumar group (since 2013 as a part of the Polish Defence Holding).

2014
Polska Grupa Zbrojeniowa SA (The Polish Armaments Group Inc.) took over „Bumar-Łabędy” Machine-Building Plant Inc. from the Polish Defence Holding Ltd

2015
In December 2015, a contract was signed between the Armament Inspectorate and Polska Grupa Zbrojeniowa S.A. and its constituent Zakłady Mechaniczne "BUMAR-ŁABĘDY" S.A. for the modernisation of Leopard 2A4 tanks to the Leopard 2PL version.

2016
Zakłady Mechaniczne „BUMAR-ŁABĘDY” S.A. („BUMAR-ŁABĘDY” Machine-Building Plant Inc.) celebrated the 65th anniversary of founding.

2019
A consortium of PGZ S.A., together with Zakłady Mechaniczne "BUMAR-ŁABĘDY" S.A., which is part of the PGZ Group, and Wojskowe Zakłady Motoryzacyjne S.A. concluded an agreement with the 1st Regional Logistic Base in Wałcz on 22 July 2019 for the overhaul of T-72 tanks with their modification.

2021
Zakłady Mechaniczne „BUMAR-ŁABĘDY” S.A. („BUMAR-ŁABĘDY” Machine-Building Plant Inc.) is celebrating 70th anniversary of founding

-

Helppo perusoletus on että Puolan panssarivaunutuotanto eteni suunnilleen samaa tahtia kuin Tsekkoslovakian panssarivaunutuotanto - tosin vivahde-eroja varmasti on, samoin aikataulueroja ja tuotantomäärien eroja.

Yllä kerrotusta historiasta on poimittavissa karkeasti ottaen ero panssarivaunumallien tuotantoaikavälit:

T-34/85 - 1951-1956
T-54 - 1957-1964
T-55A - 1965-1981
T-72 / T-72M - 1982-1990

T-72 -tuotanto on ainoa josta kerrotaan tarkemmin:

In September 1977, a license agreement was signed for the production of T-72M tanks.
Between the 1982-1990 the plant produced 1500 pieces in various equipment versions.

On myös mahdollista että tulkitsin T-54 aikataulua väärin (until 1964) ja tästä syystä vuoden voisivat mennä näin:

T-34/85 - 1951-1956
T-54 - 1957-1963
T-55A - 1964-1981
T-72 / T-72M - 1982-1990

Yllä lainattua historia ei kerro, jatkuiko T-55A tuotanto sellaisenaan T-72 / T-72M tuotannon alkamiseen asti (oletan että jatkui).

-

Lainasin aikaisemmassa viestissäni (LINKKI) Steven J. Zalogan kirjasta pätkän, lainaan sen tähän alle. Tässä annetaan hieman lisätietoa tuotannon vaiheista ja valmistetuista vaunumääristä (tiettyihin ajankohtiin mennessä):

Yleisesti Puolan ja Tsekkoslovakian panssarivaunutuotannosta ja viennin kokonaismääristä aikavälillä 1964-1982.

Lähde:

Tanks at the Iron Curtain 1960-75 - Steven J. Zaloga - kirja julkaistu 21.6.2022

Seuraava lainaus ja taulukot ovat kirjan sivuilta 18-19.

Warsaw Pact

Both Czechoslovakia and Poland were already license-producing the T-54A tank and switched to T-55 production in 1964. This program was part of a larger Soviet effort to have the Warsaw Pact countries provide more of their own weapons.

In 1962, Poland began negotiations to switch to T-55 production at Zakłady Mechaniczne Bumar-Labędy. The first ten T-55 were turned over to the Polish Army in 1964. By the end of 1965, there were 128 Polish manufactured T-55 in service. Production of the T-55A began in 1968, and by 1970 there were 956 T-55/T-55A tanks in Polish service. Total production of the T-55 and its variants in Poland up to 1981 was around 5,000 vehicles, the majority of which were exported.

The ZŤS-Martin plant in Czechoslovakia switched production from the T-54A tank to the T-55 in 1964 and in 1967 switched to the T-55A, producing it through 1982. As in the case of Poland, the majority of the tanks were manufactured for export, going to other Warsaw Pact armies as well as clients in the Middle East and elsewhere.


1677877543103.png



The Polish and Czechoslovak T-55 production was heavily oriented towards export within the Warsaw Pact. The East German Nationalen Volksarmee (NVA) provides a typical example, with the Soviet Union providing the original tanks, but the bulk of the tanks coming from imports from Czechoslovakia and Poland.

1677877584733.png



One of the minor mysteries of this era was the absence of production of the T-62 in Czechoslovakia and Poland. Soviet production of the T-62 ended in 1972, yet production of the T-55A continued in the Warsaw Pact states for a decade afterwards. There have been some suggestions that Poland and Czechoslovakia balked at the license production fees demanded by the Soviets for T-62 production, but a definitive account of this policy is still lacking. Both countries shifted to T-72 production in the 1980s.
-

Jos yhdistelee yllä lainatun Bumar-Labedyn historian ja Steven J. Zalogan kirjoituksen sisältöjä, ne voidaan koostaa taulukon muotoon:
1693848572501.png

Näitä hyvin karkeita suuntaa-antavia numeroita voi verrata Tsekkoslovakian panssarivaunutuotantoon kylmän sodan aikana (joka tunnetaan hyvin suurella tarkkuudella). Nämä on koottu Vladimir Francevin kirjasta Ceskoslovenske Tankove Sily 1945-1992 (julkaistu vuonna 2012) joka sisältää hyvin tarkan jaon eri varianttien ja vaunutyyppien osalta per vuosi, alla oleva on vain karkea koonti numeroita jotta saadaan helpommin vertailtavaan muotoon. Jaoin nämä taulukot aikaisemmin tässä ketjussa, lainaukset alkavat tästä viestistä: LINKKI

1693849518034.png

JOS Puolan osalta lainatut pari numeroa pitävät paikkansa, niin Puolan panssarivaunutuotanto on voinut olla kokonaismääriltään hieman pienempää kuin Tsekkoslovakian tuotanto. Ainakin tämän perusteella T-55 vaunuperheen kokonaismäärä olisi ollut noin 2 200 kpl vähemmän (tosin jää epäselväksi, onko Puolan numeroon "noin 5 000 kpl" laskettu mukaan erilaiset erikoisvaunut kuten siltavaunut jne). Toisaalta T-72 vaunuperheen kokonaismäärä olisi tämän perusteella ainoastaan noin 200 kpl vähemmän.

Vuosiluvut tuotannon aloittamisten ja lopettamisten osalta osuvat hyvin lähelle toisiaan.
 
Otetaan talteen yksi mahdollinen datapiste koskien T-90M panssarivaunujen tuotantomääriä:

Images from UVZ today. 130 Tank Shop - the main place where Russian tanks are assembled. Production of BMPT, T-90M combat compartment and footage of the mobilization version of the T-72B3.

It can be observed that despite all the statements, UVZ is still half of the functions of a repair plant and not the production of new T-90Ms.

Images of the UVZ protective shield with a net for protection against FPV drones - this variant was demonstrated at the Army 2023 exhibition -

https://t.me/btvt2019/5179

On the net one can notice metal cutting elements patented by UKBTM against RPGs, the installation of which is a very questionable solution due to the fact that they may interfere with the crew.



-

On the turret of one of the T-90M is number 192, on the BMPT number 6 (the number of the vehicle in the order), which may indicate the correctness of the estimate of production of new tanks in Russia about 200 vehicles per year.

https://t.me/btvt2019/6491

But even if we ignore the figures, the fact that there is no real increase in production comparable to the losses is evidenced by the fact that the T-90M assembly is going on together with the modernization of the T-72B, which any armor repair plant should be able to cope with.



-

Yhden T-90M vaunun tornissa lukee numero 192, josta Andrei Tarasenko kirjoittaa että saattaa kertoa, monesko vaunu on kyseessä (kyseiseltä tilaukselta).

Vaunuja tilataan erilaisia määriä erilaisten sopimusten myötä, joten tätä pitää pureksia tarkemmin, jos haluaa tavoitella jonkinlaista arvausta tuotantomääristä. Ei ole tiedossa, milloin video on kuvattu, mutta Tarasenko jakoi sen Twitterissä 25.9.2023.

-

MUOKKAUS: tämän mukaan ainakin osa videon materiaalista on nähty tammikuussa 2023:

At least some of this imagery comes from January. One of the stills provided a glimpse of the first up-armoured T-72Bs with an MG on the side

 
Viimeksi muokattu:
JR2 kirjoittaa T-90M panssarivaunujen tuotantomääristä (vai vanhojen T-90A vaunujen modernisointimääristä? Kenties osaksi molempia?), lähteenä Andrei Tarasenkon kirjoitus (LINKKI). Otetaan talteen koska nämä tiedonmuruset voivat pitää paikkansa, tai sitten eivät.

Jo Ukrainaan hyökkäämistä edeltävinä vuosina oli vaikeaa löytää varmaa, luotettavaa tietoa valmistusmääristä per vuosi ja nyt sodan aikana sama tieto tuntuu olevan vielä tiukemmassa. Ollaan siis tyytyväisiä kaikkeen mitä on löydettävissä, toki virheen mahdollisuudet tiedostaen.

T-90M production details:

- 2017-2021 contract to produce 270 T-90M
- deliveries in 2021: 80, in 2022: 60. (140/270 total)
- 2023 Sept: prepared tank no 192/270

Maths: in 9 months of 2023, 52 tanks were produced.


1696167716644.png

About this - https://t.me/btvt2019/6491

Here the next numbers on board the APU compartment on the UVZ video surfaced, which gave reason to dreamers to dream about 4 hundred or even more than a thousand NEW tanks at UVZ per year.

This is ridiculous. The tank has 2 sides, 12 rollers, but only one turret. Of course, if the remote control blocks are numbered, then UVZ will certainly reach the planned mobilization capacity)))

If someone doesn’t believe it, photo No. 2 shows the 7183rd “Oplot”. Only the number printed on the turret in front or on the front can be considered the tank number in the batch.

So that's all there is to it.

A total of 270 T-90M tanks were contracted for the period 2017-2021.

Deliveries of T-90M in 2021 - 80, 2022 - about 60. Total - 140.

At the time of “gunsmith day”, September 2023, the workshop was still working on the 192nd T-90M.

That is, as of 09.2023, about 52 tanks were produced.

1696167476490.png

-

Expectations vs reality.

Russian assessment: 60-80 T-90M in #Russian ORBAT. (HUOM: ORBAT = Order of Battle jonka voinee suomentaa "aktiivijoukkojen käytössä tällä hetkellä", tämä on Andrei Tarasenko arvio nykytilanteesta)

Problems with replacement power packs (engines) and suspensions.


1696167867272.png

EXPECTATION
REALITY
https://t.me/btvt2019

↑Taking into account the documented losses of about 40 T-90Ms, as well as the fact that some of the tanks were damaged or are undergoing scheduled repairs due to the low service life of the engine and chassis, it turns out that the T-90M has a greater role as a picture in the war press and showings to the Minister. According to my estimates, at the moment 60-80 T-90Ms are combat-ready in the active army, which doesn’t make a great picture. And the main role is performed by the T-72, T-80 and the T-54/55 and T-62 removed from storage. But you won’t see them in the reports of the star and the Russian Defense Ministry.

What's the result? - and as a result, the complete collapse of the myth about UVZ as a powerful mass production plant. All tasks of large-scale production have failed, tenders for the purchase of a new machine park have failed, only filming of propaganda broadcasts around the same tanks has not failed.

Only private owners in the Russian Federation can do something normally and, by a miraculous coincidence, the reindeer herders and their team, as well as “effective” state corporations, will not interfere.

1696167427175.png


-

Minun kommentti: JOS otetaan tämä laskelma todesta JA jos oletetaan että sama tahti jatkuisi vuoden loppuun asti, silloin vuoden 2023 tuotantomäärän voisi olettaa olevan 12/9 x 52 = 69,333...

Toki kuten ylempänä aikaisemmassa viestissäni kommentoitiin, video on voitu kuvata (ainakin osaksi) jo aikaisemmin, osia siitä on nähty tammikuussa 2023. Ei ole 100% varmaa tietoa, milloin nro 192 merkinnällä varustettu T-90M vaunun näyttävä osuus on kuvattu, mutta Tarasenko olettaa että kyseessä olisi tuoreehko video mistä syystä sen perusteella voidaan laskea valmistusmäärä vuodelle 2023. JOS kuitenkin vuosien 2021 ja 2022 valmistusmäärät ovat oikein eivätkä ole kyenneet kasvattamaan tuotantoa, niin voisi olettaa että vuoden 2023 määrä olisi jotain väliltä 60-80 kpl. Täten tuo laskettu "noin 70 kpl" olisi linjassa aikaisempien vuosien kanssa (edelleen, olettaen että uskotaan näitä numeroita).

Tällainen 60 - 80 kpl per vuosi tarkoittaisi keskiarvoisesti 5 - 6,67 kpl per kuukausi.

-

MUOKKAUS: kirjoitin aikaisemmassa viestissäni (LINKKI) eri lähteiden kertomista T-90A vaunujen valmistusmääristä. Vasiliy Fofanov vanhan nettisivun mukaan Venäjän armeijalle olisi luovutettu kaikkinensa 279 kpl T-90A vaunuja eri tähtäimillä. Kuten viestistäni näkee, tämä ei ole ainoa arvio, mutta olen pitänyt sitä uskottavana - tai ainakaan nämä muut lähteet eivät kerro, minä vuosina olisi valmistettu mikäkin määrä, joiden lopputulema olisi tätä arviota suurempi kokonaismäärä.

En voi olla kiinnittämättä huomiota Andrei Tarasenkon viestissä mainittuun T-90M vaunujen sopimuksen kokonaismäärään, joka on 270 kpl. Eri lähteiden mukaan (väitetysti) osa T-90M vaunuista olisi uustuotantoa, mutta tämä on tietysti kalliimpi vaihtoehto verrattuna T-90A vaunun modernisointiin. Sopimus tehtiin ennen Ukrainaan hyökkäämistä, joten pidän mahdollisena, että ajatus oli kaikkien käyttökelpoisten T-90A vaunujen modernisointi T-90M standardiin.

Ukrainan sodan myötä tämä ei tietysti ole mahdollista, koska Venäjä on todistetusti menettänyt T-90 -perheen vaunuja seuraavat määrät (data noudettu 1.10.2023): LÄHDE

1696170976823.png

Sodan pitkittyessä T-90A aihiot käyvät varmasti vähiin, mikä pakottaa T-90M vaunujen uustuotantoon (jos siihen kyetään - minun arvio: kyllä kyetään, mutta ei mielellään koska vanhan modernisointi on halvempi vaihtoehto kuin uuden tekeminen). Oletan että ns. loppuunajetut T-90A vaunut olisi loogisempaa kärrätä UVZ:n tehtaalle T-90M modernisointiin sen sijaan että edes yritettäisiin tehdä korjauksia, toki korjauksen tarpeesta riippuen. Oletan myös että kaikki T-90A vaunut oli alunperinkin korvamerkitty T-90M modernisointiin, joten T-90A vaunujen tuhlaaminen Ukrainassa ei ole järkevää - tosin näiden vaunujen menetyksistä tulee toisinaan videoita eli ihan kaikkia vaunuja ei ole "evakuoitu" UVZ:n pihalle - olettaen että julkisuuteen nousevat videot ovat tuoreita eivätkä vanhoja.

T-90 or 1992 vaunuja olisi kenties mahdollista modernisoida T-90M standardiin, niitä on valmistettu minun tietojeni mukaan 120 kpl - tosin muistan lukeneeni että syystä tai toisesta niitä ei olisi enää jäljellä kuin 80 kpl ja nekin olisivat olleet varastoituna pitkän aikaa. Muistaakseni tästä kirjoitettiin eräässä venäläisessä military-lehdessä reilut kymmenen vuotta sitten, kenties jopa 15 vuotta sitten. Kyseinen lehti on minulla jossain, vaan sen etsiminen ja artikkelin kääntäminen jää toiseen kertaan.

-

Tässä huvin vuoksi toisenlainen laskelma, joka vaatii melkoisen määrän spekulointia:

Oletetaan että T-90A aihioita oli alunperin käytettävissä tuo 270 kpl, mutta niitä on menetetty 35 kpl (tai jopa hieman enemmän: 35 x 1,20 = 42 kpl).

Tämä tarkoittaisi T-90A vaunuja ei ole modernisoitavaksi 270 kpl vaan 235 kpl (tai jos olettaa 20% Oryxin näkemiä suuremmat menetykset: 228 kpl).

Oletetaan myös että toistaiseksi jokainen T-90M vaunu on modernisoitu T-90A vaunu eli uustuotantoa ei ole tapahtunut. Oletetaan myös että Tarasenko on oikeassa arviossaan ja T-90M vaunuja olisi modernisoitu 192 kpl, oletaan myös että sama tahti jatkuu vuoden 2023 loppuun asti eli vuoden 2023 tuotantomäärä olisi tuo laskemani 70 kpl. Lisäksi oletetaan että T-90A vaunuja ei menetetä enää yhtäkään eli jokainen on käytettävissä T-90M modernisointiin.

Montako T-90A aihiota olisi jäljellä vuoden 2023 lopussa / vuoden 2024 alussa?

270 - 80 - 60 - 70 - 35 = 25 kpl

Tai jos olettaa 20% suuremmat menetykset kuin mitä Oryx näkee:

270 - 80 - 60 - 70 - 42 = 18 kpl

Tällöin 60 - 80 kpl per vuosi modernisointitahdilla T-90A vaunujen aihioita riittäisi noin 3 - 4 kuukaudeksi (näin siis vuoden 2024 alusta eteenpäin eli aihiot loppuisivat keväällä 2024).

-

Entä jos Fofanovin numerot ovat väärin ja Steven J. Zalogan selvästi suuremmat oikein? Zalogan mukaan T-90A vaunuja olisi valmistettu Venäjän asevoimille 369 kpl.

Oletetaan taas että niitä on menetetty 35 kpl (tai jopa hieman enemmän: 35 x 1,20 = 42 kpl).

Tämä tarkoittaisi T-90A vaunuja ei ole modernisoitavaksi 369 kpl vaan 334 kpl (tai jos olettaa 20% Oryxin näkemiä suuremmat menetykset: 327 kpl).

Oletetaan myös että toistaiseksi jokainen T-90M vaunu on modernisoitu T-90A vaunu eli uustuotantoa ei ole tapahtunut. Oletetaan myös että Tarasenko on oikeassa arviossaan ja T-90M vaunuja olisi modernisoitu 192 kpl, oletaan myös että sama tahti jatkuu vuoden 2023 loppuun asti eli vuoden 2023 tuotantomäärä olisi tuo laskemani 70 kpl. Lisäksi oletetaan että T-90A vaunuja ei menetetä enää yhtäkään eli jokainen on käytettävissä T-90M modernisointiin.

Montako T-90A aihiota olisi jäljellä vuoden 2023 lopussa / vuoden 2024 alussa?

369 - 80 - 60 - 70 - 35 = 124 kpl

Tai jos olettaa 20% suuremmat menetykset kuin mitä Oryx näkee:

369 - 80 - 60 - 70 - 42 = 117 kpl

Tässä tilanteessa 60 - 80 kpl per vuosi modernisointitahdilla T-90A vaunujen aihioita riittäisi noin 1,5 - 2 vuodeksi (näin siis vuoden 2024 alusta eteenpäin eli aihiot loppuisivat kesällä 2025 tai vuoden 2025 lopussa / ihan vuoden 2026 alussa).
 
Viimeksi muokattu:
Otetaan varalta talteen 10.9.2023 nähty julistus, jonka mukaan UVZ (arvatenkin silti Omsktransmash) aloittaisi T-80 vaunujen uustuotannon:

Uralvagonzavod will resume building T-80 tanks from scratch, UVZ CEO Alexander Potapov.

Alexander Potapov: "This task is worthwhile, at least the military has set it before us. We are now actively working with the Ministry of Industry, because it requires appropriate capacities"

It is for sure not about T-80 mod 1976 jr T-80U, it is about the project of design bureau Omskrtansmash (OKBTM) and their "Burlak".

See about Burlak:

https://t.me/btvt2019/814
https://t.me/btvt2019/1025
https://t.me/btvt2019/1027
https://t.me/btvt2019/1029


1696175113272.png

1696175124513.png

But putting a tank into production is a scale of actions that is hard to imagine in Russia, it means dozens of workshops, thousands of new machines, tens of thousands of builders and thousands of skilled workers.


-

Arkistoin tämän kategoriaan "uskon kun näen", mutta en pidä mahdottomana jonkinlaista T-80UD aihioiden (joita ei ole suurta määrää, lisäksi Ukrainassa valmistettu diesel-moottori on ongelma) tai todennäköisemmin T-80B ja T-80BV aihioiden modernisointiprojektia. Toisaalta tällainen on jo olemassa: T-80BVM ja sotavuosina nähty T-80BV obr 2022, joten jos kyseessä olisi vastaava, miksi puhua "uustuotannon aloittamisesta"?

Kenties kyseessä on kotiyleisölle suunnatta julistus, kuten kommenteissa pohditaan? Toisaalta voidaan myös olettaa että varastovaunujen modernisointi ja aktivointi käy kokoajan vaikeammaksi JA samaan aikaan on todettu että UVZ:n uustuotantokapasiteetti on selvästi riittämätön, joten "T-80 uustuotannon aloittamisella" haluttaisiin vastata näihin haasteisiin.

Sota jatkunee useamman vuoden ajan, joten nykyisellä kulutuksella Venäjän Neuvostoliitolta perimät panssarivaunuvarastot (sekä muiden asejärjestelmien varastot) käyvät jossain vaiheessa vähiin. Jos katsotaan sodan jälkeistä aikaa, silloin on väistämättä pakko olla uusien panssarivaunujen valmistukseen kykenevää kapasiteettia koska varastoissa ei ole (välttämättä) riittävää määrää hyväkuntoisia, modernisointiin sopivia aihioita.

Toki tässä oletetaan että sota jatkuu nykyisen kaltaisena ja varastot tullaan kaluamaan tyhjiksi, mikä ei ole tietysti varmaa. Toisaalta ainakaan toistaiseksi ei ole näköpiirissä syytä, miksi tämänhetkinen sodan kuva tulisi muuttumaan joksikin muuksi - ei ainakaan lyhyellä aikavälillä.

-

Hyvä huomata että T-80UD vaunuja nähtiin junan kyydissä 3.9.2023 julkaistulla videolla. Andrei Tarasenko kirjoitti niistä kuvista tuolloin näin:

Photos of the transportation of Russian T-80UD by railway were lit up.

The main part of the T-80UD was delivered to the territory of the RSFSR, primarily to the elite court divisions, where they participated in the events of 1991 and 1993.


1696175875389.png

After the declaration of independence of the Russian Federation, they did not purchase 6TD engines, and all attempts by Ukraine to exchange the T-80UD for the T-80B were unsuccessful.

So over time, the best tank of the USSR turned into scrap metal, a couple of dozen turrets were used to modernize the T-80UE-1, many tanks were melted down the main part of the machines developed a resource during the 90s and 00s as training ones.


1696175859717.png

What will they do with them now?

The options that were - installing a diesel engine from the T-72B - such a number was made in Omsk back in the 80s, "Object 644" - a mobilization reserve tank with a diesel engine instead of a turbine.

Another option - the same theme with the T-80UE-1 - transplanting the turret from the T-80UD to the T-80B.

The third option is remelting.

Moreover, the option of installing a diesel engine seems quite probable to me.



-

Jos leikitään hetki ajatuksella, niin mitä Omsktransmashin "T-80 vaunujen uustuotanto" voisi käytännössä tarkoittaa?

Minun arvio: todennäköisesti kyseessä voisi olla T-90M kaltainen projekti jossa hyödynnetään varastoista T-80UD ja suuremmassa määrin T-80B ja T-80BV runkoja. Moottorina joko kaasuturbiini tai (kenties todennäköisemmin) sama moottori kuin T-90M vaunuissa. Samoin olisi loogista että pyrittäisiin hyödyntämään mahdollisimman laajasti olemassaolevien tuotannossa olevia osia eli T-90M vaunun kanssa mahdollisimman paljon samaa. Telaketjut, telapyörät, jousitus yms.

Buklak-tornin oli tarkoitus olla, ainakin paperilla ns. universaali torni joka olisi kelvannut T-64, T-72 tai T-80 vaunuihin (toki, arvatenkin, joitakin rajoituksia olisi ollut). En pidä mahdottomana, etteikö nähtäisi T-90M tornin muokattua versiota T-80 rungon päällä - tai kenties jopa T-90M nykyisen tornin "modernisointia" joka olisi lähempänä Burlak-kaltaista tornia sen automaattinen laturi mukaanluettuna.

Paras silti odottaa ja katsoa mitä tuleman pitää: spekulointi on ilmaista, uuden tuotantokapasiteetin luominen hyvin kallista.
 
Viimeksi muokattu:
Linkitin aikaisemmin toiseen ketjuun (linkki viestiin: LINKKI) tämän ranskalaisen instituutin (minulle vieras) pdf-dokumentin, jossa kirjoitetaan Venäjän panssarivaunujen varastotukikohdista. Kyseisestä dokumentista julkaistiin uusi, päivitetty versio 5.9.2023:

HOW MANY TANKS LEFT FOR RUSSIA NOW ? (UPDATED)

The truth on Russian Army's Tanks Stockpile since the beginning of Ukraine's Invasion (CORRECTED AND UPDATED TILL 08/31)

Available for free here :


https://institutactionresilience.fr/publications.php


-

Raportissa on paljon mielenkiintoisia numeroita ja olen lukenut sen läpi, mutta en ole ehtinyt paneutumaan tarkemmin siihen. Laadin kuitenkin pdf-tiedoston sivun 24 numeroista taulukon (huomaa että kysymysmerkit ovat tietysti nolla, joten lasketut summat ovat puutteelliset):

1696182148235.png

Samansuuntaisia numeroita joita on nähty tässäkin ketjussa, tosin toisista lähteistä koostettuna.

Mielenkiintoista tehdä vertailua eri lähteiden kanssa, toki pitää tiedostaa että nämä numerot voivat olla peräisin samoista lähteistä ja siitä syystä samanlaisia tai jopa täysin samat. Ovatko numerot oikein, se on vaikeampi kysymys.

-

MUOKKAUS: ranskalaisten mukaan vuonna 2011 olisi valmistettu 62 kpl T-90A panssarivaunuja Venäjän asevoimien käyttöön. Pohdin tätä aikaisemmassa viestissäni, vuosi 2011 oli epäselvä tapaus.

JOS oletetaan että ko. vuotena on todellakin valmistettu tuo määrä vaunuja, niin silloin T-90A vaunujen kokonaismäärä olisi 337 kpl. Steven J. Zalogan mukaan tämä on se määrä joka olisi valmistettu ESSA-lämpötähtäimellä varustettuja T-90A ja T-90AK vaunuja, mutta näiden lisäksi ensimmäiset T-90A ja T-90AK vaunut oli varustettu Buran-M tähtäimellä:

At the beginning of 2012, Russia had about 490 T-90 tanks, including about 120 T-90, 25 T-90A (Obiekt 188A-1 Buran-M), 7 T-90AK (Buran-M), 287 T-90A (Obiekt 188A-2 ESSA) and 50 T-90AK (ESSA). There were plans to halt T-90 acquisition for the Russian Army in 2012. This was due to the advent of a follow-on tank, the T-14 Armata, as well as plans to modernize existing T-72B tanks into the T-72B3 configuration, which offered similar capabilities to the T-90 at lower cost.

Mietin, olisiko niin että ensimmäiset vaunut todellakin valmistettiin Buran-M tähtäimellä mutta kun ESSA-tähtäin tuli saataville, nämä vaunut on myöhemmin "modernisoitu" käyttämään samoja tähtäimiä muiden vaunujen kanssa? Jolloin T-90A kokonaisvalmistusmäärä on 287 + 50 = 337 kpl eikä pidä laskea Buran-M tähtäimellä varustettuja vaunuja tähän summaan, koska niitä ei ole enää olemassakaan?

Tällä tavoin kyetään selittämään eri lähteiden poikkeavat summat, tosin tämä ei ole 100% tyydyttävää koska toisten lähteiden mukaan vuonna 2011 ei luovutettu T-90A vaunuja. Joutuu siis miettimään, mihin numeroihin uskoo ja mistä syystä. Toki on mahdollista, että toiset lähteet tarkastelevat tehtyjä sopimuksia vaunujen toimituksista eivätkä todellisten luovutusten aikataulua. Lisäksi "fiscal year" ei ole sama kuin kalenterivuosi, mikä voi sekin tuottaa virheitä.

-

Toinen ajatus, joka on kytenyt mielessä jo pidemmän aikaa: T-72B3 vaunujen modernisointimäärä vuosina 2013 ja 2014 suhteessa muihin vuosiin. Huomattavan suuret määrät, käytännössä noin kaksinkertaiset.

Ei mahdotonta: jos ei ole rajoittavia tekijöitä komponenttien osalta (ei pakotteita) ja tehdään työtä kahdessa tai kolmessa vuorossa niin nämä voivat olla modernisoituja T-72B vaunuja. Hävittäjien osalta nähtiin samankaltainen huippu suunnilleen samaan aikaan ja ne ovat varmasti kaikki uustuotantoa, joten tältäkin kantilta helppo uskoa.

Toisaalta toinen selitys olisi että jokin määrä näistä olisi "modernisoituja" T-72BA vaunuja eli on lisätty T-72B3 lämpötähtäin ko. vaunuihin ja saatu siten ns. helppo voitto suurien määrien näkökulmasta. T-72B3 alkuperäinen kutsumanimi venäläisissä alan artikkeleissa oli "T-72BA lämpötähtäimellä" koska vaunut olivat suorituskyvyltään muuten samanlaisia. Olen melkoisen varma että T-72BA vaunut on valtaosaksi "modernisoitu" joko T-72B3 tai T-72B3 obr 2016 standardiin - mutta on eri asia uskoa, että näin tapahtui merkittävässä määrin vuosina 2013 ja 2014. Tämä on pelkkää spekulaatiota.

Hyvä muistaa että T-72BA vaunuja oli pieni määrä Venäjän asevoimien käytössä kun hyökkäsivät Ukrainaan helmikuussa 2022. Täten, jos ei ole tapahtunut virhettä vaunujen tunnistuksessa (sekoitettu T-72B obr 1989 kanssa) niin syystä tai toisesta ihan jokaista T-72BA vaunua ei oltaisikaan modernisoitu T-72B3 tai T-72B3 obr 2016 standardiin. Kysymys kuuluu tietysti: miksei? En osaa selittää tätä, en varsinkaan, jos hyvin suuri määrä T-72BA vaunuja olisi modernisoitu vuosien 2013 ja 2014 aikana.

Olisi myös outoa tehdä tällainen "modernisointi" niin nopeasti T-72BA modernisoinnin jälkeen, olisi loogisempaa käyttää ko. vaunuja aktiivijoukkojen koulutuksessa ja ottaa ne modernisoitavaksi vasta kun niiden peruskorjaus tulee ajankohtaiseksi (kenties kymmenen vuoden käytön jälkeen?). T-72BA modernisointia tehtiin käytännössä aikavälillä 2000 - 2012, joten tuon logiikan mukaan vanhimmat olivat yli kymmenen vuotta vanhoja kun T-72B3 modernisointi tuli ajankohtaiseksi. Toisaalta T-72BA modernisointi oli selvästi hitaampaa ja määrät pienempiä per vuosi (ainakin jos uskoo tiettyjä lähteitä, tälle modernisoinnille ei ole löytynyt 100% luotettavia numeroita). Minä olen taipuvainen uskomaan että kyseistä modernisointia tehtiin noin panssarivaunupataljoonan vaunumäärä per vuosi eli 31 kpl tai 40 kpl, koska 2000-luvun alku oli taloudellisesti vaikeaa aikaa eikä rahaa ollut valtavasti käytettäväksi (lihavat vuodet alkoivat 2010-luvulla).

Alexey Khlopotovin mukaan varsinainen modernisointi olisi tapahtunut valtaosaksi aikavälillä 2005-2012 ja tällöinkin vuonna 2005 valmistui 15 kpl. Hän toteaa myös näin:

From 2000 to 2009, more than a hundred tanks were modernized in Nizhny Tagil according to the T-72BA / T-72BA1 variants.

"Yli 100 kpl" tälla aikavälillä joista 15 kpl vuonna 2005? Ei kovin vakuuttava tahti, varsinkin jos vertaa T-72B3 ja T-72B3 obr 2016. Toisaalta pitää muistaa että samaanaikaan peruskorjattiin varikoiden T-72B ja T-80BV vaunuja (määrät per vuosi eivät ole tiedossa), joten T-72BA modernisointi ei ollut sinänsä suuri prioriteetti. Asevoimien panssarikaluston modernisointi alkoi merkittävissä määrin vasta vuonna 2012 ja sen jälkeen (sama koskee muutakin kalustoa), ennen sitä elettiin käytännössä Neuvostoliiton aikana valmistuneen kaluston peruskorjaamisella (mitä on toki jatkunut tähän päivään asti, modernisointi ei ole kyennyt korvaamaan tätä kalustoa vaikka se on jatkunut reilun kymmenen vuoden ajan).

Makustelin T-72BA vaunujen modernisointimäärillä aikaisemmassa viestissä, joten en ala toistamaan enempää: LINKKI
 
Viimeksi muokattu:
Neuvostoliiton panssarivaunujen määristä kylmän sodan lopussa (CFE-sopimuksen ilmoitusten tietoja eli "vaunumäärät Uralin länsipuolella 19.11.1990").

Lähde:

Советские Сухопутные войска в последний год Союза ССР - Ленский А.Г., Цыбин М.М. - 2001

Kirjan nimi englanniksi: Soviet Ground Forces in the last year of the USSR

Seuraavat lainaukset ovat kirjan sivuilta 272-273, siistin ensimmäistä taulukkoa koska se oli kirjassa kahdella sivulla. Leikkasin taulukon kolme viimeistä riviä muiden jatkoksi ja siirsin taulukon kommentit näiden jälkeen.

-

Appendix 4

SOME INFORMATION ABOUT THE TANK PARK OF TROOPS "ZONE TO THE URALS"

An analysis of the total number and type of vehicles of the post-war Soviet tank fleet, the actual combat capabilities of domestic medium (main) tanks is the subject of a separate study.

At the same time, taking as a basis the criteria most relevant for the European theater of operations, anti-tank security and armament capabilities, it seems possible to conditionally characterize the T-54/55 tanks for 1991 (in comparison with the year 1941) as "historical analogues" of vehicles Red Army T-26 with machine guns, T-62 - T-26 vehicles with 37-mm cannons, T-72 T-26 tanks with 45-mm cannons, and T-64 and T-80 vehicles of the BT-5 types and BT-7, respectively.

At the same time, by the beginning of the 1990s, the basis of the tank fleet of the leading NATO states was tanks that corresponded (also by analogy with 1941) rather to Wehrmacht T-III (if not T-IV) tanks, armed with 50-mm long-barreled guns.

For all, as noted above, the conventions of the above analogy, hardly anyone will undertake to assert that in the 1980s and 1990s, among the domestic tanks there were such vehicles as for the Red Army in 1940-41. steel tanks T-34 and KV.

In this regard, in the statement of the head of the Main Armored Directorate of the USSR Ministry of Defense A. Galkin, published in the spring of 1991: "It is believed that the existing ... armored weapons are enough to feel safe," one cannot but pay attention to some detachment of the specialist from the formulated thesis.

Taulukon otsikon käännös: Distribution of tanks of groups of forces and military districts of the "zone to the Urals" by types of vehicles as of November 19, 1990

Vasen sarake: group of troops belonging (districts) to the CFE treaty zone

"IV-4" (overall)
"IV-3" (in part)
"V" (in whole)
"IV-2" (in part)


Katso liite: 75530
Katso liite: 75529
Katso liite: 75528
Katso liite: 75532
1) see, for example: "Equipment and Armament", 2001, No. 1, p. 24
++) "Red Star", April 18, 1991
* approx. 2.8 thousand T-80B, approx. 0.6 thousand T-80BV and 0.2 thousand T-80BK and T-80BVK
** all T-72s of the early model: before the withdrawal of troops, there were more modern tanks; as of November 1990, there were approximately equal numbers of T-64A and T-64B (and their modifications) including. T-64
x) in this number of T-72B - 1 thousand, T-72B1 - 1 thousand, the remaining 1.4 thousand T-72A and T-72 (approximately equally)
xx) approx. 0.5 thousand T-64A, approx. 0.7 thousand T-64Bs (more than 0.3 thousand in the T-64B1 variant), the rest are old T-64s (T-64P). xxxxx
xxx) all T-80B models
o) 0.3 thousand T-64A, 0.15 thousand T-64B and some T-64B1
oo) OK. 1 thousand of them T-72 and T-72A; among the further (T-72B and T-72B1) T-72B vehicles are no more than a few dozen.
ooo) incl. 0.4 thousand type T-80UD
oooo) not less than 0.15 thousand of them T-64A

Sattumalta tuli vastaan minun taulukko, jossa on käännetty lainauksesta löytyvän venäläisestä kirjasta poimitus taulukon tekstien käännökset. Näin on helpompaa sijoittaa kerrotut numerot eri "sotilasläänien" alueille. HUOM: kirjoittajan mukaan näissä näkyvät ainakin osittain 1980-luvun lopulla alkaneet kaluston siirrot Ural-vuorien taakse eli ennen kuin CFE-sopimus allekirjoitettiin ja "viralliset numerot" annettiin jakoon.

1696583396349.png

-

En merkitse yllä olevaan taulukkoon kirjan huomautuksia, jotta se säilyy luettavana, mutta huomasin että lainauksen viestissä on muutama virhe konekäännöksessä, mikä aiheuttaa sekaannusta eli siellä oli jäänyt erittelemättä *** kommentti ja se oli merkitty ** kommentin perään. Alla "korjattu" versio:

1) see, for example: "Equipment and Armament", 2001, No. 1, p. 24
++) "Red Star", April 18, 1991
* approx. 2.8 thousand T-80B, approx. 0.6 thousand T-80BV and 0.2 thousand T-80BK and T-80BVK
** all T-72s of the early model: before the withdrawal of troops, there were more modern tanks;
*** as of November 1990, there were approximately equal numbers of T-64A and T-64B (and their modifications) including T-64
x) in this number of T-72B - 1 thousand, T-72B1 - 1 thousand, the remaining 1.4 thousand T-72A and T-72 (approximately equally)
xx) approx. 0.5 thousand T-64A, approx. 0.7 thousand T-64Bs (more than 0.3 thousand in the T-64B1 variant), the rest are old T-64s (T-64P). xxxxx
xxx) all T-80B models
o) 0.3 thousand T-64A, 0.15 thousand T-64B and some T-64B1
oo) OK. 1 thousand of them T-72 and T-72A; among the further (T-72B and T-72B1) T-72B vehicles are no more than a few dozen.
ooo) incl. 0.4 thousand type T-80UD
oooo) not less than 0.15 thousand of them T-64A
 
Tämä ei ole kovin hyödyllinen taulukko ja vaikuttaisi perustuvan pitkälti SIPRI:n dataan (raportti käsittelee ryssän asevientiä tiettyihin maihin, poimin laajemmasta taulukosta pelkästään panssarivaunuja käsittelevät numerot - taulukot alkavat raportin sivulta 26), mutta laitetaan silti jakoon.

CRS eli Congrassional Research Service julkaisema raportti nimeltä "Russian Arms Sales and Defense Industry" (päivätty 14.10.2021, suora linkki raporttiin alla)

https://crsreports.congress.gov/product/pdf/R/R46937 (avaa pdf-tiedoston)

1696584905065.png
 
Alexey Khlopotov kirjoittama artikkeli "T-90 main battle tank of Russia", julkaistu venäläisessä lehdessä nimeltä Техника и Вооружение (eng. Equipment and weapons) sen numerossa 5/2010. Artikkeli löytyy lehden sivuilta 2-9.

Tämä on konekäännös joten käännöskukkaset ja -virheet ovat mahdollisia.

-

Equipment and weapons yesterday, today, tomorrow

Alexey Khlopotov

T-90

MAIN BATTLE TANK OF RUSSIA

Photos used from the archives of the editorial office and OAO UKBTM.

"T-90" is probably the most "promoted" brand of the Russian defense industry. Along with the S-300 air defense system and superfighters of the Sukhoi family, this tank has become the hallmark of the Russian military-industrial complex. The pages of print and electronic media are full of references to it, even a certain genre of publications has appeared, where a Russian tank is compared with vehicles from other manufacturers. However, how correct are such comparisons? A lot of it depends on what you compare it to. Many people forget that the T-90 tank will soon be 20 years old! During this time, many serious changes have been made to its design, it has acquired many modifications and submodifications. Thus, for an objective comparison, it is first necessary to figure out what it is - the “Main Battle Tank T-90”?

The beginning of work on the design of this tank falls on 1986. By the mid-1980s the military power of the USSR was in its prime, but it was necessary to think about the short-term prospects for the development of BTT, especially since there were no reasons for complacency. The fleet of T-64 tanks, due to the design features of the vehicle, became obsolete and was not subject to modernization. The T-80 with gas turbine engines was, even by Soviet standards, very expensive to manufacture and operate, and therefore had no prospects of becoming a mass machine. Modification of the T-80 with a two-stroke diesel engine - T-80UD, although it was cheaper, but distinguished by unreliability and capriciousness of the power plant. Its adoption in 1985 led to an even greater disunification of the tank fleet. At the same time, the most massive tank of the USSR -T-72- was a variant of the vehicle for the mobilization period, and therefore was extremely simplified for mass production and operation, poorly trained with a cadre of reservists, although it was distinguished by great reliability and maintainability.

The weak point of the machines of the T-72 family was an extremely simplified FCS, which, in principle, could not be called a fire control system. According to this parameter, the newly adopted T-72B was clearly inferior to modern modifications of the T-64B, and even more so the T-80U. The logical way out of this situation suggested itself: constructively cross the simple but reliable T-72 with the “intelligent” but expensive T-80. In the near future, such a vehicle could really become the main one in the Soviet Ground Forces, gradually replacing tanks of other types. The decision was obvious, but extremely difficult, especially from a political point of view. Competition within the country between the three main developers of tanks has not weakened over time. Nizhny Tagil Uralvagonzavod and UKBTM needed a lot of effort to "break through" the government's decision on a deep modernization of the T-72 tank.

On June 19, 1986, by a decree of the Council of Ministers of the USSR, the Ural Design Bureau of Transport Engineering in cooperation with a number of industry research institutes and design bureaus, development work was assigned on the topic “Improvement of the T-72B”. As a whole, the head of the R&D was the Deputy Chief Designer of UKBTM N.A. Molodnyakov. V.A. Gudkov and V.I. Bundin [1]. Having kept the layout solutions of the T-72B unchanged, the designers focused their main efforts on adapting the KUO 1A45 of the T-80U tank to the T-72B, on increasing fire capabilities and security.

During this period, UKBTM underwent significant administrative changes. After 38 years of work in the design bureau (of which 18 were chief designer), Valery Nikolaevich Venediktov retired. On November 19, 1987, Vladimir Ivanovich Potkin took his place. Heir to the traditions of the Tagil design school, who graduated with honors from the academy, at UKBTM he dealt with the problems of the engine, transmission and running gear. Outwardly unsociable, withdrawn, sharp, strict and extremely demanding, for some he looked like a stern person. However, over the years, through this external severity, it was possible to discern humanity, worldly wisdom, the ability to make well-thought-out, comprehensively balanced decisions. In the most difficult years of the collapse of the country and industry, the widespread curtailment of defense work, his candidacy was the only possible one as head of the UKBTM.

The concept of creating a new model assumed, having retained the layout solutions of the T-72B, to reach a new level of technical perfection of the design in order to maximize the increase in combat characteristics. However, as in previous years, the material support for the development of the Ural Design Bureau from the Ministry of Defense Industry was very scarce. Despite the developments available in the USSR on promising management systems, Tagil residents had to be content with “what they give”. This circumstance led to special attention of designers to the parameters and characteristics of the machine, which could be improved solely by the design bureau and the serial plant without the help of large contracting contractors.

After going through several stages of development, the new machine received the index "Object 188”. In the design documentation and external official correspondence, "Object 188" was first called T-72BM ("B" modernized), and later changed its name to "T-72B improved" [2].

In January 1989, four prototypes of the "Object 188" were submitted for state tests, which lasted about a year. Based on the results of these tests, the customer determined a specific sample for further refinement and acceptance into service. From June to September 1990, two more prototypes of the new version of the tank passed the final tests. At the end of the program, one sample of the machine was shot at the training ground, and the second was returned for study and refinement to Nizhny Tagil. The result of the work carried out was a joint decision of the Ministry of Defense and the Ministry of Defense of March 27, 1991 on the recommendation to adopt the tank "Object 188" [3]. However, the political crisis and the collapse of the USSR in 1991 led to a significant delay in the delivery of the improved T-72B to service. Only on September 30, 1992, the first tank in the pilot batch entered the run tests before being handed over to the troops.

The most difficult situation in the economy of post-Soviet Russia forced UKBTM and UVZ to engage in independent survival in a new political and economic situation. In this regard, the developer and manufacturer made great efforts to make a decision on putting a new tank into service with the Russian Army. Under the influence of a political moment, in order to distance ourselves from the era of the USSR, a decision was made on a new military name, original intention was the abbreviation "T-88" [4]. June 8, 1992 UVZ was visited by the first President of Russia B.N. Yeltsin. During this visit, he promised to sign a resolution on the adoption of the T-88 tank. The proposal to name the tank "T-90" arose somewhat later and was included in the final version of the document. On October 5, 1992, by Decree of the Government of the Russian Federation No. 759-58, the Object 188 tank was adopted by the Russian armored forces as the T-90.

Simultaneously with the work on the base machine "Object 188", the design bureau was engaged in the creation of an export one - "Object 188C". A little later, work began on the commander's version - "Object 188K".

What was the new tank in technical terms? As mentioned above, the main layout solutions were left from the T-72B (“Object 188”). However, the tower was adapted for the installation of an automated fire control complex, and the hull was adapted for the installation of new protection.

The main weapon of the tank was a 125-mm D-81TM (2A46M) smooth-bore gun-launcher with improved ballistic characteristics. The external distinguishing features of the gun are the new design of the thermal protective casing and the device for quick replacement of the barrel. The D-81TM is a modification of the 2A46M-1 gun, adapted to work with the AZ-185 automatic loader and adapted to use the ejection mechanism for spent pallets. High accuracy characteristics of the gun are achieved due to the optimal combination of curvature, wall thickness and rigidity of the barrel, symmetrical arrangement of the recoil and knurling brakes, free unbraked long recoil of the barrel before the ammunition leaves it, as well as the use of a thermal protective casing. The T-90 has a built-in gun alignment device with both the main and thermal imaging sights. This device significantly increases the accuracy of the operation, reduces its time to 1 min and makes it possible to perform alignment without leaving the tank.

Ammunition for the gun includes armor-piercing sub-caliber, cumulative and high-explosive fragmentation rounds with separate case loading, as well as a guided shot [5]. Moreover, the OFS can operate with the Ainet remote detonation system to defeat the enemy’s manpower [6].

To increase the range of effective firing on the T-90, the 9K119 "Reflex" guided weapon system with 9M119 (ZUBK14 round) and 9M119M (ZUBK20 round) missiles was used. The complex is integrated into the KUO. It implements the protected semi-automatic launch only from a spot or from a short distance control system with tele-orientation of the missile in the laser beam. The complex allows effective firing at a distance of 100 to 5000 m from a standstill and on the move (at a speed of up to 30 km/h) both at stationary targets and at targets moving at a speed of up to 70 km/h, including helicopters [7]. In addition, 9K119 allows firing using a thermal imager. The ability to fire guided weapons on the move and at night is a significant innovation compared to the T-72B, where missile firing could be carried out without any stops.

As an auxiliary weapon, a 7.62 mm PKTM machine gun coaxial with a cannon with a combat rate of fire of 250 rds/min is traditionally used. and 2000 rounds of ammunition. An additional weapon is an anti-aircraft machine-gun mount. In contrast to all previously produced modifications of the T-72 tanks, the T-90 has a self-contained ZPU with remote electromechanical control. Anti-aircraft machine gun -12.7 mm NSVT "Utes". Optical sight, monocular, periscope PZU-7 with a magnification of 1.2x. The closed remote-controlled ZPU is designed to combat lightly armored ground targets, enemy manpower at a distance of up to 1600 m and protect against air attacks against targets moving at speeds up to 300 m/s [8]. Detection, tracking and firing at targets is carried out by the commander with the hatch closed commander's turret, which allows the commander to conduct effective shooting to kill, while remaining under the protection of armor. ZPU ammunition is 300 rounds.

The main innovation of the T-90 in comparison with the "seventy-two" is the presence of a full-fledged fire control system 1A45T, created by adapting the KUO 1A45 "Irtysh" of the T-80U tank to the turret and actuators of the T-72B. KUO provides the gunner day and night, from a place and on the move, to conduct aimed fire from a cannon and a machine gun coaxial with it, and to fire guided weapons. The CMS provides the commander with the search, detection and identification of targets, the issuance of target designation to the gunner, and the conduct of aimed fire from any weapon of the tank in all conditions of operation of the tank. The KUO includes: the 1A42 fire control system, the PNK-4S commander's sighting and observation system, and the gunner's thermal imaging sight.

The control system consists of a day laser rangefinder sight 1G46 with a built-in automation unit 9S517 KUV 9K119 "Reflex" and an electronic ballistic computer.

The control system consists of a 1G46 daytime laser rangefinder sight with a built-in automation unit 9S517 KUV 9K119 Reflex and an electronic ballistic computer 18528-1 with a set of sensors that allows you to automatically calculate and introduce corrections for the temperature of the charge, projectile type, range, angular velocities of the target and the tank, roll (angle of inclination of the trunnions of the gun) and the speed of the tank, the degree of wear of the gun bore, and with the help of the DV-E capacitive sensor - air temperature, atmospheric pressure and side wind speed.

The commander's sighting and observation system PNK-4S provides the commander with observation of the terrain, search and detection of a target, target designation and fire adjustment, aimed fire from a cannon and a machine gun coaxial with it in all conditions in the "Double" mode, and aimed fire from ZPU against air and ground targets. The PNK-4S includes the TKN-4S "Agat-S" device, a gun position sensor, a ZPU 1ETs29 control system with a PZU-7 sight.

Instead of the passive-active night sight of the gunner 1K13-49 (T-72B), the T-90 was equipped with a thermal imaging system, consisting of an active-passive night sight TO1-KO Buran-PA, or a thermal imaging sight TO1-PO2T "Agava-1". However, due to problems with the production of "Agave", serial T-90s of the Russian Army were equipped with "Buran" sights [9]. Agave was equipped with only two experimental machines [10]. Pointing accuracy is also ensured by a more powerful weapon stabilizer 2342-4 "Jasmine" (on the T-72B - 2342-2) [11].

The T-90 has a built-in dynamic protection complex. VDZ "Kontact V" was developed at the Moscow Research Institute of Steel and, in combination with passive combined armor, guarantees tank protection against 120-mm BPS M829 [12] and ATGMs of the HOT, MILAN-2, TOW-2 type. According to the information of the developer - the Research Institute of Steel, the KDZ of the T-90 tank provides an increase in the protection of the tank against cumulative weapons by 1.9-2.0 times, and from the defeat of the BPS - by 1.2 times. The area of the frontal projection, covered by the CDS at a heading angle of 0°, is more than 55%; at a heading angle of 20°, the hull is covered by 45%; at an angle of 35°, the turret is also covered by 45%. The total number of DZ sections is 26 pieces [13]. Of these, 8 sections are located on the tank turret, 12 sections are on the upper frontal part of the hull, and 6 sections are on the side screens. At the same time, the tower has 6 full-size V-shaped sections, one narrower V-shaped structure and one single container - such modators. same as one of the blocks that make up the V-shaped section to the left of the cannon, but inverted horizontally and attached to the turret with an inclination.

In addition to the Kontact V blocks, there are 21 remote sensing containers on the roof, specially designed to protect the roof of the tower. On-board anti-cumulative rubber-fabric screens, in addition to 6 sections of the DZ (three from each side), there are fastenings for two additional sections - one for each side. So, during tests at NII-38 in Kubinka, on the side screens of the T-90, for a short time, 4 sections of the KDZ were mounted on board. The total weight of the DZ set on the machine is 1.5 tons.

For the first time, the Shtora-1 optical-electronic suppression complex was serially installed on the T-90, which includes a system of automatic all-round visibility, detection and protection against anti-tank projectiles with laser homing heads, which automatically creates interference PTS control complexes with laser rangefinders and target designators, and an optoelectronic suppression station that protects the vehicle from being hit by guided projectiles with semi-automatic guidance systems.

To improve the efficiency of combating possible fires inside the machine, an automatic fire extinguishing system ZETs13-1 “Hoarfrost” was used. The fire-extinguishing system of 2-fold action includes 4 cylinders with fire-extinguishing mixture freon 114B2 and 13B1, and 10 optical and 5 thermal

Instead of the V-84-1 diesel engine, which was installed on the T-72B tank (the disadvantages of this engine included overheating and burnout of the exhaust manifold), the T-90 uses an improved engine of this family - V-84MS. Bellows are installed on the exhaust manifolds of this engine, which mix the exhaust gases with atmospheric air, which improved the temperature regime of the manifold. The V-84MS engines are also characterized by great reliability. For example, one of the T-90 prototypes passed the turnaround time on one engine during state tests. In addition, these diesel engines are multi-fuel and can operate on diesel fuel, gasoline and kerosene, and without loss of power. Small losses occur only when running on gasoline. During tests in Turkmenistan, the tanks covered more than 1500 km on kerosene of the Republic of Tatarstan, since there was nothing else in the district warehouses. There were no complaints about the operation of the engines [14].

The equipment for radio communication consists of a VHF radio station R-163-50U and a receiver R-163-UP.

T-90 has built-in equipment for self-digging, can work with KMT-7 or KMT-8 gauge mine sweeps. Some of the machines are equipped with plates for the installation of the TBS-86 bulldozer blade. The tank is traditionally equipped with equipment for underwater driving, thanks to which it can overcome water obstacles up to 1000 m wide and up to 5 m deep along the bottom.

It should be emphasized that the T-90 was developed on the basis of a thorough study and understanding of the tactics and strategy of using tanks in real conditions of modern combat, taking into account many years of experience in military operation of T-72 tanks in various countries of the world, as well as same results of long-term intensive testing under the most difficult conditions. The implementation of a number of design developments and measures in the T-90 with the introduction of modern and advanced technologies has provided new opportunities for conducting effective combat operations, increased operational reliability and maneuverability, and also made it possible to achieve a comprehensive increase in improvement of combat and technical characteristics by 1.5 times compared to the T-72. This is the merit of the designers of UKBTM V.I. Potkina, N.A. Molodnyakova, Yu.N. Neugebauer, V.M. Bystritsky, V.D. Tumasova, G.S. Gorseva, E.B. Babylonsky, A.D. Budilova, V.S. Vikhoreva, Yu.G. Kormiltseva, V.I. Neverova, A.G. Makeeva, G.A. Kheifits, N.A. Abramovsky, O.A. Kuraksy, N.S. Davydenkova, V.I. Vasiliev, Yu.N. Kondratieva, I.N. Baranova, V.T. Yurinova, A.G. Bogomolkina, N.N. Makarova, Yu.A. Levkovsky, G.G. Ostanina, V.I. Etmanova, V.V. Pilipchuk and many others.

The total number of T-90s produced is approximately 120, including prototypes. The first 13 vehicles ended up in various training centers, and the first tank regiment of 94 T-90 tanks was formed in the 21st Taganrog Red Banner Order of Suvorov Motorized Rifle Division of the Siberian Military District. The next unit on the T-90 was the 5th Guards Don Tank Division stationed in Buryatia: it received (tentatively) from a company to a T-90 battalion [15].

However, as a result of a sharp reduction in defense appropriations, further production of the T-90 for the Russian Armed Forces ceased. In the mid 2000s in connection with the general reform of the army, almost all the T-90s that were in Siberia were relocated to the west and entered the 2nd Guards Taman Motorized Rifle Division and training centers. At the same time, it turned out that some of the machines are in extremely poor technical condition and require immediate repair, and some were completely dismantled [16]. This happened as a result of numerous violations of the statutes and regulations on military service, poor training of both privates and officers in the 1990s, which were troubled and difficult for Russia.

T-90K - commander's variant

On the basis of the order of the State Military Industrial Commission of the USSR dated April 4, 1991, within the framework of the Sambuk R&D [17], the design bureau began designing the commander's version of the T- 90, which received the name "Object 188K" in the pilot development. The tank was designed to control subordinate units, communicate with higher commanders, as well as to conduct combat operations as part of units and subunits and flexible control of units during combat operations both day and night.

The main volume of general layout work on the commander's product was performed by the leading designer V.I. Bundin. The number of units of the fire control system and communications equipment placed on the "Object 188K" has increased significantly in comparison with the commander's version of the T-72B tank. In this regard, V.I. Bykin, serious concerns arose about the possibility of an acceptable placement of all the necessary equipment on a new product. Nevertheless, thanks to the painstaking and fruitful work carried out in the Design Bureau in the shortest possible time, this complex issue was successfully resolved.

The main general machine characteristics of the T-90K remained at the level of the basic T-90. The power plant, transmission, undercarriage, armament, observation devices, armor protection, heating system, equipment for underwater driving, self-digging and installation of a mine trawl are made the same as on the T-90 tank. Special equipment of the T-90K tank, which ensures the performance of the control function, includes: HF radio station R-163-50K, whip antennas, a set of HF antennas mounted on an 11-meter telescopic mast, tank navigation equipment TNA-4 -3, artillery compass PAB-2M, Additional electric unit AB-1-P / 28.5-V-U with a power of 1 kW.

The HF radio station is designed to provide radio communications in command networks in the frequency range of 2-30 MHz while stationary and on the move. The radio station makes it possible to carry out two-way telephone and telegraph communication, auditory and automatic reception of tone call signals, reception on a rotary antenna 4 m high at a distance of up to 50-80 km. The number of pre-prepared frequencies is 16. The design of the HF whip antenna support makes it possible to install it in an inclined position. In this position, the antenna is additionally supported by a special spring fixed on the tower. Such position of the antenna turns it into a "anti-aircraft radiation antenna". The use of a “anti-aircraft radiation antenna” is effective in organizing communications in mountainous areas. The “balance vibrator” antenna installed on the 11-meter mast in the range of 2-18 MHz guarantees a communication range up to 350 km. The radio station also provides the following modes: two-frequency simplex, standby reception with scanning over recorded frequencies, reception and transmission of an address call, reception and transmission of codegrams.

Tank navigation equipment is used to determine the location of a tank or unit on the ground, the direction of movement, and the distance to a given destination. The equipment consists of a gyro-course indicator, a control panel, a coordinator, a remote (indicator) tablet for a topographic map and provides determination of the tank coordinates with high accuracy from the path traveled without reorientation. She decides the following navigation tasks:

- automatic determination of the tank's coordinates;

- automatic determination of the directional angle of the tank;

- automatic determination of the Directional angle to the destination;

- indication of the location of the tank on the topographic map;

- automatic determination of the differences between the coordinates of the tank location and the coordinates of the destination. The compass PAB-2M is used to determine the directional angle in conditions of poor visibility and when no visible landmarks.

The generating set is an auxiliary generator installation driven by a carburetor engine and serves to power consumers during parking when the main engine is not running [18].

After completion of the tests, on the basis of the order of the Minister of Defense of June 3, 1994, the tank "Object 188K" under the symbol T-90K was adopted by the Russian Army [19].

-

Artikkelista poimittuja kuvia (osa artikkelin kuvista tässä alla):

1696779157148.png
Kuvan tekstin käännös: Main battle tank T-90 mod. 1992 / T-90 obr 1992

1696779212567.png
Kuvan tekstin käännös: Placement of dynamic protection elements on the turret of the T-90 mod. 1992 / T-90 obr 1992

1696779866605.png
Kuvan tekstin käännös: The characteristic features of the T-90's appearance were a closed machine gun mount, the Shtora complex, and a sighting and observation system
commander "Agat" and night sight "Buran-PA".


1696779830746.png
Kuvan tekstin käännös: The chassis of all T-90s of the first production series that entered service with the troops was completely identical to the T-72B tank.

1696779784565.png
Vasemman kuvan tekstin käännös: Gunner's workplace. The main 1G46 sight and the Buran night sight are clearly visible. On the left is the control unit of the 902A "Cloud" system and the remote control for turning on the protection of the "Curtain" system.

Oikean kuvan tekstin käännös: Commander's workplace. In the foreground is the PNK-4S sighting and observation system. On the right is the operating mode switch and ammunition selection block.

-

Lähdeluettelon konekäännös englanniksi:

Literature and sources

1. Kolmakov D.G. Time. People. Tanks. Urals- The transport engineering design bureau is 60 years old. - N. Tagil, 2001. P.64.
2. Improved T-72B tank. Technical description 188.TO. Book 1. 1989.
3. Kolmakov D.G. Decree soch P. 65-67.
4. Shpak M.T. Fifty years of work at the Ural Carriage Works (1950-2000). Manuscript. Museum funds of JSC NPK Uralvagonzavod.
5. Yamov V.A. Armored vehicles. Part 1. MBT T-90S. Advertising edition. - N. Tagil; Tank gun 2А46М (2А46М-1). Advertising brochure for State Unitary Enterprise "Artillery Plant No. 9". 1999-2000; 125 mm tank guns 2A46M and 2A46M-1. Technical description and operating instructions. M., 1984. -
6. Koshchavtsev A. T-90 - Russian MBT // Tankmaster. 1998, No. 4-6; Electronic remote-contact fuse "Ainet-M". Advertising prospectus of the State Unitary Enterprise “Research Institute “Poisk”.
7. Product 188. Operating instructions 188.IE-1. - N. Tagil, 1996.
8. Yamov V.A. Op. op.
9. Yamov V.A. Decree. op.; Product 188. Operating instructions 188.IE-1. - N. Tagil, 1996.
10. Shpak M.T. Op. op.
11. Yamov V.A. Op.cit.; Tank T-72B. Technical description and operating instructions. M., 1995.
12. James M. Warford The Russian T-90S: Coming into Focus // ARMOR. 1997, September-October.
13. http://www.niistali.ru/pr_secure/br_dz_inside.htm
14. Koshchavtsev A. Decree. op.
15. Koshchavtsev A. Decree. op.
16. Yuri Avdeev. “Motor locomotive” and “Mustang” in one harness // Krasnaya Zvezda. - 2005, November 19.
17. 38NIIII Ministry of Defense of Russia. 75 years of research and testing of armored weapons and equipment / Ed. Fedoty V.I. - Kubinka, 2006.
18. Yamov V.A. Decree. op.
19. Kolmakov D.G. Decree soch Q.67.

-

Lähdeluettelo venäjäksi:

Продолжение следует Литература и источники

1. Колмаков Д.Г. Время. Люди. Танки. Уральскому конструкторскому бюро транспортного машиностроения - 60 лет. - Н. Тагил, 2001. С.64.
2. Усовершенствованный танк Т-72Б. Техническое описание 188. ТО. Кн. 1. 1989.
3. Колмаков Д.Г. Указ Соч С. 65-67.
4. Шпак М.Т. Пятьдесят лет работы на Уральском вагоностроительном (1950-2000 годы). Рукопись. Фонды музея ОАО «НПК «Уралвагонзавод».
5. Ямов В.А. Бронетанковая техника. Ч.1. ОБТ Т-90С. Рекламное издание. - Н. Тагил; Танковая пушка 2А46М (2А46М-1). Рекламный проспект ГУП «Артиллерийский завод №9». 1999-2000 г.; 125-мм танковые пушки 2А46М и 2А46М-1. Техническое описание и инструкция по эксплуатации. М., 1984.
6. Кощавцев А. Т-90 - Российский ОБТ// Танкомастер. 1998, №4-6; Электронный дистан - ционно-контактный взрыватель «Айнет-М». Рекламный проспект ГУП «НИИ «Поиск».
7. Изделие 188. Инструкция по эксплуатации 188.ИЭ-1. - Н. Тагил, 1996.
8. Ямов В.А. Указ.соч.
9. Ямов В.А. Указ. соч.; Изделие 188. Инструкция по эксплуатации 188.ИЭ-1. - Н. Тагил, 1996.
10. Шпак М.Т. Указ.соч.
11. Ямов В.А. Указ.соч.; Танк Т-72Б. Техническое описание и инструкция по эксплуатации. М., 1995.
12. Джеймс М. Уорфорд Российские Т-90С: в центре внимания // БРОНЯ. 1997 год, сентябрь-октябрь.
13. http://www.niistali.ru/pr_secure/br_dz_inside.htm
14. Кощавцев А. Указ. соч.
15. Кощавцев А. Указ.соч.
16. Юрий Авдеев. «Мотовоз» и «Мустанг» в одной упряжке // Красная Звезда. - 2005, 19 ноября.
17. 38НИИИ Минобороны России. 75 лет исследований и испытаний бронетанкового вооружения и техники / Под ред. Федоты В.И. - Кубинка, 2006.
18. Ямов В.А. Указ. соч.
19. Колмаков Д.Г. Указ Соч Вопрос 67.
 
Viimeksi muokattu:
Hyvä tarkastella, mitä edellisessä viestissä lainatussa artikkelissa tarkkaanottaen sanotaan valmistusmääristä.

Lainaan alle niitä käsittelevät pätkät:

In January 1989, four prototypes of the "Object 188" were submitted for state tests, which lasted about a year. Based on the results of these tests, the customer determined a specific sample for further refinement and acceptance into service. From June to September 1990, two more prototypes of the new version of the tank passed the final tests. At the end of the program, one sample of the machine was shot at the training ground, and the second was returned for study and refinement to Nizhny Tagil. The result of the work carried out was a joint decision of the Ministry of Defense and the Ministry of Defense of March 27, 1991 on the recommendation to adopt the tank "Object 188" [3]. However, the political crisis and the collapse of the USSR in 1991 led to a significant delay in the delivery of the improved T-72B to service. Only on September 30, 1992, the first tank in the pilot batch entered the run tests before being handed over to the troops.

-

The total number of T-90s produced is approximately 120, including prototypes. The first 13 vehicles ended up in various training centers, and the first tank regiment of 94 T-90 tanks was formed in the 21st Taganrog Red Banner Order of Suvorov Motorized Rifle Division of the Siberian Military District. The next unit on the T-90 was the 5th Guards Don Tank Division stationed in Buryatia: it received (tentatively) from a company to a T-90 battalion [15].

However, as a result of a sharp reduction in defense appropriations, further production of the T-90 for the Russian Armed Forces ceased. In the mid 2000s in connection with the general reform of the army, almost all the T-90s that were in Siberia were relocated to the west and entered the 2nd Guards Taman Motorized Rifle Division and training centers. At the same time, it turned out that some of the machines are in extremely poor technical condition and require immediate repair, and some were completely dismantled [16]. This happened as a result of numerous violations of the statutes and regulations on military service, poor training of both privates and officers in the 1990s, which were troubled and difficult for Russia.


-

Eli Alexey Khlopotovin mukaan, tai ainakin sen tiedon mukaan joka hänellä oli tämän artikkelin kirjoitushetkellä, T-90 obr 1992 panssarivaunuja olisi valmistettu "approximately 120, including prototypes". Artikkelissa mainitaan 6 kpl prototyyppejä: 4 kpl luovutettiin testeihin tammikuussa 1989 eli ne on todennäköisesti valmistettu vuonna 1988 (toki on mahdollista että näistä yksi tai useampi valmistui tammikuussa 1989 eli hetkeä ennen testeihin luovutusta) JA 2 kpl uutta prototyyppiä läpäisivät kesän 1990 aikana järjestetyt testit.

Lisäksi mainitaan että 30.9.1992 "pilottierän" (kenties tarkoitetaan jonkinlaista nollasarjaa tai esisarjaa`?) ensimmäinen panssarivaunu aloitti jonkinlaisen testiohjelman (run tests) ennen kuin se / ne luovutettiin joukkojen käyttöön.

Ensimmäiset 13 kpl toimitettiin erilaisten koulutuskeskusten käyttöön (tämä voi sisältää testiohjelmista selvinneet prototyypit, mutta tästä ei voi olla varma - voisi myös olettaa että koulutuskeskuksille haluttaisiin toimittaa "massatuotantoversiota" vastaavat vaunut) ja 94 kpl Siperian sotilasläänin 21st Taganrog Red Banner Order of Suvorov Motorized Rifle Division -yksikölle. Tämän lisäksi mainitaan että näiden jälkeen vaunuja toimitettiin Buryatian 5th Guards Don Tank Division -yksikölle, määrä on jotain panssarivaunukomppanian (10 kpl) ja panssarivaunupataljoonan (31 - 40 kpl) väliltä - tosin kun muistetaan että 13 kpl meni koulutusyksiköille ja 94 kpl toiselle sotilasyksikölle, niin ne yhteenlaskettuna vievät 107 kpl vaunuja. JOS kokonaismäärä on "approximately 120, including prototypes" niin ei tälle toiselle yksikölle jää ainakaan paljoa yhden panssarivaunukomppanian (10 kpl) enempää vaunuja.

Muistutuksena se mitä Steven J. Zaloga on kirjoittanut näiden vaunujen määrästä, hänen kirjasta "T-90 Standard Tank The First Tank of the New Russia" sivulta 8 lainaten:

The first tank of an initial low-rate production batch was ready on September 30, 1992, and by the end of the year 13 T-90 tanks had been assembled. Supply of the Agava-2 thermal imaging sight was a problem due to the low output of the device as well as its extremely high cost. In the event, only two of the original batch of tanks received this sight, the remainder receiving the cheaper Buran-PA night sight. The basic T-90 was followed on the assembly floor in March 1994 by the T-90K command tank. This version had additional radio equipment fitted including the R-163-50 transceiver, a special 4-meter antenna, a navigation aid, and an AB1-P28.5 auxiliary power unit. In general, about 5 percent of Russian tanks were built in the command tank configuration. Total T-90 production in 1992 to 1994 was about 105 tanks.

Hänen mukaansa vuoden 1992 loppuun mennessä olisi valmistunut 13 kpl T-90 vaunuja. Hänen mukaansa näistä ensimmäinen olisi valmistunut 30.9.1992 eli tuo Khlopotovin artikkelissa mainitsema vaunu. Tämä tarkoittaisi että Zalogan numero ei sisältäisi ensimmäistä kuutta prototyyppiä.

Zalogan mukaan aikavälillä 1992-1994 valmistui "about 105 tanks".

Tässä hieman täsmennystä toisesta lähteestä (Броня СССР. Все советские танки - Mikhail Baryatinsky - 2014):

However, on September 30, 1992, the factory floors left the first "object 188" of the installation batch, and on October 5, 1992, by a government decree Russian Federation, the tank was adopted by the Russian Army under the symbol T-90. A month later, its mass production began.

Ja näin, lainaus Steven J. Zalogan kirjasta "T-90 standard tank: the first tank of the new Russia" (kirja julkaistu 20.2.2018) - alleviivaus minun:

In 1992, the Russian defense ministry made it clear that it could no longer afford to simultaneously buy two main battle tanks. Russian officials stated that they wished to cut production down to a single type, either the T-72 or the T-80. However, selecting one or the other tank meant that economic catastrophe would befall the losing city. Therefore, Russian officials continued to order both types in small amounts. In 1992, the Russian Army ordered only 20 tanks: 5 T-80U tanks from Omsk and 15 tanks from Nizhni-Tagil. Tank production at Omsk and Nizhni-Tagil in 1992–93 was well beyond the puny state orders due to some export orders, but only a pale shadow of the 1980s. This additional production was not ordered by the Russian Army, but undertaken simply to keep the plants from closing. There was the hope that large export orders would emerge to save the plants and sop up this surplus. However the anticipated export orders did not materialize. The UVZ in Nizhni-Tagil had about 350 T-72S and T-90 tanks in its factory yards, and Omsk had 150−200 T-80U tanks. Some of these T-80U tanks were exported to Cyprus and South Korea in 1996; UVZ gradually exported the T-72 tanks. Lack of pay at the Nizhni-Tagil plant led to strikes in July 1995 during which the workers seized several of the idle tanks and drove them through the city in protest.

-


Seuraava lainaus (LÄHDE: УКБТМ 75 лет тагильской школе танкостроения- Д. Г. КОЛМАКОВ, С. В. УСТЯНЦЕВ - 2017) sanoo että vaunujen "sarjatuotanto" tapahtui aikavälillä 1993-1995, tosin selvästi vaunuja valmistui pieni määrä vuoden 1992 lopussa. Toisinaan kuulee että viimeiset vaunut valmistuivat vuonna 1996 - tosin, toisten lähteiden mukaan se oli ensimmäinen vuosi jolloin Venäjän armeija ei tilannut / vastaanottanut yhtään uutta panssarivaunua (tilanne, joka jatkui aina vuoteen 2004 asti, jolloin ottivat vastaan ensimmäiset T-90A vaunut - modernisoituja ja peruskorjattuja vaunuja toki valmistui aikavälillä 1996-2003).

T-90 ("PRODUCT 188")

1992

Adopted by the Russian Army by Decree of the Government of the Russian Federation of October 5, 1992 (Order of the Minister of Defense of April 28, 1993). In December of the same year, an initial batch of tanks was made. Serial production was carried out at JSC NPK Uralvagonzavod in the period from 1993 to 1995. The T-90 was the first mass-produced tank equipped with the OEP TShU-1 complex.


-

Mietin myös kokonaismäärää: Khlopotovin mukaan määrä olisi "approximately 120, including prototypes" mikä tarkoittaa "suunnilleen 120" - eli voi olla vähemmän tai enemmän. Prototyyppejä vaikuttaisi olleen 6 kpl joista yksi tuhoutui ampumakokeessa. 13 kpl vaunuja toimitettiin erilaisille kouluille, oletan että kaikki prototyypit kuuluvat tähän kokonaisuuteen - paitsi ehkä se ampumakokeissa tuhottu? 94 kpl yhdelle siperialaiselle yksikölle ja arvaan 10 kpl toiselle. Tällöin kokonaismäärä olisi:

13 + 94 + 10 = 117

Jos oletetaan että ampumakokeiden prototyyppiä ei luovutettu panssarisotakouluille, niin tuohon pitää laskea +1 kpl eli kokonaismäärä olisi 118 kpl.

Tässä yksi arvaus valmistusaikataulusta (HUOM: tätä pitää lukea niin että vuosien 1993 ja 1994 aikana olisi valmistunut yhteensä 92 kpl vaunuja - ei tiedetä, montako kumpanakin vuotena):

1696787017648.png

Tässä on oletettu että Zalogan tieto pitää paikkansa: aikavälillä 1992-1994 olisi valmistunut 105 kpl näitä vaunuja.

Minulla on yksi arvaus sille, mitkä vuosien 1993 ja 1994 määrät voisivat olla, mutta en oikein pidä tästä arvauksesta (liian monta epävarmuustekijää). Tässä tulee joka tapauksessa:

Ustyantsev S.V. kirjoittaa kirjassa "Боевые машины Уралвагонзавода. Танк Т-72" sivulla 122 näin (julkaistu vuonna 2004):

The crisis and the collapse of the Soviet Union had a severe impact on Uralvagonzavod, as, indeed, on all major enterprises in the country. The main consumer of wagons and tanks, which came off the factory conveyors in a continuous stream, disappeared. The factory managers did not master the art of selling their products on the free market.

The forthcoming reduction in the production of tanks was known in advance, but no one could guess its size: the state order for combat vehicles in 1990 was 51% of the 1988 level and continued to fall in subsequent years. In 1992, the volume of production of military equipment at the plant amounted to approximately 25%, and in 1994 only 2.15% of the stable level of 1986. During the 1990s there were periods when the state did not order a single tank at all. At the same time, the system of foreign arms supplies in the late 1980s also broke up, in connection with which, by 1991, a significant pair of unsold tanks accumulated in the warehouses of UVZ.


UVZ valmisti 1 530 kpl panssarivaunuja vuonna 1986, joten 2,15% tästä määrästä on 32,895 jonka voinee pyöristää 33 kpl. Tämä voisi olla valmistettujen panssarivaunujen määrä vuonna 1994 - tosin lainauksessa puhutaan "military equipment" ja UVZ valmisti paljon muutakin kuin pelkkiä panssarivaunuja (tässä syy miksi en pidä tästä arvauksesta).

Mitä vaunuja heillä oli tuotannossa vuonna 1994? T-90 obr 1992 sekä Iranille myytyjä T-72S vaunuja (LÄHDE: Главный конструктор В. Поткин. Танковый прорыв - Э. Б. Вавилонский - 2013):

The largest was the agreement dated November 13, 1991, which provided for the transfer of a license and the provision of technical assistance in organizing the production in Iran of one thousand T-72S tanks and one and a half thousand BMP-2 infantry fighting vehicles, as well as ammunition for them for a total of 2.2 billion dollars. The supply of components, spare parts and other property, the license for the production of which was not transferred to the Iranian side, was calculated until 2011. Within the framework of this contract, the Russian side carried out the construction in Dorud (Lurestan province) of a plant for the licensed production of T-72S tanks, which began operating on July 8, 1997.

According to a source [62], during the implementation of the agreement in 1993, 100 T-72S tanks were delivered to Iran from Uralvagonzavod, and later 22 more (20 in 1994 and 2 in 1996). From 1996 to the end of 1999, Uralvagonzavod supplied Iran with 300 tank kits for licensed assembly of T-72S tanks. In total, during the period 1993-2000, actually 422 T-72S tanks were delivered at various stages of technological readiness.


Tämän mukaan T-72S toimitusmäärät olisivat olleet:

1993 = 100
1994 = 20
1996 = 2

Näiden lisäksi, tämän toimituksen jälkeen toimitettiin T-72S vaunuja kitteinä, jotka kokoonpantiin Iranissa (tämä tapahtui aikavälillä 1996-1999).

JOTEN jos oletetaan että vuonna 1994 valmistettiin 33 kpl panssarivaunuja ja näistä 20 kpl oli T-72S vaunuja Iranille, niin se tarkoittaisi että ko. vuotena olisi valmistettu 13 kpl T-90 obr 1992 vaunuja.

Näiden oletusten jälkeen saadaan valmistusmäärien aikataulu tällaiseen muotoon:

1696788058627.png

Kaikki tämä on pelkkää arvailua, ei voida tietää todellisuutta jos ei saada UVZ:lta virallisia numeroita. Niitä tuskin tullaan näkemään hetkeen, jos koskaan.

Muutama syy, miksi oletan että todellisuus voi olla jotain tuon taulukon kaltaista (LÄHDE: Броня СССР. Все советские танки - Mikhail Baryatinsky - 2014):

However, on September 30, 1992, the factory floors left the first "object 188" of the installation batch, and on October 5, 1992, by a government decree Russian Federation, the tank was adopted by the Russian Army under the symbol T-90. A month later, its mass production began.

Eli tämän mukaan T-90 hyväksyttiin virallisesti Venäjän armeijan käyttöön 5.10.1992 ja "massatuotanto" käynnistyi kuukausi sen jälkeen. Tässä vaiheessa oli siis valmistunut 1 kpl vuonna 1992 ja loput 12 kpl valmistuivat marraskuun ja joulukuun aikana (JOS uskotaan näitä numeroita). Tarkoittaisi keskiarvoisesti 6 kpl per kuukausi.

Jos sama tahti jatkuisi koko vuoden 1993 ajan, silloin voisi olettaa että vaunuja valmistuisi 6 x 12 = 72 kpl

UVZ:n uustuotanto oli vielä voimissaan vuosina 1992 ja 1993, tosin raju ja jyrkkä alamäki oli ilmeinen. Tuntuisi loogiselta että T-90 obr 1992 vaunuista valtaosa olisi valmistunut Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen seuraavana parina vuotena (1992 ja 1993) ja vuodet niiden jälkeen (1994 ja siitä eteenpäin) olisivat hyvin pieni tekijä. Toisaalta ei pitäisi koskaan sotkea "logiikkaa" todellisiin tuotantomääriin - tai ei ainakaan saa kuvitella että sitä kautta pystyy laskemaan 100% varmasti oikeat numerot.

Kuten sanottua, pitäisi saada UVZ:lta viralliset numerot, siinä vaiheessa vasta voi olla varma (olettaen että niitä ei ole vääristelty).
 
Viimeksi muokattu:
Lisäys aikaisempaan videoon (lainasin sen aikaisemmassa viestissäni: LINKKI), jossa näkyi tornin numero erään T-90M vaunun osalta. Siitä pystyi arvioimaan, kuinka monta ko. vaunua on modernisoitu / valmistettu. Oletuksena toki että kyseessä on juokseva numero, pienemmästä suurempaan.

Tuoreella videolla ko. numero on sumennettu, mikä vahvistanee osaltaan sitä että kyseessä on merkitsevä numero. Hyvä lisätieto tämäkin.

Uralvagonzavod showed footage of the production of the T-90M and the modernization of the T-72B3M. But the number on the tower was prudently blurred out. So that the particularly smart ones would not be able to calculate from it the real number of T-90Ms produced.

 
Viimeksi muokattu:
Lisäys aikaisempaan videoon, jossa näkyi tornin numero erään T-90M vaunun osalta. Siitä pystyi arvioimaan, kuinka monta ko. vaunua on modernisoitu / valmistettu. Oletuksena toki että kyseessä on juokseva numero, pienemmästä suurempaan.

Tuoreella videolla ko. numero on sumennettu, mikä vahvistanee osaltaan sitä että kyseessä on merkitsevä numero. Hyvä lisätieto tämäkin.

Uralvagonzavod showed footage of the production of the T-90M and the modernization of the T-72B3M. But the number on the tower was prudently blurred out. So that the particularly smart ones would not be able to calculate from it the real number of T-90Ms produced.

Logistiikan osalta kannattaa huomata myös, että videolla "siunattuja" panssarivaunuja kuljetetaan uusissa tai ainakin uudelleen maalatuissa junavaunuissa. Vimeinen lavettivaunu ainakin on maaliltaan "tuliterä", etenkin sen teli on pinnoiltaan "kiiltävä".
Raskaaksi tulee Venäjälle logistiikka, jos uudet/uudistetut lavettitavaravaunutkin pitää tehdä kullekkin vaunutoimitukselle.
Ovatko psv-kuljetuksiin soveltuvat junavaunut (ja niihin laakerit) vähissä kuljetustarpeiden kasvaessa vai onko "propanga-videoon" valittu parasta kuljetuskalustoa?
 
Logistiikan osalta kannattaa huomata myös, että videolla "siunattuja" panssarivaunuja kuljetetaan uusissa tai ainakin uudelleen maalatuissa junavaunuissa. Vimeinen lavettivaunu ainakin on maaliltaan "tuliterä", etenkin sen teli on pinnoiltaan "kiiltävä".
Raskaaksi tulee Venäjälle logistiikka, jos uudet/uudistetut lavettitavaravaunutkin pitää tehdä kullekkin vaunutoimitukselle.
Ovatko psv-kuljetuksiin soveltuvat junavaunut (ja niihin laakerit) vähissä kuljetustarpeiden kasvaessa vai onko "propanga-videoon" valittu parasta kuljetuskalustoa?

Totta, tosin asiaa helpottaa se että Uralvagonzavod valmistaa nimensä mukaisesti paitsi panssarivaunuja niin myös junan vaunuja. Oletan että panssarivaunujen kuljetukseen sopivat lavetit kuuluvat heidän tuotteisiinsa.

Luulisi että vaunut on vähintään uudelleenmaalattu propagandavideon takia, mutta toisaalta näitä videoita on nähty useampia tänä vuonna. Näinköhän jokaista varten maalattaisiin vaunut uudestaan? Ehkä? En muista, oliko aikaisemmilla videoilla näin.

-

Andrei Tarasenkon kommentit tästä tuoreesta videosta (linkki aikaisempaan viestiini, josta löytyvät Tarasenkon kommentit siitä aikaisemmasta videosta: LINKKI):

UVZ released a batch of T-90Ms and T-72B3s.

The numbers on the turrets were cunningly obscured to make it harder to count, but we know their "great achievements"


https://t.me/btvt2019/6491

1697045723997.png

1697045739639.png

The new " burka" covers are also fitted as standard - it will be harder for FPV drones to hit the vulnerable turret roof, but it will be harder for tankers to get out of the tank.

 
Viimeksi muokattu:
Luulisi että vaunut on vähintään uudelleenmaalattu propagandavideon takia, mutta toisaalta näitä videoita on nähty useampia tänä vuonna. Näinköhän jokaista varten maalattaisiin vaunut uudestaan? Ehkä? En muista, oliko aikaisemmilla videoilla näin.
Entäpä se perinteinen tapa, vaunu on sama mutta tunnukset ja numerot muutetaan ?
Säästyy maaliakin....
 
Back
Top