NH90

Seitsemän olisi saman verran kuin aikaisempia Mi-8:a, eli passeli määrä kunhan ilmarynnäkköratsuväkiajatuksista luovutaan. Toki vaikkapa 13 NH-90:n lahjoittaminen, vaikkapa Kuusankoskelle, olisi varmaankin askel eteenpäin. Hekoille on vaikea ennustaa Suomessa positiivista tulevaisuutta lyhyellä tai pitkällä tähtäimellä.

Passeli määrä mihin tehtäviin? Mitkä tehtävät jätetään toteuttamatta? Sinulla ei ole palan hajua mistä nyt kirjoitat.
 
2015 6832e
2016 13300e
2017 15900e

Yksityisellä sektorilla tuosta olisi todennäköisesti seurannut ainakin ööö jotain. En tiedä, miten tuo lukusarja on kehittynyt ja mitä se pitää sisällään, mutta käsi sydämelle: aika hurjaa kehitystä.

Tasaisen vauhdin taulukolla tänä vuonna tunnin veto maksaa 18 tuhatta euroa. Jotkut tai jokin asia tässä mättää.
 
Kopteri mättää. Mitä olen lukenut niin karua luettavaa ihan maasta riippumatta kenellä ko. kopteri on käytössä. Ollaan ostettu hemmetin hieno ja tekninen vekotin joka tuli myöhässä, oli vikojen ja ongelmien riivaama. Jonka käyttäminen maksaa julmetusti.

PV:llä ei ole rahaa tehdä asialle mitään. En usko, että lentotunnin hinta tulee myöskään laskemaan tuolta. Jotenkin huvittavaa, että lentotunti on kalliimpi mitä Hornetilla. PV ei voi myöskään myöntää, että tuli tehtyä virhe kun hommattiin keskeneräistä vekotinta. Rahaa ei ole hommata uusia vispilöitä eikä kunnia anna myöden myydä vanhoja. Kansalaisille tulee hyvin helposti mielleyhtymä Tuuli ilmatyyny alukseen johon saatiin jokunen kymmenen miljoonaa palamaan ja lopuksi se romutettiin kun ei kelvannut edes romuraudan hinnalla kenellekään.

Toivon mukaan ollaan tuosta kopteri tapauksesta otettu opiksi ja tulevaisuudessa hommataan koeteltua kalustoa.
 
Kysymys kuuluukin tuleeko vihollinen sinne korpeen ja miksi tulisi?
Sodan kuva on muuttunut ja on todennäköisempää, että taistelut käydään semi-rakennetulla alueella, tai rakennetulla alueella.
Koska enää ei valloiteta territorioita vaan strategisia kohtia? Jolla saa painostettua haluamansa tuloksen?
 
Millä tavoin vihollinen tulee rakennetulle alueelle ellei korven kautta? Suomi on edelleen maantieteellisesti laaja alue, ei mikään kaupunkivaltio. Jotakin maantietä, valtatietä, moottoritietä tai muuta uraa pitkin vihollinen tulee, ja ne kulkevat pitkälti korvessa tai vähintäänkin semi-korvessa. Jos rakennettua aluetta on vaikkapa Lappeenranta ja Kouvola ja semi-rakennettu alue on Luumäki, niin siihen väliin mahtuu tuhottomasti korpea.

(Ellei sitten ilmoitse tai meritse, mutta sitä varten on ilmavoimat (ja ilmatorjunta) sekä merivoimat.)

Pitäisi varmaan sopia määritelmä sanalle "korpi".
Joo, olet oikeassa, mutta ei Kymenlaakson ja Etelä-Karjalassa hirveästi koskematonta korpea ole. Tietenkään ihan kaupunki aluetta ei rajalta asti riitä, mutta ei se varsinaista korpea ole, vaan rakennettua maalaismaisemaa, jossa on runsaasti teitä.

Pointtini on, että vihollinen tulee isojen valtaväylien kautta. Toki erilaisia koukkauksia voidaan tehdä, mutta varsinainen päähyökkäys tulee isoa tietä pitkin. Isojen teiden varsilla on asutusta ja tulevaisuudessa se keskittyy niiden läheisyyteen.
 
Kopteri mättää. Mitä olen lukenut niin karua luettavaa ihan maasta riippumatta kenellä ko. kopteri on käytössä. Ollaan ostettu hemmetin hieno ja tekninen vekotin joka tuli myöhässä, oli vikojen ja ongelmien riivaama. Jonka käyttäminen maksaa julmetusti.

PV:llä ei ole rahaa tehdä asialle mitään. En usko, että lentotunnin hinta tulee myöskään laskemaan tuolta. Jotenkin huvittavaa, että lentotunti on kalliimpi mitä Hornetilla. PV ei voi myöskään myöntää, että tuli tehtyä virhe kun hommattiin keskeneräistä vekotinta. Rahaa ei ole hommata uusia vispilöitä eikä kunnia anna myöden myydä vanhoja. Kansalaisille tulee hyvin helposti mielleyhtymä Tuuli ilmatyyny alukseen johon saatiin jokunen kymmenen miljoonaa palamaan ja lopuksi se romutettiin kun ei kelvannut edes romuraudan hinnalla kenellekään.

Täydellisenä maallikkona minusta tuntuu ihan luontevalle että helikopterin lentotunti on kalliimpi kuin suihkuhävittäjän. Kopteri on mekaanidesti aivan käsittämättömän monimutkainen laite.

Ja kyllähän se Tuuli romuraudan hinnalla sentään kelpasi Stenalle tai Kuusakoskelle. Rautaa siitä ei kyllä paljoa irronnut
 
Joka tapauksessa voisi ajatella, että taistelut keskittyisivät hyvien kulkuyhteyksien varrelle. Tuskin vihollinen haluaa mitään raatteentie II:sta. Helikopterit tuovat varmasti taktista etua jos joukkoja täytyy siirtää nopeasti. Se on riskialtista alueilla joilla vihollisella on a) keskitettyä ilmatorjuntaa tai b) ilmanherruus. Näkisin helikoptereiden tärkeimmän tehtävän itse, haavoittuneiden evakuoimisessa takaa vielä taaemmas sairaaloihin. Joukkojen siirrot onnistuu kauniisti ja näppärästi varmasti näin rauhan ajan harjoituksissa. Kovassa tilanteessa ne kevyet ilmakuljetteiset joukot jäävät kovasti yksin ellei sitten vahvenneta jotain joukkoa. Yhden kopterin hinnalla saisi ilmeisesi jonkun n. 16 amv:tä (APC) tai noin 5 AMV (IFV)... Koptereiksi olisi näin jälkikäteen varmaan välttänyt se Blackhawk mutta kun oli pakko saada se peräramppi.
Oma kokemus koptereiden kanssa toimimiseen rajoitti Mi-8:n ja siitäkin pintaraapaisu yhteistoimminnasta. Korkealla ilmassa ei ole se elementti jossa itse haluan olla.
 
Koska enää ei valloiteta territorioita vaan strategisia kohtia? Jolla saa painostettua haluamansa tuloksen?

No, paljon yksinkertaistusta, mutta juuri näin.
Ei Kainuun korvessa olevan vaaran, tai neljän tien riesteyksen haltuunotto ja pitäminen ole mikään srateginen tavoite. E18:sta tien kohdalla taas saattaa hyvinkin olla.
 
Täydellisenä maallikkona minusta tuntuu ihan luontevalle että helikopterin lentotunti on kalliimpi kuin suihkuhävittäjän. Kopteri on mekaanidesti aivan käsittämättömän monimutkainen laite.

Ja kyllähän se Tuuli romuraudan hinnalla sentään kelpasi Stenalle tai Kuusakoskelle. Rautaa siitä ei kyllä paljoa irronnut
Mun mielestä se tuntuu oudolle jos helikopterin lentotunti on nykyaikaisen hävittäjän lentotuntia kalliimpi. Niin ei yleensä taida olla.
 
Mun mielestä se tuntuu oudolle jos helikopterin lentotuntu on nykyaikaisen hävittäjän lentotuntia kalliimpi. Niin ei yleensä taida olla.

Voihan se sitä olla. Oma mielipiteeni perustuu ihan silkkaan hämmästykseen jonka kopterin tekniikkaan syventyminen taannoin aiheutti. Melkoinen himmeli on kyseessä ja huollolla riittää hommia.
 
NH90-kaupan yhteydessä helikopteriaselaji kasvoi voimakkaasti. Vielä 1997 PV:lla oli 7 MI-8:aa, nyt 2018 PV:lla on 20 NH90:ää. Kopterit eivät toki ole kuljetuskyvyltään yhteismitalliset, mutta vertailusta hahmottaa silti muutoksen. Pohjautuiko tämä tosiasialliseen tarpeeseen ja analyysiin vai oliko se jäännös ilmarynnäköistä taisteluhelikoptereineen? Toivon ensimmäistä, mutta pahoin pelkään jälkimmäistä.

On selvää että nykyinen kopterifliitti on 'jäännös' Hägglundin aikaisista massiivisista ilmarynnäkköskenaarioista, mutta toisaalta ei pidä ajatella niin että koska 90-luvulla oli 7 kopteria niin se oli joku maaginen, hyväksi havaittu luku josta ei ole syytä poiketa. Sekään luku ei perustunut mihinkään analyysiin tarpeesta vaan oli resurssipulan ja sattuman summa. Suomellahan oli koptereita aiemmin juuri sen verran että niillä voitiin harjoitella "tällaista olisi jos meillä olisi oikeasti koptereita" ja ehkä tehdä satunnaisia rauhan ajan tehtäviä. Sitten Rajalta saatiin kolme Mi-8:ia lisää. Käytännössä jos halutaan että koptereilla olisi jotain operatiivista merkitystä niin 15-20 kuljetuskopteria on minimimäärä (riippuen koptereiden kuljetuskyvystä) ja tämän kertoo myös vertailu muihin Euroopan maihin.

Olisiko sitten saatu jotain halvemmalla, ainoa vaihtoehto tällöin olisi ollut Mi-17. Blackhawkeilla saman kuljetuskyvyn hankkiminen olisi tullut kalliimmaksi, siksi se ei edes ollut skabassa mukana. S-92 ja AW101 eivät ole halvempia, tuskin myöskään oma suosikkini Cougar. Vähemmän ongelmia niissä olisi voinut olla, ainakin Cougarissa joka on vain Super Puman kehitysversio ja varmasti kaikki lastentaudit ja huoltoketjun ongelmat saatu selvitettyä.
 
Passeli määrä mihin tehtäviin? Mitkä tehtävät jätetään toteuttamatta? Sinulla ei ole palan hajua mistä nyt kirjoitat.

Minusta tuntuu, arvon Lurker, että vertaiskustannusten konsepti on teille hiukan tuntematon. NH-90 on ilmeisesti oikein hyvä helikopteri ja niitä on hankittu Suomelle määrä joka riittää isompaan määrään tehtäviä kuin aiemmin. Kuitenkin, hankinta on liian suuri pelkkien erikoisjoukkotehtävien tukemiseen ja toisaalta liian pieni ilmakuljetteisiin operaatioihin. Laajat ilmakuljetteiset operaatiot taas Venäjä vastustajana ovat asteeltaan pitkälti fantasiaa. Ruotsin tilanne on erilainen, sillä siellä hekot eivät toimi lähtökohtaisesti vihollisen ilmatorjunnan piirissä, toisaalta myös hävittäjät joutuvat toimimaan kauempaa, minimissään Kaliningradista.

Parhaan julkisen nykytiedon pohjalta NH-90 kaluston myyminen tai lahjoittaminen olisi paikoillaan enempien vaurioiden välttämiseksi. Jatkuvasti kasvavat operointikustannukset syövät yhä isomman osan Maavoimien varsin pienistä operointikustannuksista. Toki myös koipussittaminen voisi olla ratkaisu, eli operoidaan muutamalla kopterilla ja loput odottavat Harmaata Vaihetta (tm).
 
Olisiko sitten saatu jotain halvemmalla, ainoa vaihtoehto tällöin olisi ollut Mi-17. Blackhawkeilla saman kuljetuskyvyn hankkiminen olisi tullut kalliimmaksi, siksi se ei edes ollut skabassa mukana. S-92 ja AW101 eivät ole halvempia, tuskin myöskään oma suosikkini Cougar. Vähemmän ongelmia niissä olisi voinut olla, ainakin Cougarissa joka on vain Super Puman kehitysversio ja varmasti kaikki lastentaudit ja huoltoketjun ongelmat saatu selvitettyä.

Cougaria olisi voitu samalla hankkia Rajalle jolloin meillä olisi yksi viranomaistyyppi, ehkäpä samalla myös harjoitushekoiksi esim. EC-135 kalustoa joka olisi yhdenmukainen FinnHEMS:n kaluston kanssa. Tämähän olisi toki ollut syntiä, sillä oltaisiin tehty viranomaisrajat ylittävää yhteistyötä.
 
Cougaria olisi voitu samalla hankkia Rajalle jolloin meillä olisi yksi viranomaistyyppi, ehkäpä samalla myös harjoitushekoiksi esim. EC-135 kalustoa joka olisi yhdenmukainen FinnHEMS:n kaluston kanssa. Tämähän olisi toki ollut syntiä, sillä oltaisiin tehty viranomaisrajat ylittävää yhteistyötä.

Rajalla olisi ainakin ollut kokemusta kustannusten minimoinnissa. Cougar olisi minustakin ollut paras vaihtoehto. Koeteltu tyyppi jonka olisi voinut ottaa suoraan valmiina käyttöön. Rampin puuttuminen olisi tietysti häirinnyt joitain erikoisjoukkohommia yms. mutta siihenkin olisi varmaan löytynyt ratkaisu.

Toisaalta joku 60 Apachea ja 30 Stallionia olisi komea setti lippujuhlan paraateihin :cool:
 
Jos käytettävyyttä tai sen hintaa nykyään moititaan niin on maailma sentään mennyt eteenpäin sitten 60-luvun. MI-1 poistettiin Suomessa käytöstä peruskorjausjakson ( 600 tuntia ) tultua täyteen koska ei niille ollut varaa teettää remonttia ulkomailla.
 
Minusta tuntuu, arvon Lurker, että vertaiskustannusten konsepti on teille hiukan tuntematon. NH-90 on ilmeisesti oikein hyvä helikopteri ja niitä on hankittu Suomelle määrä joka riittää isompaan määrään tehtäviä kuin aiemmin. Kuitenkin, hankinta on liian suuri pelkkien erikoisjoukkotehtävien tukemiseen ja toisaalta liian pieni ilmakuljetteisiin operaatioihin. Laajat ilmakuljetteiset operaatiot taas Venäjä vastustajana ovat asteeltaan pitkälti fantasiaa. Ruotsin tilanne on erilainen, sillä siellä hekot eivät toimi lähtökohtaisesti vihollisen ilmatorjunnan piirissä, toisaalta myös hävittäjät joutuvat toimimaan kauempaa, minimissään Kaliningradista.

Parhaan julkisen nykytiedon pohjalta NH-90 kaluston myyminen tai lahjoittaminen olisi paikoillaan enempien vaurioiden välttämiseksi. Jatkuvasti kasvavat operointikustannukset syövät yhä isomman osan Maavoimien varsin pienistä operointikustannuksista. Toki myös koipussittaminen voisi olla ratkaisu, eli operoidaan muutamalla kopterilla ja loput odottavat Harmaata Vaihetta (tm).

Ongelma tässä keskustelussa vain on että paraskaan julkinen nykytieto ei riitä lähimainkaan arvioimaan suorituskyvyn hankkimisen, ylläpitämisen, heikentämisen tai kasvattamisen mielekkyyttä. Siksi arviosi ovat järjestään metsässä.
 
Voit hyvinkin olla oikeassa. Toinen asia sitten on, miten pitäisi suhtautua uhkapelaamiseen veronmaksajan kustannuksella. Toisaalta, jos ei pelaa, ei voi voittakaan. Tässä tapauksessa vain ehkä pelattiin suuremmilla panoksilla kuin olisi ollut varaa hävitä.

Virhehän tuo oli, ei kai siitä ole mitään kysymystä. Toki tässä on enemmän varaa riskeihin kuin vaikkapa hävittäjähankinnassa, mutta silti tuossa unohdettiin koetellun kaluston oppi ja heti tuli näpeille. En tiedä miten valintaprosessi eteni, eli oliko päätös ensisijaisesti maavoimien, mutta tuo voisi jossain määrin selittää asiaa. Ilmavoimissa Gnatin opetukset vaikuttavat olevan edelleen mielessä.

Yksityisellä sektorilla tuosta olisi todennäköisesti seurannut ainakin ööö jotain. En tiedä, miten tuo lukusarja on kehittynyt ja mitä se pitää sisällään, mutta käsi sydämelle: aika hurjaa kehitystä.

Kuten edellä todettiin, niin aiemmin hankintasopimukseen sisältyneitä kuluja on siirtynyt käyttökuluihin.

Jos käytettävyyttä tai sen hintaa nykyään moititaan niin on maailma sentään mennyt eteenpäin sitten 60-luvun. MI-1 poistettiin Suomessa käytöstä peruskorjausjakson ( 600 tuntia ) tultua täyteen koska ei niille ollut varaa teettää remonttia ulkomailla.

Eipä tainnut olla juuri haluakaan, sellainen vekotin tuo oli.
 
Back
Top