Oikeudenkäyttö

Onhan se noin. Ja olet oikeassa tuomarin oikeuksista.

Oikeastaan on kaksi vaihtoehtoa. Toinen on se, että tuomari on oikeasti jostain syystä sitä mieltä että risteyksessä kyseisessä tilanteessa ei ole isoa riskiä olemassa. Toinen mahdollinen syy löytyy linkkaamani jutun ensimmäisen kappaleen ensimmäisestä sanasta. Eli syytetyn ammattinimikkeesä.

Jotta voisi sanoa kummasta syystä on kyse, pitäisi käydä läpi iso kasa kyseisen tuomarin aikaisempia päätöksiä. Onko jonkun muun ammattkunnan edustaja saanut myös suffelia vastaavassa tilanteessa? Tai vaikka edes ihan suoralla tyhjällä tiellä. Ei edes risteyksessä.

Miten itse veikkaat käyvän jos sinä tuuttaat 21km ylinopeudella tutkaan suoralla tyhjällä tiellä? Uskotko selviäväsi sakoitta?
Minä tuuttasin 2013, enkä selvinnyt ilman sakkoa. About samoihin aikoihin joku julkimo oli tuutannut minun rötökseni kanssa samanlaista vauhtia mutta peräkärryn kanssa ja pari päiväsakkoa halvempaan hintaan. Harmitti.
 

Vkelä muistutukseksi, että kenen kaveri se veijo oikein onkaan:
Katso liite: 51063
Antti on kulttuurin ystävä. Veijo on kulttuuri.
 
^Vakavissa rikoksissa, siis normaali-ihmisten miestä vakavimmissa rikoksissa, tuomiolaitoksen linja on aina asteikon lievimmästä päästä joten jopa nykylainsäädäntö kyllä antaisi mahdollisuuden koventaa törkypahoinpitelijöiden, murhamiesten, lastenraiskaajien jne tuomioita mutta ei, ne ovat Systeemin erityisessä suojeluksessa. Miettikääpä se toinen systeemi jossa toimittiin samoin. Ei ollut sattumaa tämäkään.

Aikamoisen nipun keissejä saisin kokoon omasta lähipiiristänikin näistä ns. pikkujutuista, sekä uhrin että öhöm. syytetyn roolissa. Joo laki on sama mutta tuomiot vaihtelevat. Paljon.
 
Nyt on poliisin toimesta tehty selväksi, että virkamies voi tehdä lakiin perustumattomia päätöksiä maan tapaan vedoten, ja poliisi jättää ne tutkimatta, koska maan tapa.

Päät on liitetty yhteen ja liitos on tiivis. Siellä kiertää. Teemu Jokisella on nyt lupa odottaa titteliinsä etuliitettä -yli-

Tuli mieleen Raid-sarjan kohtaus, jossa tutkimuksen kohteena ollut ruumis oli tuhkattu:
- Kenen määräyksestä ruumis tuhkattiin?
- Papereissa tapahtui sekaannus
- Kenen määräyksestä papereissa tapahtui sekaannus?

Rikostarkastaja Teemu Jokinen myöntääkin päätöksessään olla suorittamatta esitutkintaa, että ”tulkinta asuntoetukäsitteen laajuudesta ei välttämättä ole perustelluin, eikä se saa käsitykseni mukaan tukea oikeuslähteistäkään”.

Poliisi hakikin päätökselleen tukea Kesärannan historiasta. Suomen pääministeri on voinut käyttää Kesärantaa virka-asuntona jo paljon ennen ministeripalkkiolain säätämistä.

– Pääministerille kuuluvaa asuntoetua Kesärannassa palveluineen voidaan käsitykseni mukaan luonnehtia siten alun perin maan tapaan perustuvaksi. Oikeuskirjallisuudessa on perinteisesti katsottu, että lain ohella myös maan tapaa voidaan pitää vahvasti velvoittavana oikeuslähteenä, rikostarkastaja Jokinen kirjoittaa päätöksessään.

Kesärannat palvelut ovat siis poliisin mukaan tulleet maan tapana, joka vuonna 2006 on kirjattu ministeripalkkiolakiin. Poliisin mukaan on syntynyt ”vakiintunut käytäntö”, jonka mukaan asuntoetu pitää sisällään myös ateriaedun. Näin ollen Jokisen mukaan ”tulkinta siitä, että asuntoetu pitää sisällään aterioita, on kuitenkin mahdollinen, erityisesti, kun se on perustunut vakiintuneeseen käytäntöön”.


Poliisin mukaan VNK:n virkamiehillä voidaankin ”katsoa olevan lakiin perustuva toimivalta eli kompetenssi soveltaa ja tulkita ministeripalkkiolakia sekä antaa sitä koskevaa tarkentavaa ohjeistusta”.

Näin olleen lakiin perustumaton tulkinta ateriaedusta ei poliisin mukaan ”yksinään osoita asianosaisen virkamiehen ylittäneen toimivaltaansa ja siten rikkoneen virkavelvollisuuttaan”.

 
Elinkautinen tuomio tuollaisella näytöllä on aika raju veto

Niinhän tuo maallikosta tuntuu. Olisko se surman myöntäminen sitten ollut SE? Eikös tämä oivallinen potari myöntänyt, että hänen tekojensa takia Aronen on kuollut? Ruumis lienee häveissä ja kunnolla.
 
Muuannen rötöllisen urakehitystä seuranneena rangaistuskäytäntöjen pehmeys on hämmästyttävää. Vankilaan joutuakseen pitää perseillä pitkään (=useita vuosia), saada useita tuomioita ja tehdä paljon ja kaikenlaista pahaa. Kun vankila aikanaan kutsuu, ensikertalainen lusii avovankilassa ja vankilasta käsin voi käydä vaikka normaalissa päivätyössä. On lomat sun muut. Voi harrastaa ja nauttia olemassaolostaan samalla tavalla kuin lomakeskuksessa. Avovankila tuskin edes haittaa kontakteja huimausainepiireissä. Avovankila-rangaistuksen kovuus, tai vapauden menettämisen aste on melkein samalla tasolla rippileirin olosuhteiden kanssa.
 
Viimeksi muokattu:
Muuannen rötöllisen urakehitystä seuranneena rangaistuskäytäntöjen pehmeys on hämmästyttävää. Vankilaan joutuakseen pitää perseillä pitkään (=useita vuosia), saada useita tuomioita ja tehdä paljon ja kaikenlaista pahaa. Kun vankila aikanaan kutsuu, ensikertalainen lusii avovankilassa ja käy vankilasta käsin voi käydä vaikka normaalissa päivätyössä. On lomat sun muut. Voi harrastaa ja nauttia olemassaolostaan samalla tavalla kuin lomakeskuksessa. Avovankila tuskin edes haittaa kontakteja huimausainepiireissä. Avovankila-rangaistuksen kovuus, tai vapauden menettämisen aste on melkein samalla tasolla rippileirin olosuhteiden kanssa.
Ei sen rangaistuksen tarkotus ole laitostuttaa vankeja ja ei siellä avovankilassa nyt kännejä taikka rännejä vedetä... se on kallis se vankilavuorokausi ja vielä kalliimmaksi tulee jos sieltä kävelee ulos täysin laitostuneita ihmisiä... muuten kyllä samaa mieltä että paljon saa rötöstellä ennen kuin alkaa ihan oikeasti ovi sulkeutumaan. Osaksi sen takia, että kun rangaistukset on mitä on, niin sitten niitä kerätään mapillisen verran että saadaan edes vähäksi aikaa pikkurikollinen pois. Isommista jutuista sitten kyllä lähtee kerrasta...
 
Ei sen rangaistuksen tarkotus ole laitostuttaa vankeja ja ei siellä avovankilassa nyt kännejä taikka rännejä vedetä... se on kallis se vankilavuorokausi ja vielä kalliimmaksi tulee jos sieltä kävelee ulos täysin laitostuneita ihmisiä... muuten kyllä samaa mieltä että paljon saa rötöstellä ennen kuin alkaa ihan oikeasti ovi sulkeutumaan. Osaksi sen takia, että kun rangaistukset on mitä on, niin sitten niitä kerätään mapillisen verran että saadaan edes vähäksi aikaa pikkurikollinen pois. Isommista jutuista sitten kyllä lähtee kerrasta...
Missäköhän tasolla isomman jutun raja suurin piirtein voisi olla?
 
Hiukan perjantai-illan kirjoittelua ketjun aiheesta:

Suomalaisessa oikeuskäytännössä (jos kohta ei oikeusajatellussa) on tapahtunut merkittäviä muutoksia viimeisen 30 vuoden aikana. Suurimpana muutoksena on ollut viime vuosina oikeuskäytäntöön tullut perusoikeuslähtöinen ajattelu. Lyhyesti sanottuna kyseessä on oikeudellinen periaate, jonka mukaan kuhunkin tapaukseen sovellettavaa lakia on tulkittava siten, että tulkinta toteuttaa myös perustuslaissa/Euroopan Ihmisoikeussopimuksessa ja muissa kansainvälisissä sopimuksissa hyväksyttyjä yleisoikeudellisia periaatteita.

Perinteisesti Suomalainen oikeuskäytäntö (ja hallintokäytäntö) perustuu In Utilis-periaatteeseen. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että hallinnon funktionaalinen etu ylittää aina alamaisen edun ja laki on alisteinen tälle periaatteelle. Tämä johtuu perinteisestä yhteiskuntatieteellisestä periaatteesta, jonka mukaan oikeusjärjestelmän ensisijainen tehtävä on todeta syytetty syylliseksi. Syyttömäksi toteaminen on yhteiskuntatieteellisesti katsottuna aina epäonnistuminen/virhe riippumatta siitä minkä tyyppinen oikeusjärjestelmä (tapaoikeus, Romaanis-Germaaninen oikeusjärjestys, uskonnollinen oikeusjärjestys, jne.) on kyseessä. Tämä on oma keskustelunsa, joten ei siitä sen enempää.

Esimerkkinä suomalaisesta oikeuskäytännöstä otan yhden esimerkin. Näitä voi sitten laitaa lukuisia, mutta tämä kuvaa mielestäni hyvin kyseistä periaatteellista ajattelua suomalaisessa oikeuskäytännössä:


Kyseessä oli tapaus, jossa herra otettiin kiinni ja häneltä otettiin takavarikkoon muutama kiloeuro käteistä. Poliisi antoi rahat saman tie voudille kysyttyään voudilta oliko herralla ulosottopiikkkiä (kyseessä oli talousjuttu, ei mikään huume/murha tms.). Muutaman tunnin kuluttua herra pääsi pois, mutta käteiset jäivät voudille. Ok.

Herra teki valituksen poliisin toiminnasta. Perusteena oli lyhennettynä se, että poliisilla ei herran mukaan ollut laillista oikeutta antaa tietoja herran tilanteesta voudille, saati antaa takavarikoimiaan herran rahoja voudille omasta aloitteestaan ilman oikeudellista perustetta.

Juttu meni käräjille, jossa herra luonnollisesti hävisi. Hovioikeus ei antanut valituslupaa. Mutta herra meni Korkeimpaan Oikeuteen joka määräsi Hovioikeuden ottamaan asian käsitelyyn. Ja sitten alkoi hupi.

Hovi käsitteli asian ja antoi asiasta tuomion. Ensimmäinen asia on se, että herra oli oikeassa. Hovioikeus täysin selkeästi totesi, että poliisilla ei ollut laillista oikeutta sen enempää ilmoittaa asiasta voudille kuin antaa rahoja kyseiselle taholle. Hovioikeus totesi täysin selkeästi, että ei ole olemassa lakia, joka oikeuttaisi kyseisen toiminnan. Poliisi ei toiminut sinänsä lain vastaisesti. Heillä ei ollut lain mukaan edes oikeutta toimia niin kuin toimivat. Ja perustuslain mukaan viranomaistoiminnan pitää perustua nimenomaiseen lakiin:

"Hovioikeus katsoo näin ollen johtopäätöksenään toisin kuin käräjäoikeus, että poliisilaissa tai muussakaan laissa ei siten ole nimenomaista toimivaltasäännöstä, joka oikeuttaisi poliisin oma-aloitteisesti luovuttamaan tietoja ulosottoviranomaiselle."

Suomalaisen hallintokäytännön mukaisesti hovi kuitenki lopuksi totesi seuraavaa:

"Toisaalta on otettava huomioon, että voimassa oleva sääntely on poliisin toimivallan osalta kokonaisuudessaan varsin tulkinnanvarainen. Poliisilain 7 luvun 2 §:ää koskevat esityölausumien muotoilut viittaavat siihen, että kysymyksessä olisi toimivaltasäännös, ja hallituksen esityksessä on todettu, että lainkohdassa tarkoitettu tietojen antaminen voisi tapahtua myös siten, että poliisi välittää tietoja oma-aloitteisesti toiselle viranomaiselle. Poliisihallitus on myös Keskusrikospoliisin vastauksesta ilmenevin tavoin ohjeistanut henkilöstöään tehokkaaseen viranomaistoimintaan ja tarvittaessa myös oma-aloitteiseen tietojen vaihtamiseen muun ohessa ulosottoviranomaisten kanssa. Edellä lausutut seikat huomioon ottaen hovioikeus katsoo, ettei yksittäisen virkamiehen toimintaa voida pitää näissä olosuhteissa erityisen moitittavana. Lisäksi on otettava huomioon, että poliisin tavoite turvata ulosottoviranomaisen tehokas toiminta on sinänsä hyväksyttävä. Poliisin menettelyn ei voida siten katsoa loukanneen oikeutta yksityisyyteen samalla tavalla kuin esimerkiksi tilanteessa, jossa tavoiteltavat päämäärät eivät ole hyväksyttäviä."

Mainittakoon, että valituksessa ei missään vaiheessa mainittu yksittäistä virkamiestä toisin kuin hovi antaa ymmärtää.

Eli. Poliisilla ei ollut oikeutta toimia niin kuin toimi, mutta hovi hyväksyi toiminnan koska se oli käytännöllistä viranomaisen näkökulmasta (In Utilis) vaikka toiminnalla rikottiin sekä perustulakia että joukkoa muita lakeja oikeuden oman tulkinnankin mukaan.

Tarinan opetus? Hovin tuomion mukaan viranomainen voi toimia miten haluaa laista riippumatta.

Hallintoalamaisen ei ehkä kannatan kokeilla rajoja samoilla periaatteilla:).
 
Back
Top