Tuolle tapaukselle tulisi tehdä samoin kuin Jammu-sedälle, kun vankilan portit seuraavan kerran aukeavat niin ulkopuolella on valkotakkiset odottamassa...
Ei vain taida onnistua enää nykyään.
Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature may not be available in some browsers.
Tuolle tapaukselle tulisi tehdä samoin kuin Jammu-sedälle, kun vankilan portit seuraavan kerran aukeavat niin ulkopuolella on valkotakkiset odottamassa...
Luonnevika ei puhumalla parane. Persoonallisuushäiriöinen...
off topic
Narsistisen persoonallisuushäiriön eri alatyyppien kohdalla asia on käsittääkseni niin, että jos häiriöisellä on
- sairaudentuntu
- aito ja todellinen halu parantua
- halu myöntää oma osuutensa häiriöstä
- korjata se ja maksaa korjaamisen ei-rahallinen hinta
- halu luopua siitä vallasta ja vallan tunteesta jota narsistisuus tuo
- halu luopua siitä ylemmyyden ja erehtymättömyyden tunteesta joka asiaan liittyy
- halu olla itselleen ja muille rehellinen
- halu kohdata ja hoitaa kuntoon minuutensa pirstaleisuus
ja muutama muu pikkujuttu, niin parantumisennuste voi nousta nollasta ihan valtavasti.
Tämmöiseen tilaan pitkäaikaisesti päätyvät sairaalloisen narsistiset ihmiset ovat suurin piirtein yhtä yleisiä kuin lentäessään sukkia neulovat Mansikit. Narsisti haluaa olla narsisti ja pitää kynsin hampain kiinni "oikeudestaan" siihen.
Toipumiseen valmiiden harvinaisuudesta huolimatta sairaassa narsismissa pysytteleminen on kuitenkin osin oma valinta. On olemassa todellinen mahdollisuus valita toisin, mutta narsisti ei halua tehdä niin.
Vähän sama kuin vaikka sairaassa alkoholismissa. Ketään ei voi parantaa ulkoa käsin hoitamalla. Ihminen voi kuitenkin lähteä paranemiseen vievälle tielle sillä että suostuu kohtaamaan totuuden itsestään. Sitä narsisti ei kuitenkaan halua juuri koskaan tehdä.
Vähän kyynisesti ja leikillisesti voisi sanoa, että "henkilö on itse valinnut olla patologinen tapaus".
Miksei, onko joku laki muuttunut?
Totta kai Penttilä kuuluisi laitokseen loppuelämäkseen. On hän sen verran sekaisin eikä hän linnan opeilla mihinkään muutukkaan (ei taida kyllä muuttua lääkäreiden opeillakaan). Mutta ei taida pykälät taipua.
Näistä tapauksista on Hannu Lauermakin kirjoittanut, että tarvittaisiin näitä tapauksia varten kokonana uusi menettelytapa. Oma tulkintani tästä on turvasäilö, mutta se on perusoikeuksien kannalta hyvin hankala.
Ehkä paras tapa olis poistaa kokonaan jaotteli murhaan ja lievään murhaan, ja tuomita henkirikoksesta aina elinkautiseen ilman mahdollisuutta ehdonalaiseen. On tästä kaikenlaista lässytystä, mutta tämä on ihan validi menettelytapa ja vaikka USA:aa voi moensta juridisesta menettelystä ansaitusti arvostellakin, tämä on siellä rajatusti käytössä.
Tietty yksi tapa voisi olla julistaa Penttilän kaltaiset sosiopaatit tarkasti rajatussa menettelyssä holhouksenalaisiksi ja määrätä suljettuun laitokseen sillä perusteella?
Huomautan, että sanomani ovat enemmän pohdintaa kuin varsinaisia toimenpide-ehdotuksia.
Itse kannatan myös elinkautista ilman ehdonalaista. Mutta en joka murhasta vaan toistuvista henkirikoksista.
Jos seuraava presidentti on esimerkiksi Olli Rehn, niin saattaa armahtaa Penttilän.
Huomautan sen verran, että koska Suomessa valtaosa henkirikoksista tuomitaan lievänä murhana, valtaosa uusijoista on tuomittu taposta. Vertailun vuoksi, vuonna 1990 langetettiin muistaakseni 12 elinkautista ja henkirikoksia tehtiin noin 150 vuodessa. 2010-luvulla elinkautisia alkoi olla jo noin 50 vuodessa ja vuosikymmenen lopussa henkirikoksia tehtiin enää noin 70 vuodessa. Lisäksi väkivaltarikoksen vakavuus korreloi hyvin vahvasti uustintariskin kanssa. Kyllä siihen on ihan perusteitakin miksi tässä pitää olla first strike law. Tietysti vaikkapa 20 vuotta moitteettomasti käyttäytyneen vangin laskemista ehdonalaiseen voitaisiin harkita- kunhan sen tekee joku joku muu kuin Helsingin tai Itä-Suomen hovioikeus vaan asiantunteva taho.
Kuolemantuomiota en kannata eikä sitä ole kukaan ehdottanutkaan. Jos filosofinen jaarittelu sallitaan, niin voiman ja vastavoiman laki on luonnonlaki, mutta se on käytännössä niin ongelmallinen että lähes kaikki oikeusvaltiot ovat siitä luopuneet, eivätkä vallan perusteetta. Tietysti voitaisiin pohtia vaikka sitä, että miksi valtio saa määrätä täysin kunniallisen miehen univormu päällään varmaan kuolemaan mutta murhamiestä ei?
Huomautan edelleen tekeväni lähinnä akateemishenkistä pohdintaa.
No tämäpä se juuri onkin se ongelma. Porukka jostain syystä ajattelee, että suutuspäissään sattumanvaraisesti tehty puukotus olisi jotenkin normaalia ja vain kylmäverisesti erikseen harkittu teko paha.
Menepä kertomaan se vaikka sarjahukuttajan (oliko viisi aivan päivänselvää murhaa) tai Porvoon mäkkärimustalaisen (viides raato ja kolmas kerta kun tuomitaan taposta) urheille, että teossa ei ollut mitään pahaa ja tekijä ansaitsee vapautensa. Ketjumurhaajien määrä on suomessa mitätön juuri siksi, että heidät on erityisestävällä tavalla eristetty yhteiskunnasta. Ketjutappajien määrä sen sijaan on suuri koska tuomiot vastaavat jokseenkin ammattikorkeakoulua. Kyse on käytännössä täydestä arvanheitosta tuomioistuimessa höystettynä juristien keskinäisellä piereskelyllä puhelinkopissa, että kenen flatuksessa on hienostuineimmat nyanssit. Muutenkin olen aina sanonut, että Suomi on väkivaltainen maa lähinnä koska oikeusistuimet haluavat niin.
Ite pidän sitä sattumanvaraisesti tappavaa tyyppiä paljon vaarallisempana. Sen toimintaan ei voi satunnainen ulkopuolinen vaikuttaa, se voi kohdata ketä tahansa. Se harkittu henkirikollisuus liittyy lähes aina rikollispiireihin ja niihin kuulumisen voi valita.
Tai ruumisauto.Tuolle tapaukselle tulisi tehdä samoin kuin Jammu-sedälle, kun vankilan portit seuraavan kerran aukeavat niin ulkopuolella on valkotakkiset odottamassa...