Olisiko balttien taistelu vuonna 1939 ollut sittenkään toivoton?

Vaikka en todellakaan ole E. Tuomiojan kannattaja, enkä jaa hänen ideologista USA-kammoaan, täytynee silti arvostaa tätä koulutettuna historiantutkijana. Ja tässä ominaisuudessa Tuomiojalta ihan osuvia näkemyksiä Viron historiasta kirja-arvostelun muodossa.

https://tuomioja.org/kirjavinkit/20...allan-tuho-1939-1940-otava-301-s-keuruu-2008/


Virolaisten on vaikea myöntää sitä tosiasiaa, että virolaiset ovat eri aikoina olleet pahastikin jakaantuneita ja että maan omat johtajat myötävaikuttivat siihen, että Viro ilman pienintäkään vastarintaa antautui miehityksen edessä.

Päts ja Laidoner päättivät jo viimeistään vuoden 1939 alussa ottaa vakavasti harkittavaksi vaihtoehdoksi liittoutumisen Neuvostoliiton kanssa.

Diktatorisesti hallitussa Virossa, jossa lehdet toimivat tiukasti sensuroituina ei puheiden pyörtäminen ollut hallitusvallalle hankalaa, ja kun (Martti) Turtolan mukaan Päts ja Laidoner elokuussa juuri ennen Saksan Puolan sotaretken ja toisen maailmansodan alkua tekivät lopullisen ratkaisun vastarinnasta luopumisesta ja liittymisestä Neuvostoliiton turvallisuusetupiiriin ei sen läpivieminen ollut vaikeata.

Laidoner ja Päts kaikissa vaiheissa aina Neuvostoliittoon liittymispyyntöä myöten toimivat Moskovan vaatimusten toteuttajina ja pitivät myös huolen siitä, että mitään vastarintaa tai oppositiota ei päässyt syntymään.

Samalla hän (Turtola) yhtä perusteellisesti kumoaa jälkikäteen konstruoidut myytit, joilla Pätsin ja Laidonerin toimia on yritetty selittää esimerkiksi sillä, että Suomesta tai muualta ei pyydettyä tukea saatu tai että he laskivat voittavansa aikaa siksi kunnes Saksa aloittaisi sodan ja Viro vaihtaisi puolta Saksan suojelukseen.

Päts ja Laidoner eivät ratkaisujaan tehdessään voineet tietää, mihin ne lopulta johtaisivat eivätkä he ajatelleet niiden johtavan miehitykseen ja Neuvosto-Viroon. Vaihtoehtoja alistumiselle ei edes harkittu, vaikka vastarinnan mahdollisuudet eivät Turtolan mielestä ehkä olisikaan olleet niin toivottomia kuin jälkeenpäin on väitetty.
 
Virolaisten on vaikea myöntää sitä tosiasiaa, että virolaiset ovat eri aikoina olleet pahastikin jakaantuneita ja että maan omat johtajat myötävaikuttivat siihen, että Viro ilman pienintäkään vastarintaa antautui miehityksen edessä.

Toivottavasti tuota samaa tekstiä ei lainata täsmälleen tuolla tavoin ja sijoittamalla siihen Viron paikalle Suomi. Sanotaan vaikka vuonna 2027.....

Kuten olen kaakattanut: sisäpolitiikassa on oltava taitava ja on myönnettävä se, että epäonnistuminen tässä ei tule juuri kuuloon Venäjän naapurissa.
 
Vaikka en todellakaan ole E. Tuomiojan kannattaja, enkä jaa hänen ideologista USA-kammoaan, täytynee silti arvostaa tätä koulutettuna historiantutkijana. Ja tässä ominaisuudessa Tuomiojalta ihan osuvia näkemyksiä Viron historiasta kirja-arvostelun muodossa.

https://tuomioja.org/kirjavinkit/20...allan-tuho-1939-1940-otava-301-s-keuruu-2008/

Tuomiojan sokea piste ei olekaan Viron vaan Venäjän kohdalla ja toinen USAn. Samoinhan venäläiset halveksivat virolaisia kun eivät edes pistäneet vastaan. Ja sitten sekoittuivat saksalaiseen viholliskuvaan.
 
Toivottavasti tuota samaa tekstiä ei lainata täsmälleen tuolla tavoin ja sijoittamalla siihen Viron paikalle Suomi. Sanotaan vaikka vuonna 2027.....

Kuten olen kaakattanut: sisäpolitiikassa on oltava taitava ja on myönnettävä se, että epäonnistuminen tässä ei tule juuri kuuloon Venäjän naapurissa.

Saapiko tässä yhteydessä kysäistä näkemystäsi siitä mitenkä Virossa on tässä onnistuttu ? Vaikka meneekin jo jonkin verran ohi ketjun alkuperäisestä aiheesta. Nimittäin 1991 kun itsenäisyys oli palautettu, odotti edessä massiivinen valtion pystyttämis- ja vakiinnuttamisurakka. Lennart Meri ja kumppanit ottivat ilmeisesti jo hyvin varhaisessa vaiheessa tavoitteeksi mahdollisimman syvän länsi-integraation saavuttamisen. En tiedä tarkemmin mikä heillä oli aikataulutavoite, mutta käytännössähän tuossa meni vähän päälle vuosikymmen (EU & NATO-jäsenyydet).

Kaikki piti aloittaa lähes tyhjästä. Markkinatalouteen siirtyminen oli opeteltava. Ja varmasti vielä vaikeampaa oli valtion turvallisuuskoneiston pystyttäminen. Oli tehtävä ratkaisuja siitä mitä tehtäisiin neuvostovaltaa palvelleiden virkamiesten ja sotilaiden suhteen. Miten luotettavuus arvioitiin ? Puolustusvoimia ja rajavartiolaitosta kouluttivat alkuvaiheessa suomalaiset kuten edellisellä sivulla mainitsin. Ylin johto oli neuvostoarmeijassa palvellutta (esim. Ants Laaneots https://fi.wikipedia.org/wiki/Ants_Laaneots ). Tämä on ihan oma arvioni, mutta on tässä kaiketi onnistuttu, sillä en muista kuin yhden kovemman luokan maanpetostapauksen. Kyseessä on Herman Simmin keissi.

Viron suurehko venäläisvähemmistö on tietty asia, jonka kanssa joutuvat elämään. Ensimmäinen varoitusmerkki näiden ihmisten poliittisesta aktivoitumisesta nähtiin ns. pronssisoturimellakoiden yhteydessä. Vironvenäläisten yhteiskunnallisen integroitumisen aste on minulle kysymysmerkki kun en aihetta tunne sen tarkemmin. Ilmeisesti kuitenkin heistä sangen moni pitää Viron elintasoa sen verran hyvänä Rodinaan verrattuna, etteivät kaipaile Putinia pelastamaan heitä "fasistien" kynsistä.
 
Viron suurehko venäläisvähemmistö on tietty asia, jonka kanssa joutuvat elämään. Ensimmäinen varoitusmerkki näiden ihmisten poliittisesta aktivoitumisesta nähtiin ns. pronssisoturimellakoiden yhteydessä. Vironvenäläisten yhteiskunnallisen integroitumisen aste on minulle kysymysmerkki kun en aihetta tunne sen tarkemmin. Ilmeisesti kuitenkin heistä sangen moni pitää Viron elintasoa sen verran hyvänä Rodinaan verrattuna, etteivät kaipaile Putinia pelastamaan heitä "fasistien" kynsistä

Eihän siinä onnistuttu nimenomaan tämän väestönosan suhteen. Mutta olisiko onnistuttu, vaikka olisi väännytty luokille ja tehty ummet ja lammet ja vielä lemmet.....en lähde viisastelemaan tässä kohtaa. Virolaisia painoi varmasti raskaasti neukkumuistot ja se on inhimillistä. Toinen tarinansa on sitten se, että miten aitoa on venäläisväestön rodina-kaipuu...onhan siinä ollut aikaa muuttaa Äiti-Venäjälle, jos on Virossa ahistanut niin kovasti....käsittääkseni mitään massamuuttoa itään ei ole tapahtunut.

Valistunut arvaukseni on, että pääosa venäläisväestöä on aivan virolaisia, ja osa on masinoitavissa mihin tahansa. Sama kuin missä muualla tahansa. Seuraava sukupolvi on varmasti jo aut rodina-haaveista.

Aika monelle neukkuajan virkailijalle oli varmasti raskas paikka, kun luuta pyyhkäisi tuolit alta ja hallinto -virolaistettiin-. Eihän kaikki mennyt ihan tyylikkäästi, mutta empä lähde jeesustelemaan silläkään. Viro on Viro, se ei ole mikään neuvostotasavalta enää ja sillä sipuli.
 
Se oli hyvin pieni osa venäläisistä jotka aktivoituivat pronssisoturimellakoissa, enimmäkseen nuoria jotka halusivat äksöniä. Tallinnassa kumminkin n. 150 000 venäläiseksi luettavaa (venäläisiä, valkovenäläisiä, ukrainalaisia), vuoden 2011 tilastoista.
Vuonna 2013 oli koko asukasluku 428 000 Tallinnassa.

Toinen tarinansa on sitten se, että miten aitoa on venäläisväestön rodina-kaipuu.

Narvassa sitä on tutkittu. Suurin osa Narvan venäläisistä fanittavat Venäjää ja Putinia mutteivät missään nimessä halua muuttaa Venäjälle.
 
Viimeksi muokattu:
kovemman luokan maanpetostapauksen. Kyseessä on Herman Simmin keissi.
Mitas tuo Herman teki (kun ei ole sattunut tata juttua vastaan)?
- eikohan tama mahdu ihan OK otsikkoaiheen perinnon alle
 
Vuoti tietoja Venäjälle.

https://en.wikipedia.org/wiki/Herman_Simm

It is believed that damage caused by Herman Simm was not limited to the security of Estonia. In 2001–2006, Simm regularly traveled abroad to negotiate agreements on the protection of classified information with member countries of NATO and the European Union. Herman Simm also participated in the development of intelligence security with NATO and the EU, where he invited other states to check their security systems. In June 2003, he was issued a diplomatic passport, provided to carriers transporting classified information. In November 2006, Herman Simm resigned from the post of head of the state secret protection department, but continued to work as adviser of the Minister of Defence, retaining access to classified information.
 
Viron viettäessä tänään juhlallisesti satavuotispäiväänsä on ehkä silti paikallaan muistuttaa maan historian synkästä hetkestä. Tässä neukkupropagandafilmi syksyltä 1939. Viro on juuri suostunut Stalinin vaatimuksiin ja rajan yli alkaa tulvia puna-armeijan joukkoja uusiin tukikohtiin Viron maaperällä. Sen verran olen venäjää ymmärtävinäni, että kertojaääni tuossa tuntuu hehkuttavan miten ovat tulleet maahan Viron kansan suurina ystävinä ja mitenkä sankarillinen neuvostoarmeija tulee takaamaan Viron vapauden ja itsenäisyyden.

 
Aiheesta kiinnostuneita suosittelen lukemaan Martti Turtolan elämäkertateokset Pätsistä ja Laidonerista. Niistä piirtyy kuva "kansa aseissa"-ajattelusta. Muistaakseni Laidoner uskoi jopa 3kk kestävään vastarintaan. Ajattelutapa muuttui vuoden 1939 aikana.
 
Oma näkemys asiasta on ollut se, että Molotov-Ribbentrop sopimus katkaisi selkärangan Viron osalta, jota avitti myös osaltaan Latvian ja Liettuan tilanne. Viroa on todella vaikea puolustaa jos eteläinen rintama on auki. Toisinsanoen, vastarinta olisi ollut melko toivotonta, koska ulkopuolista tukea ei ollut näköpiirissä ja geografia Venäjän osalta on paljon haastavampi kuin Suomessa.

Tottakai eliitti yrittää pelata korttinsa oikein vallitsevissa olosuhteissa sitten kun linja on päätetty. Toki linja olisi koko Baltian osalta varmasti ollut erilainen jos siellä olisi vallinnut yhtenäinen "tietous" tulevasta. Tämän kun ymmärtää, ei tarvitse ihmetellä että kaikki maat ovat tänä päivänä Natossa.
 
Viron ja Neuvostoliiton raja oli jotain 400km pitkä, josta maarajaa noin kolmannes. Eri lähteiden mukaan miehistösuhde meni jotakuinkin 1:1,3 puna-armeijalle. Laivastossa ja ilmavoimissa luokkaa 1:14 tai 1:16. Nuo siis sellaisina, jotka Johan Laidonerin elämäkerrassa mainitaan eri lähteiden kautta.
 
Suomen pahimpia ongelmia talvisodassa oli panssaritorjunnan puute. Mikä oli Viron tilanne? Maasto siellä sopii tankeille hyvin.
Huonompi. Puolensataa alle 50mm kaliiperiltaan olevaa sekalaista pst-tykkiä, moderneimmat 3,7cm pitkäpiippuisia PaKkeja Saksasta.

Viron maasto on oivallinen tankeille muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Idässä on Narva-joki, jonka jälkeen suhteellisen kapea kangas joka rajoittuu itämereen ja Peipsin pohjoispuolella oleviin laajoihin suoalueisiin. Kannaksen keskellä on kohouma nimeltä Sinimäki, eikä ole sattumaa että tämä nimi jäi historiaan vuonna 1944 ankarien torjuntataistelujen näyttämönä, ollen luonnollinen lukko Viroon idästä, Narvan ohella. Peipsin eteläpuolella maasto on melkolailla samanlaista koko rajan matkan itämereen asti, eli laajoja peltolaaksoja joita rikkoo pienehköt metsä- ja suoalueet pilkuttain. Maasto on kumpuilevaa ilman kummempia vesistöjä. Kokonaisuudessa siis erittäin panssariystävällistä ja täysin erilaista kuin Suomen rajaseudut.
 
Katkelma jostain neukkujen propagandafilmistä vuodelta 1940 tai 1941. Tässä esitetään vuosien 39-40 tukikohtakausi siten että mukamas kaiken aikaa Viron johtajat juonittelivat puna-armeijan tukikohtajoukkoja vastaan ja että suunnittelivat aggressioita näitä kohtaan. Tämä uhka sitten tietenkin haihtui kesällä 1940 kun Baltian maat anovat oikeutta liittyä neuvostokansojen perheeseen "vapaaehtoisesti."

 
Baltian kohtalo on tärkein oppi, joka kaikkien Venäjän naapurissa elävien tulee sisäistää todella tarkkaan.
VENÄJÄN PAINOSTUKSEEN TAI HYÖKKÄYKSEEN EI SAA KOSKAAN ALISTUA VAAN TAISTELUA PITÄÄ AINA JATKAA KAIKIN MAHDOLLISIN KEINOIN!

Venäjä on saavuttanut voittonsa tilanteissa, joissa vastustaja ei ole laittanut kunnolla hanttiin. Besarabia 1940, Baltia 1940, Tsekkoslovakia 1968, Afganistan 1979 (mutta sittenhän tunnelma muuttui), Georgia 2008 ja Ukraina 2014. Toinen maailmansota Saksaa vastaan onnistui massiivisen länsiavun turvin ja Saksan ääliömäisen johdon ansiosta.

Sen sijaan huonosti on käynyt niissä tilanteissa, joissa vastustaja on laittanut oikeasti kovan kovaa vastaan: Japani 1904-1905, Saksa 1914-1917, Suomi 1939-1940 ja uudelleen 1944, Afganistan 1979-1986.
 
Baltian kohtalo on tärkein oppi, joka kaikkien Venäjän naapurissa elävien tulee sisäistää todella tarkkaan.
VENÄJÄN PAINOSTUKSEEN TAI HYÖKKÄYKSEEN EI SAA KOSKAAN ALISTUA VAAN TAISTELUA PITÄÄ AINA JATKAA KAIKIN MAHDOLLISIN KEINOIN!

Venäjä on saavuttanut voittonsa tilanteissa, joissa vastustaja ei ole laittanut kunnolla hanttiin. Besarabia 1940, Baltia 1940, Tsekkoslovakia 1968, Afganistan 1979 (mutta sittenhän tunnelma muuttui), Georgia 2008 ja Ukraina 2014. Toinen maailmansota Saksaa vastaan onnistui massiivisen länsiavun turvin ja Saksan ääliömäisen johdon ansiosta.

Sen sijaan huonosti on käynyt niissä tilanteissa, joissa vastustaja on laittanut oikeasti kovan kovaa vastaan: Japani 1904-1905, Saksa 1914-1917, Suomi 1939-1940 ja uudelleen 1944, Afganistan 1979-1986.
Kyllä. Viro oppi tuon ja liittyi Natoon. Suomi teki oikein, muttei oppinut siitä.
 
Kyllä. Viro oppi tuon ja liittyi Natoon.
AAGdUQ0.img
:facepalm:
skynews-president-donald-trump_4363699.jpg
:unsure::unsure::unsure:
 
  • Tykkää
Reactions: PSS
Back
Top