Operatiivisten joukkojen uusi tst-tapa?

[Nojatuolistrategi]

Eikös noihin aikoihin ala vanhentua vanhat ohjusveneet?

Meilltä ei taida löytyä rahaa merenkulun aukipitämiseen, joten keskitytään valmiuteen estämään maihinnousut sekä ehkä haittamaan Suomenlahdelta ulos murtautumista

Tai merirosvojahtiin ja muuhun kv. toimintaan. Tuuli-ajolla tuntuu Merivoimien operatiivisten joukkojen strategia olevan.

Niin kauan kuin Venäjän Itämerenlaivasto majailee Kaliningradissa, Suomi ei kykene turvaamaan kauppamerenkulkua Tanskan salmiin. Nato-jäsenyys helpottaisi ahdinkoa.

Jos sen sijaan valmistaudutaan omin voimin muutaman viikon välienselvittelyyn, varmuusvarastot ja kuljetuskoneet ilmasiltaa varten auttavat alkuun.

 

[veffeade]

Tulipa tässä työkaverin kanssa ihmetettelyä tykistön tulenjohdosta ja tulenkäytöstä tässä uudistetussa pallomeritaktiikassa. Monenlaista haasteltiin; todettiin, että ilmeisesti on gegados asioita.

Itse olen miettinyt jotain tälläista (vaikka psmies olenkin):

- unohdetaan minkalaisella putkella kohteeseen ammutaan ja mistä
- osa perus tied.jägstereistä koulutetaan "rynnäkkö tulenjohtajiksi"
- periaatteessa ei tarvitse osata muuta kuin:
* suunnata lämpökamera kohteeseen (tietty kameran GPS pitää toimia, osoittaa maali; etäisyys lasketaan laserilla)
* lämpökameraan kytkettyjen nappuloiden avulla kertoa minkälaisesta vihollisesta on kysymys (jv, panssari, tykistö, pst)
* tulikomenta tässä ja nyt tai vasta esim. 10min kuluttua, jotta ehditään valmiusasemaan
* tulituen "reittikomennot": ensin tähän +10 min tohon + 20 min tohon

=> taistelunohjausjärjestelmä päättelee millä kalustolla tuetaan; eihän jägsteriä kiinnosta mitä taivaalta tulee kunhan riittävästi tulee. Toki tietty pitää ilmoitella tuleeko jasmeja Hornetista, kaukovaikutteisia raketteja, 81 krh jne... (varoetäisyydet)
=> em. toimien jälkeen automatic tulikomennot valitulle kalustolle ja PUM ??!!!, hyökkäys ja irti

Kysymys: Ehtiiko tulituki mitenkään nuiden pallomerioperaatiota tukemaan (liikkuvuus, ampumaetäisyydet, ampumasektorit, ammushuolto nyt ainakin askarruttavat).

Tuosta edellisestä muuten johdettuna RK-2015 speksit: Lisätään lämpökamera kiikariin jossa laser ja GPS. Sihdataan kohteeseen ja nappuloidaan ketä vastassa on. Tämä sitten taistelunohjausjärjestelmän toimesta a) joukkueenjohtajan tilannekuvaan b) komppapäällikön tilannekuvaan. Yksittäisellä jägsterillä ei siis mukana mitään ihmeellistä rannetietokonetta tilannekuvan antamiseen; kaikki hoidetaan älyrynkyllä. Toki nappuloissa kutsut: haavoittunut, out-of ammo, peräännyn, tarvitsen tulitukea jne...

Ymmärrän toki haasteen: Mitäs jos vihulainen saapi moiset älyvempeleet käsiinsä, siitä sitten vain osoittelemaan SA joukkoja ja antamaan tulikomentoja ...

T: nimim Saahan sitä visioida ?

 

[Nojatuolistrategi]

Tulipa tässä työkaverin kanssa ihmetettelyä tykistön tulenjohdosta ja tulenkäytöstä tässä uudistetussa pallomeritaktiikassa. Monenlaista haasteltiin; todettiin, että ilmeisesti on gegados asioita.

Itse olen miettinyt jotain tälläista (vaikka psmies olenkin):

- unohdetaan minkalaisella putkella kohteeseen ammutaan ja mistä
- osa perus tied.jägstereistä koulutetaan "rynnäkkö tulenjohtajiksi"
- periaatteessa ei tarvitse osata muuta kuin:
* suunnata lämpökamera kohteeseen (tietty kameran GPS pitää toimia, osoittaa maali; etäisyys lasketaan laserilla)
* lämpökameraan kytkettyjen nappuloiden avulla kertoa minkälaisesta vihollisesta on kysymys (jv, panssari, tykistö, pst)
* tulikomenta tässä ja nyt tai vasta esim. 10min kuluttua, jotta ehditään valmiusasemaan
* tulituen "reittikomennot": ensin tähän +10 min tohon + 20 min tohon

=> taistelunohjausjärjestelmä päättelee millä kalustolla tuetaan; eihän jägsteriä kiinnosta mitä taivaalta tulee kunhan riittävästi tulee. Toki tietty pitää ilmoitella tuleeko jasmeja Hornetista, kaukovaikutteisia raketteja, 81 krh jne... (varoetäisyydet)
=> em. toimien jälkeen automatic tulikomennot valitulle kalustolle ja PUM ??!!!, hyökkäys ja irti

Kysymys: Ehtiiko tulituki mitenkään nuiden pallomerioperaatiota tukemaan (liikkuvuus, ampumaetäisyydet, ampumasektorit, ammushuolto nyt ainakin askarruttavat).

Tuosta edellisestä muuten johdettuna RK-2015 speksit: Lisätään lämpökamera kiikariin jossa laser ja GPS. Sihdataan kohteeseen ja nappuloidaan ketä vastassa on. Tämä sitten taistelunohjausjärjestelmän toimesta a) joukkueenjohtajan tilannekuvaan b) komppapäällikön tilannekuvaan. Yksittäisellä jägsterillä ei siis mukana mitään ihmeellistä rannetietokonetta tilannekuvan antamiseen; kaikki hoidetaan älyrynkyllä. Toki nappuloissa kutsut: haavoittunut, out-of ammo, peräännyn, tarvitsen tulitukea jne...

Ymmärrän toki haasteen: Mitäs jos vihulainen saapi moiset älyvempeleet käsiinsä, siitä sitten vain osoittelemaan SA joukkoja ja antamaan tulikomentoja ...

T: nimim Saahan sitä visioida ?

Mielenkiintoista pohdintaa.

Noinhan se verkottunut taistelutapa toimii. Etulinjasta ja sensoreista tulee tietoa verkkoon, ja johtamisjärjestelmä käsittelee ja jakelee sitä eteenpäin, niin että esimerkiksi epäsuora tuli saadaan kohdistetuksi haluttuihin maaleihin oikeaan aikaan. Teoriassa.

Todellisuudessa maalittaminen on vaikeampaan. Ei ole sensoreita, lennokkeja, erikoisjoukkoja, tähystys- ja viestivälineitä, tulenjohto-osaamista... Tai verkko kaatuu kuin Windowsin vanhat versiot. Eikä toimi muutenkaan kuin RannJP:n harjoituksissa Strömssön saarella. Etenkin epäsuora tuli kohtaa logistisia ongelmia uudessa taistelutavassa. Miten varmistetaan (ammus)huolto? Liikkuvuus ja tulivoimakin ovat vanhalla kalustolla heikoissa kantimissa.

Kaiken kaikkiaan ajatus alueellisten joukkojen uudessa taistelutavassa on kuitenkin oikeansuuntainen - mutta kaipaa edelleen kehittämistä ainakin kaukovaikutteisen tulen osalta. Kun "seitsemän peninkulman saappaita" ei ole varaa hankkia koko reserville, täytyy ostaa "70 km sniper rifle" tarpeeksi monen tst-ryhmän tueksi.

 

[Samses]

Suomen Sotilas -lehden päätoimittaja lähettää blogissaan terveisiä Sälenin konferenssiin: "Tässäpä konkreettinen esimerkki avaukseksi: ottakaapa Ruotsin ja Suomen ylimmässä valtiojohdossa pöydälle nyt ja kiireen vilkkaa keskustelu Suomen seuraavasta torjuntahävittäjävalinnasta. JAS Gripen NG olisi Suomelle paras valinta ja miksei miehittämättömän nEuron-koneen kera. Se voisi olla hanke josta hyötyisivät molemmat. "

PLIIS. Ei Suomen Sotilasta tähän keskusteluun. Jotain tasoa sentään. Ennemmin vaikka Aku Ankkaa. Tuo(kin) lausunto taas kertoo osaamisen tasosta Suomen Sotilaassa.

 

[Tvälups]

Mielenkiintoista pohdintaa.

Noinhan se verkottunut taistelutapa toimii. Etulinjasta ja sensoreista tulee tietoa verkkoon, ja johtamisjärjestelmä käsittelee ja jakelee sitä eteenpäin, niin että esimerkiksi epäsuora tuli saadaan kohdistetuksi haluttuihin maaleihin oikeaan aikaan. Teoriassa.

Todellisuudessa maalittaminen on vaikeampaan. Ei ole sensoreita, lennokkeja, erikoisjoukkoja, tähystys- ja viestivälineitä, tulenjohto-osaamista... Tai verkko kaatuu kuin Windowsin vanhat versiot. Eikä toimi muutenkaan kuin RannJP:n harjoituksissa Strömssön saarella. Etenkin epäsuora tuli kohtaa logistisia ongelmia uudessa taistelutavassa. Miten varmistetaan (ammus)huolto? Liikkuvuus ja tulivoimakin ovat vanhalla kalustolla heikoissa kantimissa.

Kaiken kaikkiaan ajatus alueellisten joukkojen uudessa taistelutavassa on kuitenkin oikeansuuntainen - mutta kaipaa edelleen kehittämistä ainakin kaukovaikutteisen tulen osalta. Kun "seitsemän peninkulman saappaita" ei ole varaa hankkia koko reserville, täytyy ostaa "70 km sniper rifle" tarpeeksi monen tst-ryhmän tueksi.

Tästähän oli ihan lehtijuttu kun rantajääkärit tekivät maihinnousun Vallisaareen ja ainoa viestilaite joka toimi oli komentajan kännykkä...

 

[Nojatuolistrategi]

PLIIS. Ei Suomen Sotilasta tähän keskusteluun. Jotain tasoa sentään. Ennemmin vaikka Aku Ankkaa. Tuo(kin) lausunto taas kertoo osaamisen tasosta Suomen Sotilaassa.

Niin. Tuo nEUROn on "teknologiademonstraattori" eli prototyyppi, jonka ei ole edes tarkoitus tulla tuotantoon.

Wiki: "Under the pressure of the international cooperation, especially from Sweden and Saab, it was transformed into a demonstrator of smaller single-engine technology. So it is now optimised for the testing of various technologies for the future UAVs and UCAVs, and will not enter serial production. It will only clear the way for a commercial product, that will use the technologies developed thanks to the nEUROn program."

Toisaalta JAG Gripen NG lienee vanhentunut konetyyppi 2030-luvulla, jos/kun Hornetit poistuvat hävittäjien taivaaseen.

Mutta on talvitoimittajan viestissä asiantynkääkin: tiedustelu- ja ilmataistelulennokit tulevat yleistymään 2020- ja 2030-luvuilla, samalla kun miehitetyt lentokoneet harvinaistuvat. Etenkin Ilmavoimien osalta Suomen ja Ruotsin yhteisharjoittelua, materiaalihankintoja, ilmavalvontaa yms. kannattaa tiivistää.

 

[veffeade]

Mielenkiintoista pohdintaa.

Noinhan se verkottunut taistelutapa toimii. Etulinjasta ja sensoreista tulee tietoa verkkoon, ja johtamisjärjestelmä käsittelee ja jakelee sitä eteenpäin, niin että esimerkiksi epäsuora tuli saadaan kohdistetuksi haluttuihin maaleihin oikeaan aikaan. Teoriassa.

Todellisuudessa maalittaminen on vaikeampaan. Ei ole sensoreita, lennokkeja, erikoisjoukkoja, tähystys- ja viestivälineitä, tulenjohto-osaamista... Tai verkko kaatuu kuin Windowsin vanhat versiot. Eikä toimi muutenkaan kuin RannJP:n harjoituksissa Strömssön saarella. Etenkin epäsuora tuli kohtaa logistisia ongelmia uudessa taistelutavassa. Miten varmistetaan (ammus)huolto? Liikkuvuus ja tulivoimakin ovat vanhalla kalustolla heikoissa kantimissa.

Kaiken kaikkiaan ajatus alueellisten joukkojen uudessa taistelutavassa on kuitenkin oikeansuuntainen - mutta kaipaa edelleen kehittämistä ainakin kaukovaikutteisen tulen osalta. Kun "seitsemän peninkulman saappaita" ei ole varaa hankkia koko reserville, täytyy ostaa "70 km sniper rifle" tarpeeksi monen tst-ryhmän tueksi.

Sammoo mieltä; nuo 122:t lienee out tuossa uudessa taistelutavassa: Liian lyhyt kantama. Osaakos joku laskea paljonko jää 155:a jotka teoriassa pystyisivät tukemaan 20-30km syvyyden tilanteita. Toki tappeluhan voidaan käydä vaikka 50 km. Periaatteessa 30 km pitäisi pystyä ampumaan 360 sektorilla ja omata omat moottorit aseman vaihtoon tuli-iskun jälkeen. Veikkaampa ettei montaakaan tuollaista ole. . Nuista telaketjuvehkeistä; niitä tuskin riittää minnekään muualle kuin kohtaamistaistelun tukemiseen taisteluosaston kanssa.

Mites sitten tuo ammushuolto; kukaan koskaan laskenut kauanko varastot riittävät, itse emme käsittääkseni valmista (enää) paukkuja isompiin putkiin.?. Jonkun mottoa lainaten; "Harmaata vaihetta ei ole", joten miten pitkäksi aikaa riittää?.

 

[koponen]

Ilkeämielinen pohtisi sellaistakin, että 122-kalustoa ei yritettäisikään väistättää jyrän alta, vaan tulitoiminta porrastetun a-tarvikkeen turvin jatkuisi kunnes jäljellä oleva henkilöstö siirtyisi taistelemaan jalkaväen tapaan. Kenties viimeisen suora-ammuntatehtävän suoritettuaan.

Tämä ajatus ei ehkä lisää tykkimiestehtävien haluttavuutta, joten antaa olla.

Vakavammin, epäsuora uusissa kuvioissa on erittäin kiinnostava ja olennainen asia. Tai oikeammin, se on vähintään viimeiset 100 vuotta ollut sitä mitä suurimmassa määrin.

 

[Tvälups]

Ilkeämielinen pohtisi sellaistakin, että 122-kalustoa ei yritettäisikään väistättää jyrän alta, vaan tulitoiminta porrastetun a-tarvikkeen turvin jatkuisi kunnes jäljellä oleva henkilöstö siirtyisi taistelemaan jalkaväen tapaan. Kenties viimeisen suora-ammuntatehtävän suoritettuaan.

Tämä ajatus ei ehkä lisää tykkimiestehtävien haluttavuutta, joten antaa olla.

Vakavammin, epäsuora uusissa kuvioissa on erittäin kiinnostava ja olennainen asia. Tai oikeammin, se on vähintään viimeiset 100 vuotta ollut sitä mitä suurimmassa määrin.

Ilman ilkeämielisyyttä, näin se tulee menemään. Hajautettu tykkikalusto ei tule kerralla jyrätyksi, ja yksittäisten tykkien miehistö väistää jyrän alta.

 

[Nojatuolistrategi]

Ilkeämielinen pohtisi sellaistakin, että 122-kalustoa ei yritettäisikään väistättää jyrän alta, vaan tulitoiminta porrastetun a-tarvikkeen turvin jatkuisi kunnes jäljellä oleva henkilöstö siirtyisi taistelemaan jalkaväen tapaan. Kenties viimeisen suora-ammuntatehtävän suoritettuaan.

Tämä ajatus ei ehkä lisää tykkimiestehtävien haluttavuutta, joten antaa olla.

Vakavammin, epäsuora uusissa kuvioissa on erittäin kiinnostava ja olennainen asia. Tai oikeammin, se on vähintään viimeiset 100 vuotta ollut sitä mitä suurimmassa määrin.

Olisikohan aika hiljalleen hinata nuo 122 milliset paikallispataljoonille?

Alueellisille joukoille välttää 155 milliset toistaiseksi (etenkin omalla moottorillaan tuliasemaan siirtyvät Tampellat).

Operatiivisten joukkojen tulitukeen soisi hankittavan modernimpaa kalustoa. Jos markkinoille tulee vähän käytettyjä panssarihaupitseja (esim. PzH 2000), vuosina 2016-20 olisi oston paikka. Toisaalta vientimarkkinoille suunnattua (155 mm) itärautaakin saattaa silloin tulla tarjolle. Tupla-putkinen Koalitsija olisi mielenkiintoinen uutuus.

Ylijohdon alaisuuteen toivoisin silti lisää raskaita raketinheittimiä (MLRS tai HIMARS).

 

[ctg]

http://www.militaryphotos.net/forum...January-2014&p=7000142&viewfull=1#post7000142

 

[Tähystäjä]

Mites sitten tuo ammushuolto; kukaan koskaan laskenut kauanko varastot riittävät, itse emme käsittääkseni valmista (enää) paukkuja isompiin putkiin.?. Jonkun mottoa lainaten; "Harmaata vaihetta ei ole", joten miten pitkäksi aikaa riittää?.

Käykö tässä vielä niin, että teoriassa kehitellään uutta hienoa taistelutapaa paperilla ja vielä suht menestyksekkäästi kokeillaan erilaisissa valmistelluissa ja räätälöidyissä harjoituksissa, mutta sitten tosiolevaisuudessa organisaatio tukitoimintoineen kaikkineen ei kuiteinkaan kokonaisuudessaan pysty toimimaan uuden taistelutavan edellyttämällä tavalla tositilanteessa?

Kauhuskeenariossa tästä syntyy vain sekametelisoppa, kun oikein kukaan ei tunnu tietävän miten nyt todellisuudessa tulisi toimia, kun osalle joukoista on annettu koulutus uuden taistelutavan mukaan ja osalle ei, ja käytössä olevat työkalut kuitenkin ovat suurelta osin suunniteltu aivan muunlaiseen toimintaan kuin uusi taistelutapa vaatisi...

Tilanne tietysti paranee ajan myötä, mutta alkuvaiheessa voi odottaa tietynlaisten kipupisteiden muodostumista kun organisaatiota lähdetään taivuttamaan uudenlaiseen muottiin...

Paikallaan olevasta taistelutavasta siirtyminen liikkuvaan sodankäyntiin kun vaatii paljon muutakin kuin vain ajoneuvojen lisäämistä perusyksikköihin...

 

[pstsika]

Ilkeämielinen pohtisi sellaistakin, että 122-kalustoa ei yritettäisikään väistättää jyrän alta, vaan tulitoiminta porrastetun a-tarvikkeen turvin jatkuisi kunnes jäljellä oleva henkilöstö siirtyisi taistelemaan jalkaväen tapaan. Kenties viimeisen suora-ammuntatehtävän suoritettuaan.

Ilman ilkeämielisyyttä: mites 5½ kuukaudessa tehdään sekä tykistön, että jalkaväen temput osaavia joukkoja?

Kuvapostaus.

Miten nämä toistuvat eri ketjuihin ilmestyvät "kuva & lähde" pläjäykset liittyvät millään tavalla keskustelujen aiheisiin? Näille voisi luoda oman kuvaketjun.

 

[JOKO]

Käykö tässä vielä niin, että teoriassa kehitellään uutta hienoa taistelutapaa paperilla ja vielä suht menestyksekkäästi kokeillaan erilaisissa valmistelluissa ja räätälöidyissä harjoituksissa, mutta sitten tosiolevaisuudessa organisaatio tukitoimintoineen kaikkineen ei kuiteinkaan kokonaisuudessaan pysty toimimaan uuden taistelutavan edellyttämällä tavalla tositilanteessa?

Kauhuskeenariossa tästä syntyy vain sekametelisoppa, kun oikein kukaan ei tunnu tietävän miten nyt todellisuudessa tulisi toimia, kun osalle joukoista on annettu koulutus uuden taistelutavan mukaan ja osalle ei, ja käytössä olevat työkalut kuitenkin ovat suurelta osin suunniteltu aivan muunlaiseen toimintaan kuin uusi taistelutapa vaatisi...

Tilanne tietysti paranee ajan myötä, mutta alkuvaiheessa voi odottaa tietynlaisten kipupisteiden muodostumista kun organisaatiota lähdetään taivuttamaan uudenlaiseen muottiin...

Paikallaan olevasta taistelutavasta siirtyminen liikkuvaan sodankäyntiin kun vaatii paljon muutakin kuin vain ajoneuvojen lisäämistä perusyksikköihin...

Tykistön liikkeenedistämiseen sekä ammushuoltoon on pakko sitoa paljon miehiä ja koneita. Siinä sivussa pitää vihollisen liikettä kyetä hidastamaan. Tämän nopeusedun hankkimisen tulisi olla jalkaväen tärkeysjärjestyksessä ennen alueiden pitämistä ja tappioiden tuottamista. Pahoin tosin pelkään tämän homman menevän metsään. Todellisuuden huomioiva logistiikan suunnittelu ei ole koskaan ollut meidän asevoimien vahvuus.

 

[koponen]

Todellisuuden huomioiva logistiikan suunnittelu ei ole koskaan ollut meidän asevoimien vahvuus.

Tämä(kään) houkutteleva hokema ei välttämättä ole koko totuus. Kriha-kuuhastelussa liikkuu ihan oikeita vesipulloja ja viestikontteja, valmiuteen ja RA-/SA-huoltojärjestelmään liittyen on paljonkin oikeaa puuhastelua ja osaamista, sijoitusten ja poolien kautta on siviiliammattilaiset kiinnitetty oikeisiin töihin. Tykkijullit pitävät riemuleirejä Rovalla ihan oikeiden putkien kanssa. Ym.

Nuorempi pst-luutnantti Käkriäinen saattaa sitten olla yhdessä henkilöstömajuri Laamasen kanssa enemmänkin kujalla logistiikasta.

 

[kimmo.j]

Toivon Koposen olevan oikeassa, mutta kun en tiedä yhdessäkään harjoituksessa koeponnistetun (onnistuneesti) tätä logistiikkaa, olen huolestunut. Toivottavasti turhaan.

Käytännön kokemus on vain osoittanut, että usein paperimiehet yliarvioivat ajoneuvon kyvyn edetä matka X ja henkilöstön kyvyn lastata/purkaa kuorma. Varsinkaan kun näitä ei kokeilla käytännössä. Esim tykistön ja miksei JV,n a-tarvikeiden osalta. Kollit ovat painavia ja jos niiden käsittelyyn ei ole osoittaa riittävästi konevoimaa, alkaa niiden käsittely kestämään.

 

[SJ]

Toivon Koposen olevan oikeassa, mutta kun en tiedä yhdessäkään harjoituksessa koeponnistetun (onnistuneesti) tätä logistiikkaa, olen huolestunut. Toivottavasti turhaan.

Käytännön kokemus on vain osoittanut, että usein paperimiehet yliarvioivat ajoneuvon kyvyn edetä matka X ja henkilöstön kyvyn lastata/purkaa kuorma. Varsinkaan kun näitä ei kokeilla käytännössä. Esim tykistön ja miksei JV,n a-tarvikeiden osalta. Kollit ovat painavia ja jos niiden käsittelyyn ei ole osoittaa riittävästi konevoimaa, alkaa niiden käsittely kestämään.

Vaikka siellä olisi konevoimaa saatavilla, niin se vaatii silti tietynlaista kokemusta tai pelisilmää, että se toimii nopeasti. Paikkojen valinta vaikuttaa paljon kun oikein valitussa paikassa kuormaimen kääntely saadaan minimoitua ja kuskin ei tarvitse jatkuvasti kurkkia ympärille, että mahtuuko se kuormain tai onko se nyt menossa siihen raviojaan peruuttaessa. Kontit oletettavasti auttavat siinä mielessä, että KA vapautuu lastista tiputtamalla sen kontin, verrattuna siihen, että KA:sta avataan reunat ja sitten otetaan lava kerrallaan lasti kyydistä. Toisaalta kontissa saattaa olla hienoinen ongelma, kun se koukku kiinnitys on yhdessä päässä ja purku tapahtuu toisesta. KA ei voi oikein peruuttaa mihinkään pihan reunalle ja tiputtaa lavaa sinne, koska siellä sitä ei voisi purkaa koneella. Mutta tämä on sellainen ongelma, että sitä voi kompensoida hieman miesvoimalla (esim. tykkimiehet purkavat ammuksensa käsin), se että KA:ja ei ole tarpeeksi on sitten isompi pullonkaula.

 

[kimmo.j]

Olet oikeassa, kaikki tämä vaatisi harjoittelua. Mielummin oikeilla resursseilla.

 

[koponen]

Ihan vaan ajatusleikkinä. Päivänä 1 aktivoidaan sopimukset, joiden perusteella käyttötavarakuljetukset / muut ei-huoltovarmuuskriittiset lyödään jäihin ja kapasiteetti siirretään runkokuljetuksiin. Kaikki omissa käsissä oleva kalusto ja henkilöstö laitetaan kolmivuorohommiin. Paikallishankintana maksetaan kaikille paikallisille konemiehille ja isännille urakoinnista.

Paljonko tonneja / lavoja / kontteja / muutamitä menee paletista läpi per aikayksikkö? Miten se suhteutuu hajautettavan materiaalin kokonaismäärään?

Muutamassa aikayksikössä tulee myös henkilötäydennystä käsipareiksi, kuten tuolla muualla on arvailtu ja kiistelty. Saattaisipa joku noheva suorastaan pyytää avoimesti talkooapua paikallisväestöltä, jos on pelisilmää.

Kiistatta on tiettyjä kuljetuskalustotyyppejä nirkoisesti, mutta ei tässä nyt ihan Nivan ja peräkärryn varassa olla sotataloudessa ja logistiikassa.

 

[kimmo.j]

Toistaiseksi kaikki tuo on hienoa teoriaa.

Kun sitten kuuntelee Tvälupsin kertomaa kokemusta harjoituksesta jossa täyttä logistista rasitusta haettiin, ei luottoa ihan heti löydy. Yleensä tällaiset piilottelut eivät kerro hyvää.
En epäile, etteikö löytyisi sopivaa kuorma-autoa kuljettamaan tavaraa X paikkaan Y. Se miten kuorma puretaan ja jaetaan sieltä taas alaspäin organisaatiossa epäilyttää. Siis millä se tykistön kranaatti savuttaa sen tuliaseman.
Jälleen kerran toivottavasti olen väärässä.