Älä mene kyselemään väärässä seurassa. Saat sellaisia selityksiä, että saat ensin paniikkikohtauksia, seuraavaksi orastava vatsahaavasi puhkeaa armotta ja lopuksi joudut vielä tiputukseen nestehukan vuoksi, koska olet hikoillut kuin malaripotilas. Kuule, olen vuosia sitten nimennyt kolme kipukohtaa pv:ssa, ja yksi on juuri se, mitä nyt kyselet.
Operatiivisten joukkojen uusi tst-tapa?
- Viestiketjun aloittaja Nojatuolistrategi
- Aloitus PVM
Älä mene kyselemään väärässä seurassa. Saat sellaisia selityksiä, että saat ensin paniikkikohtauksia, seuraavaksi orastava vatsahaavasi puhkeaa armotta ja lopuksi joudut vielä tiputukseen nestehukan vuoksi, koska olet hikoillut kuin malaripotilas. Kuule, olen vuosia sitten nimennyt kolme kipukohtaa pv:ssa, ja yksi on juuri se, mitä nyt kyselet.
Tvälups
Ylipäällikkö
Hemmetin helppo juttu järjestää, nimittäin kertausharjoituksella: kaupan ja kuljetuksen ammattilaisia riviin ja paletti pv:n toiveiden mukaisesti käyntiin ja perille.
Korvamerkkausta sellaiseen porukkaan, jolla on pv:n antama pohjakoulutus (au, ou ja ups) ja nykyinen toimipaikka siviilin puolella ao alojen keskijohto- ja suorittajaportaassa.
Toisaalta tässä menee taas se luotto koska pv ei tajua SA-sijoituksissa hyväksikäyttää ylläolevaa komboa.
Korvamerkkausta sellaiseen porukkaan, jolla on pv:n antama pohjakoulutus (au, ou ja ups) ja nykyinen toimipaikka siviilin puolella ao alojen keskijohto- ja suorittajaportaassa.
Toisaalta tässä menee taas se luotto koska pv ei tajua SA-sijoituksissa hyväksikäyttää ylläolevaa komboa.
Onhan meillä metsäteollisuus, jonka raakapuun ja valmistuotteiden siirtelyssä on paljon kuljetuskapasitettia käytössä. Teollisuus käyttää raakapuuta 62 miljoonaa kuutiometriä vuodessa, joten joka päivä siirrellään satojatuhansia kuutiometrejä puuta paikasta toiseen.
Saattaisi siinä siviililogistikonkin mahahapot turmeltua, kun yrittäisi soutaa armeijan meiningeillä oman siviiliduuninsa asioita. Mietihän vähän, mitä yhteentörmäyksiä siinä syntyisi, posliinivarpaita paksahtelisi alituiseen hajalle.
Jos rauhan ajan harjoituksissa ei asiat toimi, niin miten sitten siinä tilanteessa missävainolainen parhaansa mukaan yrittää lopettaa kyseisen toiminnan? Ehkä siinä tilanteessa on insentiiviä hakea luovia ja innovatiivisia ratkaisuja enemmän, mutta ei kai kukaan halua jättää asioita sen varaan?
Toivottavasti huoltoa ei ole niin pahasti laiminlyöty millaisen käsityksen täältä voi saada. Onhan se aika media-aseksuaalinen aihe, tosin.
Toivottavasti huoltoa ei ole niin pahasti laiminlyöty millaisen käsityksen täältä voi saada. Onhan se aika media-aseksuaalinen aihe, tosin.
Käsittääkseni suurin ongelma on se, ettei rauhan aikana edes järjestetä tilanteen mukaista koulutusta, jossa esim. joukkueenjohtajat saisivat kokemusta siitä, minkä kokoluokan operaatio se oman joukon huoltaminen ja materiaalin hallinta on. Hyvin harva johtaja on ikinä edes pelannut määrävahvuisen materiaalin kanssa. Ehkä joku jossain tietää, että juuri tämä osuus kokonaisuudesta ilman muuta toimii kouluttamattakin ja ainakin ilman ensimmäistäkään harjoitusta?
Nojatuolistrategi
Ylipäällikkö
Jos katsotaan isompaa kuvaa ja extra-poloidaan nykytilaa tulevaisuuteen, eri joukkotyyppien (1. operatiiviset, 2. alueelliset, 3. paikallisjoukot) roolit saisivat täsmentyä: 1) Pelote. 2) Puolustus. 3) Itsepuolustus.
1. Operatiiviset joukot - Pelote
Hyökkäyskynnystä nostetaan vastaiskun uhalla. Horneteihin hankittiin kaukovaikutteiset ilmasta-maahan -risteilyohjukset. Niillä voidaan tarvittaessa siirtää sota vihollisen pelikentälle. Ellei aivan sydänmaille, niin ainakin syvälle rajan taakse. Aggression aloittaja maksaa kalliin hinnan heti vihollisuuksien alussa, kun arvokasta infrastruktuuria tuhoutuu vastaiskussa.
Ajatusta voi laajentaa muihin puolustushaaroihin. Toivottavasti miehemme maalla, merellä, ilmassa ja kyberavaruudessa saavat kaukovaikutteista(kin) kalustoa. Kun Hornetit siirtyvät historian haviseville lehdille, etenkin maa- ja merivoimille toivoisi pitkän kantaman häiveristeilyohjuksia. Konttiohjus rekan lavalle tai proomun kannelle, ja matkaan! Jos Suomella ei ole varaa valmistaa itse tai naapurit eivät myy, niin Ruotsin, EU:n tai Naton "turvatakuut" pitäisi operationalisoida ohjuksin: neuvotellaan, että aggression kohteeksi joutuneelle maalle - tai sen ilmoittamaan "postiosoitteeseen" - toimitetaan tilattaessa lentorahtina sovittu määrä risteilyohjuksia. Kyberavaruusjoukot puolestaan siirtävät tarvittaessa sodan vastustajan maaperälle tai tietoverkkoon troijalaisin hevosin, viruksin, yms. Sotilastiedustelukin voi operoida vihollisen selustassa jo rauhan ja "harmaan vaiheen" aikana.
Kotirintamalla on syvänkin rauhan aikana syytä jatkaa tutkimustyötä, jotta Posiva hautaa turvallisesti ydinjätteet, Euroopan kemikaalivirasto rekisteräi myrkyt ja Kansanterveyslaitos kehittää rokotteet kulkutautien varalta.
2. Alueelliset joukot - Puolustus
Vihollisen voimat kulutetaan alueellisella puolustuksella (jos offensiivi on pelotteesta huolimatta alkanut). Kuudelle "taistelualueelle (200 km x 300 km) pitäisi osoittaa nykyiset valmiusprikaatit ja perustettavat alueelliset tst-ryhmät kuluvan suunnittelujakson aikana 2012-2016. Maavoimien seuraavan varustamisjakson kuluessa 2016-20 ainakin ylijohdon alaiset "valmispatteristot" (MLRS/HIMARS, PzH 2000, tms.) pitäisi hankkia tst-ryhmien yhteyteen. Sen jälkeen ainakin mietintämyssyyn saisi nousta ajatus pääkaupunkiseudun valmiusyhtymästä (panssariprikaati), Lapin valmiusjoukoista (Jääkäriprikaatin vahvistamisesta esim. helikopteripataljoonalla ja erikoisjääkärikoulutuksella) ja Järvi-Suomen alueen "ohjusprikaatista" mahdollista vasta-/kostoiskua varten. Kun Horneteista aletaan luopua 2020/30-luvulla, alueilmatorjuntaohjusjärjestelmänkin hankinta ajankohtaistuu.
3. Paikallisjoukot - Itsepuolustus
Pelotteen ja puolustuksen pettäessä kansalaisille pitäisi antaa mahdollisuus itsepuolustukseen. Paikallisjoukkoja kehittäisin siihen suuntaan. Kaikki alkaisi kansalaispalvelulla keskiasteella (16-18 vuotiaana) - noin 3 kk:n kriisinhallintakoulutus koulun tai lomien aikana. Sen jälkeen olisi mahdollista jatkaa suojeluskunnassa tai kodinturvajoukoissa.
Tilanteen kiristyessä kodinturvajoukot olisivat nimenomaan kodinturvajoukot tai korkeintaan kotiseudun tärkeiden rakennusten, rakennelmien ja maastonkohtien vartio-, valvonta- ja huoltojoukkoja. Paikallispataljoonien huru-ukot - jämerä parta, torrakka ja 20 kg:n reppu ylänapin alapuolella - pysyisivät poissa tositoimista, elleivät tositoimet koputa kotiovella. Mutta miehityksen uhatessa kansalaisille jaettaisiin pikku pistooli (esim. FN FiveSeven), pari lipasta ja muutama käsikranaatti, niin että siviilissä jokamiehen käsilaukussa kulkisi tykätarpeet itsepuolustukseen.
Vonka
Supreme Leader
Jos olisi samanlainen akuutti Damokleen miekka pään päällä kuin Israelilla koko ajan, varmasti tahto tuohon suuntaan olisi kova.
hessukessu
Kenraali
Käsikranaatti, juu, mutta pistooli? Pyh. Rynnäkkökivääri tai tarkkuuskivääri mieluummin. Pistoolilla ei tee mitään jotain venäläisiä sisäministeriön joukkoja vastaan. Kun vaikka "vain" kolmelle miljoonalle ihmiselle olisi jakaa tehokas käsiase, vähän käsikranaattia tai räjähdettä sekä antaa taito käyttää sitä, mikään selkopäinen valtio ei lähtisi ylipäätään hyökkäämään tänne kuin korkeintaan hyvin rajoitetuin tavoittein. Miehitys tai kansanmurha olisi heti poissa laskuista kertalaakista.
koponen
Kenraali
Huono puoli tuollaisessa on, että sodan kaltaisissa olosuhteissa tulisi naapurikaunat, varastetut tyttöystävät, puuttuvat muumilääkkeet ja moni muu juttu hoidetuksi samoilla työvälineillä. Asiaa punninneena jakaisin kalustoa koulutetuille ja johdetuille joukoille isolla kädellä, mutta en gaddafilaisittain valikoimatta kaikille. Niin pitkään kuin reserviä tuotetaan massamaisesti, käyttäjät eivät ole ongelma.
Ei tosin liity yhtään mitenkään operatiivisten joukkojen uudistettuun taistelutapaan.
Nojatuolistrategi
Ylipäällikkö
Niin. Syvän rauhan aikana erilaiset intressit vetävät puolustushaaroja eri suuntiin. Rakennetaan PV-nyrkkiä, jonka joka sormi harottaa omaan suuntaansa.
Ilmavoimat on panostanut paljon pelotteeseen: ilmasta-maahan -iskukykyyn. Merivoimat varustautuu kv. tehtäviin. Maavoimilla on rippeitä joka lähtöön (ATACMSit pelotteeksi, uusi tst-tapa puolustukseen ja Porin pumppu kv. toimintaan).
Roolit saisi selkiyttää: ensilinjaan pelote (ammattilaiset ja kaukovaikutteiset aseet), "taistelualueille" reserviin nojautuvat tst-ryhmät, ja kotirintamalle siviili-itsepuolustus maanmiehityksen varalle.
Nojatuolistrategi
Ylipäällikkö
Siviili-itsepuolustusaseena pistooli puolustaa paikkaansa. Pieni pistooli on helppo kantaa huomaamatta. Tarkkuuskivääriä sen sijaan on vaikea sujauttaa taskuun, vaikka olisi isotkin taskut.
FN FiveSevenin 5.7 mm luoti lävistää muistaakseni kevlar-kypärän vielä 100 metristä mennen tullen, eikä "rintaliiveistäkään" ole isompaa iloa ilman levyjä, joten aivan lelusta ei ole kyse. Toki ampumataito on tarpeen, mutta siviilivastarinnan lähiassassinaatioaseena pieni pistooli täyttää paikkansa.
Toisaalta rynkkyjä on rintamalla joka miehellä ja tarkkuuskivääreitäkin on tarkoitus jakaa uuden tst-tavan toteuttamiseksi joka joukkueelle. Siviilipuolellakin Suomen 300 000 metsästyksen harrastajaa pitää huolen siitä, että jonkinlainen hirvikivääri roikkuu joka toisen talon asekaapin vieressä.
Operatiivisten joukkojen sotaa. Kannattaa varmaan lähteä purkamaan tätä valmisteluista ja tulivoimasta. Jos otetaan kuvitteellinen yhtymä Kymi-Kursk, siihen voisi kuulua panssarijoukkoja, panssarijääkäripataljoona tai kaksi, moottoroitu tst-osasto, muutama hyvä jääkäripataljoona litkoiksi. Ilmatorjuntaan ja ilmavoimiin puuttumatta lainkaan. Taustalle ja lomaan keskitetään sanotaan 10 pstoa tykistöä, 122-raketinheittimiä ja raskaita raketinheittimiä, 120-krh:ta jne. Tuo on oikeasti jykevä tulivoima, kun saadaan hyökkääjän liike kanavoitua passeliksi ja tuolla tulivoimalla alkaa syntyä jälkeäkin, kun peli menee oikein.
Jos oikein ymmärrän, niin edelleen olemme hyvin riippuvaisia siitä, että valmistelut tehdään oikein ja ne ylipäätään ehditään tehdä. Jos homma kulkee oikein, taistelut voidaan aloittaa siten, että joukot saavat tuntumaa "pikkuhiljaa" sotatyöhön, eikä koko pasha-lavetti kaadu niskaan kertarulauksella. Pioneerivalmisteluilla on mahdollista kanavoida hyökkääjän liikettä, puristaa sitä panssarijoukoilla ja jääkäripataljoonilla vähän ahtaalle ja mötkiä säästelemättä epäsuoralla.
Nykyaikainen viestijärjestelmä sallii varmasti sen laatuista toimintaa, jossa aika pienikin joukko voi sitoa valmistellen ja ylläköin suht isonkin tiestöön sitoutuneen hyökkääjän aika ahtaille mestoille, ja heti, kun ahdasta tulee, mötkitään epäsuoralla. Toki ko. menetelmä edellyttää sopivaa maastoa ja - tieoloja. Ja tuollainen sopivasti hillottu yhtymä, joka on kieputettu vuoroin tuliylläköin ja vuoroin epäsuoran tulen iskuin, se alkaa jossain vaiheessa suorastaan pyytää sitä, että "panssarijoukot, hyökätkää, iskekää ja murtakaa ja itkekää".....
Pari asiaa lienee selvä: edelleen maasto- ja tiestöolot on kyettävä käyttämään kympillä hyväksi ja toisaalta, Suomella on kyllä monella mittapuulla jykevä ja pelottava epäsuoran tulen voima edelleen paketissa mukana. Operatiivisten(kin) joukkojen taistelu, olipa tapa entinen tai uusittu, sen on pystyttävä hyödyntämään täysillä nämä kaksi pointtia. Ja edelleen ollenemme riippuvaisia valmisteluista, toisaalta niin on jokainen maailman sota-armeija tavalla tai toisella, hyökkääjänkin on "ladattava" arsenaalinsa ennen hyökkäystä, ulotettava tiedustelu tarpeeksi syvälle, luotava senkin tosiaikainen tilannekuva, pelkkä raudalla rytkyttäminen ei vaan tänään onnistu, jos vastassa on koulutettu ja motivoitunut , kohtuullisestikin varustettu puolustaja, joka osaa ottaa liikkeen vastaan ja käyttää maaston ja tiestön luomat edellytykset hyväkseen.
Jos oikein ymmärrän, niin edelleen olemme hyvin riippuvaisia siitä, että valmistelut tehdään oikein ja ne ylipäätään ehditään tehdä. Jos homma kulkee oikein, taistelut voidaan aloittaa siten, että joukot saavat tuntumaa "pikkuhiljaa" sotatyöhön, eikä koko pasha-lavetti kaadu niskaan kertarulauksella. Pioneerivalmisteluilla on mahdollista kanavoida hyökkääjän liikettä, puristaa sitä panssarijoukoilla ja jääkäripataljoonilla vähän ahtaalle ja mötkiä säästelemättä epäsuoralla.
Nykyaikainen viestijärjestelmä sallii varmasti sen laatuista toimintaa, jossa aika pienikin joukko voi sitoa valmistellen ja ylläköin suht isonkin tiestöön sitoutuneen hyökkääjän aika ahtaille mestoille, ja heti, kun ahdasta tulee, mötkitään epäsuoralla. Toki ko. menetelmä edellyttää sopivaa maastoa ja - tieoloja. Ja tuollainen sopivasti hillottu yhtymä, joka on kieputettu vuoroin tuliylläköin ja vuoroin epäsuoran tulen iskuin, se alkaa jossain vaiheessa suorastaan pyytää sitä, että "panssarijoukot, hyökätkää, iskekää ja murtakaa ja itkekää".....
Pari asiaa lienee selvä: edelleen maasto- ja tiestöolot on kyettävä käyttämään kympillä hyväksi ja toisaalta, Suomella on kyllä monella mittapuulla jykevä ja pelottava epäsuoran tulen voima edelleen paketissa mukana. Operatiivisten(kin) joukkojen taistelu, olipa tapa entinen tai uusittu, sen on pystyttävä hyödyntämään täysillä nämä kaksi pointtia. Ja edelleen ollenemme riippuvaisia valmisteluista, toisaalta niin on jokainen maailman sota-armeija tavalla tai toisella, hyökkääjänkin on "ladattava" arsenaalinsa ennen hyökkäystä, ulotettava tiedustelu tarpeeksi syvälle, luotava senkin tosiaikainen tilannekuva, pelkkä raudalla rytkyttäminen ei vaan tänään onnistu, jos vastassa on koulutettu ja motivoitunut , kohtuullisestikin varustettu puolustaja, joka osaa ottaa liikkeen vastaan ja käyttää maaston ja tiestön luomat edellytykset hyväkseen.
Nojatuolistrategi
Ylipäällikkö
Metsäinen maasto, rikkonainen rannikko ja järvien pilkuttama sisämaa ovat etuja, joita puolustuksessa täytyy hyödyntää.
Toinen vahvuus on perinteisesti suuri tykistö ja muu epäsuora tuli:
”Yksi Suomen maavoimien näkyvimmistä erityispiirteistä on juuri tykistö, jonka numeromääräinen vahvuus on läntisen Euroopan suurin. Suomen puolustusvoimilla on 1 389 tykkiä ja raskasta kranaatinheitintä. Saksalla on vain 25 tykkiä vähemmän, Ranskalla ja Britannialla on puolestaan yli 500 vähemmän.” (Wikipedia)
Vahvuuksia vahvistamalla edetään oikeaan suuntaan, kun resursseja hankitaan ja kehitetään. Taistelutapa ja toiminnan onnistuminen sitten määräävät lopputuleman. Parhaassa tapauksessa pelkkä vastaiskun uhka riittää pelotteeksi: sota ei syty.
Jos kriisi kuitenkin eskaloituu aseelliseksi konfrontaatioksi, valmiusjoukkojen pitäisi kyetä vaikuttamaan vastustajaan jo sen kotikentällä – maahanlaskujoukkoihin ilmassa, maihinnousujoukkoihin merellä ja maavoimiin rajan takaa ryhmitysalueella.
Tiedustelu, tulenjohto, kaukovaikutteiset aseet ja uudet ampumatarvikkeet ovat avainasemassa, jos valmiutta kehitetään siihen suuntaan.
On valitettavaa, että huoltoa ja viestiä pidetään usein välttämättömänä pahana, eikä avainaselajeina. Toisen ketjun huoltokeskustelua liipaten, johtamisjärjestelmällä ja toimivalla logistiikalla voitaisiin luoda kilpailuetua materiaaliylivoimaista vihollista vastaan.
Mashirin ja muiden alan blogien perusteella Venäjän viimeaikaisissa isoissa harjoituksissa on tullut esiin sikäläisten johtamisjärjestelmien alkeellisuus ja toisaalta osaamattomuus niiden käyttöön. Parempi tilannekuva auttaa saamaan enemmän irti rajallisista resursseista ja huono toisaalta haaskaa niitä. Tässä voisi aueta meille tilaisuus, koska johtamisjärjestelmissä ei niinkään määrä vaikuta, yksiköllä joko on moderni järjestelmä tai ei. Toki kaikki yksiköt pitää pystyä varustamaan parhaalla mahdollisella järjestelmällä.
Samaten logistiikassa meillä pitäisi olla mahdollisuus etulyöntiasemaan, koska toimimme kotikentällä ja ainakin periaatteessa joudutaan liikkumaan taaksepäin. Jos vihollisella on kymmenen putkea meidän yhtä vastaan, ollaan 10:1 alivoimaisia. Jos meillä on samassa ajassa käytettävissä 10 kertaa enemmän ammuksia putkea kohden, suhde tasoittuu huomattavasti.
skip ja kumppanit: hyökkääjän on luotava liikkeestä tilannekuva, tai sitten se luottaa vaan raudan hinkkaamiseen. Tiedustelu on ulotettava aika syvälle ja sen on kyettävä tuottamaan tosiaikaista kuvaa, tai sitten luotetaan vain raudan hinkkaavaan vaikutukseen. Hyökkääjän on saatava kuso kulkemaan vielä paremmin. Jos ei saa, on luotettava rautaan ja tulivoimaan ja puskettava kuin huhtikuinen pässi pilttuussa. Mitä haluan väittää? Hyökkääjällä on vielä suurempi haaste tilannekuvan ja huollon suhteen kuin puolustajalla. Ei se aivan temputonta ole suurillakaan resursseilla.
Miksi?
"Never interrupt your enemy when he is making a mistake " -Napoleon
Parempi jos tulee noin.
Vonka
Supreme Leader
Defensiivinen offensiivi vanhoille taistelualueille houkuttaisi minuakin. Ryhmitysalueilla saa elävää voimaa pois pelistä.
Se on edelleen niin, että kun sisä-Suomeen aukeaa tuhansia teitä, vaikeudet ovat heti yhtä moninkertaisia.
Israelin defensiivinen offensiivi 1967 ei ole ainoa esimerkki ennakkoluulottomasta röyhkeydestä ja aloitteen tempaamisesta sekä sitä seuraavasta menestyksestä.
Jos pelkästään käkitään jossain alueella odottamassa, että vihollinen tulee luokse, on annettu turhan paljon tasoitusta. Ei sellaiseen suuruudenhulluuteen ole varaa.
Se on edelleen niin, että kun sisä-Suomeen aukeaa tuhansia teitä, vaikeudet ovat heti yhtä moninkertaisia.
Israelin defensiivinen offensiivi 1967 ei ole ainoa esimerkki ennakkoluulottomasta röyhkeydestä ja aloitteen tempaamisesta sekä sitä seuraavasta menestyksestä.
Jos pelkästään käkitään jossain alueella odottamassa, että vihollinen tulee luokse, on annettu turhan paljon tasoitusta. Ei sellaiseen suuruudenhulluuteen ole varaa.
sherlokki
Kapteeni
Joka jätkälle sykesensori kehoon, rjohtaja tietää että onko elossa ja voi datailla tämän viestin eteenpäin suuntaan jos toiseen (tunnistetaan myös onko omaa väkeä). Tuolla aiemmin oli spekuloitu sitä että mitä jos laite päätyy vieraisiin käsiin, niin uskon että tämä otettu huomioon. Käsittääkseni sisämisteriön porukalla lähes identtistä maastokuosii nääs ku meillä, samaa taktiikkaa käyttivät afgoissa. Tää nyt oli vaan tällanen, voi olla et ihan pöhkö ajatus...
EDIT: Siis tyyliin jos iso joukko lähestymässä jostain ja epävarmaa että onko omia, niin joku tuollainen viritelmä saattaisi auttaa tunnistamiseen. Toki yksittäinen ja epäkuntoinen saattaa aina sieltä täältä löytyä
Edit2: Sitten naapuri ottaa sen kaatuneelta, joten luullaan omaksi Se siitä ajatuksesta. Tämä ajatus lähti Ollilan mustastalaatikosta, jolloin tiedetään mikä auto on oma ja mikä vieras.
Edit3: Desantti kähveltää auton, mutta siinä sattuu olemaan turvasydeemit joka havaitsee tämän. Sensorissa oltava ominaisuus, kun ja jos se siirtyy vääriin käsiin (turvakoodi
EDIT: Siis tyyliin jos iso joukko lähestymässä jostain ja epävarmaa että onko omia, niin joku tuollainen viritelmä saattaisi auttaa tunnistamiseen. Toki yksittäinen ja epäkuntoinen saattaa aina sieltä täältä löytyä
Edit2: Sitten naapuri ottaa sen kaatuneelta, joten luullaan omaksi
Se siitä ajatuksesta. Tämä ajatus lähti Ollilan mustastalaatikosta, jolloin tiedetään mikä auto on oma ja mikä vieras.Edit3: Desantti kähveltää auton, mutta siinä sattuu olemaan turvasydeemit joka havaitsee tämän. Sensorissa oltava ominaisuus, kun ja jos se siirtyy vääriin käsiin (turvakoodi
Viimeksi muokattu: