Voitte muuten sanoa ihan mitä tahansa PV:n kyvystä hoitaa asioita, etenkin mitä tulee asekauppoihin, mutta se ei ole mitään verrattuna Norjan tykistön touhuihin. Jossakin vaiheessa Norja hankki M109 telahaupitseja Saksasta tai ainakin heidän kamppeensa ovat perustaltaan Saksan mallia. Itse olen siinä luulossa, että nämä hankittiin kylmän sodan loppumisen jälkeen, kun saksalaiset poistivat noita jonkun aseiden riisuntasopimuksen perusteella. Ajan mittaan noita kerettiin modernisoida Norjalaisten toimesta ainakin kahteen otteeseen, kuitenkaan kaikkia ei ilmeisesti raaskittu modernisoida kummallakaan kertaa. Sitten Norjalaiset ostivat vissiin Hollannista PzH-2000:ia ja totesivat, että heillä ei ole varaa pitää niitä, joten ne menivät pilkkahinnalla Kreikkaan. Ja nyt sitten tämä tapaus.
Operatiivisten joukkojen uusi tst-tapa?
- Viestiketjun aloittaja Nojatuolistrategi
- Aloitus PVM
Norjan maantiedettä kannattaa katsoa ja pohtia, mistä todennäköinen uhka tulee ja millä keinoin. Se on erilainen case kuin Suomi. Norjalainen epäsuora on pitkälti ilmaiskuja, näin siellä käsittääkseni asiaa funtsitaan. Ja nojaavat siihen, että nimenomaan Nato-jäsenenä saavat Meri- ja Ilmavoimien apua, maajoukkoja kaiketi on jyvitetty norjalaisten riemuksi enää kolme pataljoonaa, joista yksi on tukikohtapataljoona tai jotain, yksi on Hollannin merijv-pataljoona ja oliko yksi sakujen pataljoona jotain vuoristojääkäreitä.
Samaa mietin itsekkin. Siis että homma olisi aika suuri itsemurha sille porukalle.
Mutta mietin rauhansopimusta ennen tilannetta. Pitäisikö kyetä ottamaan haltuun tarvittaessa menetettyjä alueita vai ei.. No ehkä politikot osaisivat vastata paremmin
Mietin vain että jos itekkin nykyisellä iälläni ja kunnollani saisin kunnian moiseen hommaan. Voisi tulla hikistä hommaa ja ikävä jopa lukion äidinkielenopettaja vanhapiikaa.
Mitenkäs tuo laskukaava silloin menee, kun paikallisjoukkojen määräksi arvioidaan ensin 90000, sitten 60000 ja lopulta vain 20-30000, koska rahoitus ei riitäkään enempään. Kun sodanajan vahvuus kuitenkin samaan aikaan on jatkuvasti 230000, niin mille riville nuo paikallisjoukoista kustannussyistä poistuneet 60-70000 miestä siirretään? Koulumatematiikasta ei löydy sopivaa yhtälöä tällaiseen perätilalaskentaan, kun kaikki vaihtoehtoiset ratkaisut ovat vielä kalliimpia ja siten kaiken järjen mukaan mahdottomia.
Näinhän se menee. Itsellä kummittelee tuo paikallisjoukkotoiminta takaraivossa. Jossain uudistuksen alussa puhuttiin 90 000 paikallistaistelijasta. Joskus jossain lehdessä se oli pudonnut 60 000 taistelijaan.
Itellä on ikää sen verran että kuuluisin tuohon taistelijakuntaan. (sijoitusta tuskin on) Kunto ei ole ihan huipussaan, mutta kinkun sulatustalkoissa tuli lihaskuntotestissä sentään hyvän tulokset.
Olisi vain turvallisempi olo jos tuollaisia kavereita olisi se 30 000 lisää. Jaettavaksi 5-6 taistelualueelle tuollainen määrä tasoittaisi naapurin sisäministeriön poikien kanssa kahakointia. Kun sillä puolella tilannekuvan voi korvata väkivaltainen luonne ja parempi kunto.
Ohjus-tiedustelija
Ylipäällikkö
Miksi ihmeessä miehiä pitäisi kierrättää läheskään noin vanhaksi jos vm-palvelus suoltaa joka vuosi varmaan vähintään 20 000 sijoituskelpoista tuoretta taistelijaa vanhojen tilalle? x10v. kun tekee jo 200 000 taistelijaa...
Homma menee todennäköisemmin niin että sekä operatiivisten että alueellisten joukkojen miehitys voidaan hyvin pitkälle pitää alle 30v. aineksessa ja sitä vanhempaa aletaan sitten valuttamaan paikallisiin. Kaikissa joukoissa on myös runsaasti ns. takaportaan tukitehtäviä joissa siviilissä saatu ammattitaito painaa enemmän puntarissa kuin ikä, todennäköisesti paikallisjoukoissakaan ei olisi siis varsinaisiin fyysisiin tst-tehtäviin kauheasti yli 35v. perus ainesta tarve sijoittaa.
Ohjus-tiedustelija
Ylipäällikkö
Itselle ei ole ikinä auennut miksi miesten määrää vähennetään lusikalla vaikka varsinaisia SA-kokoonpanoja katoaa listoilta saavi kaupalla... Eihän siinä muusta kuin suuren yleisön sumutuksesta voi olla kyse!
Eipä näihin oikein muuta selitystä löydy, kuin suuren yleisön kusettaminen. Muistamme jokunen vuosi sitten tapahtuneen panssariprikaatin ja parin jääkäriprikaatin lakkauttamisen, jolla ei myöskään ollut vaikutusta operatiivisille joukoille ilmoitettuun vahvuuteen, eli 60000 mieheen. Tuo luku taitaa muuten olla vieläkin ennallaan. Ei vaikuta lupaavalle, jos leikatusta pääluvustakin jopa kolmannes on varalisää...
hessukessu
Kenraali
Unohdit yhden PIENEN seikan: Vihollisella on pistää noita prikaateja meidän yhtä prikaatia vastaan 5 tai enemmänkin. Onhan se kiva, että yhdelle pärjätään, mutta kun sieltä tuleekin 5 kimppuun niin...
Juu, meillä ei olisi hätäpäivää naapurin joukkojen kanssa, jos tuollaisella "Karjalan Prikaatin" varustuksella olisi varustettuna kymmenkunta jääkäriprikaatia. Niin ja siihen olisi vielä nyrkkinä päälle pari panssariprikaatia. Mutta kun ei ole. On kolme tommosta prikaatia ja pari kuivettunutta taisteluosastoa.
hessukessu
Kenraali
Tähän se ehkä riittää juuri ja juuri ja toki hyvä niin. Suotavaa olisi, että noita raketinheittimiä ja etenkin SOPIVIA AMPUMATARVIKKEITA olisi riittävästi, jotta noilla raketinheittimillä voitaisiin luoda peloite -ja tarvittaessa toteuttaa se vihollisen maajoukkoja vastaan: Massiivinen "iron storm" niskaan mallia Persianlahden Sota I. Pistäisi vihollisen vähän miettimään etenemismuotojaan ja joukkojensa keskittämistä ja sitä kautta luultavasti keskittymään pienemmin, hajautetuimmin voimin tehtäviin hyökkäyksiin. Mikä toki passaa meille paljon paremmin kuin jokin tankkiarmeijan läpimurtovyöry syvälle selustaan.
Hehheh. Ne ovat tietysti reserviä.
Varmaan kannattaa seurata taas niitä käsien töitä. Eikös kohta ala joku paikallisjoukkokierros? Miten ne varustetaan? Kun varustetaan operatiivisia, niin sieltä alkaa tulla leipälaukkua ja saapasta paikallisiin, kenties joku mainio meksikolainen radiokin. Noh, paljonko tätä jakohyvää on? Sanotaan pyöreet 30 tuhannelle kavioparille. Miten jatkossa erottaa Alueelliset ja Operatiiviset kokoonpanot toisistaan? Tuo raja liudentuu lujaa. Se on selvää, että tämän päivän ja erityisesti huomisen joukot kyetään perustamaan nuorista miehistä. Riittävät kyllä mainiosti.
Oletan erittäin vahvasti, että MAAKJ saa ison roolin paikallisjoukkohumpassa. Olisko peräti komppania tai kaksi aina perustettavan pataljoonan runko? Siihen kotua ja muuta litkoiksi.
Kannattaa lukea mm. Kadettikunnan julkaisuja, sieltä taitaa löytyä linkkejä muuallekin. Homman kärki ei ole tuo esittämäsi Kauhujen Valssi. Venäjänkin resursseilla on rajansa. Usko wanhaa: niillä on tekeillä sellainen Rankka Nyrkki, jolla on tarkoitus antaa selkään vihollisen asevoimalle....perässä hiihtää "vakauttamiseen ja hallussapitämiseen" tarkoitetut joukot monine hilpeine menetelmineen. Miten vastata tuollaisen nyrkin otteisiin? Pitää olla nykyaikaisesti ja hyvin varustetut joukot kärkenä, pitää olla itsellä mahdollisuus kovaan tulenkäyttöön jne. Pitkin itärajaa ripotellut jv-prikaatit eivät ole vastaus tuollaisen asevoiman tulppaamiseen. Tuollaisen Nyrkin maali ei ole mikään "koko lähiulkomaa kerralla"- tyyppinen case vaan Pääkaupunki. Siinä ei takerruta lillukanvarsiin, jos tuo polkaistaan liikenteeseen, lillukanvarsiväki tulee perässä sitten.
Pidän virheenä terävimmän kärjen heittämistä taisteluun ensimmäisestä sotapäivästä lähtien. Parempi olisi ottaa ensimmäiset iskut vastaan varusmiehistä ja huru-ukoista kootuilla kevyillä joukoilla. Nämä taistelkoot taaksepäin aluetta luovuttaen.
Parhaat joukot ja kalusto kannattaa säästää omalta kannalta edullisiin pelipaikkoihin. Niillä pitää pyrkiä tuhoamaan hyökkääjä pala kerrallaan. Näitä joukkoja ei ole varaa menettää ensimmäisessä erässä tai muutoin aloite on jatkossa kokonaan hyökkääjällä.
Venäjä antaa todennäköisesti ensimmäisen iskun vakinaisella väellä. Tämän tyssätessä voi helposti olla kuukausien tauko, jolloin perustetaan reservistä lisää yhtymiä seuraavaan yritykseen. Meidän osalta vastaava ei onnistu, ellei kalustoa ole olemassa. Meidän tuontikanavien tukkeutumisen Venäjä varmistaa viimeistään ensimmäisen rynnistyksensä hyytyessä. Ydinaseet ja energiavarat ovat edelleen tehokas painostuskeino. Siihen päälle lehmänkaupat meidät myyneiden liittolaisten omatunnon rauhoittamiseksi.
Einomies1
Respected Leader
No tottakai Iivanalla on enemmän millä mällätä mutta ei tuo mainitsemasi 5 prikaatia tule päälle yhtäaikaa koska ei täällä ajella kuin Siperian aroilla. Sen lisäksi nuo eri puolilta hyökkäävät ja/tai jonossa tulevat prikaatit törmäävät ensin juurikin alueellisiin ja paikallisjoukkoihin joten eivät ne pääse valmarin kimppuun ihan noin helposti. Eri asia on nuo maahanlaskut jotka voivat muodostaa yllättäviä tilanteita mutta niiden varalle pitää olla ilmatorjurjuntaa painopistealueilla ja liikkuvia joukkoja reservissä ja juurikin tuota liikkuvuuttahan kehitetään. 3 tukielementtiä korostuu taistelutavassamme erityisesti: tykistön toiminta ja niiden a-tarvikkeet(pitkän kantaman pst), pst-ohjukset sekä ilmatorjunta ja niissä on vielä pahimmat puutteet. Johtaminen ja viestiyhteydet sekä tiedustelu on paremmalla tolalla kohtapuolin. It:n osalta ei ole tulossa mitään ihmeitä jos EKITO toetutuu ja uskon että 1 NASAMS II patteri sijoitetaan KarPr:n toiminta-alueelle (2 Sentinel-tutkaa, joke ja 2-3 lavettia).
Jos/kun naapurin mekanisoitu prikaati törmää aluepuolustukseen sillä on tunnetusti 2 vaihtoehtoa: 1. Yrittää rynniä läpi voimalla tai 2. koukata puolustuksen ohitse ja jatkaa matkaansa tavoitteeseen. Selvää on että naapurin ensilinjan yksiköt täytyisi saada syvyyteen nopeasti ja nopeammin kuin meikäläiset ehtivät reagoida. Jos naapurin ensimmäinen pumppu yrittää läpi niin se uhrataan ja saa eniten siipeensä. Eteneminen kuitenkin hidastuu mikäli toisetpuskevat takaa päälle/ohitse. Meidän maastossa on vaihtoehhtoja etenemiselle mutta ei paljon, teitä on mutta ne ovat rajan pinnassa kapeita ja heikkokuntoisia. Metsää sensijaan on jokapuolella. Sivustat täytyy suojata aluejoukoilla tai paikallisjoukoilla, joita tuetaan tarvittaessa.
Nopein tapa voittaa sota tai vallata alue on edetä nopeasti syvälle ja rajusti ja saartaa/vallata/tuhota vastustajan ydinalueet ja joukot. Suurin efortti kohdistuisi varmasti meikäläisen valmarin niskaan koska ne ovat vastustajalle vaarallisimmat joukot. Tässä tarvitaan hyvää tiedustelua molemmin puolin ja meiltä nopeaa reagointia/johtamista sekä joukkojen liikkuvuutta ja suojaa. Samalla alueellisten ja valmiusjoukkojen sijoitus ja hyvä tilannetietoisuus ovat välttämättömiä. Alueellisten joukkojen toiminta on ehdoton edellytys jotta naapuria voidaan viivyttää, häiritä ja sen etenemistä estää. Näin hankitaan edellytykset valmiusprikaatin onnistuneelle hyökkäykselle ja kaapataan aloite ainakin hetkeksi meille.
KarPr ei kuitenkaan taistele yksin vaan kun se lähtee hyökkäämään, sitä varmasti avustavat lähistöllä olevat alueelliset joukot, ylijohdon tykistö, mahd.erikoisjoukot sekä ilmatuki jos/kun mahdollista. Alueellisten joukkojen hajautettu sijoitus ja keskitetty taistelutapa on vaikea murtaa ainakin suorasta liikkeestä ja jos naapuri törmää siihen yllättäen. Keskitetty (ja hajautettu) epäsuora on hyvä apu joukolle tässä ja pitkän kantaman tykistö/raketin heittimistö voinee auttaa myös tilanteessa jos/mahdollista. Se on sääli että pasifistijohtajamme kielsivät uusien tytärammuksien hankinnan koska MLRS hankinnasta pitäisi ottaa kaikki irti hankkimalla ehdottomasti reilusti M30-raketteja tytärammuksineen, koska niiden korvattavuus on vielä hämärän peitossa, onnistuneekohan koskaan?
"kuivettuneet taisteluosastot" on toki heikkoja hyökkäykseen mutta niistä on enemmän hyötyä viivytyksessä ja kohtaamistaistelussa. Hyökkäys naapurin organisoitua puolustusta vastaan päättyy kehnosti mutta kohtaamistaistelussa ne voivat hyvin liikkuvina aiheuttaa ikäviä tappiota. Tst-osastotkaan eivät taistele yksin vaan prikaatin ja paikallisjoukkojen kanssa organisoidusti.
Muisteleppa miten Raappana yllätti hyökkäävän Iivanan Lieksassa -44: hän saartoi heikommilla joukoilla ylivoimaisen vihollisen rohkealla manööverillä eli 2:lla kaksipuolisella motilla joka oli mestarillista taktiikkaa.
Naapurin suuremmat joukot menettivät yhteyden toisiinsa, huoltoon ja johtoon ja jäivät paikoilleen hämmentyneinä luullen suomalaisia joukkoja lukumäärältään suuremmiksi. Lopuksi ne saivat päättäväisyytä ja murtautuivat ulos motista mutta vasta päivien päästä. Seurauksena oli että niiden huolto oli tyrehtynyt ja ne olivat hajallaan joten ne vetäytyivät rajan taakse. Hyökkäys oli torjuttu rohkealla, päättäväisellä ja nerokkaalla taktiikalla.
Taktiikan merkitystä ei voi väheksyä ja sillä voidaan tasoittaa voimasuhteita huomattavasti. Tämä kannattaa muistaa eikä tuijottaa vaan Jussi Niinistön tavoin rynkkyjen ja tykkien suhdetta viholliseen.
En osaa sanoa, mikä on viisainta tai tyhmintä. Minun Torjuntavoittoakatemiaa vailla oleva sotilaallinen ajatteluni lähtee siitä, että suomalaisten hyviä joukkoja sitoutuu taisteluun heti ekä 16. päivä. Miksi? Koska Vaalimaalta on edelleen Helsinkiin työpäivän mittainen kolonnavauhtinen matka, ei enempää. Tilaa ja syvyyttä yksinkertaisesti ei ole hukattavaksi. Toinen osapuoli ei jää kyhjäämään suonlaitoihin ja pellonreunoille, kähisemään kevyiden joukkojen kanssa, se ajaa ilman kyselyjä just niin pitkälle, kunnes se kohdaten pysäytetään. Tässä mielessä tuo uusin Leo-kauppa on siunaus. Toinen siunaus on suht runsas tykistö ja rak.heittimet. Ilmatorjuntaakin riittää tuolle alueelle hyvin. Mutta jos joku esittää perustellen jonkin muun seikkailutavan, niin ei siinä mitään.
Juuri noin. Ei suurvallallakaan ole haluja alkaa keskittää mitään miljoonien miesten panssariarmeijoita, ellei sitten aivan pakko ole. Pitää pitää mielessä aika-aspekti: mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän mahdollisuuksia homman jollain lailla kintuille kusemiseen. Puolustaja ehtii valmistautua, varustautua paremmin, kerätä liittolaisia, poliittinen tilanne voi muuttua tai jokin muu voi mennä pieleen. Kun päätös tehdään, pitää toimia mahdollisimman nopeasti.
Kuten Einomies kirjoittaa, niin ihan hyvin meillä on varauduttu. Keskustelun virikkeeksi silti jotain mahdollisia ongelmia:
1. Painostus päätöksentekijöitä kohtaan: Vahvastakaan kalustosta ei ole iloa, jos armeijaa ei panna liikkeelle.
2. Epäsuoran tulivoima: Tykistöä kyllä on, mutta RsRakH kaipaa ammuttavaa. Meidän puolustukseen sopisivat rypäleaseet kuin nenä päähän.
3. Huolto: Varsinkin tykistö ja mekanisoidut yksiköt vaativat massiivisen määrän huoltoa jo valmiudessa ollessaan, taistelusta puhumattakaan. Hajautus parantaa selviytymistä, mutta lisää huoltotarvetta.
Ohjus-tiedustelija
Ylipäällikkö
Hehheh. Ne ovat tietysti reserviä.
Varmaan kannattaa seurata taas niitä käsien töitä. Eikös kohta ala joku paikallisjoukkokierros? Miten ne varustetaan? Kun varustetaan operatiivisia, niin sieltä alkaa tulla leipälaukkua ja saapasta paikallisiin, kenties joku mainio meksikolainen radiokin. Noh, paljonko tätä jakohyvää on? Sanotaan pyöreet 30 tuhannelle kavioparille.
Jos viestipuoli unohdetaan (siitä ei ota kukaan selvää), niin paikallisjoukkojahan voidaan varustaa lähes mielinmäärin, varusteet päälle, rk kouraan ja telamiinaa kantoon riittää vaikka 6-numeroiselle määrälle miehiä + ajoneuvot saadaan siviilistä ja sinne varmaan tarpeen mukaan jotain kevyitä heittimiä tms. "raskaampaa" rautaa kyytiin. Tälläisten joukkojen pst-arsenaali sinkoaseiden osalta lienee jo pitkälti kiinni tiukentuneen ilmapiirin aikaisista jatkohankinnoista... Paljon muihin tehtäviin mitä tuollainen varustus antaa myöten ei kaiketi vastuuta ole ollut/tulossakaan.
Olisiko se sittenkään varustus joka rajoittaa paikkallisjoukkojen perustamismääriä? Koulutus / sijoitettavan kantahenkilökunnan vähyys? Muu, mikä?
Johdettavuus ja sitä kautta viestipuoli kyllä itsellä tulee ensimmäisenä mieleen -> käytännössä paikoillaan vailla riittävää tilannekuvaa/kykyä sen jakamiseen möllöttäville kevyille joukoille ei katsota olevan tarvetta kuin tietylle määrälle, tiettyihin tehtäviin, tietyillä paikoilla?
No jaa... -> eiköhän suurin ero muodostu (ihan niinkuin ennenkin) siitä että alueelliset nojaavat erittäin vahvasti ottoajoneuvoihin ja operatiiviset taas liikkuvat hyvin pitkälti military kalustolla -> tästä muodostunee myös joukkojen perustamisen järjestys/nopeus.
aj77
Greatest Leader
Totta. Itsekkin vapauduin vuosien sumusta ja uskosta siihen että Iivana kun tulee niin sille massalle ei mitään voi. Valitettavasti tämä on yleinen käsitys suomessa ja silti maanpuolustustahto on älyttömän korkealla. Tämä taas kertoo jotain pienen ja vittumaisen kansan erityispiirteestä. Ammattisotilaan kirjoituksia lukiessa silmät avautuivat. Ei ole Iivanalla mitään toimivaa massa armeijaa. Toimivastakin osasta pitää iso osa jättää muualle rajoja turvaamaan ja muihin pikku kähinöihin.
Sen sijaan se toimiva osa on, ja jos ja kun ne sen saavat haluamalleen tasolle niin siinä on kova nyrkki.
Ohjus-tiedustelija
Ylipäällikkö
Eiköhän kysymys ole pitkälti siitä kuinka nopealla aikataululla hyökkäys lähtee rajantakaa käyntiin. Jos sieltä tullaan hyvin lyhyellä "varoitusajalla", niin meillä ei varmasti ole ruodussa tuossa vaiheessa kuin nopeiten perustettavat=parhaat joukot/niiden rungot -> nopean hyökkäyksen edellytys on taas se ettei niitä hyökkääviä joukkojaan tule mitään poskettomia määriä koska se on aloitettu silloin ilman merkittäviä/aikaa vieviä valmisteluja. Jos merkittäviä ja aikaa vieviä valmisteluja on tapahtunut, niin meilläkin pitäisi silloin olla pääsosa joukoista jo aseisssa jolloin varmasti muut kuin operatiivisten terävin kärki ottaa hyökkääjään kosketusta heti rajalta alkaen.
Nuo varusmies/huru-ukko visiosi voisit nakata jo roskakoriin, ei sellaisista mitään iloa rajalla kenellekkään olisi, kenties hyökkääjän egolle kun pääsevät pyyhkimään "puolustajalla" lattioita heti ensi alkuun...
Suurin hyöty varusmiehistä ja ns. huru-ukoista saadaan perustamisvaiheen nopeuttamisessa kun kalustoa jaetaan varastoista perustettaville joukoille. Kaluston/varustuksen liikuttelussa perustamiskeskuksiin tarvitaan auttavia käsipareja/vartiomiehiä.
Viimeksi muokattu: