Nojatuolistrategi
Ylipäällikkö
Jos ajatellaan omaa varustusta ja naapurin vastaavaa niin tuskin tuo ihan noin yksinkertaista on. Meillä on tätä nykyä 96 kpl GBU-32 JDAM pommia(kant. n.25km), 11 kpl AGM-154C -ohjusta(kant. 22-130km) ja tulevaisuudessa ehkä 50-70 kpl AGM-158 JASSM-ohjusta (kant. n. 290-320 km).
JASSM-ohjuksia tuskin tuhlattaisiin mihinkään "panssarikiilaan" vaan lähinnä naapurin pitkän kantaman it-järjestelmiin, lentokenttiin ja johtamiskeskuksiin. Niitä on liian vähän ja ne ovat soveltumattomia etulinjan ilma-iskuihin. Lähinnä kyseeseen tulisi määrällisesti GBU-32 mutta jotta sitä voitaisiin käyttää, on alueella kiistettävä hetkellisesti naapurin ilmaherruus ja hyökättävä heti alussa S-300/400 ja Buk M2 alueilmatorjuntajärjestelmiä ja naapurin lentokenttiä vastaan. Signaalitiedustelu on tässä tärkeää ja todennäköisesti USA:lta pitäisi saada satelliittitiedustelun apua jotta maalit saadaan tarkasti paikannettua ja reaali-ajassa.
Todennäköisempää on että Hornetteja ei lähetetä heti rajan pintaan hyökkäämään naapurin mekanisoituja joukkoja vastaan vaan meillä tuo JOINT-ajattelu on hieman erillaista.
ATACMS-ohjuksia(n.50 kpl) käyttäisin itse korkeintaan naapurin kaikkein tulivoimaisimpia yksiköitä vastaan (tykistö-prikaatit ja 9K58 Smerch-raketinheittimet). Ongelmana voi olla tulenjohto 100-300 km etäisyyksille selustaan. Tämän vuoksi olen melko varma että jenkkien kanssa on sovittu satelliitti-tiedustelun käytöstä apuna. Tukihan USA Georgiaa sodassa sotkemalla GPS-signaalin alueella joten Venäläiset komentajat eivät voineet käyttää paikantimiaan. Huomattavaa on että tuolloin GLONASS ei ollut vielä toiminnassa, eikä Georgia ole NATO-maa.
M 57 ATACMS on tällä hetkellä ainoa suoraan vaikutukseen perustuva a-tarvike meillä ja voi jäädäkin sellaiseksi rahan puutteen vuoksi ja/tai jos tuo Lockheedin AW (Alternative Warhead) ohjelma epäonnistuu. LockheedMartin on kehittänyt jopa 120 km yltävän ohjuksen (227mm) jota testataan tällä hetkellä.
Uskoisin että RsRakh 227 jaetaan vallitsevan käytön mukaan 6-8 heittimen ryhmiin jotka keskittyvät naapurin pitkän kantaman tykistön, raketinheittimistön, ilmatorjunnan, lähilentokenttien ja huollon tuhoamiseen. Olen samaa mieltä että todennäköisesti niiden tulenkäyttöä ohjataan keskitetysti koko valtakunnan alueella tärkeimpiin ja soveltuvimpiin maaleihin. Mahdollista ja järkevää olisi myös käyttää ATCMS -ohjuksia ja JASSM ja JDAM-ohjuksia samanaikaisesti vaikeisiin ja hyvinsuojattuihin maaleihin (S-400, Smerch ja tykistö-ohjukset).
Yksi tai kaksi patteristoa voisi käyttää AT2 kaukomiinoja painopiste-alueella hidastamaan tai ohjaamaan vihollisen liikettä. Huomattavaa on myös tarve selustassa tapahtuvan taistelun tukemiseen ja vihollisen eristämiseen miinoitteilla (maahanlaskut).
Operatiivisten ja alueellisten joukkojen käyttö poikkeaa tuosta mainitsemastasi taktiikasta verrattuna aiheesta esitettyihin materiaaleihin. Alueellisten joukkojen tehtävähän ei voi olla vain häirintä ja sivuilta ja takaa sekä huollon tuhoaminen vaan suora kärkitaistelu, valmistelluista asemista ja yllätystä hyväksikäyttäen. Muutoin meillä ei ole muita suoraan taisteluun kykeneviä joukkoja kuin valmiusprikaatit ja se on aivan liian vähän. Eihän maajoukkojen tehtävänä voi olla vain piileskely ja "huitominen puun takaa" vaan kyllä välillä on mentävä päälle karjuen! Tehtävänä on tuon esittelyvideonkin perusteella lyödä vihollisen tiedustelu ja vähintään viivyttää ja/tai tuhota kärkipataljoona aktiivisella taistelulla(riippuen tst-osaston sijainnista, tehtävästä ja tulituesta). Tämän jälkeen tai samanaikaisesti alueellinen pumppu vetäytyy tai väistää vihollista ja saavutetun aikahyödyn ja tilannetiedon perusteella ja tarvittaessa valmiusprikaati ryhmittyy asemiinsa tai hyökkää suoraan jos sijainti ja ajoitus on hyvä. Luulen että vastahyökkäykseen lähtee tukemaan valmiusprikaatia tarvittaessa myös alueellinen tst-osasto (sivusta, selusta)jos mahdollista. Tämä olisi tehokkainta mikäli joukkoja ei tarvitse säästää ko.tilanteessa.
Häirintä ja huollon tuhoaminen on paikallisjoukkojen tai tst-osaston, hajautetun komppanian tehtövä alueella (joka muuten on muoti-sana vanhalle sissi-tai erilliskomppanialle).
Hassua miten tällä palstalla väiteltiin vielä 3v. sitten että onko hajautettu taistelutapa vanhentunut ja hyödytön vai ei. Itse olin vähemmistössä joka puolusti tuon iki-aikaisen ja tehokkaaksi todistetun sissi-taktiikan olemassaoloa meikäläisissä oloissa vaikka enemmistö väitti muuta, siitäkin huolimatta että kokemukset viime-aikaisista konflikteista ovat kaikkien nähtävillä. Hienoa nähdä että sensijaan PV on lukenut läksynsä ja nostanut tuon taktiikan profiilia ja yksiköt uudelleen nimettynä ovat meillä taas taisteluryhmityksessä jatkossakin (komp.-haj.).
Muistaako Baikal tämän?
Kiitosta vastauksesta!
1. Hornetit - samaa mieltä
Tuskinpa ilmasta-maahan -risteilyohjuksilla kannattaa jahdata liikkuvia kohteita, erikoistapauksia lukuunottamatta. Pommit ja raketit sopivat paremmin rynnäköintiin. Paikallaan pysyviin "arvokohteisiin" - sillat, satamat, öljy- ja kaasuputket, ammus- ja polttoainevarastot, komentokeskukset - ohjukset osuvat paremmin. Mutta kun tuota ilmasta-maahan -aseistusta on hankittu, sitä myös käytetään, etenkin kun Ilmavoimat ehtinee ensin hätiin. Kolikon kolmas puoli on sitten se, olisiko pitänyt tyytyä torjuntahävittäjiin, kun kiirettä riittää varmaan vastustajan tst-helikoptereiden, rynnäkkökoneiden yms. torjunnassa, ja käyttää raha Maavoimien kaukovaikutteisiin aseihin.
2. Heittimet - lisää
Jos valmiusprikaateja on vain kolme Suomen kulmilla - eikä useampaan ole varaa - "valmiuspatteristot" tarjoavat huokeamman vaihtoehdon. Ylijohdon alaisuuteen ja tst-ryhmien (5-6 kpl) yhteyteen patteristot raskaita raketinheittimiä ja sopimussotilaat puikkoihin. Se Hollannista hankittu 22 heittimen "patteristo" maksoi joidenkin lähteiden mukaan kokonaisuudessaan 30 (heittimet) + 30 (muu kalusto) miljoonaa euroa ja vaatii noin 200 miehen vahvuuden. Ampumatarvikkeet ja maalinpaikannus ovat oma ongelmansa, mutta periaatteessa tuollaisella hankinnalla saataisiin vahva tulituki hajautetuksi koko maan alueelle - ja tilanteen kiristyessä siirretyksi painopisteisiin.
Taistelutavasta
Epäilen, ettei yhdestä valmiusprikaatista, alueellisista tst-osastoista tai paikallis"ressu"pataljoonista olisi vastukseksi vihollisen vereksille voimille hyökkäysuralla. Tappioita tulisi liikaa.
Verestäviin voimiin olisi helpompi iskeä. Vihollisen pitäisi saada siipeensä kaukovaikutteisista aseista heti rajalta asti niin kauan ja kovaa, että ryhmitys hajoaa. Raskaiden raketinheittimen (ja muun epäsuoran tulen) pitäisi saada keskitetyksi koordinoidusti pääjoukkoihinkin. Kuorma-ammukset tytärammuksineen ja "rypälepommeineen" (M30) tehoavat elävää voimaa ja kevyesti panssaroitua kalustoa vastaan. Mutta panssarivaunujen vahingoittamiseksi pitäisi saada muitakin ampumatarvikkeita kuin sirotemiinoja (AT2).
Aktiivisempi vaihtoehto olisi älyammus: gps-ohjattu kuorma-ammus, joka kuljettaa tytärammukset "panssarilautan" ylle ja pudottaa ne pienen laskuvarjon varassa kieppumaan alas kohti kohdettaan; kun sellaisen sensorit havaitsevat maalin, tytärammus sylkäisee ontelopanoksen panssarin kattoluukusta läpi. Ainakin 155 mm:n tykkeihin noita saa. Rakettien ampumatarvikkeetkin epäilemättä kehittyvät, kunhan rahaa ja poliittista tahtoa niiden hankkimiseen on.