Hanski kirjoitti:
Korean sota? Koreassahan MiG-15 oli oikeasti yllätys jenkeille ja kone ei ollut ollenkaan huono aikalaismittapuulla. Kaikkea se saksalainen keksii, vaikka joutuisikin suunnittelemaan pakkotöissä... (sorry sarkastinen kommentti, kyllä mukana varmasti oli myös venäläistä osaamista).
MiG-15bis oli Sabrea parempi ennen 6-3-siipeä ja sitä pyrstömodifikaatiota minkä nimeä en muista - kuitenkin vasta F-86F oli teknisesti parempi kuin bis. Ja MiG-15:ssahan oli teutonisen designin lisäksi englantilainen moottori - Rolls Royce Nene.
Vietnamissa MiG-21 pärjäsi ilmeisesti jollain lailla kohtuullisesti, mutta osasyynä taisi olla jenkkien väärä arvio ilmataisteluiden todellisuudesta
Ei tykkejä moderneissa hävittäjissä ennen A-7:aa ja F-4E:tä (F-105 ei ollut hävittäjä vaikka siinä Vulcan olikin), voimankäyttösääntöjen mukaan kaikki koneet piti tunnistaa visuaalisesti ennen kuin sai ampua (joten Sparrowin pitkästä kantomatkasta ei ollut hyötyä vaan haittaa koska sen
minimikantama oli myös pitkä eikä Combat Treetä saanut käyttää tulenkäyttöön), koulutus joka keskittyi nimen omaan pitkän kantaman ohjustaisteluihin eikä koiratappeluihin. TOP GUN ja muutama osaava ilmavoimien mies (Robin Olds yhtenä) sitten palasivatkin juurille ja ilmatappio/voitto-suhde kääntyi päälaelleen.
Syitä on varmasti monia, mutta ainoa syy ei voi olla alkeellinen koulutustaso. (Pohdittavaksi ja kotiläksyiksi: olisiko kuitenkin niin, että ihan aikuisten oikeasti venäläinen lentokoneteknologia ei ole kestänyt vertailua länsimaisen kanssa 1970-luvulta lähtien...???)
Koulutustaso oli tärkeä juttu, mutta taktiikat olivat ratkaisevia: etenkin egyptiläisillä oli hyviä lentäjiä (jotka eivät siis lentäneet sen venäläisen torjuntataktiikan mukaan), ja ne venäläislentäjät joita IDF/AF koulutti 5-0 kuuluivat eliittiyksikköön. Venäläisten taktiikka rajoittui tutkan ohjaamana tehtyihin torjuntalentoihin, iippojen taktiikka painotti "vapaata" taistelua. Tekniikkakaan ei ollut varsinkaan 6 päivän sodassa niin erilaista: IDF/AF:n Miragejen tutkat oli toimintaongelmien vuoksi muokattu niin, että etsintämoodi oli poissa käytöstä, samoin sen tutkaohjatun ohjuksen ohjausmoodi, ja ainoa käyttö oli tutka-avusteinen tykkilaskin, vaihtoehtoina 400 ja 600 metriä. Lentäjän piti arvioida etäisyys ja painaa kaasukahvaan lisättyjä nappeja silloin kun kohde oli silmämäärällä oikealla hollilla saadakseen tutkalukituksen kullekin etäisyydelle.
Intialaisethan kohtelivat MiG-21:llä pakistanilaisia kohtalaisen kaltoin kahdessa sodassa, mutta tässä tilanne oli päinvastainen kuin yleensä: MiG-21 oli paljon modernimpi kuin pakien Sabret ja niitä oli paljon enemmän kuin pakeilla Starfightereita.
Mutta ongelmat MiGien, kuten käytännössä kaiken venäläisaseistuksen kanssa, olivat ne perivenäläiset: ergonomia on jotain mikä tapahtuu muille, kalusto on tehty "aaltohyökkäyksiä" varten joten korjattavuus ja huoltohelppous on hanurista (miksi tehdä värkkejä helpoksi korjata kun ne voi korvata uudella), teknologia perustuu länsimaista kopioituun teknologiaan, kehitystä on vaikea tehdä kun R&D on kakkossijalla tuotannon nopeuden ja helppouden sijalla, ja niin edelleen. Oli kyseessä sitten AK-, MiG-, Su- tai T-alkuinen tuote, "venäläismentaliteetti" paistaa läpi.