PAKFA

Niin se maailma muuttuu. Katsoin ihan mielenkiinnosta tämän langan ensimmäisiä kirjoituksia ja siellä pidettiin vielä ainakin parin kirjoittajan toimesta selviönä että PAKFA on laivuekäytössä suunnitellusti 2015. Jostain kumpuaa lapsenusko siihen ettei Venäjä voi kohdata ongelmia kehitysprojekteissaan. Mielenkiintoista nähdä onko koko konetyypillä minkäänlaista tulevaisuutta?

Pakko olla, kun ei niillä ressukoilla muutakaan ole. Su-57 on Venäjälle kuten F-35 USA:lle. Pakko onnistua, kun ei muitakaan vaihtoehtoja ole. Maksoi mitä maksoi. Ei ne voi Su-27 (ensilento 1977, palvelukseen 1985) -johdannaisilla ikuisesti lentää. Johan niille nauraa variksetkin, jos Kiinallakin on kohta jo kaksi eri häivehävittäjätyyppiä palveluksessa ja he jatkavat koneella, joka ollut palveluksessa tyyliin 30+ vuotta. Toki esim. Su-35 on paljon kehittyneempi, mutta peruskonstruktioltaan edelleen niin 4. sukupolvea kuin vain voi olla.
 
Niin se maailma muuttuu. Katsoin ihan mielenkiinnosta tämän langan ensimmäisiä kirjoituksia ja siellä pidettiin vielä ainakin parin kirjoittajan toimesta selviönä että PAKFA on laivuekäytössä suunnitellusti 2015. Jostain kumpuaa lapsenusko siihen ettei Venäjä voi kohdata ongelmia kehitysprojekteissaan. Mielenkiintoista nähdä onko koko konetyypillä minkäänlaista tulevaisuutta?

Luulen että usko tulee siihen että Venäjä on tehnyt aina ennen mekaniikkaan perustuvaa tavaraa. Jolloin toiminta on öö varmempaa?
 
Kuinka nyt tulemme toipumaan pettymyksestä ja surusta....

Tuo T&T:n artikkeli on täyttä tuubaa, PAK FA:ta ei tietenkään ole hyllytetty. Intian vetäytyminen hankkeesta ei sinänsä vaikuta Su-57:aan mitenkään. Se on tietenkin totta että kone on myöhässä, runkoa piti suunnitella paljon uusiksi ja moottorin kehitys on takkuillut. Samantapaisia vaikeuksia on ollut useimmilla muillakin nykyisin tuotannossa olevilla koneilla.
 
Intia vetäytyy projektista

http://www.janes.com/article/79457/india-withdraws-from-fgfa-project-leaving-russia-to-go-it-alone

Key Points
  • India has pulled out of its 11-year collaborative programme with Russia to build a Fifth Generation Fighter Aircraft
  • The decision has ramifications for both the IAF and the Russian aerospace industry
The Indian Air Force (IAF) has shelved its 11-year old collaborative Fifth Generation Fighter Aircraft (FGFA) programme with Russia following enduring differences over its developmental cost and technological capabilities.
Senior Indian officials, including National Security Adviser Ajit Doval and Defence Secretary Sanjay Mitra, recently informed a visiting Russian ministerial delegation that India was withdrawing from the programme, official sources told Jane’s on 20 April.A Russian Sukhoi Su-57 multirole fighter during an aerial display at the Forsazh aviation festival in December 2017. India’s participation in the FGFA project, which was based on the Su-57, has gone belly up. (Sergei Bobylev\TASS)
The Indian officials are believed to have stated that the IAF could, at a later date, ‘revisit’ the FGFA project or alternatively acquire the fully developed platform once it had been inducted into the Russian Air Force, but did not elaborate.
Industry officials said the FGFA project, in which India’s state-owned Hindustan Aeronautics Limited (HAL) was the lead developmental agency, also did not feature in talks during Defence Minister Nirmala Sitharaman’s visit to Moscow in early April.
“The FGFA project had become an instance of too little, too late,” said military analyst and retired air marshal V K Bhatia. To pursue it any longer would not have served the IAF interests in any way as it struggles to make up fast-depleting fighter numbers, he added.
The IAF believes that the Sukhoi Su-57 (T-50 PAK-FA) fighter, which India’s Ministry of Defence (MoD) designated the Perspective Multi-Role Fighter, does not meet its requirements for stealth, combat avionics, radars and sensors. Seven FGFA prototypes are currently undergoing flight-testing in Russia, but for now there is no indication as to when the platform is likely to enter series production.

Intialaiset ovat jo vuosi sitten vuotaneet että kyseessä on stealth-kone ilman stealthia ja moottorit ovat nuhapumppuja. Uutta on avioniikan ja sensorien kritiikki.

Tosin ei mitään yllättävää huomioiden naapurin hupputekniikan tason.

Mutta Sputnikissa Wunderwaffenia pukkaa...
 
Tuo T&T:n artikkeli on täyttä tuubaa, PAK FA:ta ei tietenkään ole hyllytetty. Intian vetäytyminen hankkeesta ei sinänsä vaikuta Su-57:aan mitenkään. Se on tietenkin totta että kone on myöhässä, runkoa piti suunnitella paljon uusiksi ja moottorin kehitys on takkuillut. Samantapaisia vaikeuksia on ollut useimmilla muillakin nykyisin tuotannossa olevilla koneilla.
Ei ole hyllytetty. Sankari-insinöörit muuttavat vielä fysiikan lakeja ja näyttävät läntisille koneille että ruplilla saadaan haitekkiä
 
Intialaiset ovat jo vuosi sitten vuotaneet että kyseessä on stealth-kone ilman stealthia ja moottorit ovat nuhapumppuja. Uutta on avioniikan ja sensorien kritiikki.

Tosin ei mitään yllättävää huomioiden naapurin hupputekniikan tason.

Niin...mites intialaisilla on sujunut tuo oman hävittäjän, tutkan ja moottorin kehittäminen?
Ei taida olla paljon varaa kritisoida...
 
Intialaiset ovat jo vuosi sitten vuotaneet että kyseessä on stealth-kone ilman stealthia ja moottorit ovat nuhapumppuja. Uutta on avioniikan ja sensorien kritiikki.

Tosin ei mitään yllättävää huomioiden naapurin hupputekniikan tason.

Mutta Sputnikissa Wunderwaffenia pukkaa...

Tuollaiset trollit nyt ei varmastikaan mitään vastauksia ansaitsisi, mutta kun noin helpon täkyn annoit, niin mainitsen pari asiaa. Ensinnäkin noilta luetelluilta kritiikeiltä syö aika raskaalla tavalla pohjaa sen tosiasia, että Venäjän hävittäjämoottoreiden suorituskyvyt tunnetaan länsimaissakin jo hyvin, eikä niitä nuhapumpuiksi millään opilla voi mennä haukkumaan, kukaan joka edes vaivautuu teeskentelemään rationaalista, mikä tosin ei sinua kosketa. Venäläisissä moottoreissa on toki muita heikkouksia ollut, kuten MBTO (Mean Time Between Overhaul), mutta tehoa ei ole puuttunut. Esimerkiksi edellisessä sukupolvessa käyttöön tullessa Su-27:n Al-31F moottorit oli tehokkaammat (123kN) kuin amerikkalaisen vastineensa F-15:n F100-PW-100 (106kN) ja samalla tavalla koneiden uusimmissa versioissa Venäjän Su-35S:n moottoreissa on enemmän potkua (142kN) kuin F-15K/SA:n (130kN). Yhtälailla ei ole juuri mitään syytä epäillä, etteikö uudet PAK FAlle tarkoitetut tyyppi 30 moottorit ole tehokkaammat kuin kilpailijansa F-22:n Raptorin, kuten on raportoitu, sillä Venäjällä on alalta kovaa näyttöä ja kyseisillä moottoreilla on kaiken lisäksi yli 20 vuoden etu jenkkeihin nähden.

Koneiden tehon voi vieläpä vainoharhaisimmatkin raportoitujen tietojen kiistäjät omin silmin todistaa, koska videoilla ja ilmailunäytöksissä koneet demonstroivat mm. kiihtyvyyttä vertikaalisuunnassa.

Mitä tulee huipputekniikkaan, niin Yhdysvallat tänäkin päivänä nostaa taivaalle raskaita vakoilusatelliittejaan Atlas V avaruusraketeilla, jotka käyttävät venäläisiä RD-180 rakettimoottoreita. Mikä vain demonstroi yleisestikin edes etäisesti rationaalisten ihmisten parissa vallitsevaa käsitystä Venäjän osaamisesta raketti/moottoriteknologiassa. Jotain myös aihepiirin kyvyistä kertoo sekin, että tänä päivänä nousevat suurvallat Kiina sekä Intia molemmat ovat rakentaneet ilmavoimansa Venäjän hävittäjäteknologiaan nojaten. Intia itse on aktiivisesti sparrannut venäläisillä hävittäjillään länsikoneita vastaan ja ilmeisen vaikuttuneena suorituskyvystä kasvattanut jatkuvasti tilausta kyseisille Su-30MKI koneille.

PAK FA ja Intian kaavailema FGFA muuten on kaksi eri asiaa. Intia ei ole ikinä ollut osallinen eikä rahoittaja PAK FA:lle. FGFA:n suhteen Venäjä ja Intia sopi 2010 joulukuussa ymmärryksestä investoida alustavaan kehitykseen 295 miljoonaa Intian toimesta, mutta ikinä ei raportoitu että sekään olisi toteutunut. Yksi oleellisista perusteista ylipäänsä erilliselle FGFA koneelle oli Intian itsepintainen halu kaksipaikkaiseen koneeseen (Intia nojaa nykyisinkin erittäin vahvasti kaksipaikkaiseen Su-30MKI:hin). Mutta myöhemmin raportoitiin, että Intia luopuu kyseisestä vaatimuksesta FGFAlle ja samasta syystä miksi Su-57, F-22, F-35 ja J-20 eivät ole kaksipaikkaisia. Kaksipaikkaisuutta on turhan hankala sovittaa häivevaatimusten kanssa yhteen. Sen jälkeen FGFA:lla ei ole ollut senkään vertaa pohjaa kuin aiemmin. Intia itsehän ei tosiaan kykene juuri mitään teknologiaa joka tapauksessa kyseiseen projektiin tuomaan. Kuten nytkin on uutisoinnissa mainittu, niin Intia varaa mahdollisuuden ostaa yksinkertaisesti Su-57:n vientiversion, kunhan se on ensiksi saatu valmiiksi ja tuotantoon edes Venäjälle itselleen, mikä on paljon loogisempaa kuin haihattelu yhteiskehityksellä erillisestä versiosta, johon Intialla ei ole tarjottavaa eikä ehkä softaa lukuunottamatta edes teknologisia perusteita.
 
Mitä tulee huipputekniikkaan, niin Yhdysvallat tänäkin päivänä nostaa taivaalle raskaita vakoilusatelliittejaan Atlas V avaruusraketeilla, jotka käyttävät venäläisiä RD-180 rakettimoottoreita. Mikä vain demonstroi yleisestikin edes etäisesti rationaalisten ihmisten parissa vallitsevaa käsitystä Venäjän osaamisesta raketti/moottoriteknologiassa.

Anteeksi maalaisuuteni mutta mitähän ihmettä tuo Atlas V / RD-180 todistaa venäläisten moottorien korkealuokkaisuudesta? Siis niiden joita hävittäjäkoneissa käytetään? Onhan itänaapurilla toki muitakin vaikuttavia saavutuksia moottoriteknologian saralla mutten käyttäisi tuotakaan perusteluna hävittäjäkoneiden kohdalla.
 
Itänaapuri kehittelee minimibudjeteilla parempaa (tai verrattavissa olevaa) kalustoa kuin mitä lännessä kehitellään suuremmalla rahalla ja vuosikymmenien kokemuksella? Intia ja Kiina ovat ostelleet itänaapurin kalustoa ihan poliittisistakin syistä.


Intia varsinkin on menettänyt rahaa koska aikaisemmat hallitukset ovat sitoutuneet vahvasti itänaapurimme joka on sitten kairannut heitä kakkoseen oikein huolella. Esim.
https://en.wikipedia.org/wiki/INS_Vikramaditya#Purchase
 
Minä olen ollut siinä käsityksessä, että itänaapuri on ollut moottoriteknologiassa reilusti jäljessä länsimaisiin kilpailijoihin (P&W, GE, RR, Snecma) nähden mitä tulee materiaaleihin ja niiden lämmönkestävyyteen, mikä näkyy polttoaineenkulutuksessa ja moottorien kestävyydestä, joka on ymmärtääkseni murto-osa länsimaisista verrokeista. Tehokkaita moottoreita ovat toki aina osanneet tehdä, ja esim. TVC on teknologia jota ei muualla ole juurikaan käytetty.

Mitä tulee avioniikkaan, niin esim. Irbis E:n SAR-resoluutiot ovat samalla tasolla mitä Yhdysvalloissa oli jo 80-luvulla, joten kirittävää riittää ainakin joiltain osin.
 
Onhan se. Kestävyyskin iso ongelma. MiG-29 olisi nielaissut 4 mottia siinä missä F-16 yhden kun viime kisaa pohditaan. Myös vasta viimeisimmät hävittäjät kestää 6000 tunnin luokkaa. Aiemmat ovat olleet 2000-4000 tunnin koneita.
 
Tuollaiset trollit nyt ei varmastikaan mitään vastauksia ansaitsisi, mutta kun noin helpon täkyn annoit, niin mainitsen pari asiaa. Ensinnäkin noilta luetelluilta kritiikeiltä syö aika raskaalla tavalla pohjaa sen tosiasia, että Venäjän hävittäjämoottoreiden suorituskyvyt tunnetaan länsimaissakin jo hyvin, eikä niitä nuhapumpuiksi millään opilla voi mennä haukkumaan, kukaan joka edes vaivautuu teeskentelemään rationaalista, mikä tosin ei sinua kosketa. Venäläisissä moottoreissa on toki muita heikkouksia ollut, kuten MBTO (Mean Time Between Overhaul), mutta tehoa ei ole puuttunut. Esimerkiksi edellisessä sukupolvessa käyttöön tullessa Su-27:n Al-31F moottorit oli tehokkaammat (123kN) kuin amerikkalaisen vastineensa F-15:n F100-PW-100 (106kN) ja samalla tavalla koneiden uusimmissa versioissa Venäjän Su-35S:n moottoreissa on enemmän potkua (142kN) kuin F-15K/SA:n (130kN). Yhtälailla ei ole juuri mitään syytä epäillä, etteikö uudet PAK FAlle tarkoitetut tyyppi 30 moottorit ole tehokkaammat kuin kilpailijansa F-22:n Raptorin, kuten on raportoitu, sillä Venäjällä on alalta kovaa näyttöä ja kyseisillä moottoreilla on kaiken lisäksi yli 20 vuoden etu jenkkeihin nähden.

Teho, tai edes teho/painosuhde ei välttämättä kerro moottorin 'edistyksellisyydestä' koska työntövoimaa voidaan lisätä nostamalla polttokammion lämpötilaa...tällöin moottori tietysti kestää vähemmän aikaa. Monessa moottorissa on 'sotamoodi' jolla tositilanteessa moottorin tehoa voidaan lisätä. Valmistajien ilmoittamat työntövoima-arvot ovat joskus muutenkin vähän niin ja näin kun ne voivat olla penkkiarvoja, koneeseen asennettuna työntövoimaa on vähemmän.

Käytännössä voidaan kuitenkin sanoa että sotilasmoottoreissa amerikkalaiset ovat kärkisijalla. Lähinnä briteissä on liki saman tason osaamista, aikoinaan Avon ja Spey olivat kilpailukykyisiä amerikkalaismoottoreiden kanssa ja nykyään EJ200 on aika lähellä saman aikakauden jenkkimoottoreita. Ranskalaismoottorit esimerkiksi ovat olleet selvästi primitiivisempiä, eikä myöskään NL/Venäjä päässyt samalle tasolle. AL-31F on kyllä hyvä moottori, mutta käytännössä vajaa 10 vuotta amerikkalaisvastinettaan (P&W F100) jäljessä. Moottorin kesto ei myöskään tunnu olevan samaa tasoa kuin F100 tai F110 jotka ovat nykyään erittäin luotettavia. Yksi hyvin karkea indikaattori suihkumoottorin suhteellisesta tehokkuudesta on kompressorin puristussuhde. Esimerkkejä meiltä ja maailmalta:

RR Avon 7.45
Tumanski R-25 9.5
Snecma M53 9.8
GE J-79 13.5
Ljulka AL-21F 14.75
P&W TF30 20
RD-33 21
GTRE Kaveri 21
AL-31F 23
Snecma M88 24.5
P&W F100 25
GE F404 26
EJ 200 26
Volvo RM12 27.5
P&W F135 28
GE F110 30
GE F414 30

Hyvän ja kestävän suihkumoottorin tekemiseen ei ole oikotietä vaan niitä pitää testata ja tuunata todella paljon. Esimerkiksi kiinalaiset eivät kaikesta käytetystä rahasta huolimatta ole päässeet vielä edes venäläismoottorien tasolle, ja intialaisten Kaverin surullinen tarina lienee useimmille tuttu. Myös F100 oli alkuvuosina hyvin epäluotettava ja vaadittiin vuosien testaus/parantelusyklejä että ne rupesivat toimimaan.
 
Viimeksi muokattu:
Itänaapuri kehittelee minimibudjeteilla parempaa (tai verrattavissa olevaa) kalustoa kuin mitä lännessä kehitellään suuremmalla rahalla ja vuosikymmenien kokemuksella? Intia ja Kiina ovat ostelleet itänaapurin kalustoa ihan poliittisistakin syistä.

Kun Venäjällä dollarimääräinen palkkataso on esim 1/7 Yhdysvaltojen tasosta, niin tosiaan dollarimäärissä "minimibudjeteilla" kyetään viemään läpi vastaavia projekteja. Luulisi Kiina-ilmiön aikakaudella tällaisten asioiden olevan itsestäänselvyyksiä. Muistan kyllä miten kova paikka se sinullekin oli joutua hyväksymään, että Kiina tosiaan osti taas Venäjän Su-35S hävittäjiä, kun vuosia yritit vakuutella kyseessä olleen vain venäläinen fantasia.

Minä olen ollut siinä käsityksessä, että itänaapuri on ollut moottoriteknologiassa reilusti jäljessä länsimaisiin kilpailijoihin (P&W, GE, RR, Snecma) nähden mitä tulee materiaaleihin ja niiden lämmönkestävyyteen, mikä näkyy polttoaineenkulutuksessa ja moottorien kestävyydestä, joka on ymmärtääkseni murto-osa länsimaisista verrokeista. Tehokkaita moottoreita ovat toki aina osanneet tehdä, ja esim. TVC on teknologia jota ei muualla ole juurikaan käytetty.

Mitä tulee avioniikkaan, niin esim. Irbis E:n SAR-resoluutiot ovat samalla tasolla mitä Yhdysvalloissa oli jo 80-luvulla, joten kirittävää riittää ainakin joiltain osin.

Irbis on hyvin pitkälti ilmataistelufokusoitunut tutka, jolle maan skannaaminen ei ole mikään prioriteetti. Tätä kuvastaa sekin, että Zhuk-ME tutkalle, joka on samaan aikaan kehitetty kuin Irbis, mutta huomattavasti pienempi ja heikompi tehoinen, annetaan ihan sama SAR-resoluutio kuin Irbikselle. Zhuk-ME:n kehittäjä on lisäksi Venäjän sisäisistä kilpailijoista se heikompi osapuoli, Phazotron, joka hävisi Tikhomiroville mm. PAK FAn tutkakilpailun. Ilmakohteisiin taas Irbiksen vientiversiollekin on luvattu ainakin 350km kantama hävittäjäkohteita vastaan ja Venäjän oman version on mm. Tikhomirovin kehittäjän suulla raportoitu kykenevän yli 400km. Tästä kyvystä on myös näyttöä videolla:
Yksikään länsimainen tutka ole vielä luvannut vastaavia havaintoetäisyyksiä.

Ei ole, Neuvostoliitolla oli paljon näyttöjä mutta niin oli moninkertaisesti suuremmat resurssitkin.

On. Mainittu RD-180:kin teki ensilentonsa vuonna 2000 ja mm. Kiina vasta osti Venäjän kehittämiä Su-35S hävittäjiä. Venäjä tietenkin peri Neuvostoliiton massiivisten satsauksien myötä erittäin vahvan pohjan mm. hyvin suuri määrä koulutettuja sotilasteknologiaan erikoistuneita insinöörejä jne. Muuten dollarimääräisten sotilasbudjettien vertailu kommunistisen kontrolloidun ruplan ja nykypäivän markkinatalouden ehdoilla määräytyvän ruplan välillä on vähän monimutkaisempaa kuin tuo yksi yhteen tehty vertailu kuvassasi, joka ei siten voi olla olematta erittäin harhaanjohtava. On vähän kyseenalaista esittää Uzbekistanien ja Kazakstanien olleen vastuussa Neuvostoliiton sotilasteknologisesta osaamisesta. Venäjä+Ukraina+Valko-Venäjä taas ei tosiaankaan ole monikertaisesti Venäjä. Leijonan osa Neuvostoliiton sotilaskehityksestä tapahtui Venäjällä ja Venäjä on tänään tosiasiallisesti suurempi ja vauraampi talous kuin neuvosto-Venäjä ikinä. Markkinatalous>kommunismi. Pitäisi olla aika selvä asia ellet sitten ole intohimoinen kommunisti.


Teho, tai edes teho/painosuhde ei välttämättä kerro moottorin 'edistyksellisyydestä' koska työntövoimaa voidaan lisätä nostamalla polttokammion lämpötilaa...tällöin moottori tietysti kestää vähemmän aikaa. Monessa moottorissa on 'sotamoodi' jolla tositilanteessa moottorin tehoa voidaan lisätä. Valmistajien ilmoittamat työntövoima-arvot ovat joskus muutenkin vähän niin ja näin kun ne voivat olla penkkiarvoja, koneeseen asennettuna työntövoimaa on vähemmän.

Käytännössä voidaan kuitenkin sanoa että sotilasmoottoreissa amerikkalaiset ovat kärkisijalla. Lähinnä briteissä on liki saman tason osaamista, aikoinaan Avon ja Spey olivat kilpailukykyisiä amerikkalaismoottoreiden kanssa ja nykyään EJ200 on aika lähellä saman aikakauden jenkkimoottoreita. Ranskalaismoottorit esimerkiksi ovat olleet selvästi primitiivisempiä, eikä myöskään NL/Venäjä päässyt samalle tasolle. AL-31F on kyllä hyvä moottori, mutta käytännössä vajaa 10 vuotta amerikkalaisvastinettaan (P&W F100) jäljessä. Moottorin kesto ei myöskään tunnu olevan samaa tasoa kuin F100 tai F110 jotka ovat nykyään erittäin luotettavia.

Kysehän olikin siitä, että mainittu trolli nimitteli Venäjän moottoreita nuhapumpuiksi, mikä ei tosiasioiden valossa pidä paikkaansa, koska tehoa niistä ei tosiaan ole puuttunut. Lisäksi esimerkiksi vertailu uusimpien amerikkalaisten F-15 versioiden ja Venäjän Flankereiden välillä on merkitsevä. Venäjän moottoreissa on enemmän tehoa (142kN vs 130kN) ja silti myös venäläiset lupaavat moottoreilleen 4000 tunnin eliniän (20 vuotta kovallakin käytöllä) ja 1000 MBTO:n, mikä on varmasti enemmän kuin tarpeeksi. Venäläisten tasosta moottoreissa tulee näyttöä siviilipuoleltakin, koska MS-21 matkustuskoneelle kehitetty PD-14 on kilpailukykyinen uusimpien länsimaisten moottoreiden kanssa: "Bjorn Fehrm, an analyst at Leeham and a former Saab engineer and test pilot, has calculated that the PW1400G exceeds the fuel efficiency of the PD-14 by only 2.5%."
Ja kyseessä tosiaan kaupallinen tuote, jonka ominaisuuksista on vähän heikko mennä valehtelemaan, koska todellisuushan paljastuisi joka tapauksessa ensimmäisen asiakkaan myötä.
MS-21 on muutenkin aika vakuuttava näyttö Venäjä lentokonekehityksen tasosta. New Russian jet heralds carbon manufacturing shake-up

Neukut myös kilpailivat amerikkalaisten kanssa reilusti erilaisista maailmanennätyksistä viritetyillä ja riisutuilla Su-27 ja F-15 versioilla ja osoittivat niissäkin leikeissä, että moottoreista tosiaan löytyy vastaavasti ja enemmänkin tehoa silloin, kun molemmat osapuolet pelaavat samoilla säännöillä ja pyrkivät vain maksimoimaan tehot.

Ja edelleen vaikka hyväksyttäisiin väite, että Al-31F oli "vajaa 10 vuotta amerikkalaisvastinettaan jäljessä", mikä tosin ei teho-ominaisuuksiltaan pidä paikkaansa ja teho on se mikä merkitsee, kun koneet ovat itse asiassa eli taistelemassa, niin silti Venäjän asema ei olisi huono PAK FAn suhteen, sillä tyyppi 30 moottorilla on yli 20 vuoden etu amerikkalaiseen kilpailijaansa verrattuna.
 
Kun Venäjällä dollarimääräinen palkkataso on esim 1/7 Yhdysvaltojen tasosta, niin tosiaan dollarimäärissä "minimibudjeteilla" kyetään viemään läpi vastaavia projekteja. Luulisi Kiina-ilmiön aikakaudella tällaisten asioiden olevan itsestäänselvyyksiä. Muistan kyllä miten kova paikka se sinullekin oli joutua hyväksymään, että Kiina tosiaan osti taas Venäjän Su-35S hävittäjiä, kun vuosia yritit vakuutella kyseessä olleen vain venäläinen fantasia.



Irbis on hyvin pitkälti ilmataistelufokusoitunut tutka, jolle maan skannaaminen ei ole mikään prioriteetti. Tätä kuvastaa sekin, että Zhuk-ME tutkalle, joka on samaan aikaan kehitetty kuin Irbis, mutta huomattavasti pienempi ja heikompi tehoinen, annetaan ihan sama SAR-resoluutio kuin Irbikselle. Zhuk-ME:n kehittäjä on lisäksi Venäjän sisäisistä kilpailijoista se heikompi osapuoli, Phazotron, joka hävisi Tikhomiroville mm. PAK FAn tutkakilpailun. Ilmakohteisiin taas Irbiksen vientiversiollekin on luvattu ainakin 350km kantama hävittäjäkohteita vastaan ja Venäjän oman version on mm. Tikhomirovin kehittäjän suulla raportoitu kykenevän yli 400km. Tästä kyvystä on myös näyttöä videolla:
Yksikään länsimainen tutka ole vielä luvannut vastaavia havaintoetäisyyksiä.



On. Mainittu RD-180:kin teki ensilentonsa vuonna 2000 ja mm. Kiina vasta osti Venäjän kehittämiä Su-35S hävittäjiä. Venäjä tietenkin peri Neuvostoliiton massiivisten satsauksien myötä erittäin vahvan pohjan mm. hyvin suuri määrä koulutettuja sotilasteknologiaan erikoistuneita insinöörejä jne. Muuten dollarimääräisten sotilasbudjettien vertailu kommunistisen kontrolloidun ruplan ja nykypäivän markkinatalouden ehdoilla määräytyvän ruplan välillä on vähän monimutkaisempaa kuin tuo yksi yhteen tehty vertailu kuvassasi, joka ei siten voi olla olematta erittäin harhaanjohtava. On vähän kyseenalaista esittää Uzbekistanien ja Kazakstanien olleen vastuussa Neuvostoliiton sotilasteknologisesta osaamisesta. Venäjä+Ukraina+Valko-Venäjä taas ei tosiaankaan ole monikertaisesti Venäjä. Leijonan osa Neuvostoliiton sotilaskehityksestä tapahtui Venäjällä ja Venäjä on tänään tosiasiallisesti suurempi ja vauraampi talous kuin neuvosto-Venäjä ikinä. Markkinatalous>kommunismi. Pitäisi olla aika selvä asia ellet sitten ole intohimoinen kommunisti.




Kysehän olikin siitä, että mainittu trolli nimitteli Venäjän moottoreita nuhapumpuiksi, mikä ei tosiasioiden valossa pidä paikkaansa, koska tehoa niistä ei tosiaan ole puuttunut. Lisäksi esimerkiksi vertailu uusimpien amerikkalaisten F-15 versioiden ja Venäjän Flankereiden välillä on merkitsevä. Venäjän moottoreissa on enemmän tehoa (142kN vs 130kN) ja silti myös venäläiset lupaavat moottoreilleen 4000 tunnin eliniän (20 vuotta kovallakin käytöllä) ja 1000 MBTO:n, mikä on varmasti enemmän kuin tarpeeksi. Venäläisten tasosta moottoreissa tulee näyttöä siviilipuoleltakin, koska MS-21 matkustuskoneelle kehitetty PD-14 on kilpailukykyinen uusimpien länsimaisten moottoreiden kanssa: "Bjorn Fehrm, an analyst at Leeham and a former Saab engineer and test pilot, has calculated that the PW1400G exceeds the fuel efficiency of the PD-14 by only 2.5%."
Ja kyseessä tosiaan kaupallinen tuote, jonka ominaisuuksista on vähän heikko mennä valehtelemaan, koska todellisuushan paljastuisi joka tapauksessa ensimmäisen asiakkaan myötä.
MS-21 on muutenkin aika vakuuttava näyttö Venäjä lentokonekehityksen tasosta. New Russian jet heralds carbon manufacturing shake-up

Neukut myös kilpailivat amerikkalaisten kanssa reilusti erilaisista maailmanennätyksistä viritetyillä ja riisutuilla Su-27 ja F-15 versioilla ja osoittivat niissäkin leikeissä, että moottoreista tosiaan löytyy vastaavasti ja enemmänkin tehoa silloin, kun molemmat osapuolet pelaavat samoilla säännöillä ja pyrkivät vain maksimoimaan tehot.

Ja edelleen vaikka hyväksyttäisiin väite, että Al-31F oli "vajaa 10 vuotta amerikkalaisvastinettaan jäljessä", mikä tosin ei teho-ominaisuuksiltaan pidä paikkaansa ja teho on se mikä merkitsee, kun koneet ovat itse asiassa eli taistelemassa, niin silti Venäjän asema ei olisi huono PAK FAn suhteen, sillä tyyppi 30 moottorilla on yli 20 vuoden etu amerikkalaiseen kilpailijaansa verrattuna.
Mainittu RD-180 on kaksikammioinen versio RD-170 rakettimoottorista, joka lensi ensilentonsa neukkulassa 1985. Kiinalaisten ostama Su-35 pohjaa neukkujen aloittamaan flankkerin modernisointiprojektiin (Su-27M). IRBIS-E taasen on sukua alenevassa polvessa Bars N011-tutkan kanssa.

R&D -kustannukset muodostuvat aika paljon muistakin kuluista kuin palkoista. Pieniä palkkakustannuksia ryssät ovat myös aina osanneet kompensoida korruptoituneilla hallinoilla, joissa iso osa (luoja yksin tietää miten iso) budjetista kanavoidaan ihan muihin taskuihin.

Siinä mielessä nuo kaksi valtiota kyllä ovat vertailukelpoisia, että läpeensä korruptoitunut paskaläjä on läpeensä korruptoitunut paskaläjä vaikka nimi vaihtuisikin.
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top