Saksalaisriita voi sytyttää ketjureaktion, jonka päässä voi olla nyky-EU:n loppu – ”Merkelin metodi ei enää toimi”
EU-huippukokouksen ratkaisevin hetki on kokouksen päätyttyä. Silloin Saksan sisäministeri Horst Seehofer päättää, uhmaako Merkeliä. Päätös laukaisisi dominoefektin, joka ei päättyisi vain Merkelin ja Saksan hallituksen kaatumiseen.
Saksan liittokanslerilla Angela Merkelillä on myös oma poliittinen ura pelissä, kun EU-maiden johtajat kokoontuvat torstaina ja perjantaina Brysselissä huippukokoukseen hakemaan yhteisiä ratkaisuja Euroopan turvapaikkapolitiikan uudistamiseen.(KUVA: YVES HERMAN / REUTERS)
Anna-Liina Kauhanen HS
Julkaistu: 28.6. 20:51
BERLIINI
EU-MAIDEN johtajien huippukokous Brysselissä on hyvin poikkeuksellinen. Tärkein päätös tehdään vasta kokouksen jälkeen Saksassa.
Saksan sisäministeri
Horst Seehofer päättää, uhmaako hän liittokansleri
Angela Merkelin tahtoa ja määrää, että Saksa aloittaa turvapaikanhakijoiden käännyttämiset suoraan rajalta.
Jos Seehofer niin tekee, huippukokous jäänee Merkelin viimeiseksi.
Seurauksia on muitakin. Saksalaisriita on romuttaa koko EU:n peruselintoiminnon, vapaan liikkuvuuden. Samalla EU:n mahtimaa Saksa asemoituisi yhdeksi niistä maista, jotka Euroopan yhteisten ratkaisujen sijaan toimisi maahanmuuttopolitiikassa omin päin.
Se olisi nyky-EU:n lopun alku.
Seehofer on työntänyt kaksi viime viikkoa Merkeliä seinää vasten. Seehofer itse perääntyisi vain, jos EU-huippukokous saa aikaiseksi Merkelin tavoitteleman eurooppalaisen ratkaisun, jolla saadaan rajoitettua siirtolaisten tuloa Eurooppaan mutta erityisesti estettyä se, että turvapaikanhakijoita siirtyy EU-maasta toiseen.
MERKELIN ja Seehoferin riita voi vaikuttaa pieneltä: käännyttääkö Saksa kolmelta rajatarkastuspisteeltä sellaisia Saksaan pyrkiviä, jotka jokin toinen EU-maa, esimerkiksi Italia, on rekisteröinyt Eurodac-järjestelmään turvapaikanhakijoiksi?
Päätös olisi suuri siksi, että laukaisisi dominoefektin.
Ketjureaktio ei päättyisi Merkelin ja Saksan hallituksen kaatumiseen. Turvapaikkapolitiikan keskeisin kiista solidaarisuudesta jäisi solmuun. Ilman solidaarisuutta turvapaikkapolitiikassa tuskin löytyisi solidaarisuutta euroalueen uudistamisessa. Sen muun muassa Italia on tehnyt selväksi.
”Euroopalla on paljon haasteita, mutta maahanmuutto voi olla Euroopan unionin kohtalonkysymys”, Merkel sanoi
torstaina ennen EU-huippukokousta.
SEEHOFER on nostanut EU-huippukokouksen neuvottelupöytään ydinaseen, sanoo European Council of Foreign Relations -keskuksen Berliinin-toimiston johtaja
Josef Janning.
Uhka on kova, mutta valmius aseen käyttöön epäselvä. Kaikki kuitenkin kavahtavat.
Uhkapeli voi lamauttaa – mutta myös sysätä liikkeelle sen, että EU-maat todella tarttuvat yhteisen turvapaikkapolitiikan uudistamiseen. Se vaatii kuitenkin kykyä kompromisseihin. Niitä ei ole tätä ennen juuri nähty.
Kello tikittää. Seehofer päättää sunnuntaina, mitä tekee. Jotta Seehofer perääntyisi, Brysselin huippukokouksesta olisi saatava tulokseksi jotakin, jonka Seehoferin johtaman Baijerin kristillissosiaalisen unionin eli CSU:n puoluejohto voi sunnuntain kokouksessaan tulkita edistymiseksi eurooppalaisessa turvapaikkapolitiikassa.
Kyse on nyt semantiikasta. ”Pian tulkitaan, voiko loppulauselman muotoilut kuvitella edistymiseksi”, Janning sanoo.
EU ei toimi niin, että Saksa määrää, mitä tehdään. Merkelillä on silti yhä valtaa.
Merkel on käyttänyt Seehoferin tuomaa painetta saadakseen EU-maat yhteisrintamaan. Merkeliltä on kahden viime viikon aikana kuultu sensaatiomaisia lausuntoja, Janning sanoo.
Yleensä Merkel varoo hahmottelemasta EU:n suuntaa, jottei loisi vaikutelmaa Saksasta jyräämässä muita. Nyt Merkel on kuitenkin avannut ajatuksiaan uudella tavalla.
Merkel haluaa eurooppalaisen turvapaikkaviraston, joka yhdenmukaistaisi jäsenmaiden turvapaikkamenettelyt ja vastaisi turvapaikkaprosessista EU:n ulkorajoilla. Toissa viikolla Saksan Mesebergissä laadittiin tärkeä paperi, Ranskan ja Saksan hallitusten yhteinen Mesebergin julistus.
”Tahto eurooppalaistaa EU:n ulkorajavalvonta on selvä. Saksa ja Ranska haluavat EU:lle yhteisen rajapoliisin ja rannikkovartioston.”
Mutta vaikka kaikki olisivat yhtä mieltä siitä, että ulkorajavalvontaa on parannettava, eri mieltä ollaan siitä, miten.
B-suunnitelmaksi Merkel tarjoaa sitä, että jos turvapaikkapolitiikkaan ei saada kaikkia mukaan, osa voisi silti edetä. Kaiken kaikkiaan Merkel on tuonut turvapaikkapolitiikkaan parissa viikossa uudenlaista dynamiikkaa, Janning sanoo.
”Nyt on vielä saatava Seehofer luulemaan, että hän sai aikaan tämän paineen.”
PERUSONGELMA kuitenkin pysyy. Muuttoliikkeen juurisyyt eivät katoa rajoja sulkemalla. Vakavinta on se, ettei EU ole iskussa vastatakseen maailmanpolitiikan tuomiin haasteisiin. Nyt Merkelin hallituskumppaniltakin on mennyt usko EU:n kykyyn toimia yhdessä.
Merkelin maailmassa EU:n eripuraisessa joukossa on tehtävä isoja elastisia paketteja, joissa nivoutuu moni päätös. ”Kun eri asioita kytketään yhteen, kellään ei sittenkään ehkä ole halua kaataa koko systeemiä.”
Paitsi Seehoferilla. Tosin hänen motiivinsa toimia ovat moninaiset.
Baijerissa on vaalit 14. lokakuuta. Seehoferille tärkeintä on nyt oman puolueen, CSU:n, yksinvallan puolustaminen Baijerissa. CSU:n valtaa murentaa sama asia kuin Merkelinkin valtaa: pakolaiskriisin vauhdittama nationalismin ja äärioikeiston nousu.
Baijeri ensin -politiikalla voi olla kova hinta. Seehoferin äänessä on kuitenkin uutta varovaisuutta. Kovat otteet ovatkin vieneet kannatusta enemmän kuin ovat tuoneet. Seehoferin ja Baijerin pääministerin
Markus Söderinlinja on liikaa CSU:n liberaaleille keskustalaisille äänestäjille.
VIELÄ ON mahdotonta sanoa, perääntyykö Seehofer. Joka tapauksessa Saksan hallituksen kriisi jättää syvät jäljet ja epäluottamuksen niin hallituksen sisälle kuin EU:hun.
Sekin on selvää, että Merkelin metodi ei enää toimi, Janning sanoo.
Merkel on antiautoritaarisen ajan poliitikko, Janning sanoo. Merkelin metodi on neuvotella niin kauan, kunnes on saatu yhteinen pohja ja suunta, josta ratkaisu haetaan. ”Merkelin ansio on ollut se, että aina on saatu ratkaisu.”
Saksalle kriisi on myös vakava muistutus kahdenvälisten suhteiden merkityksestä, Janning sanoo. ”Saksa ei voi olettaa, ettei muilla mailla olisi muuta mahdollisuutta kuin hyväksyä Saksan kanta.”
