Pakolaisuus

hansai

Ylipäällikkö
-Afganistanilainen nuori mies tulee Suomeen ja hakee turvapaikkaa- ei saa sitä, koska perusteita ei ole

-Nuori mies kääntyy kristityksi- turvapaikkaa ei edelleenkään myönnetä

-Nuori mies menee naimisiin suomalaisen kanssa- turvapaikkaa ei myönnetä

-Nuori mies ilmoittaa kotiseudulleen Afganistaniin kristityksi kääntymisestään, jolloin käännyttämisen jälkeisen paluun uhka kasvaa

->TERVETULOA Suomeen!!!
 

Merkava

Eversti
-Afganistanilainen nuori mies tulee Suomeen ja hakee turvapaikkaa- ei saa sitä, koska perusteita ei ole

-Nuori mies kääntyy kristityksi- turvapaikkaa ei edelleenkään myönnetä

-Nuori mies menee naimisiin suomalaisen kanssa- turvapaikkaa ei myönnetä

-Nuori mies ilmoittaa kotiseudulleen Afganistaniin kristityksi kääntymisestään, jolloin käännyttämisen jälkeisen paluun uhka kasvaa

->TERVETULOA Suomeen!!!
Joskus sanottiin, että se on mielikuvituksen puutetta jos ei poliisi keksi pykälää sakottaa. Näköjään on myös mielikuvituksen puutetta, jos ei Suomeen onnistu jäämään turvapaikkaprosessissa.
 

rööperi

Kapteeni
BAN
Joskus sanottiin, että se on mielikuvituksen puutetta jos ei poliisi keksi pykälää sakottaa. Näköjään on myös mielikuvituksen puutetta, jos ei Suomeen onnistu jäämään turvapaikkaprosessissa.
Tämä torvipaikkatehtailu on tälläistä pikkukivaa seurapiirileikkiä tai whack-a-mole tyylistä peliä, jossa aina aukeaa uusi väylä välittömästi kun pottunenä on hiffanut nykyisen linssin viilauksen logiikan.
 

Mili

Kapteeni
Vaimon tytär on lakimies. Haluaisi tulla opiskelemaan suomea, koska haluaisi työskennellä tulevaisuudessa suomalaisessa firmassa tai viranomaisten kanssa jommassakummassa maassa. Opiskeluviisumia ei saa koska opiskelu ei johda ammattiin ja turistiviisumi vain 3kk eikä maahanmuuttoviranomaisen mukaan ole tapoja kiertää asiaa. Voisi hakea turvapaikkaa :), mutta sitten saakin heittää hyvästit luvallisille vierailuille turistiviisumilla.
 

hansai

Ylipäällikkö
Pääkirjoitus: KHO:n ennakkopäätös kristityksi kääntyneen turvapaikanhakijan asiassa herättää kysymyksiä

Tänään klo 19:06
Afganistanilaismies muutti kertomustaan turvapaikkaprosessin aikana moneen kertaan.


Korkein hallinto-oikeus (KHO) on antanut ennakkopäätöksen afganistanilaisen turvapaikanhakijan asiassa.
Maahanmuuttovirasto (Migri) ja Helsingin hallinto-oikeus (HAO)olivat hylänneet Suomessa kristityksi kääntyneen ja täällä kristityn naisen kanssa naimisiin menneen afganistanilaismiehen turvapaikkaa ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen ja päättäneet käännyttää hänet Afganistaniin.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Korkeimman hallinto-oikeuden ennakkopäätökset ohjaavat hallinto- ja oikeuskäytäntöä.
Korkeimman hallinto-oikeuden ennakkopäätökset ohjaavat hallinto- ja oikeuskäytäntöä.

Korkeimman hallinto-oikeuden ennakkopäätökset ohjaavat hallinto- ja oikeuskäytäntöä. KARI PEKONEN/IL

Migri ja HAO esimerkiksi pitivät miehen kääntymistä epäaitona ja viittasivat siihen, että vastaavanlaisia kääntymisiä on ollut huomattavan paljon.
Afganistanilaismies muutti kertomustaan useaan otteeseen turvapaikkaprosessin aikana.HAO:n käsittelyssä hän esimerkiksi lisäsi kertomukseensa sen, että oli kertonut kääntymisestään perheelleen Afganistaniin. Migri oli perustellut omaa päätöstään muun muassa sillä, että miehen kääntymisestä ei tiedetä hänen kotimaassaan.

Turvapaikanhakija toimi siis aktiivisesti lisätäkseen vainon vaaraa kotimaassaan. Hän ”paranteli” kertomustaan prosessin aikana monin muinkin tavoin.

Migrin maatietopalvelun mukaan islamista luopuneisiin suhtaudutaan Afganistanissa vihamielisesti. Suurin uhka luopujiin kohdistuu heidän oman perheensä, paikallisyhteisönsä tai alueella toimivien aseellisten ryhmien taholta. Maatiedon mukaan seuraus islamista luopumisesta voi olla lievimmillään yhteisön ulkopuolelle sulkeminen ja pahimmillaan väkivalta, jopa kuolemanrangaistus.

KHO päätti, että HAO:n ja Migrin päätökset kumotaan ja asia palautetaan Migriin uudelleen käsiteltäväksi. KHO totesi olevan ”riidatonta”, että valittajan kääntyminen kristinuskoon on nyt hänen perheensä tiedossa. KHO:n mukaan mies voisi joutua Afganistanissa vainotuksi uskontansa takia eikä hän saisi Afganistanissa suojelua. Uhkaa lisäsi KHO:n mukaan myös naimisiin meno kristityn kanssa.

Valittaja oli lisännyt KHO:lle antamaansa kertomukseen sen, että hänen perheensä on korkeassa asemassa Afganistanissa. KHO:n mukaan tällaisessa perheessä kristityksi kääntymiseen suhtaudutaan jyrkemmin kääntymisen syvällisyydestä tai aitoudesta riippumatta. KHO myönsi, että asian myöhäinen esittämisajankohta heikentää kertomuksen uskottavuutta.

On erikoista, ettei KHO kyseenalaistanut valittajan kertomuksen vilpittömyyttä, vaikka kertomus muuttui koko ajan. Moni arkijärjellä varustettu kansalainen saattaa jäädä miettimään, onko kyse ymmärtämättömyydestä vai suorastaan taustatuen antamisesta sille, että kristityksi kääntyminen on hyvä turvapaikan peruste.

KHO:n ennakkopäätökset ohjaavat suomalaista hallinto- ja oikeuskäytäntöä. Nyt KHO:n päätöksestä syntyy kuva, jonka mukaan se antaa ohjeita myös turvapaikanhakijoille.

Turvapaikanhakijoiden kertomusten kritiikitön uskominen yhdistettynä alhaiseen näyttökynnykseen ja näyttövelvollisuuden siirtämiseen viranomaisille murentaa suomalaisen turvapaikkapolitiikan uskottavuutta. Suomi ei tarvitse ylimääräisiä houkutustekijöitä.

 

Marakatti

Kapteeni
Kyseinalaistaminen olisi ollut rasismia !! Eipä olisi viel tovi sitten moista kirjoitusta lehdistä löytynyt... Hyvä että joku uskoltaa edes vähän kyseenalaistaa herrojen satuja.
 

hansai

Ylipäällikkö
Kirkkoherrat iloitsevat KHO:n päätöksestä kristinuskoon kääntyneen turvapaikanhakijan tapauksessa: ”Uskoa on hankala mitata”

Tänään klo 21:26

Arkkipiispan mukaan kirkko on kantanut huolta siitä, ettei turvapaikanhakijan kristillistä vakaumusta arvioitaessa ole aina otettu riittävästi huomioon kirkon työntekijän asiantuntemusta.

  • Korkein hallinto-oikeus kumosi turvapaikanhakijan saaman maasta poistamispäätöksen sen jälkeen, kun mies oli kertonut kääntymisestään kristinuskoon perheelleen.
  • Helsingin piispa huomauttaa, että papin tehtävä on huomata rippikouluvaiheessa, jos kyseessä on ilmeinen väärinkäytös.
  • Kaksi kirkkoherraa katsoo, että kristinuskoon vain turvapaikan saamisen toivossa kääntyvät ovat yksittäistapauksia.
Lukuisat turvapaikanhakijat ovat kääntyneet kristinuskoon Suomessa. Kuvituskuva.
Lukuisat turvapaikanhakijat ovat kääntyneet kristinuskoon Suomessa. Kuvituskuva.

Lukuisat turvapaikanhakijat ovat kääntyneet kristinuskoon Suomessa. Kuvituskuva. HANNA LAASANEN

Iltalehti uutisoi lauantaina korkeimman hallinto-oikeuden ennakkopäätöksestä, joka voi mahdollisesti parantaa mahdollisuuksia saada turvapaikka, kun tieto kristinuskoon kääntymisestä saatetaan lähtömaahan.
Tapauksessa afganistanilainen turvapaikanhakija oli kääntynyt kristinuskoon ja mennyt naimisiin kristityn kanssa, mutta maahanmuuttovirasto (Migri) ei myöntänyt hänelle turvapaikkaa Suomesta. Kielteisen päätöksen saatuaan turvapaikanhakija ilmoitti kristinuskoon kääntymisestään Afganistanissa olevalle perheelleen ja valitti päätöksestä Helsingin hallinto-oikeuteen (HAO).

Hallinto-oikeus oli Migrin kanssa samoilla linjoilla ja totesi, ettei muodollisen kasteen ottaminen lähtökohtaisesti ole riittävä selvitys aidosta kristinuskoon kääntymisestä. HAO katsoi, ettei mieheen kohdistunut vainon uhkaa kotimaassaan.

KHO kuitenkin päätti toisin ja linjasi, että Migrin ja hallinto-oikeuden päätökset maasta poistamisesta on kumottava, koska mies saattaisi joutua kotimaassaan vainotuksi uskontonsa takia.
KHO:n mukaan kristityksi kääntymisen myöhäinen esittämisajankohta sinänsä heikentää kertomuksen uskottavuutta, mutta ”vakavien oikeudenloukkausten uhkaa valittajan perheen taholta ei tästä huolimatta voida sulkea pois etenkään, kun otetaan huomioon, että valittaja on sittemmin Suomessa solminut kristillisen avioliiton vakaumuksellisen kristityn kanssa”, KHO lausui päätöksessään.

Uskoa hankala mitata
Arkkipiispa Tapio Luoma kertoo kirkon olleen huolissaan siitä, miten käy niille kristinuskoon kääntyneille ja palautuspäätöksen saaneille turvapaikanhakijoille, joiden tiedetään joutuvan hengenvaaraan kotimaassaan.
– On kannettu huolta siitä, että kirkon työntekijän asiantuntemusta kääntyneen turvapaikanhakijan kristillistä vakaumusta arvioitaessa ei aina ole otettu riittävästi huomioon, Luoma sanoo.

Helsingin piispa Teemu Laajasalo huomauttaa, että uskon aitouden tai riittävyyden selvittäminen on epäkiitollinen tai jopa mahdoton tehtävä. Laajasalo sanoo, että hänen sympatiansa ovat sekä ahdistuneena ratkaisua odottavien että hankalaa viranomais- tai tuomioistuintyötä tekevien parissa.
– Uskoa on hankala mitata uskonnollisella sivistyksellä tai ahkeruudella. Ihminen voi olla hyvin oppinut ja kiinnostunut uskon sisältöjen suhteen, mutta ateisti. Ja vastaavasti Jumalan varaan voi heittäytyä hyvin alkeellisilla katekismustiedoilla ja etäisellä seurakuntayhteydellä, Laajasalo toteaa.
”Kristityksi kääntyminen ei lähtökohtaisesti koskaan ole kirkossa huolenaihe”, arkkipiispa Tapio Luoma sanoo.
”Kristityksi kääntyminen ei lähtökohtaisesti koskaan ole kirkossa huolenaihe”, arkkipiispa Tapio Luoma sanoo.

”Kristityksi kääntyminen ei lähtökohtaisesti koskaan ole kirkossa huolenaihe”, arkkipiispa Tapio Luoma sanoo. MAARIT POHJANPALO

Kirkkoherra: Väkivallan uhka otetaan todesta
Porin Teljän seurakunnan kirkkoherra Kaisa Huhtala kertoo olevansa todella ilahtunut KHO:n linjauksesta.
Huhtala on ollut useita kertoja hallinto-oikeudessa todistajana siitä, onko turvapaikkaa hakeva henkilö kristitty vai ei. Huhtalan mukaan hallinto-oikeudet edellyttävät usein hyvinkin ”evankelioivaa uskoa”.
– Pitäisi olla koko ajan aktiivisesti todistamassa joko somessa tai maanmiehillensä uskostaan. On upeaa, että KHO ottaa väkivallan uhan todesta.
Huhtala on itse ollut tekemisissä noin 30-40 kristityksi kääntyneen turvapaikanhakijan kanssa ja tietää useita kymmeniä muita tapauksia eri puolelta Suomea kollegoidensa kautta.
Tiedän tapauksia, joissa on ilmoitettu leimoin varustettuna, että tämä kyseinen henkilö ei enää kuulu sukuumme ja hänet voidaan tappaa, kun hänet nähdään.

Porin Teljän seurakunnan kirkkoherra Kaisa Huhtala huomauttaa, että kristinuskoon kääntyminen tarkoittaa usein suvusta luopumista. ”Ei siihen lähdetä löyhin perustein”, hän katsoo.
Porin Teljän seurakunnan kirkkoherra Kaisa Huhtala huomauttaa, että kristinuskoon kääntyminen tarkoittaa usein suvusta luopumista. ”Ei siihen lähdetä löyhin perustein”, hän katsoo.

Porin Teljän seurakunnan kirkkoherra Kaisa Huhtala huomauttaa, että kristinuskoon kääntyminen tarkoittaa usein suvusta luopumista. ”Ei siihen lähdetä löyhin perustein”, hän katsoo.KARI MANKONEN/SKA

Kuukausien opetus
Huhtalan mukaan yhteydenottoja turvapaikanhakijoilta, jotka haluavat kääntyä kristinuskoon, tulee säännöllisesti. Hän kertoo törmänneensä yksittäisiin tapauksiin, joista on käynyt ilmi, että henkilö on halunnut kristinuskoon kääntymisellään vain vauhdittaa turvapaikkaprosessiaan.
– Useimmiten motivaatio kestää tällaisilla ihmisillä pari viikkoa, mutta sitten joko pappi huomaa sen tai henkilö itse ottaa esille, että ei ole mun juttu. Kyseessä on kuitenkin kuukausien opetus, Huhtala sanoo.

Piispa Laajasalo huomauttaa, että luterilainen kirkko ja myös muut isot kirkot edellyttävät aikuiskastetta ennen rippikoulu- tai opetusjaksoa.
– Se on vaihe, jossa papin vastuulla on myös keskustella syistä ratkaisulle ja myös huomata, jos kyseessä on ilmeinen väärinkäytös, Laajasalo toteaa.
Arkkipiispa Luoman mukaan paikallisseurakunnissa muistutetaan kristityksi kääntymistä harkitsevia siitä, että kysymys on suuresta ja kauaskantoisesta ratkaisusta, eikä kristityksi kääntyminen takaa turvapaikkaa Suomessa.
Helsingin piispa Teemu Laajasalo sanoo vierastavansa kovasti uskonnollisen vakaumuksen mittaamishenkeä.
Helsingin piispa Teemu Laajasalo sanoo vierastavansa kovasti uskonnollisen vakaumuksen mittaamishenkeä.

Helsingin piispa Teemu Laajasalo sanoo vierastavansa kovasti uskonnollisen vakaumuksen mittaamishenkeä. TIIA-MARIA TAPONEN

”Ei ohituskaista”
Myös Helsingin Oulunkylän seurakunnan kirkkoherra Ulla Kosonen iloitsee KHO:n päätöksestä.
– Totta kai kirkkona haluamme toivottaa tervetulleiksi kaikki, jotka ovat kiinnostuneita kristinuskosta, Kosonen sanoo.
Oulunkylän ja muihinkin Helsingin seurakuntiin tuli erityisen paljon kristinuskoon kääntymisestä kysyviä turvapaikanhakijoita noin kaksi vuotta sitten. Nyt tilanne on Kososen mukaan tasoittunut, mutta muslimitaustaisia turvapaikanhakijoita, jotka haluavat kääntyä kristityiksi, hakeutuu yhä tasaisesti Oulunkylän seurankuntaan.
Kosonenkin korostaa, ettei kirkko tarjoa mitään ohituskaistaa turvapaikkaprosessiin.
– On tullut yksittäisiä yhteydenottoja, joissa on kysytty, voisimmeko auttaa turvapaikkaprosessissa. Kun olemme kertoneet, millaisesta prosessista on ollut kyse, yhteydenpito on sitten usein nopeasti hiipunut.

Vääriä mielikuvia
Kosonen kertoo, että kristityksi kääntymisen helppoudesta on ollut osin myös vääriä mielikuvia liikkeellä. Pari pienempää itsenäistä seurakuntaa toimi Kososen mukaan ainakin vielä vuonna 2017 siten, että he halusivat nopeasti ottaa toimintaan mukaan kaikki halukkaat.
– Yhdenkin tällaisen toimijan, vaikkakin pienen, kautta saattoi joillakin mielikuva vääristyä, että soitat vaan ja pääset seurakunnan jäseneksi.

Kosonen huomauttaa, että kristinuskoon kääntyneet voivat kokea väkivallan uhkaa jo Suomessakin, minkä vuoksi monet varovat tuomasta uskoaan esille.
En näe riskiä väärinkäytölle.Kääntyminen voi katkaista kaikki välit sukulaisiin ja aiheuttaa monitasoisia ongelmia itselle ja läheisille. Ei se ole mikään helppo päätös, Kosonen toteaa.
Helsingin Oulunkylän seurakunnan kirkkoherra Ulla Kosonen muistuttaa, että kirkkoon liittymistä edeltää noin kolmen kuukauden rippikoulu, johon kuuluu muun muassa säännöllisiä tapaamisia ja jumalanpalveluksia.
Helsingin Oulunkylän seurakunnan kirkkoherra Ulla Kosonen muistuttaa, että kirkkoon liittymistä edeltää noin kolmen kuukauden rippikoulu, johon kuuluu muun muassa säännöllisiä tapaamisia ja jumalanpalveluksia.

Helsingin Oulunkylän seurakunnan kirkkoherra Ulla Kosonen muistuttaa, että kirkkoon liittymistä edeltää noin kolmen kuukauden rippikoulu, johon kuuluu muun muassa säännöllisiä tapaamisia ja jumalanpalveluksia.OULUNKYLÄN SEURAKUNTA

Auttamistyö lisännyt kiinnostusta
Turvapaikan kristinuskoon kääntymisen perusteella voi saada, jos katsotaan, että henkilö on vainon vaarassa uskontonsa vuoksi palatessaan kotimaahansa.
Migri tiedotti alkuvuodesta 2018, että myönteisten turvapaikkapäätösten suhteellisen kasvun taustalla oli muun muassa se, että hakijat ovat esittäneet valitusvaiheessa aikaisempaa enemmän uusia perusteita hakemukselleen. Uudeksi yleisimmäksi perusteeksi oli noussut kristinuskoon kääntyminen.
– Monissa kirkkomme ja myös muiden kirkkojen seurakunnissa on työskennelty eri tavoin turvapaikanhakijoiden tukemiseksi.Tämä on epäilemättä vaikuttanut siihen, että kristinusko on alkanut kiinnostaa, arkkipiispa Luoma sanoo.
Helsingin piispa Laajasalo muistuttaa, ettei kirkon auttamistoiminta ole tähdännyt kasteisiin, vaan tarkoituksena on ollut auttaa hädässä olevia.
– Voi tietenkin olla, että ihmiset, jotka ovat saaneet hädän hetkellä apua ovat myös kokeneet aitoa kiinnostusta siihen, millaiset ihmiset ja millainen yhteisö heitä haluaa auttaa, Laajasalo toteaa.

 

rööperi

Kapteeni
BAN
kirkkoon liittymistä edeltää noin kolmen kuukauden rippikoulu
Samalla saa mukavasti materiaalia haaremin rakentamista varten jos riparille mennään koululaisten kanssa.
 

rööperi

Kapteeni
BAN
Olikos se tuon Porin tätin katraasta käännynnäinen, jota epäiltiin asuntopalosta, jossa uhrilta oli irronnut huhujen mukaan pääkin?
Taisi olla, vaikka ajatuspoliisi ponkaisi paikalla välittömästi kertomaan, että kokonainen ruumis löytyi eikä löytynyt irtopaloja eli mahdollisesti parilla niskalihaksen jänteellä riippui ruumista. Kirkko, kuten ählämeitä hyväilevä sateenkaariporukkakin, saa mitä tilaa. Monty Pyyttonia tämä alkaa olemaan, mutta olisi ihan mielenkiintoista lukea lehdistä, että kirkkoa aletaan syyttämään terroristisen toiminnan synnyttämisestä ja suojelusta esim hämärän käännystyön takia, mutta ählämeitä ei voida tästä syyttää koska yksittäistapaus ja motiiveja ei pidä kyseenalaistaa.
 

hansai

Ylipäällikkö
Sisäministeri Mykkänen ei usko, että KHO:n ennakkopäätös kristinuskoon kääntyneestä turvapaikanhakijasta lisää Suomen houkuttelevuutta: ”Ei voi yleistää”

Eilen klo 5:03

Sisäministeri Kai Mykkäsen mukaan KHO:n ennakkopäätös ei merkitse, että kaikki kristinuskoon kääntyneet turvapaikanhakijat olisivat vaarassa lähtömaassaan.

 

hansai

Ylipäällikkö
Kun maahanmuuttajia virtasi Suomeen vuonna 2015, Kaarina Heiskanen ei voinut jäädä katsomaan sivusta

Kaarina Heiskanen seurasi kauhulla, miten kesällä 2016 turvapaikanhakijoita ryhdyttiin käännyttämään ilmiselvään hengenvaaraan. Kuva: Mikko Vähäniitty
Kaarina Heiskanen on aina mieluiten tarkkaillut tapahtumia ovensuusta. Mutta kun suuri määrä turvapaikanhakijoita tuli lähes hänen kotinsa kynnykselle vuonna 2015, hän päätti heittäytyä tapahtumien keskiöön sivuilleen katsomatta.
Heiskanen asuu Keski-Suomessa Äänekoskella. Naapuritaajamaan Suolahteen perustettiin nuorten ryhmäkoti, johon piti muuttaa asumaan parikymmentä alaikäistä maahanmuuttajaa. Määrä kuitenkin kasvoi pitkälti päälle sataan. Osa viipyi muutaman viikon, osa pitemmän aikaa.
Kaiken kaikkiaan Suomeen tuli vuonna 2015 yli 30 000 pakolaista, koko Eurooppaan 1,26 miljoonaa.
– Ei maailman pakolaisongelma ole vielä ohi, meillä voi olla vielä vastaava määrä ihmisiä ovella. Tällä hetkellä EU kuitenkin suunnittelee Euroopan unionin ulkorajoille pakolaiskeskuksia, joihin ihmisraukat sullotaan, Heiskanen toteaa.
Ensitöikseen Heiskanen perusti Äänekosken oman Refugees welcome -ryhmän Facebookiin, johon liittyi lopulta 500 jäsentä. Ryhmässä muun muassa kerättiin pakolaisnuorille vaatteita ja lahjoituksia, joita Heiskanen muiden vapaaehtoisten kanssa lajitteli. Hän kokosi ryhmäkodin sänkyjä ja tarjosi auttavaa kättään, kun sitä tarvittiin.
Keväällä 2016 ryhmäkodissa alkoivat Puhutaan suomea -illat. Heiskanen hääräsi niissä apuopettajana, tutustui vähitellen nuoriin ja alkoi kuulla heidän tarinoitaan.
– Heti oli selvää, ettei nuoria saa yrittää käännyttää esimerkiksi kristinuskoon. Myöskään heidän perheistään, isistään ja äideistään ei aloitettu keskustelua, elleivät he itse halunneet puhua. Kenenkään itkettäminen ei ole tarkoituksenmukaista, Heiskanen sanoo.
Suolahteen tulleista nuorista suurin osa oli afgaaneja, loput olivat irakilaisia, kurdeja ja yksi somali.
Heiskanen tutustui ensimmäisenä taiteelliseen afgaanipoikaan, jonka hän vei Ateneumiin katsomaan tämän lempitaiteilijan Claude Monet’n näyttelyä ja suomalaisen taiteen kultakauden teoksia.
– Tämä poika oli kuin käyttöliittymä muihin nuoriin. Kun yksi alkoi luottaa minuun enemmän, muutkin luottivat helpommin, Heiskanen kertoo.
Vaikka nuorten ryhmäkotia ei ole enää aikoihin ollut ja nuoret ovat täysi-ikäisyyden myötä jatkaneet matkaansa muun muassa Jyväskylään, Heiskanen on yhä ystävä monen kanssa. Haastattelupäivänä hän vei kaksi Äänekoskelle käymään tullutta maahanmuuttajanuorta Jyväskylään samalla kun tyttärensäkin.
– Minä olen ajatellut, että kun minulle on kerran auto siunaantunut, aina siinä mahtuu pari poikaa kulkemaan.
Tulevana kesänä Heiskanen saattaa jälleen ottaa autonsa täyteen maahanmuuttajanuorukaisia ja suunnata lapsuudenmaisemiinsa Vieremälle Ylä-Savoon. Siellä on yhä hänen tyhjillään oleva lapsuudenkotinsa ja vanhainkodissa kesällä sata vuotta täyttävä äiti Hilja.
– Pojat kävivät kerran laulamassa äitivanhalle Taivas on sininen ja valkoinen, Heiskanen muistelee hymyssä suin.
Vieremän maaseudulla nuoret saavat olla omassa rauhassaan. Viime kesänä he kohensivat paikkoja, lämmittivät saunan ja istuivat juttelemassa pitkälle yöhön.
Kun Heiskasella oli tänä keväänä vaikeuksia ehtiä riittävän usein Vieremälle äitiään tervehtimään, yksi pojista tarjoutui käymään siellä hänen puolestaan.
Ja kun Heiskanen menetti oman poikansa, maahanmuuttajapojat sanoivat: ”Me tiedämme, että mikään ei ole kuin oma lapsi, kukaan ei voi korvata omaa poikaa. Mutta sinulla on nyt monta poikaa, ja me kunnioitamme sinua.”
Monelle maahanmuuttajanuoristaKaarina Heiskanen on äidin tai isoäidin korvike, ”madar”, mutta myös opettaja ja ystävä. Heiskanen puolestaan puhuu nuorista poikina, eikä halua kertoa tässä jutussa yhdenkään nimeä. Heillä on vaikeuksia ilman julkisuuttakin.
Joillekin maahanmuuton vastustajille Heiskanen on ollut sosiaalisessa mediassa tähän mennessä ainakin matupatja, joka ”on saanut pojilta muutakin kuin leipää”.
– Voisin olla poikien mummo, ja onhan heillä silmät päässä, hän puuskahtaa mutta ei anna räksytysten satuttaa.
Heiskanen pitää maahanmuuttajien vastustajien käyttämää kieltä ja keinoja halpoina. Hän huomauttaa, että naisia on yritetty polkea pilkkanimityksillä maailman sivu.
– Suomen kansalaissodassa punaisia naisvankeja nimitettiin susinartuiksi ja punahuoriksi. Ja saksalaissotilaiden suomalaiset tyttöystävät olivat saksalaisten huoria. Tämän ajan puheessa on paljon samaa, Heiskanen toteaa.
Maahanmuuttoa vastustavien pahin teko ei Heiskasen mielestä kuitenkaan ole huutelu, vaan valehtelu ja valheiden levittäminen.
Kuva: Mikko Vähäniitty
Kesällä 2016 Heiskanen seurasi kauhuissaan, kun turvapaikanhakijoille alkoi tippua kielteisiä päätöksiä. Oleskelulupia evättiin, vaikka ihmiset olivat kotimaassaan kokeneet kidutusta ja vainoa. Tilanne ei muuttunut, vaikka nimi oli talebanien kirjoissa ja kotimaasta oli paettu tappouhkauksia.
Vaara on jo ohi, voitte palata, viranomaiset vakuuttivat ja antoivat evääksi ”älyttömiä ohjeita” selviytymiseen, vaikka esimerkiksi Afganistanissa tilanne lainehtii koko ajan. Suomen ulkoministeriö kehottaa tälläkin hetkellä välttämään kaikkea matkustamista maahan.
– Kun maahanmuuttajat saavat perusteetta negatiivisen turvapaikkapäätöksen, toimin heidän linkkinään ihmisiin, jotka osaavat auttaa. Suomessa toimii pop up -juristeja. Ihmisiä, jotka ovat selvittäneet niin Suomen lakia kuin kulttuuria lähtömaissa, hän kertoo.
Heiskasen mukaan alun viranomaispaniikin virheitä korjataan nyt, sillä Maahanmuuttovirasto Migri joutui aluksi rekrytoimaan ihmisiä liian nopeasti.
– Turvapaikanhakijoiden puhuttelut olivat usein lyhyitä ja epätarkkoja, ja päätöksiä tehtiin ilman riittäviä tietoja. Osa puhuttelijoista, tarkastajista ja tulkeista oli ammattitaidottomia. Jotkut avustajista tekivät lakimuutosten sallimana työnsä mahdollisimman vähällä vaivalla, vain könttäpalkkio mielessään tai eivät yksinkertaisesti osanneet työtään. Kaikista näistä syistä vielä tänäkin päivänä on monien oikeusturva vaarassa.
Edelleen maahanmuuttajia elää välitilassa odottaen turvapaikkapäätöstä ja peläten pakkopalautusta. Heiskasen tuttavapiirin pojista moni opiskelee, tekee työtä ja puhuu suomea sujuvasti.
– Turvapaikan saaneet asuvat vuokra-asunnoissa, turvapaikkaa yhä odottavat Salmirannan vastaanottokeskuksessa Jyväskylässä. Vastaanottokeskuksissa asuvia on surullista nähdä. Jotkut heistä haluavat kuolla, sillä epävarmuus painaa. Moni heistä on sanonut, että kuolee mieluummin täällä kuin lähtee takaisin pelon keskelle, Heiskanen toteaa.
Hänen näkemyksensä mukaan viranomaiset odottavat poikien kasvavan täysi-ikäisiksi, jotta palauttaminen olisi helpompaa.
Kaikki maahanmuuttajat eivät jaksa odottaa. Helsingin Sanomien uutisen mukaan vastaanottokeskukset raportoivat Migrille vuonna 2017 yli 300 tapauksesta, joissa turvapaikanhakija oli joko uhkaillut itsemurhalla, uhannut vahingoittaa itseään, vahingoittanut itseään tai yrittänyt itsemurhaa. Jotkut onnistuivat yrityksessään.
Ennen pakolaiskriisiä Kaarina Heiskanen uskoi, että ihmisoikeudet toteutuvat Suomessa. Enää hän ei usko. Hän ei oikein usko suomalaisiinkaan.
– Ihmisten pahansuopaisuus ja tarve vastakkainasetteluun on yllättänyt, samoin kuin kova kielenkäyttö. Maahanmuuttajia on sumeilematta nimitelty turvapaikkaturisteiksi ja sotilaskarkureiksi, laitettu lootiin ja lokeroihin. Yleisinhimillisyyden katoaminen näkyy, ja se on masentavaa. Siitä, että kuraa sataa niskaan, on tullut normaalia, hän sanoo.
Ei Heiskanenkaan sinisilmäinen ole. Hän tietää, että kaikkien Suomeen ensirytäkässä tulleiden pakolaisten aikeet tai motiivit eivät olleet rehelliset. Oulun tapahtumia hän pitää törkeinä.
– Mutta että joku haluaisi tulla tänne vaikkapa akuutin terveydenhoidon takia. Että joku miettisi Välimerellä henkensä kaupalla keikkuessaan, että jes, pääsen Suomeen, saan kaksi senttiä paksun patjan ja rokotuksen.
I love human rights (rakastan ihmisoikeuksia). Make human rights great again (tehdään ihmisoikeuksista jälleen mahtavia). Life is overrated (elämä on yliarvostettua). Keep calm and help refugees (pysy rauhallisena ja auta pakolaisia).
Kaikki nämä tekstit voi löytää Heiskasen neulomista lapasista. Ne maksavat 25 euroa, ja siitä Pakolaisneuvonta saa 20 euroa. Kassa on kilahtanut kahden vuoden aikana taajaan.
– Kun pysyn sohvalla neulomassa, en hypi seinille, hän kuittaa.
Vuoden 2018 alussa kaikki presidenttiehdokkaat saivat suolahtelaiset ihmisoikeuslapaset. Lisäksi Heiskanen on muistanut kirjeellä useita poliitikkoja ja haastanut heidät ihmisoikeuksilla. Vastauksia hän on saanut harvakseltaan.
Henkilökohtaisesti hän kävi tapaamassa pääministeri Juha Sipilää (kesk.) ja valtiovarainministeri Petteri Orpoa (kok.) vaalikiertueella Jyväskylässä ja pettyi.
– Molemmat sanoivat, että viranomaisiin voi luottaa. Minusta sen sanominen on henkistä laiskuutta ja mietinkin, mitä se tekee heidän sielulleen.
Vaikka viimeiset neljä vuotta ovat nakertaneet Kaarina Heiskasen uskoa, toivoaan hän ei ole menettänyt. Tieto siitä, ettei hän ole yksin, keventää taakkaa. Maahanmuuttajien tukihenkilöiden vapaaehtoisverkosto on globaali.
Se on tarjonnut apua esimerkiksi sille nuorelle, joka lähti Suomen lannistamana Ranskaan etsimään elämää ja lähetti sieltä madar Kaarinalle epätoivoisen viestin: ”Apua minulle, äiti.” Ja sille ihmiskaupan uhriksi joutuneelle nigerialaisnaiselle, joka palautettiin perheineen takaisin kotimaahansa.
Hän jaksaa toivoa, että ihmiset ottaisivat maahanmuuttajat naapureiksi ja tutuiksi siinä missä kantaväestönkin, ja pojat löytäisivät paikkansa Suomesta. Että heistä tulisi luonteva osa yhteiskuntaa.
– Toivon, että kun vilkutan pojille tulevaisuudessa autostani, he ajattelisivat, että tuossa menee se tuttu naapurin täti.

Kaarina Heiskanen, 60
Leski. Kaksi lasta, joista toinen on kuollut.
Toimi pitkään Jyväskylän seurakunnan tiedottajana.
Yhtenä kirjoittajana We See You -kirjassa, joka antaa äänen turvapaikanhakijoille ja heidän suomalaisille tukihenkilöilleen. Kirja on toistaiseksi ilmestynyt vain ruotsiksi ja englanniksi.
Blogi: kaahei.blogspot.com.

Ira Blomberg-Kantsila

 

PSB 5500

Kenraali
Kun maahanmuuttajia virtasi Suomeen vuonna 2015, Kaarina Heiskanen ei voinut jäädä katsomaan sivusta

Kaarina Heiskanen seurasi kauhulla, miten kesällä 2016 turvapaikanhakijoita ryhdyttiin käännyttämään ilmiselvään hengenvaaraan. Kuva: Mikko Vähäniitty
Kaarina Heiskanen on aina mieluiten tarkkaillut tapahtumia ovensuusta. Mutta kun suuri määrä turvapaikanhakijoita tuli lähes hänen kotinsa kynnykselle vuonna 2015, hän päätti heittäytyä tapahtumien keskiöön sivuilleen katsomatta.
Heiskanen asuu Keski-Suomessa Äänekoskella. Naapuritaajamaan Suolahteen perustettiin nuorten ryhmäkoti, johon piti muuttaa asumaan parikymmentä alaikäistä maahanmuuttajaa. Määrä kuitenkin kasvoi pitkälti päälle sataan. Osa viipyi muutaman viikon, osa pitemmän aikaa.
Kaiken kaikkiaan Suomeen tuli vuonna 2015 yli 30 000 pakolaista, koko Eurooppaan 1,26 miljoonaa.
– Ei maailman pakolaisongelma ole vielä ohi, meillä voi olla vielä vastaava määrä ihmisiä ovella. Tällä hetkellä EU kuitenkin suunnittelee Euroopan unionin ulkorajoille pakolaiskeskuksia, joihin ihmisraukat sullotaan, Heiskanen toteaa.
Ensitöikseen Heiskanen perusti Äänekosken oman Refugees welcome -ryhmän Facebookiin, johon liittyi lopulta 500 jäsentä. Ryhmässä muun muassa kerättiin pakolaisnuorille vaatteita ja lahjoituksia, joita Heiskanen muiden vapaaehtoisten kanssa lajitteli. Hän kokosi ryhmäkodin sänkyjä ja tarjosi auttavaa kättään, kun sitä tarvittiin.
Keväällä 2016 ryhmäkodissa alkoivat Puhutaan suomea -illat. Heiskanen hääräsi niissä apuopettajana, tutustui vähitellen nuoriin ja alkoi kuulla heidän tarinoitaan.
– Heti oli selvää, ettei nuoria saa yrittää käännyttää esimerkiksi kristinuskoon. Myöskään heidän perheistään, isistään ja äideistään ei aloitettu keskustelua, elleivät he itse halunneet puhua. Kenenkään itkettäminen ei ole tarkoituksenmukaista, Heiskanen sanoo.
Suolahteen tulleista nuorista suurin osa oli afgaaneja, loput olivat irakilaisia, kurdeja ja yksi somali.
Heiskanen tutustui ensimmäisenä taiteelliseen afgaanipoikaan, jonka hän vei Ateneumiin katsomaan tämän lempitaiteilijan Claude Monet’n näyttelyä ja suomalaisen taiteen kultakauden teoksia.
– Tämä poika oli kuin käyttöliittymä muihin nuoriin. Kun yksi alkoi luottaa minuun enemmän, muutkin luottivat helpommin, Heiskanen kertoo.
Vaikka nuorten ryhmäkotia ei ole enää aikoihin ollut ja nuoret ovat täysi-ikäisyyden myötä jatkaneet matkaansa muun muassa Jyväskylään, Heiskanen on yhä ystävä monen kanssa. Haastattelupäivänä hän vei kaksi Äänekoskelle käymään tullutta maahanmuuttajanuorta Jyväskylään samalla kun tyttärensäkin.
– Minä olen ajatellut, että kun minulle on kerran auto siunaantunut, aina siinä mahtuu pari poikaa kulkemaan.
Tulevana kesänä Heiskanen saattaa jälleen ottaa autonsa täyteen maahanmuuttajanuorukaisia ja suunnata lapsuudenmaisemiinsa Vieremälle Ylä-Savoon. Siellä on yhä hänen tyhjillään oleva lapsuudenkotinsa ja vanhainkodissa kesällä sata vuotta täyttävä äiti Hilja.
– Pojat kävivät kerran laulamassa äitivanhalle Taivas on sininen ja valkoinen, Heiskanen muistelee hymyssä suin.
Vieremän maaseudulla nuoret saavat olla omassa rauhassaan. Viime kesänä he kohensivat paikkoja, lämmittivät saunan ja istuivat juttelemassa pitkälle yöhön.
Kun Heiskasella oli tänä keväänä vaikeuksia ehtiä riittävän usein Vieremälle äitiään tervehtimään, yksi pojista tarjoutui käymään siellä hänen puolestaan.
Ja kun Heiskanen menetti oman poikansa, maahanmuuttajapojat sanoivat: ”Me tiedämme, että mikään ei ole kuin oma lapsi, kukaan ei voi korvata omaa poikaa. Mutta sinulla on nyt monta poikaa, ja me kunnioitamme sinua.”
Monelle maahanmuuttajanuoristaKaarina Heiskanen on äidin tai isoäidin korvike, ”madar”, mutta myös opettaja ja ystävä. Heiskanen puolestaan puhuu nuorista poikina, eikä halua kertoa tässä jutussa yhdenkään nimeä. Heillä on vaikeuksia ilman julkisuuttakin.
Joillekin maahanmuuton vastustajille Heiskanen on ollut sosiaalisessa mediassa tähän mennessä ainakin matupatja, joka ”on saanut pojilta muutakin kuin leipää”.
– Voisin olla poikien mummo, ja onhan heillä silmät päässä, hän puuskahtaa mutta ei anna räksytysten satuttaa.
Heiskanen pitää maahanmuuttajien vastustajien käyttämää kieltä ja keinoja halpoina. Hän huomauttaa, että naisia on yritetty polkea pilkkanimityksillä maailman sivu.
– Suomen kansalaissodassa punaisia naisvankeja nimitettiin susinartuiksi ja punahuoriksi. Ja saksalaissotilaiden suomalaiset tyttöystävät olivat saksalaisten huoria. Tämän ajan puheessa on paljon samaa, Heiskanen toteaa.
Maahanmuuttoa vastustavien pahin teko ei Heiskasen mielestä kuitenkaan ole huutelu, vaan valehtelu ja valheiden levittäminen.
Kuva: Mikko Vähäniitty
Kesällä 2016 Heiskanen seurasi kauhuissaan, kun turvapaikanhakijoille alkoi tippua kielteisiä päätöksiä. Oleskelulupia evättiin, vaikka ihmiset olivat kotimaassaan kokeneet kidutusta ja vainoa. Tilanne ei muuttunut, vaikka nimi oli talebanien kirjoissa ja kotimaasta oli paettu tappouhkauksia.
Vaara on jo ohi, voitte palata, viranomaiset vakuuttivat ja antoivat evääksi ”älyttömiä ohjeita” selviytymiseen, vaikka esimerkiksi Afganistanissa tilanne lainehtii koko ajan. Suomen ulkoministeriö kehottaa tälläkin hetkellä välttämään kaikkea matkustamista maahan.
– Kun maahanmuuttajat saavat perusteetta negatiivisen turvapaikkapäätöksen, toimin heidän linkkinään ihmisiin, jotka osaavat auttaa. Suomessa toimii pop up -juristeja. Ihmisiä, jotka ovat selvittäneet niin Suomen lakia kuin kulttuuria lähtömaissa, hän kertoo.
Heiskasen mukaan alun viranomaispaniikin virheitä korjataan nyt, sillä Maahanmuuttovirasto Migri joutui aluksi rekrytoimaan ihmisiä liian nopeasti.
– Turvapaikanhakijoiden puhuttelut olivat usein lyhyitä ja epätarkkoja, ja päätöksiä tehtiin ilman riittäviä tietoja. Osa puhuttelijoista, tarkastajista ja tulkeista oli ammattitaidottomia. Jotkut avustajista tekivät lakimuutosten sallimana työnsä mahdollisimman vähällä vaivalla, vain könttäpalkkio mielessään tai eivät yksinkertaisesti osanneet työtään. Kaikista näistä syistä vielä tänäkin päivänä on monien oikeusturva vaarassa.
Edelleen maahanmuuttajia elää välitilassa odottaen turvapaikkapäätöstä ja peläten pakkopalautusta. Heiskasen tuttavapiirin pojista moni opiskelee, tekee työtä ja puhuu suomea sujuvasti.
– Turvapaikan saaneet asuvat vuokra-asunnoissa, turvapaikkaa yhä odottavat Salmirannan vastaanottokeskuksessa Jyväskylässä. Vastaanottokeskuksissa asuvia on surullista nähdä. Jotkut heistä haluavat kuolla, sillä epävarmuus painaa. Moni heistä on sanonut, että kuolee mieluummin täällä kuin lähtee takaisin pelon keskelle, Heiskanen toteaa.
Hänen näkemyksensä mukaan viranomaiset odottavat poikien kasvavan täysi-ikäisiksi, jotta palauttaminen olisi helpompaa.
Kaikki maahanmuuttajat eivät jaksa odottaa. Helsingin Sanomien uutisen mukaan vastaanottokeskukset raportoivat Migrille vuonna 2017 yli 300 tapauksesta, joissa turvapaikanhakija oli joko uhkaillut itsemurhalla, uhannut vahingoittaa itseään, vahingoittanut itseään tai yrittänyt itsemurhaa. Jotkut onnistuivat yrityksessään.
Ennen pakolaiskriisiä Kaarina Heiskanen uskoi, että ihmisoikeudet toteutuvat Suomessa. Enää hän ei usko. Hän ei oikein usko suomalaisiinkaan.
– Ihmisten pahansuopaisuus ja tarve vastakkainasetteluun on yllättänyt, samoin kuin kova kielenkäyttö. Maahanmuuttajia on sumeilematta nimitelty turvapaikkaturisteiksi ja sotilaskarkureiksi, laitettu lootiin ja lokeroihin. Yleisinhimillisyyden katoaminen näkyy, ja se on masentavaa. Siitä, että kuraa sataa niskaan, on tullut normaalia, hän sanoo.
Ei Heiskanenkaan sinisilmäinen ole. Hän tietää, että kaikkien Suomeen ensirytäkässä tulleiden pakolaisten aikeet tai motiivit eivät olleet rehelliset. Oulun tapahtumia hän pitää törkeinä.
– Mutta että joku haluaisi tulla tänne vaikkapa akuutin terveydenhoidon takia. Että joku miettisi Välimerellä henkensä kaupalla keikkuessaan, että jes, pääsen Suomeen, saan kaksi senttiä paksun patjan ja rokotuksen.
I love human rights (rakastan ihmisoikeuksia). Make human rights great again (tehdään ihmisoikeuksista jälleen mahtavia). Life is overrated (elämä on yliarvostettua). Keep calm and help refugees (pysy rauhallisena ja auta pakolaisia).
Kaikki nämä tekstit voi löytää Heiskasen neulomista lapasista. Ne maksavat 25 euroa, ja siitä Pakolaisneuvonta saa 20 euroa. Kassa on kilahtanut kahden vuoden aikana taajaan.
– Kun pysyn sohvalla neulomassa, en hypi seinille, hän kuittaa.
Vuoden 2018 alussa kaikki presidenttiehdokkaat saivat suolahtelaiset ihmisoikeuslapaset. Lisäksi Heiskanen on muistanut kirjeellä useita poliitikkoja ja haastanut heidät ihmisoikeuksilla. Vastauksia hän on saanut harvakseltaan.
Henkilökohtaisesti hän kävi tapaamassa pääministeri Juha Sipilää (kesk.) ja valtiovarainministeri Petteri Orpoa (kok.) vaalikiertueella Jyväskylässä ja pettyi.
– Molemmat sanoivat, että viranomaisiin voi luottaa. Minusta sen sanominen on henkistä laiskuutta ja mietinkin, mitä se tekee heidän sielulleen.
Vaikka viimeiset neljä vuotta ovat nakertaneet Kaarina Heiskasen uskoa, toivoaan hän ei ole menettänyt. Tieto siitä, ettei hän ole yksin, keventää taakkaa. Maahanmuuttajien tukihenkilöiden vapaaehtoisverkosto on globaali.
Se on tarjonnut apua esimerkiksi sille nuorelle, joka lähti Suomen lannistamana Ranskaan etsimään elämää ja lähetti sieltä madar Kaarinalle epätoivoisen viestin: ”Apua minulle, äiti.” Ja sille ihmiskaupan uhriksi joutuneelle nigerialaisnaiselle, joka palautettiin perheineen takaisin kotimaahansa.
Hän jaksaa toivoa, että ihmiset ottaisivat maahanmuuttajat naapureiksi ja tutuiksi siinä missä kantaväestönkin, ja pojat löytäisivät paikkansa Suomesta. Että heistä tulisi luonteva osa yhteiskuntaa.
– Toivon, että kun vilkutan pojille tulevaisuudessa autostani, he ajattelisivat, että tuossa menee se tuttu naapurin täti.

Kaarina Heiskanen, 60
Leski. Kaksi lasta, joista toinen on kuollut.
Toimi pitkään Jyväskylän seurakunnan tiedottajana.
Yhtenä kirjoittajana We See You -kirjassa, joka antaa äänen turvapaikanhakijoille ja heidän suomalaisille tukihenkilöilleen. Kirja on toistaiseksi ilmestynyt vain ruotsiksi ja englanniksi.
Blogi: kaahei.blogspot.com.

Ira Blomberg-Kantsila

Olipas taas tarinaa kerrakseen..
 
Top