Oppilaani, tummaihoinen kolmetoistavuotias tyttö, on elänyt suomalaisena alle vuoden ikäisestä vauvasta - hänet on adoptoitu. Hän on niin suomalainen kuin voi suomalainen olla - paitsi geeneiltään. Ja arvatkaapa vain, kuinka paljon paskaa hän on saanut kuulla ulkonäkönsä vuoksi läpi elämänsä, mutta varsinkin viime päivinä.
Täällä on peräänkuulutettu kriittisyyttä. Juuri nyt kaipaisin kriittisyyttä jokaisen omalta kohdalta siitä, miten toisista ihmisistä (paino sanalla ihmisistä) puhutaan. Vaikutteet tarttuvat - ja jälkikasvu, joka ei pystykään aikuisen kaltaiseen kriittisyyteen, kuuntelee vanhempiaan, jotka mouhaavat pakolaiskriisistä vähemmän kauniilla sanoilla, ja sitten tyypit haukkuvat tai jopa pahoinpitelevät koulukavereitaan, joilla on "väärä ihonväri".
Valtiovallan toimet pakolaiskriisissä ovat saaneet suomalaisen yhteiskunnan näyttämään päättämättömältä ja tehottomalta toimissaan ja itse kohdistaisin kritiikkini tähän. Muistaisin, että tälläkin foorumilla jotkut ovat kirjoittaneet aiemmin, että jos sota syttyisi Suomessa, he lähtisivät "etelään" eivätkä jäisi tänne puolustamaan tätä maata, joka ei puolustamista ansaitsisi. Nyt kun etelästä tulee tänne populaa sodan jaloista, heitä pidetään kaikin tavoin epäonnistuineina. Jokin ristiriita tässä on, että haukutaan omaa isänmaata ja sen hallintoa ja toisaalta halutaan suojella sitä ja pitää maa "omana".
Oppilaani, 15-vuotias romanipoika, meuhkasi omaa pahaa oloaan käytävässä, että "vittu kun kaikki on paskaa ja mitä paskaa porukkaa täälläkin on mutiaisia ja saatana, kun tuollainenkin ämmä on tullut tänne pummiksi, että ämmä saisi mennä vittu sinne, mistä on tullut." Nämä kauniit sanat poika osoitti koulumme siivoojalle, täysin suomalaiselle romaninaiselle... Siksi kaipaan kriittisyyttä, miten näistä pakolaissiirtolaisturvapaikanhakijamaahanmuuttoasioita käsitellään, koska kaikki eivät siihen kriittisyyteen pysty. Mediakaan ei kokemukseni mukaan ole johdonmukainen edes käsitteiden käytössä: on suuri ero käytetäänkö sanaa pakolainen vai siirtolainen, koska toinen termi viittaa hengen uhkaan ja pakon sanelemaan lähtemiseen kotimaasta ja toinen paremman elintason toivossa ilman mitään uhkaa lähtemiseen. Edellä mainittuja on meillä velvollisuus auttaa ja kohdata heidät ihmisinä, jälkimmäiset pitäisi pystyä karsimaan tulokkaista. Ja tässä onkin sitten melkoinen homma...