Ensimmäinen kysymys: Hämmästynyt ilme.
. Väitätkö vakavissasi, että arvoliberaali jihadisti ei ole hölynpölyä? Ja että tummaihoinen ei voi olla suomalainen?
Toinen kysymys: Lyhyt vastaus - ihmisyys, inhimillisyys. Pitkä vastaus: yhdeksäsluokkalainen oppilaani tuli hämmästelemään minulle, että "tiedätkö ope, että maksan sinulle 50 000€?!" Tyyppi oli lukenut kirjastaan hinnan, paljonko peruskoululaisten koulutus maksaa valtiolle per oppilas. Minä yritän tökkiä oppilaita koulussa pienellä palkalla innostumaan hissasta ja yhteiskunnallisista asioista ja maksan verorahoilla vielä niiden urputtajien koulunkäynnin. Mutta teen sekä opetustyön että veronmaksun mielelläni, koska siitä seuraa hyvää. Ja teen mielelläni hyvää muutoinkin, vaikka se olisi naiivia: säästämme esimerkiksi joululahja- ja syntymäpäivälahjarahoista osan Unicefille "maailmanlapsille". Miksi? Vastaus: Ihmisyys, inhimillisyys. Se ei lisää minun taakkaani, että hyvinvoinnistamme voimme auttaa tarvitsevia maailmalla. Se ei lisää minun taakkaani, että voimme auttaa tarvitsevia Suomessa. En tiedä, onko sinulla henkilökohtainen moraalinen velvoite auttaa somalia tuhannen kilometrin päässä. Sen sinun sydämesi ehkä sinulle kertoo. Ja se kertoo varmasti, että vuorineuvosta sinun ei tarvitse auttaa... paitsi, jos sinulla ei ole sydäntä
Minä en tahtoisi tämän pakolaismaahanmuuttosiirtolaishässäkän tapahtuvan. Haluaisin, että asiat olisivat "niinkuin ennen". Pelkään yhteiskuntajärjestyksemme puolesta. Mutta vieläkään minun mielipidettäni ei kysytä...
Voi hitto, mitä skeidaa pakotit minut kirjoittamaan, kun vastaan vähintäänkin kommervenkkeihin kysymyksiisi. Mitä jauhan jotain sydänjuttuja?! Kohta väitätte minua jotenkin akkamaiseksi
ja arvonimeen liitetään hihhuli, enkä edes kuulu kirkkoon...
Parempiin lainauksiin känny ei taivu. Valitan.