En nyt tiedä, mikä tämän keskusteluhaaran todistettava pointti oli tai vallitseeko täällä edes erimielisyyttä ydinasioista, mutta minusta homman pihvinä on eri uutislähteiltä odotettu luotettavuus ja neutraalius. Lyhyesti:
- Satunnaisella nettifoorumilla tai MV-lehden kommenttipalstalla saa olla niin asenteellinen, typerä ja väärässä kuin ikinä lystää. Jos valitan JSN:lle että joku oli mpnetissä väärässä (jopa aukottoman todistettavasti), minut saatetaan hymyillen tai nauraen ulos. Vasta kun lipsutaan surullisenkuuluisalle vihapuhesektorille, kehiin astuu yksilön ja ehkä ylläpitäjän vastuu. Tämän voisi olettaa olevan myös lukijoiden tiedossa.
- Jossain mysteeripalvelimilla ja ilmeisesti merkittävässä määrin ulkomaiden kautta pyörivä MV-lehti on mediana melko vastuuton. Tämäkin on toivottavasti tiedossa.
- Kotimaisia, kaupallisia medioita sitovat vähintään löyhästi journalistin ohjeet. Hesari saa yksityisenä toimijana ilman muuta värittää uutisointiaan, mutta silkasta valehtelusta voi jo tulla huomautus. Toistuvasta valehtelusta saattaa tulla voimakassanaisempi huomautus. Seuraukset ovat siis todella vakavat.
- Yle puolestaan on erityisasemaa nauttiva taho, jonka toimintaa käsittelee aivan erillinen laki.
Laki Yleisradio Oy:stä ei muuten sano mitään totuudessa pysymisestä. Sen kolmas luku (yhtiön tehtävät), 7. pykälä, sisältää kuitenkin pari kohtaa, jotka saattavat näissä asioissa aiheuttaa jopa ristiriitoja:
Jos monipuolinen tieto ei tahdo tukea monikulttuurisuutta, eikä asiassa kaivata yleisön mielipiteitä tai vuorovaikutusmahdollisuuksia, mitä tehdään?
Yksi merkillepantava kohta on myös Ylen oma
kolumnit ylessä -ohjeistus. Se sanoo mm.
Pysytäänkö ohjeistuksessa, jos vaikkapa Tervo haukkuu suorin sanoin puoli kansaa tämän vääristä mielipiteistä? Tervo ei taida olla Ylen toimittaja, mutta tämän olisi silti toivottavaa noudattaa yhtiön periaatteita pääuutisten etusivun reunaan kirjoittaessaan.
Yhteenveto: Yle on vähän enemmän kuin satunnainen mediatalo. MV-lehden voin jättää (ja jätän) lukematta. Hesarin voin jättää (ja jätän) tilaamatta. Jos taas jätän Yle-veron maksamatta, käynnistyy prosessi, jonka lopuksi minut luultavasti käy hakemassa poliisi. Siksi odottaisin Yleltä myös parempaa palvelua ja totuudessa pysymistä kuin MV-lehden kommenteilta. Ikävä kyllä, muutamissa tapauksissa jälkimmäisestä saattaa löytää asioita, jotka Yle ohittaa tai vähintään muotoilee melko tarkoitushakuisesti totuudesta tinkien. Toki nämä tapaukset ovat paljon harvinaisempia kuin vastakkaiset, mutta yksikin on jo huolestuttava merkki.
