Vonka
Supreme Leader
Kustannukset? Tietenkin puhutaan miljardeista.
Maahanmuuton kustannuksista on vähän julkista tietoa. Sekin vähä on ristiriitaista. Kustannuksia esitetään vain lyhyeltä periodilta, esimerkiksi vastaanottokeskuksessa vietettävältä ajalta tai yhden hengen kuukauden toimeentulotukimenojen osalta. Lainkaan ei ole pohdittu pitkäaikaiskustannuksia. Yksi pysyvästi työttömäksi jäävä maahanmuuttaja aiheuttaa yhteiskunnalle menoja vuosikymmenien ajan. Kun maahanmuuttajien määrä koko ajan lisääntyy uusien turvapaikanhakijoiden ja perheenyhdistämisten kautta, yhteiskunnan menot kumuloituvat. Kansalaisuuden saamisen jälkeen maahanmuuttajan kustannukset muuttuvat suomalaisen kansalaisen kustannuksiksi.
Tärkeintä olisi selvittää, kuinka paljon Suomen valtio maksaa maahanmuutosta ja kuinka suuri osa yksittäisen paikkakunnan verotuloista käytetään maahanmuuton aiheuttamiin kustannuksiin. Kustannuksia vähentää saatavat tulot, joista tärkein on työllistyneen maahanmuuttajan maksamat verot. Myös maahanmuuttajien ostamiin hyödykkeisiin ja palveluihin liittyvät arvonlisäverot vähentävät maahanmuuttajien aiheuttamia menoja.
Vaikeaa on selvittää maahanmuuton välillisiä kustannuksia. Maahanmuuttajat tarvitsevat terveydenhoito-, sosiaali- ja asumispalveluja, koulutus- ja kotoutuspalveluja, oikeusapua, vapaa-ajan urheilu- ja kulttuuripalveluja. Tuhannet suomalaiset elävät maahanmuuton kautta saaduista työpaikoista vastaanottokeskuksissa, oikeusaputoimistoissa, kotoutus- ja koulutushankkeissa. Nämä menot mielletään usein nollaksi, koska henkilöt muutoin ehkä olisivat työttöminä. Vastaanottokeskuksia perustaneet kunnat katsovat toiminnan voitolliseksi, kun se työllistää kuntalaisia ja kun valtio maksaa kaikki menot. Yhtä hyvin palkkakustannukset voitaisiin laskea yhteiskunnan menoiksi, jos ajatellaan että ne ovat poissa muista palveluista kuten vanhusten hoidosta ja lasten koulutuksesta.
Välillisesti maahanmuuttajat luovat työpaikkoja kulutuksen kautta. Uuden asunnon kalustaminen, päivittäin tarvittavien elintarvikkeiden ja erilaisten palvelujen käyttö työllistää lukuisia suomalaisia.
Tutkimuksia on
Ruotsin maahanmuuton kustannuksista on tehty viisi tutkimusta, joissa kaikissa maahanmuutto on todettu kansantaloudellisesti epäedulliseksi. Professori Jan Ekberg laati Ruotsin hallitukselle vuonna 2009 selvityksen, jossa maahanmuuton kustannuksien arvioitiin olevan 1,5–2 prosenttia bruttokansantuotteesta.
Suomen kustannuksista on toistaiseksi tehty vain yksi perusteellinen tutkimus. Viime keväänä julkistetussa OECD:n tutkimuksessa todettiin, että Suomessa maahanmuuttoon liittyvät kustannukset olivat vuosina 2007–2009 arviolta 0,13 prosenttia bruttokansantuotteesta (taulukon 3.17 viimeinen sarake, jossa kaikki budjettimenot puolustusta lukuun ottamatta on otettu huomioon). Kun maahanmuuttajaväestö vanhenee, tämä kustannus kasvaa eläkkeiden ja sairausmenojen vuoksi.
Taloudelliset tuotot ja kustannukset vaihtelevat maahanmuuttajasta toiseen. Norjan tilastokeskuksen tekemässä tutkimuksessa (15/2012) lähtömaat jaettiin kolmeen ryhmään. Keskimääräisiksi yhteiskunnallisiksi tuotoiksi maahanmuuttajan koko elämän ajalta saatiin seuraavat arviot: länsimainen maahanmuuttaja tuottaa noin 100 000 euroa, itäeurooppalaisen maahanmuuttajan kulut ovat noin 100 000 ja muualta tulleen noin 500 000 euroa.
Maahanmuuton kustannuksista on vähän julkista tietoa. Sekin vähä on ristiriitaista. Kustannuksia esitetään vain lyhyeltä periodilta, esimerkiksi vastaanottokeskuksessa vietettävältä ajalta tai yhden hengen kuukauden toimeentulotukimenojen osalta. Lainkaan ei ole pohdittu pitkäaikaiskustannuksia. Yksi pysyvästi työttömäksi jäävä maahanmuuttaja aiheuttaa yhteiskunnalle menoja vuosikymmenien ajan. Kun maahanmuuttajien määrä koko ajan lisääntyy uusien turvapaikanhakijoiden ja perheenyhdistämisten kautta, yhteiskunnan menot kumuloituvat. Kansalaisuuden saamisen jälkeen maahanmuuttajan kustannukset muuttuvat suomalaisen kansalaisen kustannuksiksi.
Tärkeintä olisi selvittää, kuinka paljon Suomen valtio maksaa maahanmuutosta ja kuinka suuri osa yksittäisen paikkakunnan verotuloista käytetään maahanmuuton aiheuttamiin kustannuksiin. Kustannuksia vähentää saatavat tulot, joista tärkein on työllistyneen maahanmuuttajan maksamat verot. Myös maahanmuuttajien ostamiin hyödykkeisiin ja palveluihin liittyvät arvonlisäverot vähentävät maahanmuuttajien aiheuttamia menoja.
Vaikeaa on selvittää maahanmuuton välillisiä kustannuksia. Maahanmuuttajat tarvitsevat terveydenhoito-, sosiaali- ja asumispalveluja, koulutus- ja kotoutuspalveluja, oikeusapua, vapaa-ajan urheilu- ja kulttuuripalveluja. Tuhannet suomalaiset elävät maahanmuuton kautta saaduista työpaikoista vastaanottokeskuksissa, oikeusaputoimistoissa, kotoutus- ja koulutushankkeissa. Nämä menot mielletään usein nollaksi, koska henkilöt muutoin ehkä olisivat työttöminä. Vastaanottokeskuksia perustaneet kunnat katsovat toiminnan voitolliseksi, kun se työllistää kuntalaisia ja kun valtio maksaa kaikki menot. Yhtä hyvin palkkakustannukset voitaisiin laskea yhteiskunnan menoiksi, jos ajatellaan että ne ovat poissa muista palveluista kuten vanhusten hoidosta ja lasten koulutuksesta.
Välillisesti maahanmuuttajat luovat työpaikkoja kulutuksen kautta. Uuden asunnon kalustaminen, päivittäin tarvittavien elintarvikkeiden ja erilaisten palvelujen käyttö työllistää lukuisia suomalaisia.
Tutkimuksia on
Ruotsin maahanmuuton kustannuksista on tehty viisi tutkimusta, joissa kaikissa maahanmuutto on todettu kansantaloudellisesti epäedulliseksi. Professori Jan Ekberg laati Ruotsin hallitukselle vuonna 2009 selvityksen, jossa maahanmuuton kustannuksien arvioitiin olevan 1,5–2 prosenttia bruttokansantuotteesta.
Suomen kustannuksista on toistaiseksi tehty vain yksi perusteellinen tutkimus. Viime keväänä julkistetussa OECD:n tutkimuksessa todettiin, että Suomessa maahanmuuttoon liittyvät kustannukset olivat vuosina 2007–2009 arviolta 0,13 prosenttia bruttokansantuotteesta (taulukon 3.17 viimeinen sarake, jossa kaikki budjettimenot puolustusta lukuun ottamatta on otettu huomioon). Kun maahanmuuttajaväestö vanhenee, tämä kustannus kasvaa eläkkeiden ja sairausmenojen vuoksi.
Taloudelliset tuotot ja kustannukset vaihtelevat maahanmuuttajasta toiseen. Norjan tilastokeskuksen tekemässä tutkimuksessa (15/2012) lähtömaat jaettiin kolmeen ryhmään. Keskimääräisiksi yhteiskunnallisiksi tuotoiksi maahanmuuttajan koko elämän ajalta saatiin seuraavat arviot: länsimainen maahanmuuttaja tuottaa noin 100 000 euroa, itäeurooppalaisen maahanmuuttajan kulut ovat noin 100 000 ja muualta tulleen noin 500 000 euroa.