http://juhaahvio.puheenvuoro.uusisu...esta-opetuskokeilusta-hlbtiq-vallankumoukseen
Pirkkalan marxilaisesta opetuskokeilusta HLBTIQ-vallankumoukseen
19.5.2016 17:27
Juha Ahvio 
Valtiotieteiden tohtorin ja Helsingin yliopiston poliittisen historian ja Maanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian dosentin Jari Leskisen tuoreesti ilmestynyt perusteellinen 444-sivuinen tutkimus 1970-luvun alkupuolella Pirkkalassa toteutetusta opetuskokeilusta on erittäin hyödyllistä luettavaa. Kohti sosialismia! Pirkkalan peruskoulun marxilainen kokeilu 1973–75(Kustannusosakeyhtiö Siltala, 2016)http://www.siltalapublishing.fi/kirja/227/ tuo ensimmäistä kertaa dokumentoidusti esiin, mistä Pirkkalan opetuskokeilussa oli koko laajuudessaan kyse.
Teoksen takakansiteksti kuvaa kirjan sisältöä osuvasti:
”Dosentti Jari Leskinen osoittaa tutkimuksessaan, että SDP:n tavoitteena oli 1970-luvulla siirtää Suomi koulutuspolitiikan avulla sosialistiseen järjestelmään. Tämä tapahtuisi peruskoululaisten eli tulevien äänestäjien tullessa äänestysikään…”
”Pirkkalan peruskoulussa vuosina 1973–75toteutetun kokeilun päätavoite oli tutkia kokeellisen psykologian menetelmin, kuinka hyvin oppilaat omaksuisivat marxilaisen maailmankatsomuksen annetun opetuksen perusteella. Opetuskokeilu oli psykologien suunnittelema ja yksi kouluhallituksen suurimpia projekteja. Kokeilun metodit perustuivat Neuvostoliiton ja Itä-Saksan marxilais-leniniläiseen kasvatuspsykologiseen tutkimukseen, jolla tavoiteltiin lapsille muodostettavaa ’sosialistista persoonallisuutta’. Oppilaat osoitettiin kokeiluun vanhempiensa tietämättä. Pirkkalan opetuskokeilun päätyttyä sen tulokset oli tarkoitus ottaa käyttöön Suomen kaikissa peruskouluissa.”
Kuten Leskisen tutkimuksesta seikkaperäisesti selviää, hanketta ajoivat SDP:n äärimmäiseen vasempaan laitaan lukeutuneet kouluhallituksen pääjohtaja
Erkki Aho ja opetusministeri
Ulf Sundqvist poikkeuksellisen suurilla summilla julkista rahaa ja täysin tietoisesti SDP:n silloista ateistisen sosialistista koulutus- ja peruskoulupoliittista ohjelmaa edistäen. Alkuvaiheessaan kokeilu naamioitiin Suomen YK-liiton kansainvälisyyskasvatukseksi kyseisen liiton puheenjohtajan ja vasemmistodemarin sekä vakaumuksellisen Neuvostoliiton ystävän
Inkeri Airolan (1917–2013) avustuksella. Hankkeen rahoituksen järjestämisessä oli myöhemmin mukana myös opetusministeriön nuorempi hallitussihteeri
Pentti Arajärvi, joka tuohon aikaan tunnettiin aatteeltaan silloistenkin mittapuiden mukaan poikkeuksellisen radikaalina ”ultramarxilaisena”.
Psykologis-sisällölliseltä kannalta hankkeen keskeiset suunnittelijat olivat psykologian professorit
Annika Takala (1921–1996) ja
Tapio Nummenmaa (1931–2000), jotka muodostivat yhdessä kasvatustieteiden professori
Juhani Karvosen (1929–1983) ja sosiologi ja psykologian tohtori
Liisa Rantalaihon kanssa vuonna 1972 perustetun tutkijaryhmän nimeltään PETO, ”Peruskoulun toimivan opetussuunnitelman projekti”. Nämä professorit ja tohtorit olivat paitsi alojensa tunnustettuja akateemisia asiantuntijoita myös vakaumuksellisia marxilaisia, joiden mielestä kaikki muu tieteellinen selittäminen ja tutkimus paitsi materialistis-ateistinen marxismi-leninismi ja sen luokkataisteluoppi edustivat ”väärää tietoisuutta” ja turmiollisia luokkaintressejä, joista kaikki suomalaiset peruskoululaiset tuli heidän oman hyvän etunsa vuoksi vieroittaa.
Pahinta ”väärää tietoisuutta” oli etenkin kristinusko. Leskinen kirjoittaa kirjansa luvun ”Ensiluokkalaiset Peto-ryhmän silmäteränä” alaluvun ”Koulutulokkaiden mielten puhdistus kristinuskon opeista” sivuilla 277, 279–280 ja 281–282 näin:
”Ympäristöopissa Peto-ryhmän tavoitteena oli opettajan välityksellä opettaa ensiluokkalaisia itse tajuamaan, että kristinuskon opeilla ei ollut minkäänlaista arvoa oppilaan oman ympäristön historiallisen kehityksen selittäjänä…Peto-ryhmän ensiluokkalaisille laatima opetus Jeesuksesta noudatti neuvostoliittolaisessa
Yleisessä historiassa esitettyä kuvausta. Heti Pirkkalan kokeilun alussa Pedon jäsenet antoivat ensiluokkalaisten opettajille
Yleisen historian, jotta nämä voisivat valmistella Peto-ryhmän ympäristöopin opetussuunnitelmaan sisältyviä marxilais-leniniläiseen tulkintaan pohjautuvia historian oppitunteja. Opettajille jaetussa
Yleisessä historiassa todettiin suoraviivaisesti avainsanoja korostaen, että:
’I vuosisadan lopulla syntyi Etu-Aasiassa taru, että Palestiinassa muka eli ihmisen hahmossa jumala nimeltään
Jeesus. […]
Jeesus-tarussa ei ole sanaakaan totta.
Historiatiede on todistanut, ettei sellaista henkilöä ole ollut olemassa. […] Ihmiset, jotka uskoivat Jeesus-taruihin, nimittivät häntä
Kristukseksi ja itseään
kristityiksi. […]
Kristinusko, joka oli syntynyt köyhien ja orjien uskontona, muuttui sittemmin orjanomistajien aseeksi sorrettuja vastaan.’”
Tavoitteena oli luoda tuleville suomalaisille äänestäjille ja taloudellis-poliittisille yhteiskunnallisille toimijoille uusi sosialistinen persoonallisuus ja kokonaan uusi kaikesta kristillis-konservatiivisesta vaikutuksesta vapautettu arvomaailma ja maailmankatsomus.
Tähän tavoitteeseen katsottiin parhaitenpäästävän siten, että peruskoululaisille vaihdetaan kokonaan uudet opetusmateriaalit, jotka Pirkkalan kokeilua varten laadittiin suoraan Neuvostoliitossa ja Itä-Saksassa käytössä olevan materiaalin pohjalta. Pirkkalan opetuskokeilun materiaalina käytetty viidennen luokan historiamoniste – niin sanottu Pirkkalan moniste, joka aikanaan sai paljon julkisuutta osakseen Pirkkalan kokeilun todellisen luonteen paljastumisen yhteydessä keväällä 1975 – oli suora käännös oikeaoppisen marxilaisesta neuvostoliittolaisesta historian oppikirjasta. Moniste
Historia. 5. luokka. Ihmiskunnan kehityksen yleispiirteet vanhimmista ajoista nykypäiviin saakka on julkisesti luettavissa internetissä
http://agricola.utu.fi/julkaisut/julkaisusarja/pirkkalan-moniste/pirkkalan_moniste.pdf .
Tuo moniste yhdessä kaiken muun opetuskokeilussa sovelletun materiaalin ja opetustekniikoiden ohella – kokeilussa oli kaiken kaikkiaan mukana 1000 oppilasta ekaluokkalaisista yläasteen oppilaisiin – osoitti konkreettisesti, mistä kokeilussa oli tosiasiallisesti kyse. Kyse oli nimittäin tarkoituksella valittujen suoranaisten aivopesumenetelmien käytöstä. Jari Leskinen kirjoittaa kirjansa sivuilla 41–42 seuraavasti:
”Kun Turun tutkijainyhdistyksessä oli tarkoin perehdytty Pirkkalan historian propagandamonisteeseen, yhdistyksen hallitus päätti antaa Pirkkalan koulukokeilusta julkisen kannanoton. 28. huhtikuuta 1975 julkistetussa kannanotossa tutkijainyhdistys piti Pirkkalan koulukokeilua ’puhtaana ideologisena aivopesuna’. Kuten tutkijainyhdistyksen uutisoidussa kannanotossa todettiin,
’käydyssä keskustelussa on tuotu esiin kokeilumateriaalin ideologinen luonne. Tätä seikkaa varmistaa se, että asianomaisessa psykologian laitoksessa on käytetty ideologisväritteistä oppimateriaalia. Tarkoitus onkin ollut kokeilla ns. aivopesua esimerkiksi senkaltaisin menetelmin kuin ruotsalaisen psykologin M. Wächterin kirjoittamassa teoksessa Aivopesu on kuvattu. Yleensä tällaisia kokeiluja tehdään eläimillä, hiirillä, marsuilla tai muilla sellaisilla. Pahamaineisimpia ovat olleet ne kokeilut, joita natsi-Saksan aikana toimeenpantiin keskitysleireissä…’”
Pirkkalassa sovellettiin siis sellaisiaaivopesumenetelmiä, joita ruotsalainen psykologi
Michaël Wächter oli selostanut vuonna 1965 ilmestyneessä ja vuonna 1968 suomeksi käännetyssä kirjassaan
Hjärntvätt: En studie i beteendekontroll eli
Aivopesu: tutkielma käyttäytymisen valvonnasta (Gummerus, 1968).
Kirjansa sivuilla 42, 43, 44 ja 45 Leskinen kirjoittaa Wächterin teoksesta ja sen sisällöstä, jota Pirkkalan kokeilussa sovellettiin:
”Psykologi Wächter oli pitkään tutkinut, millaisilla psykologisilla menetelmillä ja kuinka luotettavin tuloksin Neuvostoliiton ja Kiinan kaltaiset suuret sosialistiset diktatuurivaltiot aivopesivät kansalaisiaan tarkoituksenaan varmistaa kommunistipuolueen yksinvaltaisen aseman jatkuminen tulevaisuudessa…”
”Michaël Wächter oli erityisen kiinnostunut kiinalaisten psykologien menetelmistä ihmisten persoonallisuuden muuttamiseksi. Kuten hän toteaa, Kiinassa kommunistisen puolueen poliittisia tarkoitusperiä toteuttavat psykologit puhuivat ja kirjoittivat hyvin avoimesti kansalaistensa persoonallisuuden tuhoamisesta uuden marxilais-maolaisen persoonallisuuden tieltä – eli aivopesusta. Oppinsa kiinalaiset psykologit olivat saaneet neuvostoliittolaisilta psykologikollegoiltaan. Kiinalaisten psykologien mielestä aivopesusta ja sen menetelmistä puhumisessa ei ollut juuri mitään peiteltävää tai salattavaa. Tämän seurauksena maailmalle levinnyt englanninkielinen termi
brainwashing, josta suomenkielinen sana aivopesu on käännetty, on suoranainen käännös kiinalaisesta sanasta
hsi-nao, jolla kiinalaiset psykologit tarkoittavat poliittisille vastustajille tehtävää ’aivojen vaihtamista’.”
Leskinen jatkaa selostustaan:
”Kirjassaan Wächter tarkastelee erilaisia tekniikoita, joilla neuvostoliittolaiset ja kiinalaiset psykologit olivat vuosikymmenten aikana pyrkineet saavuttamaan halutunlaisia pysyviä tai ainakin pitkäkestoisia ihmisten persoonallisuuden muutoksia. Kirjassaan Wächter korostaa, että hän on täysin tietoinen tutkimuskohteensa ongelmallisuudesta, alkaen jo aivopesun määrittelemisestä. Wächter määrittelee, mitä hän tarkoittaa aivopesulla:
’Käsitteellä aivopesu tarkoitetaan seuraavassa sellaisia menetelmiä, joiden tarkoituksena on murskata ihmisen katsantokanta, ajattelutapa, asenteet, tunteet, normit, arvostukset ja ihanteet – lyhyesti sanottuna kaikki se, joka sisältyy sanontaan persoonallisuus – ja menetelmiä, joita käytetään rakentamaan uusi katsantokanta, uusi ajattelutapa, uudet asenteet, tunteet, normit, arvostukset ja ideologiat. Aivopesulla ymmärretään menettelyä, joka korvaa käsiteltävän henkilön alkuperäisen persoonallisuuden uudella.’”
”Julkilausumassaan Turun tutkijainyhdistyskorosti, että psykologi Michaël Wächterin määritelmää seuraten pääjohtaja Erkki Ahon kouluhallituksen johtamassa Pirkkalan kokeiluopetuksessa oli nimenomaan kysymys lapsiin kohdistetusta puhdaslinjaisesta kommunistisesta aivopesusta eli alaikäisten koululaisten persoonallisuuden tuhoamisesta ja uuden rakentamisesta entisen tilalle…”
”Tutkijainyhdistyksen mukaan pääjohtaja Erkki Ahon marxilaisilta psykologeilta tilaaman Pirkkalan koulukokeiluun liittyi yksi ruotsalaispsykologi Wächterin määrittelemä keskeinen aivopesun menetelmä, eli pakko, tässä tapauksessa oppivelvollisuuteen kuuluva oppilaiden koulunkäynnin pakko. Oppivelvollisina viidesluokkalaisten pirkkalalaisten koululaisten oli pakko olla luokassa pulpettien ääressä oppimassa marxilais-leniniläistä historiaa.”
Tämä vakava aivopesu-ulottuvuus nostettiin esiin myös Pirkkalan kokeilua koskeneessa eduskunnan puhemiehelle 4.4.1975 osoitetussa kirjallisessa kysymyksessä pääministeri
Kalevi Sorsan (1930–2004) hallitukselle. Kysymyksen tekivät 26 kansanedustajaa kokoomuksen kansanedustajan ja psykologian professorin
Kullervo Rainionjohdolla. Rainionkin mukaan Pirkkalan menetelmiä voitiin pitää suoranaisena poliittisena aivopesuna sanan tieteellisessä mielessä. Pirkkalan opetuskokeilun paljastuminen pysäytti hankkeen siinä muodossa, kuin sen alulle panijat olivat suunnitellet.
On kuitenkin mielenkiintoista havaita, että sellaiset neuvostoliittolais-kiinalaiseen asiantuntemukseen nojaavat kommunistiset aivopesuhankkeet, joita kuvataan esimerkiksi
Richard Condonin vuonna 1959 ilmestyneessä trillerissä
The Manchurian Candidate (McGraw-Hill, 1959) ja tämän kirjan pohjalta tehdyssä
John Frankenheimerinohjaamassa
The Manchurian Candidate -elokuvassa vuodelta 1962 eivät ole olleet eivätkä ole pelkkää trilleriviihdefantasiaa ja että tällaiset hankkeet ovat olleet todellisuutta suomalaisessa koulumaailmassammekin.
Eivätkä vain ole olleet, vaan ovat juuri nytkin, kuten osoittaa esimerkiksi se, millä tavalla Suomen koululaitos halutaan nyt 2010-luvulla valjastaa vuonna 1974 ja osana silloista ”fasisminvastaista” vasemmistoradikaalia rintamaa perustetun
http://www.finnqueer.net/pdf/Asiallisen_tiedon_antaja.pdf ja sittemmin pehmeämmin ihmisoikeusjärjestönä esiintyneen SETA:n poliittista nykystrategiaa
https://www.dropbox.com/s/ghtf1jc2g5uf8ub/131204Poliittinen-strategia-edustajakokouksen-hyvaksyma.pdf edustavan HLBTIQ-agendan ja etenkin niin sanotun gender-agendan mukaisten tavoitteiden juurruttajaksi tämän päivän koululaisten ja muiden opiskelijoiden mieliin.
Kannattaa lukea Aito avioliitto -yhdistyksen tiedote 14.4.2016
Opetushallitus ei tiedä montako sukupuolta ihmisellä onhttp://aitoavioliitto.fi/uutiset/kotimaa/opetushallitus-ei-tieda-montako-sukupuolta-ihmisella-on/ ja
Timo Lehtosen artikkeli 22.4.2016
Kansanedustaja: Miten ministeri perustelee sukupuolia olevan enemmänkin kuin kaksi?http://aitoavioliitto.fi/artikkelit/kansanedustaja-miten-ministeri-perustelee-sukupuolia-olevan-enemman-kuin-kaksi/ Nykyinen opetushallitus on jo vaivihkaa sisällyttänyt virallisiin opetussuunnitelma- ja kyselykaavakkeisiinsa niin sanotun kolmannen sukupuolen käsitteen ja oletuksen siitä, että sukupuolia voi olla niin monta erilaista kuin on yksilöllis-persoonallisia kokijoitakin.
On syytä pitää jatkuvasti mielessä, että koko HLBTIQ-agenda on viimeisten vuosikymmenien ja etenkin viimeisen kymmenen vuoden aikana iskostettu suuren länsimaisen valtavirran mieliin täsmälleen vastaavilla propagandistisilla aivopesu- ja manipulaatiomenetelmillä kuin mitä aikoinaan Pirkkalan opetuskokeilussa käytettiin neuvostoliittolais-kiinalaisten oppien pohjalta. Kuten kirjoitan kirjani
Miten tähän on tultu: Seksuaalivallankumouksen kulttuurimarxilaiset juuret (Kuva ja Sana, 2013) sivuilla 124–129:
http://www.kuvajasana.fi/tuotteet/1/kirjat/29/koti_perhe_ja_terveys/3604/miten_tahan_on_tultu
”Marshall Kirkin ja Hunter Madsenin propagandaohjelma
On syytä palauttaa mieleen, mitä amerikkalaiset homoaktivistit
Marshall Kirk (1957–2005) ja nimimerkillä
Erastes Pill esiintynyt
Hunter Madsenkirjoittivat kuuluisassa
Guide Magazine -lehden artikkelissaan ”The Overhauling of Straight America” marraskuussa 1987 ja vuonna 1989 ilmestyneessä kirjassaan
After the Ball: How America Will Conquer Its Fear and Hatred of Gays in the ’90s. Neuropsykiatrian tutkija Kirk ja valtiotieteen tohtori ja PR-spesialisti Madsen edustivat artikkelinsa kirjoittamisen aikoihin The National Gay and Lesbian Task Force -organisaatiota. Järjestö oli silloin ja on edelleen merkittävimpiin lukeutuva mielipidevaikuttaja sekä amerikkalaisen vasemmistopolitiikan kentällä yleensä että etenkin homoliikkeen näkökulmasta. Tästä syystä sitä, mitä Kirk ja Madsen teksteissään kirjoittivat ja suosittelivat, ei voida ohittaa pelkällä olankohautuksella. He esittivät artikkelissaan kuuden kohdan toimintaohjelman, jonka tavoitteena oli saada homoseksualismi ja homoyhteisö julkisesti hyväksytyiksi.”
”Mielenkiintoista on se, että Kirkin ja Madsenin ohjelmassa on kyse homoseksualismin julkisuuskuvan keinotekoisesta muuttamisesta laajamittaisen ja heteroseksuaalista suurta yleisöä tietoisen propagandistisesti manipuloivan mediakampanjan avulla. Erityisen merkille pantavaa on, että Kirk ja Madsen eivät pyri vetoamaan asiansa puolesta minkäänlaisiin tieteellisiin eivätkä muunlaisiin argumentteihin, vaan he suosittelevat silkkaa propagandakampanjaa suuren yleisön mielikuvaston radikaaliksi muuttamiseksi homoliikkeen yhteiskunnallisten tavoitteiden kannalta edulliseksi. Tämä toteamus ei ole pahantahtoisen liioitteleva eikä kärjistävä ulkopuolisen päätelmä eikä minkäänlainen salaliittoväite, vaan neuropsykiatri Kirk ja PR-ekspertti Madsen itse toteavat ohjelmansa tarkoituksesta näin:
’Tarvitaan
laajamittaista mediakampanjaa, jotta homojen imago Amerikassa voitaisiin muuttaa. Ja minkä tahansa tämän käänteen saavuttamiseen tähtäävän kampanjan tulisi toteuttaa kuusi asiaa.’”
”Tässä on siis selvästi määritelty niin tavoite kuin siihen pääsemiseen tarvittavat välineetkin kuuden kohdan ohjelman muodossa. Tällaista voidaan kaikella oikeutuksella kutsua tietyn agendan toteuttamisohjelmaksi.”
”Homoagendan ’Troijan puuhevonen’
Ohjelman ensimmäinen kohta oli homoudesta puhuminen niin kovaa ja usein kuin mahdollista, etenkin visuaalisessa mediassa. Vahvimpana liittolaisena Kirk ja Madsen näkivät Hollywoodin ja TV:n, jonka avulla homoagendan ’Troijan puuhevonen’ – tämä on Kirkin ja Madsenin käyttämä termi – pääsee heteromaailman sisään. He kirjoittavat:
’Toistaiseksi homo-Hollywood on tarjonnut meidän parhaan salaisen aseemme taistelussa valtavirran
’tunnottomaksi tekemisen’ (desensitize) puolesta. Vähä vähältä viimeisen kymmenen vuoden aikana homohahmot ja homoteemat on otettu mukaan TV-ohjelmiin ja elokuviin (vaikka usein tämä onkin tehty koomisten ja naurettavien vaikutelmien aikaansaamiseksi). Kaiken kaikkiaan vaikutus on ollut rohkaiseva.’”
”Ohjelman kuusi kohtaa
Kirk ja Madsen katsovat, että:
1) konservatiivisen kristillisyyden vastarinta tulee murtaa hankkimalla liberaalikirkollista tukea homoseksualismille ja perinteinen raamatunselitys ohjelmallisesti haastamalla homoteologisilla vastaväitteillä. Uskonnon vahvaa moraalista arvovaltaa vastaan tulee asettaa vielä sitäkin vahvempi sekulaarin humanismin miekka ja kilpi eli tiede ja yleinen mielipide.”
”2) homoseksuaaleista tulee sympatianvarmistamiseksi luoda kuva suojelua tarvitsevina uhreina, ei aggressiivisina haastajina. Homoseksuaalit tulee esittää samanaikaisesti sekä kohtalon uhreina korostamalla homoseksualismin synnynnäisyyttä että toisaalta myös yhteiskunnan rakenteiden uhreina. Kirk ja Madsen katsovat:
’Homot uhrina -imagoa edistävän mediakampanjan pitäisi käyttää sellaisia symboleja, jotka vähentävät valtavirran kokemaa uhan tunnetta ja jotka
saavat valtavirran laskemaan suojauksensa ja jotka edistävät uhrivaikutelman uskottavuutta.’”
”3) heteroseksuaaleja tulee motivoidahomoseksuaalien ’suojelijoiksi’ tarjoamalla heille oikeudenmukaisuuteen vetoava peruste:
syrjinnän vastustaminen ja tasa-arvon edistäminen.
4)homoseksuaalit tulee kuvata toisaalta tavallisina jokamiehinä mutta myös yhteiskunnan tukipylväinä ’se ja se merkkihenkilökin oli homoseksuaali’ -argumentilla.”
”5) homoagendan vastustajat ’pitää halventavasti häpäistä’ – ’they must be vilified’ – ja perusheterot pitää saada tuntemaan häpeää ja syyllisyyttä homokriittisyydestään.
Kriitikoista tulee luoda epämiellyttävän inhottava kuva yhdistämällä heidät visuaalisesti esimerkiksi hysteeristä vihaa ilmentäviin psykologisiin mielentiloihin ja natseihin keskitysleireineen.
6) ohjelmalle on varmistettava riittävä rahoitus.”
”
After the Ball -kirjassaan Kirk ja Madsen tiivistävät tämän ohjelman kolmeen pääkohtaan: 1) amerikkalainen valtavirta tehdään henkisesti tunnottomaksi (
desensitization) homoteeman osalta, 2) vastarintaa häiritään (
jamming) psykologisella ehdollistamisella ja lopuksi 3) valtavirran asenne muutetaan (
conversion). Muuttamisesta Kirk ja Madsen kirjoittavat avoimen asenteellisesti ja päämäärätietoisesti:
’Me tarkoitamme keskivertoamerikkalaisen
tunteiden, mielen ja tahdon muuttamista suunnitellun psykologisen hyökkäyksen avulla, tiedotusvälineiden kautta kansakunnalle syötetyn propagandan muodossa.’
”Korostan: tämä on suora lainaus Kirkiltä ja Madsenilta itseltään. Näin he itse omat päämääränsä mielsivät ja juuri tällaisia
sodankäyntiin liittyviä termejä he halusivat käyttää. Muistutan, että tämäkin sitaatti asiayhteyksineen on kenen tahansa asiasta kiinnostuneen helposti ja julkisesti tarkistettavissa. Kyse ei ole tekstiin ulkopuolelta pahantahtoisesti tuotetusta salaliittoväitteestä. Sen sijaan kyse on siitä, että Kirk ja Madsen ovat vakaumuksellisesti uskoneet asiaansa ja sen oikeutukseen ja he ovat myös lausuneet tämän vakaumuksensa selkeästi julki. Heidän lausumiinsa ei liity mitään salaperäisen erikoista.”
Näin siis kirjoitin Miten tähän on tultu? -kirjassani. Kirkin ja Madsenin lausumiin ja heidän suosittelemiinsa menetelmiin ei liity mitään sen salaperäisempää eikä erikoisempaa kuin Pirkkalassa 1970-luvulla sovellettuihin ammattimaisiin neuvostoliittolais-kiinalaisiin aivopesumenetelmiin, joista psykologian, psykiatrian ja mainonnan spesialistit Kirk ja Madsen ovat hyvinkin olleet selvillä kuten muutkin näiden alojen asiantuntijat. Suoranaisin aivopesu- ja massamanipulaatiomenetelmin HLBTIQ-agendaa on joka tapauksessa propagandistisesti ajettu, tarkoitushakuisen tietoisesti tehotoistoineen ja pelkistetyn yksinkertaistettuine vastakohtavertailuineen sekä tunteisiin vaikuttamalla ja orwellilainen uuskieli ja gender-käsitteistö luomalla.
Kannattaa lukea edellä viitatut kaksi Aito avioliitto -yhdistyksen artikkelia huolellisesti ja pitäen mielessä sen, mitä dosentti Jari Leskinen on uudessa kirjassaan tuonut esiin 40:n vuoden takaisesta Pirkkalan vallankumouksellisesta opetuskokeilusta silloisen kouluhallituksen siipien suojissa.
Näyttää siltä, että myös nykyisenopetushallituksen ja sen johdolla laadittujen virallisten opetussuunnitelmien siipien suojissa kehkeytyy juuri nyt kaikkia Suomen koululaisia oppivelvollisuuden pakolla sitova tämän päivän Pirkkala-kokeilu kaikki perinteiset normit ja käsitteet kumoavine ja uuskielellisen mielikuvitustodellisuuden rakentavine kulttuurimarxilaisine gender-opetusmateriaaleineen.
