Joo, ei auta nyt laisinkaan alkaa hötkyilemään. 5 valituskierroksen ja 9 vuoden jälkeen voi vielä löytyä jotain. Olemme oikeusvaltio.
Pakolaisuus
- Viestiketjun aloittaja BlackFox
- Aloitus PVM
Joo, ei auta nyt laisinkaan alkaa hötkyilemään. 5 valituskierroksen ja 9 vuoden jälkeen voi vielä löytyä jotain. Olemme oikeusvaltio.
Lääkintäluutnantti
Kersantti
Espoo ja Vantaa ovat jo tilanteessa ”Point of no return”. Termi on kirjasta Islam, yhdestoista vitsaus. Kijoittaja journalisti Hege Storhaug. Kirja ilmestyi 2015 Norjassa ja Suomessa. Norjassa se jaettiin kaikille kansanedustajille. Suosittelen aiheeseen perehtymistä
YliKoo
Greatest Leader
Eipäs levitetä ilkeämielistä propagandaa!!1!
HS lyö etees sellaisen rätingin missä kerrotaan, että väestö ei voi vaihtua!
No jos ny taustaisten osuus viisinkertaistuu parissakymmenessä vuodessa, niin eihän ny se oo mitään. Kovin on hidasta.
Äärioikeisto | Tilastot eivät tue väestönvaihtoteoriaa – ”Väite väestönvaihdosta vaikuttaa aika absurdilta”
Äärioikeistolaisen väestönvaihtoteorian mukaan valkoinen väestö halutaan korvata ei-valkoisella.
www.hs.fi
strelailija
Majuri
Olisiko puolin ja toisin korrektimpaa ja totuudenmukaisempaa todeta, että väestön annetaan vaihtua kuin että väestö halutaan vaihtuvan?
Vitahuttaa tällaiset jutut, joilla lyödään säröjä yhteiskuntaamme, kuten HS tuossa ingressissä tekee.
Vitahuttaa tällaiset jutut, joilla lyödään säröjä yhteiskuntaamme, kuten HS tuossa ingressissä tekee.
YliKoo
Greatest Leader
Koska ulkomaalaisia halutaan lisää, johtaa se automaattisesti väestön vaihtumiseen. Vähän kuin löisi puukon toisen rintaan kahvaa myöten, ilman että on tarkoitus tappaa.
Motiivi on kokonaan toinen asia.
Lopputulos on sama kaikissa tapaukisssa.
Väestön vaihtuminen on Ruotsi-Suomessa on tosiasia. Länsinaapurissa oli 2023 jo yli 2 miljoonaa ulkomailla syntynyttä maahanmuuttajaa. Ruotsin väkiluku ylitti 8 miljoonaa vuonna 1969, 9 miljoonaa vuonna 2004 ja 10 miljoonaa vuonna 2017. Suomessakin PK seutu on mustunut silminnähden, eikä pelkästään savupiipputeollisuuden noesta.
Tätä ei tietenkään saisi todeta, mutta sikiäminen on maahanmuuttajille elinkeino. Muodollisesti maahanmuuttajilla on velvollisuus elättää itsensä ja klaaninsa omien kättensä työllä. Tälle on olemassa käsite "toimeentuloedellytys". Ikävä kyllä toimeentuloedellytys vesittyy sillä, että tulonhakkimis-vaatimusta mataloittaa mm. lapsilisä, lapsen hoitotuki, elatustuki, opintoraha, asumistuki ja lukuisat muut tukimuodot. Hölmömpää ei muuten voi olla kuin että vaaditaan elämään kättensä työllä, mutta palkitaan joutenolosta ja korvausten nauttimisesta.
Kehitysmaasta tulleen luku- ja kirjoitustaidottoman asema Suomen kilpailluilla työmarkkinoilla on heikko. Em, sekä kulttuurillisista ja uskonnollisista syistä lasten tehtailu käy kehitysmaataustaisille maahanmuuttajille työstä. Väitettäni tukee mm kehitysmaataustaisten naisten osattomuus yhteiskunnassa esim 20 vuoden maassaoleskelun jälkeen. Eräs tuore tapaus tuli Afrikasta Suomeen tavallaan "jatko-opiskelemaan" ja alle 2 kk maahantulosta oli paksuna ja opiskelukyvyttömänä. Kuudes lapsi tulollaan. Perusammattitaidon (transferable skill) piti olla olemassa, mutta ei ollutkaan. Ihan pystymetsäläisiä. Luvattu on vuodessa suomalainen ammattitutkinto plakkariin. Kalevalaiset opiskelee samaa tutkintoa työn ohessa 2, jopa 3 vuotta.
Tätä ei tietenkään saisi todeta, mutta sikiäminen on maahanmuuttajille elinkeino. Muodollisesti maahanmuuttajilla on velvollisuus elättää itsensä ja klaaninsa omien kättensä työllä. Tälle on olemassa käsite "toimeentuloedellytys". Ikävä kyllä toimeentuloedellytys vesittyy sillä, että tulonhakkimis-vaatimusta mataloittaa mm. lapsilisä, lapsen hoitotuki, elatustuki, opintoraha, asumistuki ja lukuisat muut tukimuodot. Hölmömpää ei muuten voi olla kuin että vaaditaan elämään kättensä työllä, mutta palkitaan joutenolosta ja korvausten nauttimisesta.
Kehitysmaasta tulleen luku- ja kirjoitustaidottoman asema Suomen kilpailluilla työmarkkinoilla on heikko. Em, sekä kulttuurillisista ja uskonnollisista syistä lasten tehtailu käy kehitysmaataustaisille maahanmuuttajille työstä. Väitettäni tukee mm kehitysmaataustaisten naisten osattomuus yhteiskunnassa esim 20 vuoden maassaoleskelun jälkeen. Eräs tuore tapaus tuli Afrikasta Suomeen tavallaan "jatko-opiskelemaan" ja alle 2 kk maahantulosta oli paksuna ja opiskelukyvyttömänä. Kuudes lapsi tulollaan. Perusammattitaidon (transferable skill) piti olla olemassa, mutta ei ollutkaan. Ihan pystymetsäläisiä. Luvattu on vuodessa suomalainen ammattitutkinto plakkariin. Kalevalaiset opiskelee samaa tutkintoa työn ohessa 2, jopa 3 vuotta.
YliKoo
Greatest Leader
Kun tietty kriittinen massa ylittyy, ei maassakaan syntyneistä tule asuinmaan "kansalaisia," vaan ylläpitävät omia tapojaan ja perinteitään. Noin niin kuin nätisti sanottuna.
Sen kuulee jo kielestä, suuri osa sanoista on asuinmaan kielestä, mutta ääntämys, puheen intonaatio ja rytmi ovat jotain aivan muuta. Mielestäni ei voi puhua edes slangista tai murteesta, se on kieli jolla he tarkoituksella identifioivat itsensä erilleen kantaväestöstä.
Raveni
Greatest Leader
Jos ei viidessä vuodessa opi kieltä auttavasti ei ole motivaatiota kotoutua. Vaikka Suomi on vaikea kieli niin ei se nyt niin vaikea ole, että jos maassa asuu ja kielen haluaa oppia etteikö sitä oppisi. Liian hyvät tulkkipalvelut selkeästi
Raveni
Greatest Leader
Mielenkiintoista on nähdä miten pitkään maksajan perse tuolla venyy ja miten pitkään se venyy Suomessa. Ensin mennään taloudessa viiva suoraa ylös ja ongelmia ei näy ja sitten kun osuu kunnolla tuulettimeen niin pystysuoraan ylös viiva kääntyykin syöksyksi alas päin.
Tulkkipalveluissa olisi paljon supistamisen varaa. Tulkkaaminen on erittäin kallista ja on kuppauksen esiaste. Minun mielestä tulkkaamiset voisi suurimmaksi osaksi jättää kolmannelle sektorille, eli vapaaehtoisten maamiesten varaan, kuten Suomessa on ulkoistettu vanhustenhoito, mielisairaanhoito ja tiestön kunnosapito. Ihmeesti ummikot mamut osaavat heti hakea kaikki tuet ja käyttää kaikki edut hyväkseen. Arvaan että maamiehet ja -naiset avustavat uusia tulijoita hyvinkin hanakasti. Ilmiön nopeuden ja laajuuden näkee Itärajan tulli auki/kiinni -järjestelyissä. Kymmenen minuuttia siitä kun hallitus on tehty uuden rajapäätöksen, päätöstä luetaan arabian kielellä Irakissa ja darin kielellä Afganistanin näköradioissa.
Ainoa tapa pelastaa se mitä on pelastettavissa on todellakin lisätä segregaatiota. Erottelun pitää olla selkeää ja suoraviivaista. Kaikki muu on pelkkää Woke-lässytystä.
Samaa mieltä. Assimilaationkin voi viedä liian pitkälle, jolloin ilmiö kääntyy itseään vastaan. Siinähän tummat sitten opettelevat suomea keskenään, kun opettaja on ainoa joka osaa maan kieltä. Nykyään kalevalaisittain elävä valkoihoinen ei ole turvassa enää muualla kuin ok-talossa metsän siimeksessä. Omistusosaketalossa asuessa naapurille saattaa tulla mitä tahansa tilanteita, joiden seurauksena naapuri saattaa laittaa luukkunsa vuokralle ja somaliperhe muuttaa seinän taakse. Sen jälkeen on myöhäistä yrittää myydä omaa luukkuaan. 30 vuotta takaperin Suomessa ei ollut trooppisia tauteja, luteita, tuberkuloosia.
Pakolaiset eivät viihdy pienillä paikkakunnilla HS (maksumuuri).
www.hs.fi
HS Rautalammilla | Pieni savolaiskunta otti 17 pakolaisperhettä, nyt jäljellä on enää yksi – mitä tapahtui?
Pieni savolaiskunta teki kaikkensa, jotta kiintiöpakolaiset olisivat jääneet. Nyt jäljellä on enää yksi perhe. Mitä tapahtui?
www.hs.fi
Outokummussa sama tilanne. 2017 tuli 30 syyrialaisklaania, 2019 jäljellä oli enää yksi klaani. Outokummussa tiettävästi ei ole kuitenkaan työvoimapula, vaikka työvoimapulan paikkaajat muuttivat pois.
Kiintiöpakolaisia vain muutamiin kuntiin
Suomi ottaa tänä vuonna 750 kiintiöpakolaista. Tästä joukosta Pohjois-Karjalaan sijoitettavat 40 pakolaista tulevat kaikki Joensuuhun.
yle.fi
YliKoo
Greatest Leader
Pakolaiset eivät viihdy pienillä paikkakunnilla HS (maksumuuri).
HS Rautalammilla | Pieni savolaiskunta otti 17 pakolaisperhettä, nyt jäljellä on enää yksi – mitä tapahtui?
Pieni savolaiskunta teki kaikkensa, jotta kiintiöpakolaiset olisivat jääneet. Nyt jäljellä on enää yksi perhe. Mitä tapahtui?
Pieni savolaiskunta teki kaikkensa, jotta kiintiöpakolaiset olisivat jääneet. Nyt jäljellä on enää yksi perhe. Mitä tapahtui?
Minna Pölkki HS
KUVA: AKSELI MURAJA
Linja-auto odotti saapuvia perheitä lentoasemalla. Sen kyytiin syyrialaiset Ali Al Husain ja Imane Al Salem nousivat kolmen pienen lapsensa kanssa myöhään huhtikuisena torstai-iltana 2016.
Oli pimeää. Linja-auton ikkunoista näkyi metsää. Mihin meitä viedään, he miettivät.
Perhe oli lähtenyt Libanonin Tripolista lähes vuorokautta aiemmin. Monivaiheisen lentomatkan päätteeksi he olivat saapuneet toisen syyrialaisen pakolaisperheen kanssa Kuopion lentoasemalle. Siellä odottivat saattajat ja linja-auto.
Tunnin bussimatkan päässä odotti kolmen tuhannen asukkaan pohjoissavolainen pikkukunta, josta perhe ei tiennyt mitään.
Ja uusi koti.
Rautalammilla kahden syyrialaisperheen tuloa oli valmisteltu huolella.
Al Husainin perheelle oli osoitettu koti, rivitalokolmio, keskustassa. Sinne oli hankittu kalusteita ja astioita. Kaapeissa oli vaatetta ja ruokaa ensihätään.
Uudessa kodissa väsyneitä matkalaisia odotti perheen tueksi nimetty rautalampilainen ystäväperhe ja liedellä kuuma keitto. Sängyt oli pedattu valmiiksi.
Lasten pedit olivat lastenhuoneessa, mutta ensimmäisen yön koko perhe nukkui vanhempien sängyssä. Tiiviissä, mutta turvallisessa läjässä.
Ali Al Husain ja Imane Al Salem olivat jättäneet kahden pienen lapsensa kanssa kotiseutunsa Syyriassa jo vuonna 2012 ja paenneet maassa riehunutta sisällissotaa Libanoniin. Siellä oli syntynyt perheen kolmas lapsi.
Libanonissa he olivat saaneet tietää pääsevänsä kiintiöpakolaisina Suomeen.
Suomesta Ali Al Husain tiesi lähinnä sen, että täällä on joskus valmistettu Nokian matkapuhelimia. Rautalammista hän ei ollut ikinä kuullut, nimi kuulosti vaikealta lausuakin.
He olivat toisen syyrialaisperheen kanssa Rautalammin kunnan ensimmäiset kiintiöpakolaiset. Heidän perässään perheitä tuli lisää. Vuosina 2016–2022 Rautalampi otti vastaan kaikkiaan noin 90 syyrialaista kiintiöpakolaista. Tulijat olivat kunnan toiveiden mukaisesti lapsiperheitä.
Kunta teki kaikkensa, jotta he saisivat rakennettua uuden elämänsä Rautalammille.
Apuna oli pakolaisohjaajia, muita kunnan työntekijöitä ja vapaaehtoisia. Perheille osoitettiin ystäväperheet. Heitä kutsuttiin mukaan toimintaan ja tapahtumiin. Vapaaehtoiset pitivät pienten lasten äideille kielikoulua. Oli syyrialais-suomalaista kokkikerhoa, jalkapallokerhoa, naisten omaa liikuntakerhoa.
Toiveena oli, että perheet jäisivät Rautalammille asumaan. Kunnan väkimäärä kasvaisi ja ikääntynyt väestörakenne nuorentuisi. Tulisi työvoimaa, ehkä uusia yrittäjiäkin.
Toisin kuitenkin kävi.
Ensimmäinen syyrialaisperhe lähti Rautalammilta asuttuaan siellä vain kolme kuukautta. Sen jälkeen vauhti kiihtyi. Yksi toisensa jälkeen perheet muuttivat Etelä-Suomen kaupunkeihin.
Saapuneista noin 90 syyrialaisesta Rautalammilla asuu enää kahdeksan: Ali Al Husainin nykyään seitsemänhenkinen perhe ja toisen perheen aikuinen poika.
Mitä tapahtui?
Ali Al Husain (keskellä) ja Imane Al Salem (oik.) ovat asuneet lastensa kanssa Rautalammilla pian kahdeksan vuotta. Perheen esikoinen Amina Al Husain (takana vas.) ja Izz Al Deen Al Husain (toinen vas.) ovat syntyneet Syyriassa ja Jawaher Al Husain (toinen oik.) Libanonissa. Nuorimmat Zainab Al Husain (seisoo sohvalla) ja Omar Al Husain (edessä) ovat syntyneet Rautalammilla. KUVA: AKSELI MURAJA
Maahanmuuttajat tulivat uudella tavalla lähelle suomalaisia vuonna 2015, jolloin Suomeen saapui 32 000 turvapaikanhakijaa.
Vastaanottokeskuksia perustettiin pikkukuntiin. Ulkomaalaistaustaisia ihmisiä ilmestyi kylänraiteille, joilla heitä oli entuudestaan vähän, jos lainkaan.
He eivät viihtyneet kauan paikoillaan. Myönteisen oleskeluluvan saaneet muuttivat isompiin kaupunkeihin, ja vastaanottokeskuksetkin lähtivät.
Siitä huolimatta kokemus rohkaisi kuntia uusiin kokeiluihin, kertoo Lapin ely-keskuksen maahanmuuttopäällikkö Anne-Mari Suopajärvi.
Vuonna 2017 seitsemän Lapin pientä kuntaa otti vastaan ensimmäistä kertaa kiintiöpakolaisina syyrialaisia lapsiperheitä. Kunnat tekivät kovasti kotoutumistyötä, jotta perheet jäisivät.
Mutta kävi samoin kuin turvapaikanhakijoiden kanssa.
”Hyvin nopeasti myös kiintiöpakolaiset lähtivät pois pienistä kunnista”, Suopajärvi sanoo.
Tulijat eivät työllistyneet. Monet muuttivat pääkaupunkiseudulle, jossa oli entuudestaan isoja syyrialaisyhteisöjä.
”Sieltä myös houkuteltiin ihmisiä muuttamaan täältä pohjoisesta sinne etelään. Ja kun yksi perhe muutti, se käynnisti dominoilmiön. Kohta muutti toinen perhe ja kolmas”, Suopajärvi sanoo.
Kun Ali Al Husainin perhe heräsi ensimmäisenä aamuna uudesta kodistaan, ikkunasta näkyi rivitalon piha-alue. Lumi oli osittain sulanut ja paljastanut maata, joka vasta odotti kevään vihreyttä.
Huhtikuinen Suomi ei ollut ehkä kauneimmillaan.
Ali Al Husain päätti silti, että Suomi on hyvä ja turvallinen maa hänen perheelleen. Ja jotta perhe pystyisi siellä elämään, olisi opittava suomen kieli.
TE-palveluiden kotoutumiskoulutusta odotellessa Al Husain opetteli kieltä omatoimisesti. Hän alkoi käydä paikallisessa grilli-pitseriassa kuuntelemassa mitä ihmiset puhuivat. Ja kirjoitti kuulemansa muistiin lehtiöön.
”Kirjoitin sanat vihkoon niin kuin ne sanotaan suomeksi, mutta kirjoitin ne arabian kirjainmerkeillä. Ja illalla luin vaimolle, mitä olin oppinut.”
Yksi ensimmäisistä sanoista oli juusto.
Hän hakeutui keskustelemaan paikallisten kanssa. Se kävi helposti, sillä Rautalammilla kaikki halusivat tutustua tulijoihin.
Kun kotoutumiskoulutus alkoi seuraavana syksynä, Al Husain oli jo oppinut suomea niin hyvin, että opettajan oli vaikea uskoa, ettei hän ollut käynyt aiemmin kielikurssilla.
Kielen lisäksi perheellä oli uudessa kotimaassaan valtavasti muutakin opeteltavaa. Apuna olivat pakolaistyöntekijät, mutta myös tavalliset rautalampilaiset ihmiset.
Kaupassa myyjät lukivat tuoteselosteita, jotta islaminuskoinen perhe löysi elintarvikkeet, joissa ei ollut sianlihaa tai liivatetta. Kirpputorin myyjä auttoi valitsemaan lämpimämmän takin, jolla selviäisi talven. Ystävät veivät autolla vaateostoksille Kuopioon. Rautalampilaiset naiset neuloivat villasukkia ja pipoja.
”Koko Rautalammin asukkaat ottivat tämän tehtävän vastaan. Aina kun pyysimme apua, meitä autettiin”, Ali Al Husain kertoo.
Lapset saivat rautalampilaisrouvan neulomat villasukat. Zainab ja Omar Al Husain kokeilevat niitä jalkaan. Taustalla isä Ali Al Husain. KUVA: AKSELI MURAJA
Syyriassa Ali Al Husainin perhe oli asunut Haman maaseudulla. Heillä oli ollut rekka-autoja ja lammastila.
Suomessa Al Husain opiskeli ammattiopistossa ensin automekaanikoksi, sitten kuljetusalan perustutkinnon ja linja-autonkuljettajan tutkinnon.
Nyt hän työskentelee linja-autonkuljettajana paikallisessa kuljetusyrityksessä. Ajaa koulukyytejä ja tilausajoja sekä huoltaa yrityksen autoja.
Äiti Imane Al Salem aloitti viime syksynä lähihoitajaopinnot ja on nyt työharjoittelussa vanhusten palvelukodissa.
”Tykkään alasta. Tykkään auttaa ihmisiä, ja mummot tykkäävät minusta. Töitä on myös jatkossa”, hän kertoo.
Seitsemänhenkisen perheen arkea rytmittävät vanhempien työvuorot, lasten koulu ja harrastukset.
Seitsemäsluokkalainen Amina, 14, käy partiossa ja kuuluu nuorisovaltuustoon. Viidettä luokkaa käyvä Izz Al Deen, 11, pelaa jalkapalloa paikallisessa seurassa. Kolmasluokkalainen Jawaher, 9, käy akrobatiakerhossa. Zainab, 7, on ensimmäisellä luokalla ja kuopus Omar, 5, viskarissa eli viisivuotiaiden esikoulussa.
”Me tykkäämme Rautalammista. Viihdymme täällä. Meillä on täällä turvallinen olo. Ihmiset täällä auttavat ja ymmärtävät meitä”, Imane Al Salem sanoo.
iksi muut syyrialaisperheet lähtivät Rautalammilta?
”Jokaisella on omat syynsä”, Ali Al Husain sanoo.
Osa muutti isompiin kaupunkeihin opiskelumahdollisuuksien, osa töiden perässä. Paikalliset yritykset ottivat syyrialaisia työharjoitteluun, mutta harvat lopulta työllistyivät, kertoo Rautalammin kunnanjohtaja Anu Sepponen.
Osalla nousi esiin myös pakolaistaustaan liittyviä haasteita, joita ei alkuun tunnistettu. Osa heidän tarvitsemistaan palveluista oli kaukana.
”Ja kun tänne jäi yhä vähemmän väkeä, yksittäiset haasteet tulivat ehkä enemmän näkyviin. Paikkakunta koettiin liian pieneksi”, kunnanjohtaja sanoo.
Al Husainillakaan ei aina ole ollut helppoa. Työharjoittelupaikkojen löytyminen oli vaikeaa. Hän sanoo kyllä ymmärtävänsä, että yrittäjät miettivät, onko heillä resursseja perehdyttää työn lisäksi myös kieleen.
Onko kyse myös ennakkoluuloista? Ehkä, Al Husain sanoo.
”Mutta jos joku ei vastaa tervehdykseeni, ajattelen, että tällä ihmisellä on nyt huono päivä ja mielessä paljon huolia. En halua nähdä kaikkea mustana. Se vie aikaa ja energiaa.”
Ennen nykyistä työtään Al Husain on ollut työharjoittelussa muun muassa kalantuotantolaitoksessa, autoliikkeessä ja kuljetusyrityksessä.
Kalantuotantolaitokseen liittyy myös yksi hauska muisto.
Kun Al Husain maistoi ensimmäisen kerran graavilohta, hän oli vähällä oksentaa. Raaka kala tuntui suussa iljettävältä. Hän ei pystynyt nielaisemaan sitä, mutta poiskaan ei kehdannut sylkäistä.
Mutta ajan mittaan kaikkeen tottuu. Nyt kylmäsavulohi, graavilohi ja mäti ovat ”ihan parasta ruokaa”.
”Koko perhe tykkää”, Ali Al Husain sanoo. ”Kun tilausajoilla ajan isoja ryhmiä ja pääsen joulupöytään, porkkanalaatikko ja joulukala, ah, ne ovat ihan parasta.”
Ali Al Husain työskentelee nykyään linja-autonkuljettajana ja mekaanikkona Rautalammilla. Kylänraitilla tulee vastaan paljon tuttuja. KUVA: AKSELI MURAJA
Suomessa asuvat ulkomaalaistaustaiset keskittyvät voimakkaasti pääkaupunkiseudulle, ja pienemmässä määrin Varsinais-Suomeen.
Näin todettiin myös Siirtolaisuusinstituutin tutkimuksessa, jossa tarkasteltiin ulkomaalaistaustaisten henkilöiden muuttoliikettä maakuntien välillä vuosina 2010–2021.
Muuttoliike on kiihtynyt 2010-luvulla ja suuntautunut erityisesti pääkaupunkiseudulle.
”Ei näytä siltä, että maahanmuutosta olisi pelastusta maakuntien väestökatoon. Maakunnista lähdetään etelään”, sanoo vastaava tutkija Tomas Hanell Siirtolaisuusinstituutista.
Minna Pölkki HS
KUVA: AKSELI MURAJA
Linja-auto odotti saapuvia perheitä lentoasemalla. Sen kyytiin syyrialaiset Ali Al Husain ja Imane Al Salem nousivat kolmen pienen lapsensa kanssa myöhään huhtikuisena torstai-iltana 2016.
Oli pimeää. Linja-auton ikkunoista näkyi metsää. Mihin meitä viedään, he miettivät.
Perhe oli lähtenyt Libanonin Tripolista lähes vuorokautta aiemmin. Monivaiheisen lentomatkan päätteeksi he olivat saapuneet toisen syyrialaisen pakolaisperheen kanssa Kuopion lentoasemalle. Siellä odottivat saattajat ja linja-auto.
Tunnin bussimatkan päässä odotti kolmen tuhannen asukkaan pohjoissavolainen pikkukunta, josta perhe ei tiennyt mitään.
Ja uusi koti.
Rautalammilla kahden syyrialaisperheen tuloa oli valmisteltu huolella.
Al Husainin perheelle oli osoitettu koti, rivitalokolmio, keskustassa. Sinne oli hankittu kalusteita ja astioita. Kaapeissa oli vaatetta ja ruokaa ensihätään.
Uudessa kodissa väsyneitä matkalaisia odotti perheen tueksi nimetty rautalampilainen ystäväperhe ja liedellä kuuma keitto. Sängyt oli pedattu valmiiksi.
Lasten pedit olivat lastenhuoneessa, mutta ensimmäisen yön koko perhe nukkui vanhempien sängyssä. Tiiviissä, mutta turvallisessa läjässä.
Ali Al Husain ja Imane Al Salem olivat jättäneet kahden pienen lapsensa kanssa kotiseutunsa Syyriassa jo vuonna 2012 ja paenneet maassa riehunutta sisällissotaa Libanoniin. Siellä oli syntynyt perheen kolmas lapsi.
Libanonissa he olivat saaneet tietää pääsevänsä kiintiöpakolaisina Suomeen.
Suomesta Ali Al Husain tiesi lähinnä sen, että täällä on joskus valmistettu Nokian matkapuhelimia. Rautalammista hän ei ollut ikinä kuullut, nimi kuulosti vaikealta lausuakin.
He olivat toisen syyrialaisperheen kanssa Rautalammin kunnan ensimmäiset kiintiöpakolaiset. Heidän perässään perheitä tuli lisää. Vuosina 2016–2022 Rautalampi otti vastaan kaikkiaan noin 90 syyrialaista kiintiöpakolaista. Tulijat olivat kunnan toiveiden mukaisesti lapsiperheitä.
Kunta teki kaikkensa, jotta he saisivat rakennettua uuden elämänsä Rautalammille.
Apuna oli pakolaisohjaajia, muita kunnan työntekijöitä ja vapaaehtoisia. Perheille osoitettiin ystäväperheet. Heitä kutsuttiin mukaan toimintaan ja tapahtumiin. Vapaaehtoiset pitivät pienten lasten äideille kielikoulua. Oli syyrialais-suomalaista kokkikerhoa, jalkapallokerhoa, naisten omaa liikuntakerhoa.
Toiveena oli, että perheet jäisivät Rautalammille asumaan. Kunnan väkimäärä kasvaisi ja ikääntynyt väestörakenne nuorentuisi. Tulisi työvoimaa, ehkä uusia yrittäjiäkin.
Toisin kuitenkin kävi.
Ensimmäinen syyrialaisperhe lähti Rautalammilta asuttuaan siellä vain kolme kuukautta. Sen jälkeen vauhti kiihtyi. Yksi toisensa jälkeen perheet muuttivat Etelä-Suomen kaupunkeihin.
Saapuneista noin 90 syyrialaisesta Rautalammilla asuu enää kahdeksan: Ali Al Husainin nykyään seitsemänhenkinen perhe ja toisen perheen aikuinen poika.
Mitä tapahtui?
Ali Al Husain (keskellä) ja Imane Al Salem (oik.) ovat asuneet lastensa kanssa Rautalammilla pian kahdeksan vuotta. Perheen esikoinen Amina Al Husain (takana vas.) ja Izz Al Deen Al Husain (toinen vas.) ovat syntyneet Syyriassa ja Jawaher Al Husain (toinen oik.) Libanonissa. Nuorimmat Zainab Al Husain (seisoo sohvalla) ja Omar Al Husain (edessä) ovat syntyneet Rautalammilla. KUVA: AKSELI MURAJA
Maahanmuuttajat tulivat uudella tavalla lähelle suomalaisia vuonna 2015, jolloin Suomeen saapui 32 000 turvapaikanhakijaa.
Vastaanottokeskuksia perustettiin pikkukuntiin. Ulkomaalaistaustaisia ihmisiä ilmestyi kylänraiteille, joilla heitä oli entuudestaan vähän, jos lainkaan.
He eivät viihtyneet kauan paikoillaan. Myönteisen oleskeluluvan saaneet muuttivat isompiin kaupunkeihin, ja vastaanottokeskuksetkin lähtivät.
Siitä huolimatta kokemus rohkaisi kuntia uusiin kokeiluihin, kertoo Lapin ely-keskuksen maahanmuuttopäällikkö Anne-Mari Suopajärvi.
Vuonna 2017 seitsemän Lapin pientä kuntaa otti vastaan ensimmäistä kertaa kiintiöpakolaisina syyrialaisia lapsiperheitä. Kunnat tekivät kovasti kotoutumistyötä, jotta perheet jäisivät.
Mutta kävi samoin kuin turvapaikanhakijoiden kanssa.
”Hyvin nopeasti myös kiintiöpakolaiset lähtivät pois pienistä kunnista”, Suopajärvi sanoo.
Tulijat eivät työllistyneet. Monet muuttivat pääkaupunkiseudulle, jossa oli entuudestaan isoja syyrialaisyhteisöjä.
”Sieltä myös houkuteltiin ihmisiä muuttamaan täältä pohjoisesta sinne etelään. Ja kun yksi perhe muutti, se käynnisti dominoilmiön. Kohta muutti toinen perhe ja kolmas”, Suopajärvi sanoo.
Kun Ali Al Husainin perhe heräsi ensimmäisenä aamuna uudesta kodistaan, ikkunasta näkyi rivitalon piha-alue. Lumi oli osittain sulanut ja paljastanut maata, joka vasta odotti kevään vihreyttä.
Huhtikuinen Suomi ei ollut ehkä kauneimmillaan.
Ali Al Husain päätti silti, että Suomi on hyvä ja turvallinen maa hänen perheelleen. Ja jotta perhe pystyisi siellä elämään, olisi opittava suomen kieli.
TE-palveluiden kotoutumiskoulutusta odotellessa Al Husain opetteli kieltä omatoimisesti. Hän alkoi käydä paikallisessa grilli-pitseriassa kuuntelemassa mitä ihmiset puhuivat. Ja kirjoitti kuulemansa muistiin lehtiöön.
”Kirjoitin sanat vihkoon niin kuin ne sanotaan suomeksi, mutta kirjoitin ne arabian kirjainmerkeillä. Ja illalla luin vaimolle, mitä olin oppinut.”
Yksi ensimmäisistä sanoista oli juusto.
Hän hakeutui keskustelemaan paikallisten kanssa. Se kävi helposti, sillä Rautalammilla kaikki halusivat tutustua tulijoihin.
Kun kotoutumiskoulutus alkoi seuraavana syksynä, Al Husain oli jo oppinut suomea niin hyvin, että opettajan oli vaikea uskoa, ettei hän ollut käynyt aiemmin kielikurssilla.
Kielen lisäksi perheellä oli uudessa kotimaassaan valtavasti muutakin opeteltavaa. Apuna olivat pakolaistyöntekijät, mutta myös tavalliset rautalampilaiset ihmiset.
Kaupassa myyjät lukivat tuoteselosteita, jotta islaminuskoinen perhe löysi elintarvikkeet, joissa ei ollut sianlihaa tai liivatetta. Kirpputorin myyjä auttoi valitsemaan lämpimämmän takin, jolla selviäisi talven. Ystävät veivät autolla vaateostoksille Kuopioon. Rautalampilaiset naiset neuloivat villasukkia ja pipoja.
”Koko Rautalammin asukkaat ottivat tämän tehtävän vastaan. Aina kun pyysimme apua, meitä autettiin”, Ali Al Husain kertoo.
Lapset saivat rautalampilaisrouvan neulomat villasukat. Zainab ja Omar Al Husain kokeilevat niitä jalkaan. Taustalla isä Ali Al Husain. KUVA: AKSELI MURAJA
Syyriassa Ali Al Husainin perhe oli asunut Haman maaseudulla. Heillä oli ollut rekka-autoja ja lammastila.
Suomessa Al Husain opiskeli ammattiopistossa ensin automekaanikoksi, sitten kuljetusalan perustutkinnon ja linja-autonkuljettajan tutkinnon.
Nyt hän työskentelee linja-autonkuljettajana paikallisessa kuljetusyrityksessä. Ajaa koulukyytejä ja tilausajoja sekä huoltaa yrityksen autoja.
Äiti Imane Al Salem aloitti viime syksynä lähihoitajaopinnot ja on nyt työharjoittelussa vanhusten palvelukodissa.
”Tykkään alasta. Tykkään auttaa ihmisiä, ja mummot tykkäävät minusta. Töitä on myös jatkossa”, hän kertoo.
Seitsemänhenkisen perheen arkea rytmittävät vanhempien työvuorot, lasten koulu ja harrastukset.
Seitsemäsluokkalainen Amina, 14, käy partiossa ja kuuluu nuorisovaltuustoon. Viidettä luokkaa käyvä Izz Al Deen, 11, pelaa jalkapalloa paikallisessa seurassa. Kolmasluokkalainen Jawaher, 9, käy akrobatiakerhossa. Zainab, 7, on ensimmäisellä luokalla ja kuopus Omar, 5, viskarissa eli viisivuotiaiden esikoulussa.
”Me tykkäämme Rautalammista. Viihdymme täällä. Meillä on täällä turvallinen olo. Ihmiset täällä auttavat ja ymmärtävät meitä”, Imane Al Salem sanoo.
iksi muut syyrialaisperheet lähtivät Rautalammilta?
”Jokaisella on omat syynsä”, Ali Al Husain sanoo.
Osa muutti isompiin kaupunkeihin opiskelumahdollisuuksien, osa töiden perässä. Paikalliset yritykset ottivat syyrialaisia työharjoitteluun, mutta harvat lopulta työllistyivät, kertoo Rautalammin kunnanjohtaja Anu Sepponen.
Osalla nousi esiin myös pakolaistaustaan liittyviä haasteita, joita ei alkuun tunnistettu. Osa heidän tarvitsemistaan palveluista oli kaukana.
”Ja kun tänne jäi yhä vähemmän väkeä, yksittäiset haasteet tulivat ehkä enemmän näkyviin. Paikkakunta koettiin liian pieneksi”, kunnanjohtaja sanoo.
Al Husainillakaan ei aina ole ollut helppoa. Työharjoittelupaikkojen löytyminen oli vaikeaa. Hän sanoo kyllä ymmärtävänsä, että yrittäjät miettivät, onko heillä resursseja perehdyttää työn lisäksi myös kieleen.
Onko kyse myös ennakkoluuloista? Ehkä, Al Husain sanoo.
”Mutta jos joku ei vastaa tervehdykseeni, ajattelen, että tällä ihmisellä on nyt huono päivä ja mielessä paljon huolia. En halua nähdä kaikkea mustana. Se vie aikaa ja energiaa.”
Ennen nykyistä työtään Al Husain on ollut työharjoittelussa muun muassa kalantuotantolaitoksessa, autoliikkeessä ja kuljetusyrityksessä.
Kalantuotantolaitokseen liittyy myös yksi hauska muisto.
Kun Al Husain maistoi ensimmäisen kerran graavilohta, hän oli vähällä oksentaa. Raaka kala tuntui suussa iljettävältä. Hän ei pystynyt nielaisemaan sitä, mutta poiskaan ei kehdannut sylkäistä.
Mutta ajan mittaan kaikkeen tottuu. Nyt kylmäsavulohi, graavilohi ja mäti ovat ”ihan parasta ruokaa”.
”Koko perhe tykkää”, Ali Al Husain sanoo. ”Kun tilausajoilla ajan isoja ryhmiä ja pääsen joulupöytään, porkkanalaatikko ja joulukala, ah, ne ovat ihan parasta.”
Ali Al Husain työskentelee nykyään linja-autonkuljettajana ja mekaanikkona Rautalammilla. Kylänraitilla tulee vastaan paljon tuttuja. KUVA: AKSELI MURAJA
Suomessa asuvat ulkomaalaistaustaiset keskittyvät voimakkaasti pääkaupunkiseudulle, ja pienemmässä määrin Varsinais-Suomeen.
Näin todettiin myös Siirtolaisuusinstituutin tutkimuksessa, jossa tarkasteltiin ulkomaalaistaustaisten henkilöiden muuttoliikettä maakuntien välillä vuosina 2010–2021.
Muuttoliike on kiihtynyt 2010-luvulla ja suuntautunut erityisesti pääkaupunkiseudulle.
”Ei näytä siltä, että maahanmuutosta olisi pelastusta maakuntien väestökatoon. Maakunnista lähdetään etelään”, sanoo vastaava tutkija Tomas Hanell Siirtolaisuusinstituutista.
YliKoo
Greatest Leader
Jos on aiemmin asunut miljoonakaupungissa, voi olla vaikeaa tottua suomalaiseen maalaiskuntaan, jossa on hiljaista ja väljää. Sinkut liikkuvat herkemmin. Perheet pysyvät enemmän paikoillaan. Työ sitoo asuinpaikkaan.
”Jos perusasiat ovat kunnossa, lapset käyvät koulua ja itsellä on töitä, syyt muuttaa vähenevät”, sanoo Pohjois-Pohjanmaan ely-keskuksen maahanmuuttopäällikkö Hanna Määttä.
Pieni kunta voi silti olla maahanmuuttajalle hyvä paikka kotoutua. Sieltä puuttuu ehkä oma etninen yhteisö, mutta palvelut löytyvät helpommin. Asiat järjestyvät usein nopeasti ja joustavasti, koska ihmiset tuntevat toisensa.
Al Husainin mielestään olisi mukavaa, jos Rautalammilla asuisi yhä muitakin syyrialaisperheitä. Olisi samankielisiä kavereita aikuisille ja lapsille. Voisi juhlia yhdessä juhlapäiviä.
Hän kuitenkin kokee, että perheen asiat ovat hyvin juuri Rautalammilla.
Al Husainin perhe nykyisen kotinsa olohuoneessa Rautalammin keskustassa. Kuvassa perheenjäsenet vasemmalta oikealle: Amina, Izzaldeen, Ali, Omar (edessä), Zainab ja Jawaher Al Husain sekä Imane Al Salem. KUVA: AKSELI MURAJA
Perhe tapaa lähes päivittäin Rautalammilla asuvia ”varamummoa” ja ”varapappaa”, jotka auttavat etenkin lasten hoidossa ja kuljetuksissa.
”Ja keneltä vaan kysyn, ihmiset auttavat aina. Ei kaupungissa ole tämmöistä. Siellä ihmisillä on enemmän kiirettä. Voit asua kerrostalossa kolme vuotta etkä edes näe naapuria”, hän sanoo.
”Täällä meidän lapset osallistuvat melkein kaikille kaverisynttäreille. Meitä kutsutaan tapahtumiin. Minusta ei tunnu siltä, että olemme ulkomaalaisia täällä.”
Eivät kaikki pois muuttaneet syyrialaiset ole löytäneet töitä myöskään kaupungeista. Kun he kaipaavat neuvoja, he kilauttavat yhä Alille Rautalammille, sillä hänellä on yhä porukan paras kielitaito ja tuntuma suomalaiseen yhteiskuntaan.
Pieni Rautalampi, onko se siis hyvä vai paha?
”Se on paras”, Al Husain huudahtaa.
Aiemmin palstalla oli vääntöä suomalaisuudesta ja Suomen kansalaisuudesta, ja miten ne ovat joidenkin mielestä sama asia. Maksumuurin takana joten vain pari lainausta.
Ja muistetaan toki aina että väestön vaihtuminen on vain öyhöttäjien salaliittoteoria.
www.hs.fi
Ja muistetaan toki aina että väestön vaihtuminen on vain öyhöttäjien salaliittoteoria.
Koulu | HS vieraili koulussa, jota keskiluokka karttaa – ”Eikö se ole vähän niin kuin… syrjintää?”
Anas Abdullahi käy viidettä luokkaa Keinutien ala-asteen koulussa. Se on yksi kouluista, joita keskiluokkaiset helsinkiläiset välttävät. Koulussa ajatellaan, että Anas ja hänen koulukaverinsa ovat Suomen tulevaisuus.
www.hs.fi
Lisää vettä myllyyn. Yo-kirjoituksissa saa lievemmän arvostelun osaksensa "Erityisjärjestely", jos äidinkieli on joku muu kuin suomi, saame tai ruotsi. Helpotuksia on useampia eri muotoisia. Helpotusten tavoitteena on että kaikilla muitsi paitsi kalevalaisilla on kiva ja että vieraslajit pääsevät kokemaan arvostusta saadessaan lahjaksi hyviä arvosanoja vähän sinnepäin suorituksista. Jackpotin saa kun on vieraskielinen tausta, lukivaikeus ja vaikea elämäntilanne. Nämä kolme löytyy yleensä kaikilta kehitysmaista tulleilta. Ällän paperit saa noutaa Ärrältä suklaapötkyn kera jos osaa kirjoittaa nimensä Darin, tai jollakiin muulla kielellä, tai tietää jonkun joka osaa.
Rauhantekijä
Greatest Leader
Jos pelastava maa kuten Suomi panostaa siihen että turvapaikan hakija/siirtolainen otetaan tänne huostaan, niin maan pitää voida sanella myös se, missä henkilö asuu seuraavat x vuotta. Käytännössä se tarkoittaa asumista mahdollisimman edullisella seudulla, ainakin muualla kuin kallilla pk seudulla.
Ihmettelen miksi Suomessa ei ole näin? Kustannuksia kuitenkin on tarve alentaa joka paikassa, sen pitäisi koskea kaikkia tukimuotoja.
.
Ihmettelen miksi Suomessa ei ole näin? Kustannuksia kuitenkin on tarve alentaa joka paikassa, sen pitäisi koskea kaikkia tukimuotoja.
.
