On oikeasti todellinen ongelma, että nykyään ei oikein enää järjestetä yhtymätasoisia harjoituksia (hyvin harvassa ovat), jolloin päästäisiin harjoittelemaan kaikkien aselajien yhteistoimintaa...
Panssarijoukot – kautta aikain
- Viestiketjun aloittaja pstsika
- Aloitus PVM
On oikeasti todellinen ongelma, että nykyään ei oikein enää järjestetä yhtymätasoisia harjoituksia (hyvin harvassa ovat), jolloin päästäisiin harjoittelemaan kaikkien aselajien yhteistoimintaa...
Osaakos muuten joku kertoa, miksi suomessa ei panssariaselaji alkanut noudattamaan ratsuväen perinteitä, niin kuin joissain muissa maissa?
Eikös olisi "fiinimpää" jos panssariaselajin yksiköissä olisi nuo kornetit ja ratsumestarit ja eskadroonat ja muut termit viellä käytössä?
Tuota samaa olen minäkin pohtinut laajalti. Sitten tietysti olisi myös Tallimestari, kengittäjä, valjaspäällikkö, sejolkantarkastaja, satulaseppä, hampaanviilaaja, ohja(u)staja jne. Saataisiin melkoinen nimikkeistö.
ajs178
Respected Leader
Osaakos muuten joku kertoa, miksi suomessa ei panssariaselaji alkanut noudattamaan ratsuväen perinteitä, niin kuin joissain muissa maissa?
Eikös olisi "fiinimpää" jos panssariaselajin yksiköissä olisi nuo kornetit ja ratsumestarit ja eskadroonat ja muut termit viellä käytössä?
Eikös joissain maissa helikopterijoukot ottaneet ratsuväen perinteet?
kimmo.j
Respected Leader
Osaakos muuten joku kertoa, miksi suomessa ei panssariaselaji alkanut noudattamaan ratsuväen perinteitä, niin kuin joissain muissa maissa?
Eikös olisi "fiinimpää" jos panssariaselajin yksiköissä olisi nuo kornetit ja ratsumestarit ja eskadroonat ja muut termit viellä käytössä?
Luulen syynä olevan yhteinen historia. Suomessa ratsuväki ja panssarijoukot ovat olleet olemassa yhtä aikaa. Nuoren suomen asevoimiin muodostettiin sekä ratsuväki, että panssarijoukot. Monissa länsimaissa panssarijoukot luotiin varustamalla perinteekäät ratsuväkirykmentit uudelleen panssarijoukoiksi.
pstsika
Haukka
Piti ihan tarkastella arkistojen kätköistä löytyvän "Sotilasjohtajan opintokirjan" paskanjauhantaa ja runonlausuntaa*, jotta sain mieleeni lähiradion mallin: toinen oli ainakin LV-190. Varusmiehenä ei ollut puhettakaan siitä, että meillä olisi ollut LV-141, kuten Vekaran sälleillä. Lähiradiot suoraan -80 luvun pst-ohjusjoukkueilta ja oli muuten ergonomia kohdallaan, kun tuollaisen kiinnitti jeesusteipillä ja nahkahihnoilla M/85 taisteluvyön olkaimeen...
Paskanjauhannalla ja runonlausunnalla tarkoitan sitä, että johtajakaudella jokaisen palvelusviikon aikana suoritettujen koulutus- ja johtajatehtävien merkitsemisen lisäksi piti merkitä "parannettavaa ja vahvuusalue" lätinöitä. Hyvin on menny syväjohtamisen perusteet tajuntaan, koska käsikranaattirastin, uimataitotestin valvojana toimimisen, aseenkäsittelykoulutuksen, varustarkastuksen johtamisen tai "toimistokäyttäytyminen ja tervehtiminen"- rastin yhteydessä on ihan pokkana voinut merkitä huomioita mm. alaisten älyllisestä stimuloinnista ja inspiroivasta tavasta motivoida.
Lisäksi tuolta arkistoista löytyi AUK:n kokeiden pisteet ja arvosanat. Arvosteltavat kokeet näyttävät olleen:
- Yleinen palvelusohjesääntö ja sotilasoikeudenhoito (Teoria)
- Sulkeisjärjestys (Teoria+käytäntö)
- Ase- ja ampumakoulutus (Teoria+käytäntö)
- 100 metrin ryömintä (Käytäntö)
- Panssarintorjunta ja panssarivaunut (Teoria)
- Hyökkäys (Teoria)
- Suunnistus (Käytäntö, osana prikaatin mestaruuskilpailua)
- Kouluttamistaito (Teoria ja muistini mukaan myös käytäntö aserasteina. Voin muistaa väärin.)
- Kokoonpanot ja sotavarustus (Teoria)
Sitten joku ihmettelee vielä, että miksi korkeakoulut suhtautuvat nihkeästi opintoviikkojen myöntämiseen inttiajalta...
Lisäksi arkistosta löytyi useita vihkoja ja AUK:n oppituntivihossa ensimmäisen sivun täyttää seuraavanlainen teksti:
Esimerkkikäsky panssarijääkärijoukoissa "Hyökkää, lyö, tavoite!" ja "Psj-johtaja hyökkää keskellä ja kärjessä ja näyttää esimerkkiä joukon heikoimmille toimien esitaistelijana". Lopuksi vielä kertauksen vuoksi isolla fontilla "Johda esimerkillä!"
Toinen sivu käsitteleekin jo sitten kärkiryhmän toimintaa kohtaamistilanteessa... Listan mukaan oppikirjoja on ollut 12 kpl ja kurssivarustukseen on kuulunut myös sirpalesuojaliivi ja TASI-liivi ja lähetin. Kirjat ovat olleet:
- Sotilaan käsikirja
- Ryhmänjohtajan käsikirja 2003
- Joukkueen opas 1999
- Kevytasekäsikirja
- Panssarijääkäriopas 2000
- Taistelijan käsikirja 1985
- Yleinen palvelusohjesääntö
- Sulkeisjärjestysohjesääntö 1980
- Sotilaan karttaopas
- Talvikoulutusopas
- Kouluttajan opas
- Sinkoampujan käsikirja
Mjuu, opintoviikkoja..
Paskanjauhannalla ja runonlausunnalla tarkoitan sitä, että johtajakaudella jokaisen palvelusviikon aikana suoritettujen koulutus- ja johtajatehtävien merkitsemisen lisäksi piti merkitä "parannettavaa ja vahvuusalue" lätinöitä. Hyvin on menny syväjohtamisen perusteet tajuntaan, koska käsikranaattirastin, uimataitotestin valvojana toimimisen, aseenkäsittelykoulutuksen, varustarkastuksen johtamisen tai "toimistokäyttäytyminen ja tervehtiminen"- rastin yhteydessä on ihan pokkana voinut merkitä huomioita mm. alaisten älyllisestä stimuloinnista ja inspiroivasta tavasta motivoida.
Lisäksi tuolta arkistoista löytyi AUK:n kokeiden pisteet ja arvosanat. Arvosteltavat kokeet näyttävät olleen:
- Yleinen palvelusohjesääntö ja sotilasoikeudenhoito (Teoria)
- Sulkeisjärjestys (Teoria+käytäntö)
- Ase- ja ampumakoulutus (Teoria+käytäntö)
- 100 metrin ryömintä (Käytäntö)
- Panssarintorjunta ja panssarivaunut (Teoria)
- Hyökkäys (Teoria)
- Suunnistus (Käytäntö, osana prikaatin mestaruuskilpailua)
- Kouluttamistaito (Teoria ja muistini mukaan myös käytäntö aserasteina. Voin muistaa väärin.)
- Kokoonpanot ja sotavarustus (Teoria)
Sitten joku ihmettelee vielä, että miksi korkeakoulut suhtautuvat nihkeästi opintoviikkojen myöntämiseen inttiajalta...
Lisäksi arkistosta löytyi useita vihkoja ja AUK:n oppituntivihossa ensimmäisen sivun täyttää seuraavanlainen teksti:
Esimerkkikäsky panssarijääkärijoukoissa "Hyökkää, lyö, tavoite!" ja "Psj-johtaja hyökkää keskellä ja kärjessä ja näyttää esimerkkiä joukon heikoimmille toimien esitaistelijana". Lopuksi vielä kertauksen vuoksi isolla fontilla "Johda esimerkillä!"
Toinen sivu käsitteleekin jo sitten kärkiryhmän toimintaa kohtaamistilanteessa... Listan mukaan oppikirjoja on ollut 12 kpl ja kurssivarustukseen on kuulunut myös sirpalesuojaliivi ja TASI-liivi ja lähetin. Kirjat ovat olleet:
- Sotilaan käsikirja
- Ryhmänjohtajan käsikirja 2003
- Joukkueen opas 1999
- Kevytasekäsikirja
- Panssarijääkäriopas 2000
- Taistelijan käsikirja 1985
- Yleinen palvelusohjesääntö
- Sulkeisjärjestysohjesääntö 1980
- Sotilaan karttaopas
- Talvikoulutusopas
- Kouluttajan opas
- Sinkoampujan käsikirja
Mjuu, opintoviikkoja..
pstsika
Haukka
Suomen Puolustusvoimien raivokkain hyökkäys kautta aikojen - Kuuterselkä 14.6.1944.
70 vuotta sitten Laguksen jääkärit lähtivät valtaamaan VT-asemaa takaisin. Tavoitteeseen asti päästiin, vaikkakin tappiot kasvoivat suhteettoman koviksi ja Jääkäriprikaati vedettiin pois seuraavana päivänä. Alle vuorokauden kuluessa JP 2, JP 3 ja JP 4 menettivät 568 miestä.
70 vuotta sitten Laguksen jääkärit lähtivät valtaamaan VT-asemaa takaisin. Tavoitteeseen asti päästiin, vaikkakin tappiot kasvoivat suhteettoman koviksi ja Jääkäriprikaati vedettiin pois seuraavana päivänä. Alle vuorokauden kuluessa JP 2, JP 3 ja JP 4 menettivät 568 miestä.
Viimeksi muokattu:
Ilman pientäkään provoilua: eli onnistuttiin sentään sulattamaan kolme hyvää pataljoonaa. Jopa jotakin. Mikä mahtoi olla se panssarien osuus de facto tässä "saavutuksessa", ja mitä saavutettiin de facto? Vähän yli vuorokauden ajanvoitto. Hienoa. Se olisi saavutettu käyttämällä yhtä pataljoonaa viivytyksessä se reilu vuorokausi, tappiot olisivat olleet noin 100 miestä. Tämä vastahyökkäys on oikeasti oikea Suomen sotahistorian glorifioinnin helmi.
Kuuterselkä aika lailla poisti Panssaridivisioonan vahvuudesta taistelujoukkona, joten ei kai sitä kovin onnistuneena operaationa pidetä. Noista olisi ollut myöhemmin paljon hyötyä Tali-Ihantalassa ja Vuosalmella (vaikka rynnäkkötykit ja vaunut taisteluihin niissäkin osallistuivat).
Kyllä sitä vaan jossain piirissä pidetään ja perusteluja riittää. Tosin tarkasti katsottuna nuo perustelut ovat silkkaa gloori gloori hallesheigaraa. Suomen(kin) sotahistoriaan on jäänyt paljon sellaista, joka olisi pitänyt jo aikoja sitten panna uusiksi ja turkin hihaan. Suomalaiskansalliseen tapaan tällaiseen revittelyyn ei lähdetä, eikä varmaan ole tarviskaan. Aikaa on tosiaan jo 70 v. siinä välissä.
Aivan.
Siihen liittyen, taistelukykyinen PsD olis ollut tarpeellinen vihollisen hyökkäysjoukkojen pussittamisessa Tali-Ihantalassa. Se joitain karttoja katsellessa kävi lähellä, mutta kuluneilla jalkaväki- ja rajajoukoilla siihen ei aivan pystytty (olikohan kyseessä 18.D joukkojen ja RajaJP:n hyökkäykset "pussin" laitoja vastaan, en nyt ihan muista ketä siinä oli mukana). Vaunujen ja rynnäkkötykkien tukemien parin PsD:n jääkäripataljoonalla siihen lisäksi heitettynä se olisi voinut onnistuakin.
Viimeksi muokattu:
Panssaridivisioona oli jaettu kahteen osaan ennen Kuuterselän taistelua vastoin Laguksen esitystä. Kuuterselkään hyökkäsi Osasto Puroma: JPr (pl. JP5), 1./Ryn.Tyk.P, Ps.It.Ptri ja Ps.JP (pl 4.K). Eli aika lailla ilman panssareita sinne mentiin.
PSD:aa ei käytetty "oikein" kertaakaan kesällä 1944. Kertaakaan se ei saanut hyökätä siten kun se oli harjoitellut; koossa kakkien aselajien tukiessa toisiaan ja riittävän epäsuoran tulen tukemana. "Panssariyhtymää ei tule hajauttaa vaan sitä tulee käyttää kootusti, häikäilemättömästi ja tarmokkaasti. Se mitä tehdään on tehtävä kaikin voimin!" - Kenrl R.Lagus
pstsika
Haukka
Vaunukaluston osalta yksi rynnäkkötykkikomppania. Vastuu oli jääkäreillä, kuten jo hyökkäysvaiheessa ja Lapin sodassa, ja siitä voidaan olla montaakin mieltä, että kannattiko tuota joukkoa tuolla tavoin käyttää, mutta minun pointtini oli se, että laitettiinpa Laguksen miehet miten vittumaiseen paikkaan tahansa, niin he tekivät mitä käskettiin ja saavuttivat käsketyt tavoitteet poikkeuksetta. PSD oli ainoa Kannaksella taistellut yhtymä, joka ei juossut karkuun ja pelkästään sen osoittama hyökkäyshenki ja uhrivalmius ovat vaalimisen arvoisia siitäkin huolimatta, että sodanjohto ei ole tiennyt panssarijoukkojen käytöstä edes sitä vähää, mitä 2000-luvulla koulutettu PSAUK:n tai PSJAUK:n käynyt varusmiesjohtaja tai reserviläinen.
No tuon mainitun Kuuterselän jälkeen ei ollut pelkoa pakoonjuoksemisesta, kun jalkaväki oli jo kekissä tai jsp:llä. Tavoittteet saavutti poikkeuksetta se divisioonan jalkaväki, joka kantoi tosiasiassa taisteluiden kuorman. Mietin, mikä ihmeen rooli oli tällä "panssaridivisioonan" panssaroidulla osalla? Se oli olemassa, sitä ei voi kiistää, mutta mitä virkaa se toimitti de facto? Oliko sen olemassaolo niin pelottava asia, jotta PA:n johto suorastaan kurasi housunsa, kun pohti yöt pitkät, milloin tämä kolossi aloittaa vyörynsä?
Niin tankeilla voi vallata maata mutta ei pitää sitä, myöskään suomalaisessa maastossa tankit (ml. rynnäkkötykit) eivät voi toimia ilman jalkaväkisuojaa. Toisaalta kevyet joukot eivät voi menestyksekkäästi hyökätä ilman vahvaa epäsuoraa ja suora-ammunta tulivoimaa.Tarvitaan siis yhteistyöhön harjaantunut yhtymä.
PSD tuhosi eniten viholisen PSV:a yhtymistämme. Virallisesti vahvistettu lukema 114 kpl mikä on yli 1/3 osa vahvistetusta PST-aseilla tuhotuista vaunuista (yht 327). Seuraavaksi eniten tuhosi koko kesän 1944 etulinjassa taistellut 2.D 86 kpl. Lisäksi PSD tienasi eniten Mannerheimristejä yhtymistämme (16 kpl, joista 5 kpl panssarimiehiä). Nämä luvut perustelevat mielestäni yhtymän "roolin" - ei ne tankit tai jääkärit yksin kesää tee vaan yhteistoiminta eri aselajien välillä!.
Edit: tuosta JV:n "tuhlaamisesta". Pitää muistaa että PSD oli sinänsä poikkeuksellinen organisaatio että sillä oli oma TäydJP (ja PsKoulK) josta josta JP:t täydennettiin. Vasta tali-Ihantalan jälkeen se oli "ammennettu tyhjiin" ja jouduttiin turvautumaan tavanomaisiin JVKoulK:iin. Aikalaisarvioiden mukaan tappiot alkoivat vaikuttaa PSD:n suorituskykyyn vasta Vuosalmella mm. yli- ja ali-ikäisten täydennysten johdosta joita ei ollut koulutettu Äänislinnan tapaan.
Viimeksi muokattu:
Kiitos asiallisesta postista CV. Tuossa on pari pointtia, joita pitää näköjään vielä pohtia. Kyllä minä sen sulin mielin myönnän, että ei ole helppo ymmärtää näitä panssarijuttuja.
Jos jonkun tästä nyt vetää tähän päivään, niin panssariyhtymä -t tarvitsevat melko runsaasti kouluttamista ja harjoittelua, jotta siitä voidaan ammentaa potentiaali irti. Jopa enemmän kuin muiden lajien toiminnassa.
Jos jonkun tästä nyt vetää tähän päivään, niin panssariyhtymä -t tarvitsevat melko runsaasti kouluttamista ja harjoittelua, jotta siitä voidaan ammentaa potentiaali irti. Jopa enemmän kuin muiden lajien toiminnassa.
Fuck. Minä näköjään muistin väärin, minä kun mustelin että nuo yli- ja ali-ikäiset tuli remmiin juuri Kuuterselän jälkeen ja olempa hokenut tuota juttua täälläkin. No hyvä että joku tiesi asiat paremmin.
Tähän on ihan pakko tarttua koska Talvisodan "onnistunut" vetäytymisvaihe oli aivan yhtä vauhdistkasta menoa läntää kohti kuin -44 kesän karkuun juoksu. Ei tuon ole tarkoitus poistaa PSD:n mainetta valiojoukkona, jonka kurinalaisuus oli hyvä. Mutta lähinnä alleviivata sitä että vetäytymisvaiheen aikana muiden yksiköiden osastot toteuttivat hyvin vaativaa viivytystaistelua epävarmassa tilanteessa jossa johtoyhteydet olivat heikkoja ja pelko jalkoihin/mottiin jäämisestä oli läsnä jatkuvasti. Kuitenkin valtaosa viivytystehtävistä vietiin loppuun. Voisi spekuloida että jos -44 kannaksen läpijuoksu olisi oikeasti ollut paniikinomainen karkuunjuoksu niin tappiotilastot olisivat "hieman" rumempia ja vihollisen etenemisvauhti ei olisi jäänyt noin 10 km/päivä. Toki hyvähän sitä draamaakin on luoda ettei suomalainen sotahistoria vaikuta pelkälle onnistumisten ketjulle.
Mutta taikaisin itse asiaan: PSD:n hyökkäys oli kyllä hurjaa menoa, miestä kaatui ja silti porukka pyrki viemään tehtävänsä loppuun. Kertoo siitä että kyseisen yksikön jatkuva koulutustoiminta piti kuria yllä ja muutenkin kuriin kiinnitettiin huomiota. Sitä en tiedä miten muihin varusmiesyksiköihin vertautuu PSD:n kuri ja koulutustoiminta*, mutta reserviläisporukoihin ero on ollut iso.
*Taavi Törmälehto, yksi Ritareista, haukkui PSD:n koulutustoimintaa pelkäksi sulkeispokkuroinniksi ja oli pirun tyytyväinen kun pääsi livistämään tavalliseen jalkaväenyksikköön, mutta hänen kirjansa tuo muutoinkin ilmi aika kärkevää arvostelua upseerien moraalia ja johtamiskulttuuria kohtaan, sotilaspapit ja suojeluskunnat saivat myöskin osansa
(tiedä sitten oliko vanhan vihaisen miehen tekstiä, aiemmat lausunnot ovat olleet hieman ristiriitaisia kirjan tekstin kanssa)Vahvennettua Jääkäriprikaatia vastassa oli Kuuterselässä Neuvostoliiton puolella 72.Divisioona, 185.Panssarirykmentti, 351.RsRynnäkkötykkirykmentti, osia/109.Divisioona, 31.Kaartin Panssarirykmentti, 1222.Rynnäkkötykkirykmentti, Osia/286.Divisioona, 46.Panssarintorjuntaprikaati, 119.Erillinen panssarintorjuntapatteristo, kolme tykistörykmenttiä, 205 mm:n järeä patteristo, kaksi raskasta krh-rykmenttiä sekä mittavasti ilmavoimaa.
Venäläisillä oli yhteensä 90-100 panssarivaunua ja rynnäkkötykkiä, 100 pst-tykkiä, 200 tykkiä ja rs-heitintä, 100 raketinheitintä, 10 000 etulinjan sotilasta.
Venäläisillä oli merkittävä ylivoima nimenomaan kaluston suhteen:
-Panssarivaunut ja pst-tykit 1:8
-Tykistö ja heittimistö 1:6
-Jalkaväki 1:3
Jääkäriprikaati menetti Kuuterselässä 79 miestä kaatuneina, 82 kadonneina ja 466 haavoittuneina. Upseeritappiot olivat suuria, muun muassa Jääkäripataljoona 3 menetti kaikki komppanian päälliköt ja 10 joukkueen johtajista. Rynnäkkötykkipataljoona menetti 5 kaatuneina ja 20 haavoittuneina, sekä 5 rynnäkkötykkiä. Lisäksi menetettiin joitakin panssarintorjuntatykkejä.
Venäläiset menettivät taistelussa noin 40 panssarivaunua (näistä Rynnäkkötykkipataljoona tuhosi 21), noin 40 pst-tykkiä ja jalkaväkikanuunaa sekä useita tuhansia sotilaita. Kaikkiaan venäläisten vaunutappiot olivat noin 40% ja jv-tappiot noin 20%.
Lopputuloksena voi todeta että Jääkäriprikaati menetti noin 20% vahvuudestaan. Tappiot olivat vielä korvattavissa mutta etenkin pätevien johtajien menetykset tuntuivat. Rynnäkkkötykkipataljoona menetti myös noin 20% kalustostaan, jotka kyettiin kuitenkin korvaamaan Saksasta tulleilla uusilla vaunuilla. Kumpikin joukko säilyi siis taistelukykyisenä. Aika harvoin sotahistoriassa näin selvästi alivoimainen joukko on kyennyt aiheuttamaan 3-8 kertaisesti ylivoimaiselle vastustajalle jopa 5-8 kertaisia tappioita.
Venäläisten tappiot heikensivät merkittävästi 109.Armeijakunnan iskuvoimaa ja Jääkäriprikaatin vastahyökäys sai venäläiset huomattavasti varovaisemmiksi, juuri kun heillä oli hyvä "hööki" päällä. Tällaista ajanvoittoa ja tappioita ei olisi voitu saada aikaan yhden pataljoonan viivytyksellä, yksi pataljoona olisi jäänyt auttamatta venäläisten jalkoihin ja tuhottu nopeasti ilman merkittävämpää hyötyä.
Jääkäriprikaatin hyökkäyksessä tehtiin toki useita pahoja virheitä, kuten Panssaridivisioonan jakaminen kahteen osaan, vastahyökkäyksen hidas aloittaminen, heikko tykistön tulituki ja rynnäkkötykkien syöttäminen taisteluun komppania kerrallaan eikä kootusti jne. Tosin tehtiin paljon hyvääkin, lähinnä alemman tason johtajien ja taistelijoiden hyvän hengen ja korkean osaamisen ansiosta. Mm Rynnäkkötykkipataljoonan 1.Komppanian kärkijoukkue tuhosi taistelun alussa kohtaamistilanteessa kuusi neuvostovaunua, kk-pesäkkeen ja pst-tykin kärsien yhden vaunun menetyksen vaurioituneena vihollisen tulessa. Vaunu kyettiin evakuoimaan ja korjaamaan.
Kokonaisuutena vastahyökkäys oli perusteltua suorittaa ja puutteistaan huolimatta hatun noston arvoinen suoritus.
Puromalla oli käytössään koko Rynnäkkötykkipataljoona, mutta se syötettiin taisteluun komppania kerrallaan. Kaikkiaan noin 20 rynnäkkötykkiä osallistui taisteluun. Jos voimaa olisi tosiaan käytetty keskitetysti, olisi varmaan tullut parempaa tulosta, kun nytkin JPr oli hyvin lähellä saada VT-aseman takaisin haltuunsa. Koko Panssaridivisioonan käyttäminen, kunnon tykistön tulituki ja muiden joukkojen käyttäminen sivustojen suojaamiseen olisi todenäköisesti mahdollistanut NL:n 109.AK:n lyömisen VT-asemasta. Tämä olisi puolestaan vaatinut venäläisiltä huomattavia ryhmitysmuutoksia ja hyökkäysvalmisteluja ja tuonut huomattavasti pidemmän ajan voiton.
JPr:n hyökkäyksen alussa JPr löi tai tuhosi kaikki vastaan tulleet neuvostojoukot pienin tappioin. Omat tappiot alkoivat kasvaa vasta kun saavutettiin Kuuterselän aukea, jonka takaan oli mittava määrä neuvostojoukkoja puolustuksessa VT-asemaan tukeutuen. JPr kului nopeasti ylivoimaisen puolustajan tulituksessa. Täsä tilanteessa olisi ollut parempi irtautua heti Kuuterselän saavuttamisen jälkeen, olisi saatu venäläisille suuret tappiot hyvin pienin omin tappioin. Eversti Puroma oli kuitenkin 7 km:n päässä takana eikä hänellä ollut riittävää tilannekuvaa keskeyttää hyökkäystä. Kysymys ei varmaankaan ollut siitä että Puroma olisi pelännyt. Hän oli johtanut jalkaväkirykmenttiä pohjoisen taisteluissa monissa rohkeissa maastokoukkauksissa aivan kärjen mukana taistellen, ja myöhemmin Tali-Ihantalassa oli myös kärjen tuntumassa. Epäselvässä tilanteessa Kuuterselässä hän todennäköisesti pyrki turvaamaan viestiyhteydet ylempiin johtoportaisiin ja saamaan tilannekuvaa myös sivustoilta.
Tämä on tietenkin näin jälkikäteen tehtävää arviontia joka on aina helpompaa kuin jos itse olisi epäselvässä tilanteessa tulen alla yrittänyt johtaa. Mutta ei JPr tosiaan menettänyt iskukykyään Kuuterselässä, se kului loppuun lähinnä Tali-Ihantalan lihamyllyssä.