Panssarijoukot – kautta aikain

[Lepard]

*Taavi Törmälehto, yksi Ritareista, haukkui PSD:n koulutustoimintaa pelkäksi sulkeispokkuroinniksi ja oli pirun tyytyväinen kun pääsi livistämään tavalliseen jalkaväenyksikköön, mutta hänen kirjansa tuo muutoinkin ilmi aika kärkevää arvostelua upseerien moraalia ja johtamiskulttuuria kohtaan, sotilaspapit ja suojeluskunnat saivat myöskin osansa (tiedä sitten oliko vanhan vihaisen miehen tekstiä, aiemmat lausunnot ovat olleet hieman ristiriitaisia kirjan tekstin kanssa)

Törmälehtoa varmaan otti päähän se, että kenraalimajuri Lagus vaati joukossaan tiukan koulutuksen lisäksi tiukkaa muodollista kuria, johon kuului myös sulkeiset. Lagus vihasi puhdetöitä ja lorvimista joten jos ei koulutettu, niin huollettiin tai pidettiin sulkeisia (Devil finds work with idle hands...). Kova kuri oli omalta osaltaan joukon hengen luomista. Tuskin kukaan voi kuitenkaan kiistää PsD:n koulutustasoa ja kovaa hyökkäyshenkeä. Venäläisiä vaunuja tuhottiin 10:1 tuhoamiskertoimella ja jalkaväki oli huippuluokkaa nopeudessaan ja iskukyvyssään. Tuollaisiin tuloksiin ei olisi päästy pelkillä sulkeisilla ja huonoilla johtajilla.

 

[Vonka]

Koska minulta kaatui ja haaavoittui tuolla lähisukulaiisia kyseisenä päivänä, olen tutkinut aihetta. En tiedä, mitä ymmärrän oikein ja mitä väärin, mutta yritän silti.

IV AK:n komentaja Taavetti Laatikaisen määräyksestä vastahyökkäykseen käytettiin rynnäkkötykkipataljoonalla vahvennettua Jääkäriprikaatia.

Kannattaa tutkia kokonaisuutta 14.6. Laatikainen ei odottanut vahvaa hyökkäystä Kuuterselän-Sahakylän suunnalta. Yhdentoista kilometrin lohkolla oli vain kaksi pataljoonaa. Vahvin puolustus oli Kivennavalla, minkä Puna-armeija selvitti 12.6--13.6. ensimmäisissä hyökkäyksissä ja vaihtoi joustavasti painopistettä.

VT-linjan tulivalmistelu on yksi maailman sotahistorian suurimmista rysäyksistä. Keravuoren pataljoonan vetäydyttyä aamulla tulivalmistelun jälkeen (klo 9:00) sulkulinjalle, I/JR 48 määrättiin vastahyökkäykseen klo 10 mutta Pajari perui ja määräsi senkin sulkulinjalle. Sinne saavuttuaan se päätti vetäytyä pari kilometriä rauhallisempaan paikkaan. Muut 3.D:n reservit sulkivat Onkijärven-Haukijärven kannaksen ja Liikolan itäpuolen eli sivustan.

Jääkäriprikaatin hyökkäystä tutkitaan niitä tapahtumia vasten, joita johto ei voinut edes vielä tietää. Vasta me tiedämme. Usein sotahistoria jumiutuu siihen, kuka saa kertoa ja ketä siteerataan. Alalohkon tapahtumat samana päivänä ratkaisivat kokonaistilanteen. Vammelsuussa ja Raivolassa RvPr kesti kaikki aamun massiiviset tulivalmistelut ja hyökkäyksen. Mutta Kuuterselän alalohkolla Sahakylässä I/JR53 (Jahnukainen) hajosi liitoksistaan päivän mittaan. Koska 3.D ylälohkolla ei tehnyt nopeaa vastahyökkäystä (sekä I/JR48:n että ErP 13:n jo käsketyt vastahyökkäykset peruttiin, toinen klo 10:00 ja toinen klo 13.), vaan divisioonan kaikki joukot sitoutuivat puolustukseen, venäläiset improvisoivat 1. Punalippuisen panssariprikaatin + automaattiasein varustetun pataljoonan ajamaan Mustamäentietä RvPr:n sivustaan. Rynnäkkö jatkui suoraan Melanderin komentopaikalle. Sykiälään oli juoksutettu Neuvolan pommitusten läpi kivääriaseistuksessa ollut jääkärien konekiväärikomppania, joka kelattiin yli. Tässä mielessä yhtymien vastuualueiden raja oli määritetty väärään paikkaan ja alalohkoa puolustanut Jahnukaisen I pataljoona oli hyvin heikko. Se valui Sahakylästä Sykiälän läpi oma-aloitteisesti jo päivällä. Sahakylän valtasi takaisin 2./JP 6 ja piti iltaan klo 20:00. Silti sotahistoriassa (mm. Koskimaa) on eniten lainattu 3.D:n I/JR53:n sotapäiväkirjaa, jonka mukaan se puolusti Sahakylää klo 20:een! Vasta 1990-luvulta alkaen on painettu tarkempia analyyseja päivän kehityksestä.

Kuuterselkä oli joka tapauksessa siihenastisista kiivain panssaritaistelu. Rynnäkkötykkikomppania hyökkäsi klo 22:45. Kärkivaunun, "Marjatan", ampujana oli 18-vuotias korpraali Olof Lagus. Kärkivaunu tuhosi konekivääripesäkkeen yhdellä sirpalekranaatilla, nousi mäelle ja teki seuraavan minuutin aikana maailmanennätyksen tuhoten neljä Sotkaa. Tästä voi päätellä, että ajaja Veikko Paasonen ja ampuja olivat Äänislinnassa pitäneet muutakin kuin sulkeisia. Viiides vaunu lähti karkuun.

Tykin suuntauslaite rikkoutui, ja he joutuivat jalkautumaan. Komppanian muut vaunut jatkoivat Kuuterselkään. Rynnäkkötykkipataljoonan Sturmit tuhosivat 11 Sotkaa, kolme Klimiä, kolme rynnäkkötykkiä, 26 pst-tykkiä, kenttäkanuunan jne. Viisi omaa vaunua tuhoutui. Kolme räjäytettiin itse, etteivät olisi jääneet viholliselle.

Jääkärien hyökkäyshenki oli hirvittävä. Panssarimiehet muistelivat vielä 1970-luvulla rynnäkköhuutoa ja valtavaa ammuntaa. Oma tuli-isku oli lyhyt, mutta männikköön tuli Sturmovikeista raketteja ja jatkuvaa vihollisen epäsuoraa tulta. Se oli kuitenkin pari kilometriä mentävä, yhteensä kuusi. Muuta jalkaväkeä valui takaisin, osa aseetkin hylänneinä, mutta Jääkäripataljoonat hyökkäsivät itään apinan raivolla.

Jääkärit käskettiin Kuuterselästä takaisin 15.6., kun aamusta venäläsiet aloittivat uuden hyökkäyksen, jota ei enää väsyneillä ja kuluneilla pataljoonilla voinut pidellä. Irtautuminen tapahtui 15.6. klo 13.

Minä väitän, että Kuuterselän vastahyökkäys ja se, että uusia kauhuja saanut JP1 pysäytti panssarit Vammeljärven lounaispuolella + monet muut jääkärien tempaukset, kuten se, että JP6:n erillistehtävässä naapuriohkolla olleet jääkärit onnistuivat yöllä 15.6. Mustamäessä räjäyttämään maantiesillan vihollispanssareiden nenän edessä, auttoivat armeijakuntaa saamaan henkisen ja fyysisen aikalisän. Vihollishyökkäys pysähtyi ja Perkjärven tielle pääsi vetäytymään.

Tappiot eivät ole menestyksen mitta. Niitä ei juuri tullut I/JR48:lle, mutta en silti pidä sen tai I/JR53:n taisteluarvoa suurena. Kahden taistelupäivän aikana viisi epäsuorassa tulessa kaatunutta.

Jääkäriprikaatin tappiot vastahyökkäyksessä koskivat eniten pataljoonaa, joka meni pisimmälle Kuuterselän kyläaukean reunaan. Siitä kai tuo verinen maine.

Jääkäripataljoona 2: kaatuneina 16, haavoittuneina 107 ja kadonneina 31 miestä. JP 3: kaatuneina ja haavoittuneina yhteensä 236 miestä mukaan lukien kolme kaatunutta komppanianpäällikköä. JP 4: kaatuneina 17 haav 129 ja kadonneina 32. Rynnäkkötykkipataljoona 4 kaat 20 haav.

 

[Vonka]

Jouko Hynninen, JP3:n komentaja. "Johtajan tulee yksinkertaisesti suorittaa saamansa tehtävä mahdollisimman vähin tappioin:" (Mauri Sariolan haastattelussa)

Kuuterselän vastahyökkäyksen rajuus ja onnistuminen kulminoituu Hynniseen ja rynnäkkötykkeihin. Arkistolaitokselta voi tarkistaa esikuntapäiväkirjaa (pataljoonan kesäkuun päiväkirja katosi) osoitteessa: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3424153

Hynninen sai itse sirpaleesta nenäänsä kivinavetan takana. Vanhimpana pataljoonankomentajana hän johti taistelua kylässä, jonne yltivät JP3 ja rynnäkkötykit. Komppanianpäällliköistä Kantanen ja Inkinen kaatuivat. VT-linjan asemista oltiin 200 metrin päässä yhden aikaan yöllä, ne näkyivät jo. Kun tuli-iskua ei kuulunut, Kuukka hyökkäsi komppaniallaan omin päin ja pääsi perille mutta vain pienin voimin. Etuvarmistus jäi lopulta vihollisen jalkoihin, jolloin kapteeni lähti konepistoolin ja käsikranaattien kanssa hakemaan poikiaan. Jäi sitten hänkin sille tielleen. Rynnäkkötykit taistelivat yöllä, viisi vaunua vaurioitui ja ammukset alkoivat loppua. Tilanne muuttui vaikeaksi.

JP3:lta hyökkäyksessä kaatui kuusi upseeria ja haavoittui kahdeksan. Kaatuneiden kokonaismäärä yön aikana oli 36, haavoittui ja katosi 200. Ilman johtoa ollut kovaa taistellut pataljoona ei voinut enää ottaa asemia, se puolustautui vielä seuraavana päivänä vihollisen uutta hyökkäystä vastaan. Lähtivät, kun käsky alkuiltapäivästä tuli. Taistelu aaltoili siihen asti.

Ei muuta kunniaa.


(Ps. Hynnisellä oli n. 80 miestä koossa seuraavana päivänä. Hän piti lyhyen puheen ja mainitsi lopuksi, ettei olisi saanut hukata ja heittää pois niin paljon varusteita taistelun tiimellyksessä, koska maamme on niin köyhä, ettei sillä ole varaa tuollaiseen tuhlaukseen.)

 

[Second]

Törmälehtoa varmaan otti päähän se, että kenraalimajuri Lagus vaati joukossaan tiukan koulutuksen lisäksi tiukkaa muodollista kuria, johon kuului myös sulkeiset. Lagus vihasi puhdetöitä ja lorvimista joten jos ei koulutettu, niin huollettiin tai pidettiin sulkeisia (Devil finds work with idle hands...). Kova kuri oli omalta osaltaan joukon hengen luomista. Tuskin kukaan voi kuitenkaan kiistää PsD:n koulutustasoa ja kovaa hyökkäyshenkeä. Venäläisiä vaunuja tuhottiin 10:1 tuhoamiskertoimella ja jalkaväki oli huippuluokkaa nopeudessaan ja iskukyvyssään. Tuollaisiin tuloksiin ei olisi päästy pelkillä sulkeisilla ja huonoilla johtajilla.

Eipä ei. Jos tuo jostakin kertoo niin lähinnä siitä että luontaiset sotilaat/soturit eivät tarvitse tuollaista ja se voi tuntua jopa turhalle, kaikki vaan eivät ole luontaisia sotilaita. Mutta Törmälehdon kohdalla on se yleinen veteraanien "ongelmakohta", eli muistelmat kirjoittaan noin 50 vuotta tapahtumien jälkeen eli musitikuvat voivat olla jo kohtuu hatarat etenkin yksityiskohtien osalta. Toki tuona aikana veteraanitovereita ei ole enää hengissä kovin paljoa ja ikäkin on ehkä tuonut itsevarmuutta joten myös epäkohdista uskalletaan kirjoitella avoimemmin. Koska Törmälehdon aiemmat kirjoitukset monilta osin ovat olleet huomattavasti miedompia, tiedä sitten mistä on kyse tässä tapauksessa, ehkä kummastakin?

Yksi mahdollinen historiankirjoituksellinen ongelma on että PsD:n kuria ja koulutusta verrataan koko kenttäarmeijaan ja tästä syystä se nousee ikäänkuin kermana pintaan, kyllähän paskakin kusen pinnalla kelluu, mutta paskaakin on montaa laatua. hö-hö. Entäpä muut varusmiesyksiköt? Noissa kai tyypillisesti on ollut kovempi kuri kuin reserviläisyksilöissä. Onko eroa PsD:hen enää niin paljoa jos tarkastelu rajataan tähän viitekehykseen? No odottaisin että kyllä PsD:n tilanne silti oli hyvä, syynä seuraava:

Mitä taas tulee näihin legendaarisiin puhdetöihin, niin luulen taas kerran että näitä käytetään aivan suhteettoman suuressa roolissa, kiitos Tuntemattoman Sotilaan. Iso osa rintamaa miehittäneistä joukoista oli kroonisen ylirasituksen partaalla, alkuvuodesta -42 oli aika yleistä että miehet käytännössä nukkuivat muutaman tunnin ja viettivät tuplamäärän nukkumaan käytetystä ajasta vartiossa. mm mottitalkoot ja taisteluhaudan kaivamisprojektit sekä KOULUTUStoiminta piti jättää useissa paikoin tekemättä ihan puhtaasti joukkojen nääntymisvaaran vuoksi, ei siksi että lampunjalkoja piti päästä vuolemaan. Ravinto oli toki heikkoa myös, joka ei joukkojen jaksamista lisäprojektien parissa parantanut yhtään, hyvä että jaksoivat vartiota pyörittää. Väitän että nämä kaksi tekijää majailevat koko asemasodan aikaisien tapahtumien ja tapahtumatta jättämisien taustalla, ja jota myöhäisempi historiakirjoitus ei viitsi mainita vaan syyttävällä sormella osoittelee joukkojen ja yksilöiden laiskuutta. mm Jukka Tarkki mainitsee että osa Viipuria puolustaneista joukoista oli näännytetty keväällä -44 (muistaakseni) taisteluhaudan kaivamisprojektin tuloksena. Eli tapauksia löytyy myöhäisemmiltä asemasodan ajoilta tästä samasta ongelmasta, liian vähän miehiä&ravintoa ja liikaa tehtäviä.

No ok, olihan siellä se yksi klassinen kirkko-esimerkki, jonka kohdalla kritiikko osuu kohdalleen. Toki sillekin löytyy puolustajansa! rankka rintampalvelus vaati vastapainona laadukasta lepoa. Helppo näin jälkikäteen sanoa että olisivat vaan kiristäneet vyötä ja kärsineet niinkuin MIES!

PsD valtakunnan "lellipoikana" sai hieman parempaa kohtelua, vaikka senkään arki tuskin ruusuilla tanssimista oli. Tosin PsD:tä en joukko-osastona sinällään tunne kovin hyvin, enkä sen sodan aikaisia vaiheita.

Edelleenkään en koita PsD:n mainetta mustata, koitan vaan kaivaa syitä miksi se erottui edukseen. En jaksa uskoa siihen että se oli ainoa porukka joka osasi tehdä asiat oikein, se ehkä ennemminkin oli porukka jolla on mahdollisuus tehdä asiat oikein.

Tuo CV:n mainitsema koulutusosasto PsD:n osalta on toki sellainen tekijä että se lisää taistelutehoa merkittävästä, etenkin kun PsD:n osastoja saatettiin vetää selustaan ja täydentää&kouluttaa joukot kaikessa rauhassa, tämä edesauttoi täydennysmiesten sopeutumista ja taistelutehon parantamista. En itseasiassa tiedä olisiko periaatteessa sama pitänyt tehdä muuallakin, mutta ongelmana sama kuin Saksalaisilla (joilla siis kyseinen systeemi oli käytössä) eli valtaosa joukoista oli liian sidottuja taisteluun jotta joukkoja oli voitu vetää taakse. Joten käytännössä vain tärkeimmät joukot voitiin vetää irti. Kuten PsD.

 

[Second]

Jääkäriprikaatin tappiot vastahyökkäyksessä koskivat eniten pataljoonaa, joka meni pisimmälle Kuuterselän kyläaukean reunaan. Siitä kai tuo verinen maine.

Jääkäripataljoona 2: kaatuneina 16, haavoittuneina 107 ja kadonneina 31 miestä. JP 3: kaatuneina ja haavoittuneina yhteensä 236 miestä mukaan lukien kolme kaatunutta komppanianpäällikköä. JP 4: kaatuneina 17 haav 129 ja kadonneina 32. Rynnäkkötykkipataljoona 4 kaat 20 haav.

Jotenkin hämärsti mieliin hiipii muistikuva että hyökkäyksen tuo vaihe oli taktisesti heikkosti toteutettu, ainakain joidenkin kirjoitusten mukaan. Oliko niin että vihollisen sivustoihin ei koitettu iskeä koukkaamalla ollenkaan vaan jääräpäisesti peltojen yli. Tai siis ei kai sinne pellolle edes yritetty koska vihollinen vastapuolella oli liian vahva ja vaunuillakaan ei sinne ollut asiaa, saati sitten jalkaväellä.

En muista, mutta jotenkin tämmöinen muistikuva hiipii mieleen. Tiedä sitten mikä se todellisuus oli, olisiko ne vihollisen sivustat sen heikommat olleet? Vaunut olisi kai pitänyt jättää tuonne pellon taakse ja vain jalkaväellä koittaa puskea. Tilanteessa jossa vihollisen epäsuora tuli oli VAHVAAAAAAA.

Mitä taas tuohon Laguksen maailmanennätykseen tulee niin onko kyseessä ihan virallinen tieto? Vai suomalaisen historian kirjoituksen virallinen "tieto". Tuntuu aika oudolle että itäritamalla ei olisi päästy vähintään samoihin tilastoihin, koska siellä oli paikoin melkoisia ampumarata harjoituksia Stugien ja T34:ten välillä, pienet osastot tuhonneet kymmen määrin T34 vaunuja näiden koittaessa päästä "lähitaisteluetäisyydelle" läpi avoimien arojen. Tarkoitus ei ole Laguksen tekoja kiistää sinällään, vaan lähinnä kyseenalaistaa tuo maailmanennätys kotimaisena sankarihurmoksena.

Samoilta tiimoiltahan on kirjoitettu eräästä kotimaisesta PST-tykistä joka tuhosi muistaakseni jonkin 20-30 vaunua yhdelle aukiolle (hyvin naamioidut sivustatuliasemat ja vihollisen jääräpäisesti yritti läpi), olisikohan ollut Tali-Ihantalan aikaan. Kukaan ei ilmoitusta uskonut, en tiedä onko sitä myöhemminkään kukaan vahvistanut. Pirun kaukainen ja hämärä muistikuva ja nuo määrät voi olla pahastikin pielessä itse ilmoituksesta, joka tapauksessa saatanallisen huimat lukemat oli kyseessä ja siksipä niitä ei kukaan uskonutkaan kun niistä ilmoitus tuli.

 

[Vonka]

Jotenkin hämärsti mieliin hiipii muistikuva että hyökkäyksen tuo vaihe oli taktisesti heikkosti toteutettu, ainakain joidenkin kirjoitusten mukaan. Oliko niin että vihollisen sivustoihin ei koitettu iskeä koukkaamalla ollenkaan vaan jääräpäisesti peltojen yli. Tai siis ei kai sinne pellolle edes yritetty koska vihollinen vastapuolella oli liian vahva ja vaunuillakaan ei sinne ollut asiaa, saati sitten jalkaväellä.

En muista, mutta jotenkin tämmöinen muistikuva hiipii mieleen. Tiedä sitten mikä se todellisuus oli, olisiko ne vihollisen sivustat sen heikommat olleet? Vaunut olisi kai pitänyt jättää tuonne pellon taakse ja vain jalkaväellä koittaa puskea. Tilanteessa jossa vihollisen epäsuora tuli oli VAHVAAAAAAA.

Mitä taas tuohon Laguksen maailmanennätykseen tulee niin onko kyseessä ihan virallinen tieto? Vai suomalaisen historian kirjoituksen virallinen "tieto". Tuntuu aika oudolle että itäritamalla ei olisi päästy vähintään samoihin tilastoihin, koska siellä oli paikoin melkoisia ampumarata harjoituksia Stugien ja T34:ten välillä, pienet osastot tuhonneet kymmen määrin T34 vaunuja näiden koittaessa päästä "lähitaisteluetäisyydelle" läpi avoimien arojen. Tarkoitus ei ole Laguksen tekoja kiistää sinällään, vaan lähinnä kyseenalaistaa tuo maailmanennätys kotimaisena sankarihurmoksena.

Samoilta tiimoiltahan on kirjoitettu eräästä kotimaisesta PST-tykistä joka tuhosi muistaakseni jonkin 20-30 vaunua yhdelle aukiolle (hyvin naamioidut sivustatuliasemat ja vihollisen jääräpäisesti yritti läpi), olisikohan ollut Tali-Ihantalan aikaan. Kukaan ei ilmoitusta uskonut, en tiedä onko sitä myöhemminkään kukaan vahvistanut. Pirun kaukainen ja hämärä muistikuva ja nuo määrät voi olla pahastikin pielessä itse ilmoituksesta, joka tapauksessa saatanallisen huimat lukemat oli kyseessä ja siksipä niitä ei kukaan uskonutkaan kun niistä ilmoitus tuli.

En ole tavannut sellaista kirjoitusta.

Lammetmaan JP2 laitettiin kärkeen hakemaan kosketus ja ostamaan aikaa ja tilaa. Lammetmaa päätti tehdä röyhkeän kohtaamishyökkäyksen, mikä yllättikin etenevän vihollisen, joka alkoi perääntyä. Se hyökkäsi osapuilleen Liikolan ja Kuuterselän väliin ja työnsi vihollista pari kilometriä. Sitten hyökkäsivät JP4 ja JP3 Liikolan tien molemmin puolin. Hyökkäyshän sujui erinomaisesti. Vasta tykkitulen puute ja rynnäkkötykkien menetykset käänsivät asetelmat yön aikana. Voima ei riittänyt.

Hynninen itse sanoi, että olisi ehkä pitänyt vetäytyä aikaisemmin, sillä päiväsaikaan tuli milteipä turhan takia tappioita. Hänkin oli sitä mieltä, että niillä voimilla ei enempää saatu aikaan. Olisi tarvittu etulinjan pataljoonia lisäjoukoiksi ja kehittää taistelua edelleen.

Taktisesti moni asia meni kokonaiskuvassa pieleen, mutta en nyt jaksa arvostella IV AK:n komentajaa enempää.

 

[Vonka]

Tietysti Second saattaa tarkoittaa kenraalien henkilösuhteiden vaikutusta (Lagus ja Pajari). Laatikainenhan ei määrännyt jompaakumpaa päävastuulliseksi vaan sanoi, että sopikaa keskenänne. Siitä tulikin varsinainen show, josta Halsti on kirjoittanut. Ehkä se vaikutti toimiin.

Laatikainen ei myöskään aluksi hyväksynyt Pajarin esitystä, että JR53 tai ainakin alalohko alistettaisiin kokonaan RvPr:lle. I/JR53 alistettiin RvPr:lle ja JP6:lle vasta 14.6., kun koko homma oli jo hajoamassa. JP6:n komentaja taas siellä alempana oli hajottanut pataljoonansa iskuvoiman IVAK:n määräyksiä noudattaessaan (1.K Kanneljärvelle erillistehtävään ja 2.K vastaiskuun Sahakylään), joten se ei voinut Mustamäentietä pitää (3.K:ssa ei ollut enää kuin yksi kornetti upseereista pystyssä ja 4.K ei konekivääreillä mahtanut panssareille).

Jääkäriprikaatilla taas oli jo kauhuja ja se rynnäkkötykkipataljoona.

Koko homma on minusta nähtävä kokonaisuutena. Kuuterselässä tuotettiin viholliselle ankarat tappiot ja se jatkoi hyökkäystä toden teolla vasta parin vuorokauden kuluttua.

 

[Lepard]

Eipä ei. Jos tuo jostakin kertoo niin lähinnä siitä että luontaiset sotilaat/soturit eivät tarvitse tuollaista ja se voi tuntua jopa turhalle, kaikki vaan eivät ole luontaisia sotilaita. Mutta Törmälehdon kohdalla on se yleinen veteraanien "ongelmakohta", eli muistelmat kirjoittaan noin 50 vuotta tapahtumien jälkeen eli musitikuvat voivat olla jo kohtuu hatarat etenkin yksityiskohtien osalta.

Yksi mahdollinen historiankirjoituksellinen ongelma on että PsD:n kuria ja koulutusta verrataan koko kenttäarmeijaan ja tästä syystä se nousee ikäänkuin kermana pintaan, kyllähän paskakin kusen pinnalla kelluu, mutta paskaakin on montaa laatua. hö-hö. Entäpä muut varusmiesyksiköt? Noissa kai tyypillisesti on ollut kovempi kuri kuin reserviläisyksilöissä. Onko eroa PsD:hen enää niin paljoa jos tarkastelu rajataan tähän viitekehykseen? No odottaisin että kyllä PsD:n tilanne silti oli hyvä, syynä seuraava:

Mitä taas tulee näihin legendaarisiin puhdetöihin, niin luulen taas kerran että näitä käytetään aivan suhteettoman suuressa roolissa, kiitos Tuntemattoman Sotilaan. Iso osa rintamaa miehittäneistä joukoista oli kroonisen ylirasituksen partaalla, alkuvuodesta -42 oli aika yleistä että miehet käytännössä nukkuivat muutaman tunnin ja viettivät tuplamäärän nukkumaan käytetystä ajasta vartiossa. mm mottitalkoot ja taisteluhaudan kaivamisprojektit sekä KOULUTUStoiminta piti jättää useissa paikoin tekemättä ihan puhtaasti joukkojen nääntymisvaaran vuoksi, ei siksi että lampunjalkoja piti päästä vuolemaan. Ravinto oli toki heikkoa myös, joka ei joukkojen jaksamista lisäprojektien parissa parantanut yhtään, hyvä että jaksoivat vartiota pyörittää. Väitän että nämä kaksi tekijää majailevat koko asemasodan aikaisien tapahtumien ja tapahtumatta jättämisien taustalla, ja jota myöhäisempi historiakirjoitus ei viitsi mainita vaan syyttävällä sormella osoittelee joukkojen ja yksilöiden laiskuutta.

PsD valtakunnan "lellipoikana" sai hieman parempaa kohtelua, vaikka senkään arki tuskin ruusuilla tanssimista oli. Tosin PsD:tä en joukko-osastona sinällään tunne kovin hyvin, enkä sen sodan aikaisia vaiheita.

Tuo CV:n mainitsema koulutusosasto PsD:n osalta on toki sellainen tekijä että se lisää taistelutehoa merkittävästä, etenkin kun PsD:n osastoja saatettiin vetää selustaan ja täydentää&kouluttaa joukot kaikessa rauhassa, tämä edesauttoi täydennysmiesten sopeutumista ja taistelutehon parantamista. En itseasiassa tiedä olisiko periaatteessa sama pitänyt tehdä muuallakin, mutta ongelmana sama kuin Saksalaisilla (joilla siis kyseinen systeemi oli käytössä) eli valtaosa joukoista oli liian sidottuja taisteluun jotta joukkoja oli voitu vetää taakse. Joten käytännössä vain tärkeimmät joukot voitiin vetää irti. Kuten PsD.

Näinhän se on, että luontainen soturi ei välttämättä juuri pidä muodollisesta kurista koska osaa taistella muutenkin. Mutta ne "normitaistelijat" saavat usein tiukasta koulutuksesta ja joukon tehtäväkurista tarvitsemaansa tukea, niin että kykenevät pitämään pelkonsa kurissa ja keskittymän tehtäväänsä.

Hyvä huomio tuo joukon väsyminen etulinjassa. Kannattaa lukea kirja "Kirottu Syväri - Hämäläiskomppania Syvärillä". Kuvaa hyvin miten rankkaa usean vuoden rintamapalvelu joukoille saattoi olla. Toisaalta joukkoja vedettiin ajoittain lepoon ja tuo aika olisi voitu käyttää paremmin hyödyksi. PsD:n etuna oli se, että se oli tarkoitettu hyökkämään ja sitä joukko sitten harjoittelekin tiukasti. Ankaralla harjoituksella päästiin automaatiotason nopeisiin suorituksiin jotka kohtaamistilanteissa toivat useimmiten voiton. Aines oli myös pääosin nuorta ja päällystö kokenutta ja hyökkäystaisteluun harjaantunutta. Mutta ei valiojoukkoa saakaan aikaan muuten kuin kovalla jatkuvalla koulutuksella.

Kyllä ne suurimaat virheet tehtiin tosiaan Mikkelissä, ei etulinjan joukoissa. Jos olisi toimittu heti alussa saksalaisten suurhyökkäyksen torjunnan ohjeiden mukaan, etulinja olisi pääosin tyhjennetty ennen venäläisten hyökkäystä (mistä oli selvät merkit) ja joukot olisivat säästyneet taistelukuntoisempina taaempien linjojen taisteluun.

PsD:n Täydennysjääkäripataljoona ei käytännössä kesän 44 aikana juurikaan toiminut kuvaamallasi tavalla. Divisioonan joukot olivat joko linjassa tai sitten täydennettävänä kuten muutkin joukot. TäydJP:n henkilöstö meni alun tappioiden korvaamiseen ja sen jälkeen tappioita tuli niin paljon, että ei TäydJP:ssä enää koulutettu, se oli lähinnä vain henkilöstön käsittelykeskus jonka kautta lähetettiin uusia (kokemattomia ja vanhoja) miehiä jääkäripataljoonille.

 

[CV9030FIN]

Taktisesti moni asia meni kokonaiskuvassa pieleen, mutta en nyt jaksa arvostella IV AK:n komentajaa enempää.

Monista rintamakenraaleista voidaan olla montaa mieltä mutta Laatikainen kyllä sai anteeksi melko monta epäonnistumista. Joulukuun 1939 "Hölmöntölväys" ei mene yksin "papan" piikkiin, vaikka osansa hänekin ns. johtamistoiminnalla katastrofissa on. Mutta kesän 1941 "Saunareissut" ollessaan Oeschin sijaisena olisi pitänyt riittää Papan siirtämiseen kotirintamalle. No ei siirretty johtuen hyvistä väleistä ylipäällikköön - kruununa MR2:n. Pappa lienee törkein esimerkki MR:n saajista jolle alaiset hankkivan ristin. Kesä 1944 johtamistoiminta Laatikaisen osalta oli suorastaa käsittämätöntä...mutta eihän sitä ristiä voinut enään poiskaan ottaa, mutta ei Laatikainen Kannaksen joukkojen komentajaakaan vaan virkiässä nuorempi 8ja pätevämpi) Oesch valittiin virkaan.

 

[Second]

PsD:n Täydennysjääkäripataljoona ei käytännössä kesän 44 aikana juurikaan toiminut kuvaamallasi tavalla. Divisioonan joukot olivat joko linjassa tai sitten täydennettävänä kuten muutkin joukot. TäydJP:n henkilöstö meni alun tappioiden korvaamiseen ja sen jälkeen tappioita tuli niin paljon, että ei TäydJP:ssä enää koulutettu, se oli lähinnä vain henkilöstön käsittelykeskus jonka kautta lähetettiin uusia (kokemattomia ja vanhoja) miehiä jääkäripataljoonille.

Juu siis tarkoitin että PsD sentään vedettiin taisteluista irti ja täydennysmiehet koulutettiin ennen taisteluihin heittämistä. Pari viikkoa sai ihmeitä aikaan, yksi veteraani jossakin kirjassa (hirveen hyvät lähdeviitteet, vaan ei noita kaikkia muista millään) juuri mainitsi noista CV:n mainitsemista yli- ja ali-ikäisistä täydennysmiehistä ja miten alkuun miehet epäilivät että liekkö noista mihinkään, olivat muistaakseni sitten 2 viikkoa koulutuksessa koko joukkona ennen seuraavaa taistelua ja täydennysmiesten taistelutehokkuutta jopa kehuttiin.

Tämä ei tietääkseni läheskään aina ollut mahdollista muilla joukko-osastoilla vaan joukkoja täydennettiin pahimmillaan suoraa taisteluihin. Mutta en kyllä ole ihan varma miten usein tätä käytettiin. Itse asiassa kun alan miettimään niin ei tule kovinkaan montaa esimerkkiä mieleen... Jos yhtään.

 

[Second]

Tietysti Second saattaa tarkoittaa kenraalien henkilösuhteiden vaikutusta (Lagus ja Pajari). Laatikainenhan ei määrännyt jompaakumpaa päävastuulliseksi vaan sanoi, että sopikaa keskenänne. Siitä tulikin varsinainen show, josta Halsti on kirjoittanut. Ehkä se vaikutti toimiin.

En osaa sanoa. Kuitenkin pataloonien hyökkäyksestä puhuttiin eli ehkä ehkä mahdollinen syyllinen on ennemminkin prikaati/divisioona tasolla. Tosin kun ei oikein nuo armeijakuntajohtamiset meikäläisen hallussa ole näin reservin aliupseeripohjalla niin eipä voi kieltää etteikö ylemmän tason johtamis- ja kommunikaatiovaikeudet olisi voineet vaikuttaa noinkin alas. Kyllähän tuo koko kesä -44 tuntuu olleen yhtä johtamisvaikeuksien sumaa joka jo Ihantala vaiheessa taisi alkaa selviämään. Mutta noita johtamisongelmiapa se sotahistoria taitaa olla täynnä oltiinpa sitten voittajia tai häviäjiä.

Mutta siis täytyy korostaa että minulla on TODELLA hämärät muistikuvat aiheesta, eli että ei koukattu metsiä pitkin kun etenemisreitti peltojen yli oli selvästi tukossa. Välttämättä ei puhuta edes kuuterselästä. Pakko oli vain jotakin päästä tästäkin aiheesta hölisemään suunsa mauksi.

 

[Vonka]

En osaa sanoa. Kuitenkin pataloonien hyökkäyksestä puhuttiin eli ehkä ehkä mahdollinen syyllinen on ennemminkin prikaati/divisioona tasolla. Tosin kun ei oikein nuo armeijakuntajohtamiset meikäläisen hallussa ole näin reservin aliupseeripohjalla niin eipä voi kieltää etteikö ylemmän tason johtamis- ja kommunikaatiovaikeudet olisi voineet vaikuttaa noinkin alas. Kyllähän tuo koko kesä -44 tuntuu olleen yhtä johtamisvaikeuksien sumaa joka jo Ihantala vaiheessa taisi alkaa selviämään. Mutta noita johtamisongelmiapa se sotahistoria taitaa olla täynnä oltiinpa sitten voittajia tai häviäjiä.

Mutta siis täytyy korostaa että minulla on TODELLA hämärät muistikuvat aiheesta, eli että ei koukattu metsiä pitkin kun etenemisreitti peltojen yli oli selvästi tukossa. Välttämättä ei puhuta edes kuuterselästä. Pakko oli vain jotakin päästä tästäkin aiheesta hölisemään suunsa mauksi.

Enpä tiedä. Olen käynyt Kuuterselässä ja käpsehtinyt siinä, mihin pääsivät. Siinä oli metsän reuna, sitten harveni, oli niitynlaikkuja ja harvaa puustoa verrraten pienellä alalla. Keravuoren bunkkerin jäänteetkin olivat vielä nähtävissä, ne olivat pienessä mäessä länsirinteen juurella, eivät missään aukealla.

Ei se mikään peltorynnäkkö ollut.

Tämä kuva on Kuuterselästä vaikkakaan ei kesäkuulta. Olisi siinä kylässä kiertämistä.

Taistelualue kylän reunalla oli osapuilleen tälainen:

Muistomerkki on oleellisessa paikassa:

http://www.panssarikilta.fi/Lehti/Panssari200603_sivu_44.html

 

[kimmo.j]

Olen joskus ollut huolissani ylijohtomme ymmärryksestä panssareiden käytöstä. Tuo jatkosodan PsD:n hajoittaminen taistelussa vastoin sen komentajan vaatimusta osoitti, ettei osattu hyödyntää joukkoa kokonaisuudessaan.
Olenkin miettinyt voisiko vastaavaa hölmöilyä tapahtua tulevaisuudessakin ja mielestäni voisi ehdottomasti.

 

[Vonka]

Olen joskus ollut huolissani ylijohtomme ymmärryksestä panssareiden käytöstä. Tuo jatkosodan PsD:n hajoittaminen taistelussa vastoin sen komentajan vaatimusta osoitti, ettei osattu hyödyntää joukkoa kokonaisuudessaan.
Olenkin miettinyt voisiko vastaavaa hölmöilyä tapahtua tulevaisuudessakin ja mielestäni voisi ehdottomasti.

On erilaisia tehtäviä, mutta kyllä "Tuulosjoen yli" mennään aina nyrkillä lyöden, ei sormet harallaan.

 

[Vonka]

Ei pyörää aina uusiksi keksitä. Panssari- ja ilmasota ovat jämäkkää sotaa, eivätkä mitään separatistiajelua. Amiens 1918, Puolan valtaus 1939 ja Irakin sota 2003 muodostavat täydellisen taktisen paralleelin.

Guderianin salamahyökkäyksen perusajatuksena oli luoda selkeä painopiste eli murskata vihollislinjat muutamista kohdin yhtäaikaisella tykistökeskityksellä ja ilmaiskuilla. Tuliylläkön alettua panssarikiilat tunkeutuvat vihollisen puolustuslinjoihin tuhoten ja raivaten aukon puolustukseen. Samanaikaikaisesti tykistöllä aletaan suluttaa murtokohtien takaisia alueita ja ilmavoimilla tehdään iskuja vihollisen syvyydessä saattueita, tykistöasemia, joukkojen kokoontumisalueita ja huoltoa vastaan. Näillä toimenpiteillä aiheutetaan vihollispuolustuksessa paniikkia ja ns. domino-ilmiö, jolloin puolustus romahtaa. Tällöin alivoimainenkin hyökkääjä voi tuhota ja lamauttaa vihollisen armeijoita.

Heinz Guderianilla oli Puolassa komennossaan muuten vain 3.PsD ja sitten kaksi moottoroitua jalkaväkidivisioonaa. Ranskan hän valtasi kolmella panssaridivisioonalla.

Yhdysvaltain maahyökkäyksessä Bagdad vallattiin panssariarmeijalla. Sock and awe -taktiikka oli täydellinen blitzkrieg, uusina juttuina tietysti tarkkuus, tiedonkulun nopeus ja jatkuva reaaliaikainen liikkeiden monitorointi.

Salamasodan varjonpuolena on ollut se, että hyökkäävistä sotilaista saa periaatteessa siipeensä keskimäärin joka kolmas. Yhdysvallat paransi tätä teknologialla ja ilmaiskujen tarkkuudella ja nopeudella.

Mutta periaate oli aivan sama. Mikään staattinen ei kestä nykyaikaista tulen tiheyttä ja tarvittaessa ajetaan ohi,vaikka satoja kilometrejä, pyritään kohteeseen mahdollisimman nopeasti. Puolustaja ei voi oikein väistää toiseen tilaankaan aavikolla, missä toisella on täydellinen ilmaherruus.

Maastollisesti

Vaikka saksalaisistakin tuli siis monelle suomalaiselle käsitys, että Sturm-joukkoja ei pysäytä mikään, kyllä sille aina jotain voi tehdä. Periaatteessa Saksan hyökkäys Ranskaan Ardennien yli 1940 on maailman suurin liikenneruuhka, ei muuta. Monessa vaiheessa koko letka oli vain yhdellä kapealla tiellä! Saksalaiset voittivat Ranskan tavallaan alivoimaisina muuten paitsi ilmaherruuden osalta Luftwaffe hoiti homman Berliiniin. Suomalaistaktiikalla (tulppa liikkeen pysäyttämiseksi, iskut sivuilta ja jonon tekeminen makkaroiksi, joiden paloittelu aloitetaan) Ranskan silloisilla voimavaroilla olisi varmaan tullut ainakin raivokas sota Belgiassa. Mutta käkkivät Maginot-linjalla ja antoivat toisten ajella.

Periaatteessa Suomen katkaisuyritys Oulun korkeudelta olisi ollut igorversio Ardennien "blitzkriegin" keskitysmarssilta, mutta Päämajan ajatuksena oli pysäyttää vihollinen jo kapeille korpiteille ennen kuin se levittäytyy useammille teille. Onnistui. Kannaksella taas oli pakko olla "jäykkää", koska sisä-Suomeen alkavat tiet Lappeenrannasta mikä ei suinkaan aina tarkoittanut paikallaan pysymistä. Ei ollut sellaista "Mannerheim-linjaa". Taipale ei murtunut, mutta Terenttilässä keskisuomalsiet pataljoonat Polón ja Lieska joutuivat jatkuviin vastahyökkäyksiin, jo tammikuussa Laurilan rykmentin menetettyä tärkeät kasematit ja etenkin helmikuun helvettiviikoilla, jolloin ne olivat vastuussa.

Nykyisin ainakin Etelä-Suomen tiestö ja raja-alueiden tiestö on sellaista, että salamasodan maavaihe on verraten helppo saada liikkeellle ja leviämään paikallisesti tärkeisiin kohteisiin. Ilmaherruus on pitemmän päälle selvä. Samoin tilan vaihtaminen puolustajalta voi olla vaikeaa esim. maahanlaskujen takia. Mutta maassa on myös alueita, joissa tielläkin havaitsemisetäisyys voi olla vain 50-100 metriä.

Juuri siksi tarvitsemme hyviä panssareita, emme huonoja. Ja tarvisemme useamman panssaroidun yhtymän kuin vain yhden.

Toisessa maailmansodassa saksalaiset menettivät enemmän panssarivaunuja polttoaineen loppumisen vuoksi kuin minkään muun syyn takia.

 

[Vonka]

On mietitty, että Kolmannen valtakunnan asevoimilla ei ollut alkuvaiheessa merkittävä teknologinen ylivoima suhteessa NL:ään. Sen menestys perustui ammattimaiseen johtamiseen etenkin Luftwaffen johdossa (en tarkoita Göringiä) ja panssarikomentajilla, hyvään organisaatioon ja ajanmukaisiin taktiikoihin sekä sotilaiden hyvään koulutukseen ja moraaliin.

Se, että Bagdad kaatui muutamaan keskusta-alueelle edenneeseen panssariin, jotka tuhosivat kaupunkialueella 2000 irakilaista ilman yhtään omaa naarmua, johtui puolustajan moraalista. Saksan liike hyytyi paitsi talveen, lopulta myös korkeasti moraaliseen ja tiiviiseen puolustukseen ja piirityksiin.

Nämä moraali- ja taistelutahtojutut ovat avainseikka ja pohja. Äsken keskustelussa oli Kuuterselkä ja mainittiin suuret tappiot (etenkin haavoittuneina). Kuuterselässä venäläinen armeijakunta kärsi lopulta tuhansien miesten tappiot. Samoin Siiranmäessä ja Vammelsuussa. Jopa Sykiälän alle tunnin kahakassa kaksi suomalaiskonekivääriä ehti pyyhkiä hyökkäävien vaunujen kansilta ja pelloilta jalkaväkeä, kun tankit vyöryivät kohti Vammeljärveä. Kansakoulun seinässä on laatta, jossa on 250 toverin nimet.

Osasto Kuhlmeyn iskut panssarikeskityksiin, tykistön massiiviset iskut panssari- ja jalkaväkikeskityksiin sekä elävän voiman kuluttaminen Viipurin koilllispuolella veivät terän Kaartiarmeijakunnan parhailta ja koulutetuimmilta läpimurtojoukoilta. Itse asiassa niitä ei enää ollut.

Viipurinlahden tasalla, jonne homma pysähtyi, Suomen armeijan taistelukykyisin osa oli tallella. 1944 loppusyksystä, rauhanteon aikoihin ja vielä marraskuulle, Neuvostoliitto ei olisi kyennyt voittamaan Suomen puolustusta.

Näin panssariarmeijoita pitää kohdella.

 

[kimmo.j]

Hyviä kirjoituksia Vongalta.

Huomio polttoaineen loppumisesta ja vaunu menetysten suhteesta kertoo paljon vaunujen tarvitsemasta tuesta.
Siksi vaunujen pilkkominen pieniin osastoihin ei ole järkevää. Niiden huoltaminen ja tukeminen on suhteettoman vaikeaa. Tässä asiassa määrä tuo helpotusta.

Aktiivisen hyökkääjän toimiin reagointi vaatii viellä suurempaa nopeutta. Vaadittua nopeutta ei saavuteta ilman moottorointia. Joukon nostaminen helikopteriin lisäisi nopeutta huomattavasti, mutta resurssimme eivät taida riittää sellaiseen.

Tuosta Bagdadista muistelen lukeneeni Panssarilehdestä ja kyllä siellä amerikkalaiset kärsivät tappioita, sekä miehistöjen, että vaunujen osalta. Toki ne olivat suhteettoman pieniä verrattuna Irakilaisten tappioihin.

 

[Sardaukar]

Suomen rintamilla kärsityt tappiot aiheuttivat mm. myöhemmin, ettei Neuvostoliiton 30. Kaartin armeijakunta suoriutunut seuraavasta operaatiostaan kovin hyvin (olikohan Baltiassa). Syyksi sanottiin juurikin nuo tappiot, joita tietysti oli jouduttu korvaamaan huonosti koulutetuilla täydennysmiehillä. 30. KaartinAK oli treenannut hyvin yhdessä Suomen operaatiota varten, joten raskaat tappiot veivät verrattuna tietysti joukoista parhaan terän.

 

[Vonka]

Tuosta Bagdadista muistelen lukeneeni Panssarilehdestä ja kyllä siellä amerikkalaiset kärsivät tappioita, sekä miehistöjen, että vaunujen osalta. Toki ne olivat suhteettoman pieniä verrattuna Irakilaisten tappioihin.

Ei kai ne kantakaupungin alueella tulleet? No, minimaaliset kumminkin.

 

[Second]

Tuosta Bagdadista muistelen lukeneeni Panssarilehdestä ja kyllä siellä amerikkalaiset kärsivät tappioita, sekä miehistöjen, että vaunujen osalta. Toki ne olivat suhteettoman pieniä verrattuna Irakilaisten tappioihin.

Bagdadista olen nähnyt videoita missä näyttää sille että ampumamatkat singoille oli satoja metrejä. Tulta tuli vastaan mutta kun KES:lle jo se 100 metrin matkalta 20km/h liikkuva maali on haastava niin jos matka on tuplat ja vaunut liikkuu vauhdilla niin... Tuskin tuo koko kuva taisteluille on ollut mutta tuli vaan mieleen. Toisekseen M1 Abrams, kuten modernit tst-vaunut yleensä, erityisesti on jo niin saatanallisen sitkeä vaunu tuhottavaksi RPG-7:llä että käytännössä joku moottoriosuma on ainoa tapa. Muistaakseni raskaampaa PST-aseistusta ei löydetty koko kaupungista (tai ehkä muutama hylätty BTRD jotka toimi PST-ohjusalustana).

Esim Groznyssä ensimmäisen tsetseenian sodan aikana, siis juuri ensimmäisen hyökkäyksen aikana (joka oli periaatteessa pitkälle sama kuin tuo Bagdadin rynnäkkö, mutta lopputulos vähän toisenlainen). Ampumamatkat reilusti alle 100 metriä, rakennusten katoilta tai korkeista kerroksista ja noin 90% osumista vaunujen kansilla, tornin takaosassa ja moottoritiloissa. Tai sitten kellarikerroksista helmojen alle automaattilataajaan tähdäten.

Mutta Groznyn puolustusta valmisteltiin aktiivisesti vuosia, sitä jopa linnoitettiin about vuosi etukäteen jos muisti palvelee oikein ja paikallisosastot oli harjoitettu ja asemat linnoitettu ja liikkuviin iskuosastoihin valikoitu hyvää/parasta ainesta jopa ulkomaisia vapaaehtoisia. Äkkiä tulee stadin puolustusratkaisu mieleen, torjuntapataljoonat ja kapunkijääkärikomppaniat. Bagdadin tilanne on taas hyvin pitkälle toinen, tietääkseni mitään suunnitelmaa ei oikeastaan ollutkaan tai sitä ei voitu toteuttaa. Hyökkääjä sitten suhteessa juuri toisin päin, juuri ennen hyökkäystä venäläiselle jalkaväelle annettiin pikainen Ake-koulutusta ja saattoi olla vielä niin että ampumakoulutusta jouduttiin pitämään juuri ennen hyökkäystä. Vaunumiehistön tilanne ei juuri parempi ollut, etenkin ajat osoittautuivat moottorimarssin aikana osaamattomiksi. Ameriikkalaiset taas vastaavasti olivat jo tuossa vaiheessa ehdottomasti yksi eniten AKE-koulutusta saanut joukko (jota ovat varmasti vieläkin) jota oli koulutettu nimenomaan tsetseenien tyyppisiä tilanteita ja vastustajia silmällä pitäen.

Statistiikkaa jos oikein muistan niin venäläisten T-sarjan vaunut vaativat noin 6-9 osumaa että se harkittiin taistelukyvyttömäksi/tuhotuksi, ja huomatakaa tuo osumatarkkuus! BMP:kin kesti jonkin 3-5 osumaa vaikka siis panssarointi on todella ohutta ja jokainen osuma on takuuvarmasti läpäissyt panssarin. Ja täytyy korostaa että Groznyssä tsetseenien sinkomiehet olivat nimenomaan valiotaistelijoita joiden ammattitaito oli rautaa, kuten tuo osumaprosentti mielestäni osoittaa. Kalusto samaa kuin Irakissa oli, eli pääasiassa PRG-7, mutta joiden kranaatteja "modattiin" teippaamalla napalmia ja TNT:tä niihin (tosin noita käytettiin enemmän jalkaväen tuhoamiseen kuin vaunujen)... T-sarjalaisia voidaan pitää kaiken lisäksi vähemmän "sitkeinä" vaunuina kuin modernit länsimaiset vaunut. Nimenomaan automaattilataajat ovat heikko paikka, johon osuminen saattoi merkitä katastrofaalista tuhoutumista (eli vaunun torni lensi jopa kymmenien metrien päähän). Ja edelleen muistetaan tuo 6-9 osumaa, ettei turhaan innostuta.

Eli kaikkieneen moderni taisteluvaunu on kyllä helvetillinen vastus. En oikein jaksa uskoa että edes NLAW:lla saavutetaan parempaa kuin 3-4 osuman tuhoutumiskeskiarvoa, ehkä se on jopa heikompi koska se ei osaa tähdätä heikkoihin paikkoihin. Kuten nuo yllämainitut tsetseenit.