Laitan hiukan suurpiirteisen vanhan katsauksen ajankuluksi. Panssarijoukoista ei ole paljon hyötyä, jos a) niitä ei ole tai b) niiden keskitysmarssi toimialueelle on pitkä ja vihollisella ilmaherruus. Ainakaan kesällä 1944 Ranskassa oli näin.
Luftwaffen ilmaherruuden aikana kokemuksensa hankkineilla Von Rundstedtilla ja Guderianilla oli eri käsitys kuin Afrika Korpissa liittoutuneiden ilmaylivoimaa maistaneella Erwin Rommelilla, joka hänkin oletti maihinnouspaikaksi Pas De Calais´n mutta piti seuraavaksi todennäköisenä Normandiaa.
Rannikkopuolustuksen tarkastajana Rommel uskoi vakaasti, että ainoa mahdollisuus voittaa hyökkäys olisi panssarivaunuin tehtävä vastahyökkäys rannoille mahdollisimman aikaisin ja halusi ainakin jonkin verran panssareita sijoitettavan tarpeeksi lähelle rantoja valmiina vastahyökkäykseen.
Hitler teki kompromissin, ja antoi kolme divisioonista suoraan Rommelin käyttöön. Kolme muuta sijoitettiin etäälle rannikosta.
Normandian maihinnousun alkaessa 21. panssaridivisioona oli Caenissa ja teki suunnitellun vastahyökkäyksen Swordin ja Junon väliin, ja lähes onnistui pääsemään merelle asti. Panssaritorjuntatykkien tiukka vastarinta ja pelko mottiin joutumisesta pakotti joukot kuitenkin vetäytymään ennen kesäkuun 6:nnen loppua. Joidenkin raporttien mukaan laskuvarjojoukkojen ylilentävissä aalloissa oli tärkeä syy saksalaisten vetäytymiseen.
12. SS-panssaridivisioona koostui alun alkaen Hitler Jugend -nuorista, mutta heidä oli myös jo koulutettu. Se hyökkäsi kanadalaisten kimppuun 7. ja 8. kesäkuuta ja aiheutti suuret tappiot, mutta se ei saanut aikaan läpimurtoa liittoutuneiden sillanpääasemaan. Samaan aikaan eri sillanpääasemien joukot liittyivät toisiinsa. Sword yhdistyi 7. kesäkuuta, Omaha 10. kesäkuuta ja Utah 13. kesäkuuta. Liittoutuneet jopa vahvistivat rintamaa nopeammin kuin saksalaiset.
Entäs, jos Caenin lähistöllä olisi ollut
kuusi panssaridivisioonaa? Vaikka linjalla Rouen - Dieppe -Lille? Olisivat kyenneet molempiin suuntiin. Montgomery uskoi, että Caen olisi taistelun kannalta keskeinen kaupunki ja teki siitä kolmen erillisen hyökkäyksen kohteen 7. kesäkuuta – 1. heinäkuuta, ennen kuin se viimein piiritettiin ja pommitettiin rankasti 7. heinäkuuta. 18.–20. heinäkuuta Montgomery aloitti suurhyökkäyksen Caenin alueella kaikilla kolmella brittien panssaridivisioonalla tavoitteenaan tehdä läpimurto avoimeen maastoon, joka johtaisi Pariisiin. Hyökkäys oli ensin onnistua, mutta pysähtyi sitten saksalaisten improvisoituun vastarintaan, jossa 1. ja 12. panssaridivisioona puolustautui pioneerien toimiessa jalkaväkenä. Brittien panssaritappiot olivat suuret, mutta samalla saksalaisten reservejä sidottiin taisteluun ja amerikkalaisten 24. heinäkuuta käynnistämä hyökkäys onnistui etelässä. Suurin osa saksalaisten vastarinnasta eliminoitiin lopulta 21. elokuuta, kun kanadalaiset ja puolalaiset joukot sulkivat Chambois’n motin. Pariisin vapautukseen tähdännyt operaatio käynnistettiin muutama päivä tämän jälkeen.