Jos ei reaktiivilevyyn osu, niin itävaunut ovat kuin paperia PST-aseiden tiellä. Kyljessä ei ole reaktiiveja kuin kolme levyä etureunassa ja tornin levyt.
Jos voisin, laittaisin tänne PV:n kaaviokuvan T-90:n RHA-vahvuuksista, mutta se on punaleimattua, ilmeisesti koska lähde lienee eräät T-90:iä bulvaanin kautta testanneet länsimaat.
Epäilemättä kevyelläkin kertasingolla voi saada taisteluvaunun pois pelistä. Riskit ampujan kannalta ovat vain sitä suuremmat, mitä vähemmän marginaalia aseessa on. Ensin pitää päästä hyvään tuliasemaan, sitten pitää ylipäätään osua vaunuun ja sitten vielä toivoa osumaa sellaiseen kohtaan, mistä menee läpi ja aiheuttaa kriittistä vahinkoa sisäpuolella. Ei suinkaan mahdotonta, tietyissä oloissa jopa realistista, mutta haluaisin rinnalleni ainakin puoliryhmän valmiina paikkaamaan, jos kaikki ei mene kuin simulaattorissa.
Mutta NLAW olisi vieläkin parempi PST-käytössä. Jos siis tuon tason läpäisy on se isoin asia.
Mutta mainittakoon, että CG:iin on saatavilla tuplaontelopanos, joskaan sen läpäisy ei ole samaa luokkaa kuin PZF3:n. Niin, ja uusin malli painaa ladattuna huomattavasti vähemmän, kuin ladattu PZF3. Ja jos aletaan lisäämään ammuksia, niin CG:n etumatka lisääntyy huomattavasti. Tästä huolimatta pitää mainita, että en olisi laittamassa CG:tä Apilaksen tilalle.
Meillä on jo NLAW ja sillä on melkoisella varmuudella suurin tuhoamistodennäköisyys omassa luokassaan. CG:n etu on sen ammusvalikoima, sillä voidaan toki ampua tankkia ja se tehoaakin kaikkeen paitsi keulan panssariin, mutta mielenkiinnon kohde on ne muut ammukset. Siellä on sirpaleammus jonka saa räjähtämään ilmassa, on HEDP ammus joka on optimoitu tuottamaan huomattava vaikutus panssarin läpi (muutoin läpäisy on vain 150mm) ja sen voi myös laittaa räjähtämään viiveellä (jota varten siinä on vahvistettu nokka, jotta pääsee tiiliseinästä läpi). Tuossa prosyyrissä mainitaan myös AST malli, joka on minulle uusi, mutta jos se vastaa AT4:n AST mallia, niin sekin on mielenkiintoinen. Onteloammuksia on useita, myös tandem ontelo, toinen on CS malli. Ja lisäksi on myös valaisu, savu ja flechette mallit.
Mielestäni on turha lähteä hankkimaan sinkoa, jonka panssarintorjuntakyky on kyseenalainen jo hankintahetkellä. CG:n toimintaperiaate ei salli kasvattaa kranaatin tehoa määrättömästi, ammuksen läpimitta on nyt ja ikuisuuteen enintään 84 mm. Se on rajoite.
Suomen oloissa singon tärkein tehtävä on nähdäkseni panssarintorjunta. Toisena tulee kyky vaikuttaa pesäkkeisiin ja rakennuksiin, mutta tällä sektorilla on jo vaikutuskykyä, kun uusimmasta kessistä on nyt myös tähän suunniteltu variantti.
Hienostuneet ammusvalikoimat on Suomen oloissa luksusta. Osa ammustyypeistä, esim. flechette, on sitä paitsi enemmän kuriositeetteja kuin tarpeellisia. Tarpeelliset hommat voidaan hoitaa KRH:llä, sieltä saa savua ja valaisua ja sirpalekranaattiakin, huomattavasti suurempia määriä kuin singosta koskaan. Jos nyt koetaan tarvittavan jotakin vaikkapa kohteiden merkitsemiseen, niin siihen voi käyttää esimerkiksi kranaattipistoolia tai modernilla rynnäkkökiväärillä aseistettujen joukkojen osalta kivääriin asennettua kranaatinlaukaisinta.
Mainitsit tosiaan myöhemmin keskustelussa, että ensin pitää hankkia NLAWeja riittävästi... senkin jälkeen tavallisen jääkärijoukkueen tasolle jää silti lukuisia puutteita, jotka soisi korjattavan ensin. Mainitaan nyt esimerkeiksi rynnäkkökivääri, pimeänäkökyky ja suojavarusteet.