Mitä sä oikein suollat pihalle? Apilaat, käyttökelpoisia, nykypäivän vaunuja... Yksinkertaisella ontelolla varustettuja raskaita kertasinkoja ei ole tuotettu vuosikymmeniin ja ihan syystäkin. Apilas ei välttämättä menisi edes kyljestä läpi eran jälkeen puhumattakaan nykyaikaisista keraamipanssareista. Tandem on pakollinen jos halutaan päästä vaunuista läpi, ei mielipide vaan fakta.
Olen jutellut varsinkin panssaroinnista jonkun verran entisen panssariupseerin Olli Dahlin kanssa toiseen projektiin liittyen, ja sieltä tullut tieto on kyllä suoraan ristissä sanomisesi kanssa.
Raskaita kertasinkoja on kyllä tuotettu viime vuosikymmeninä, ja ne edustavat noin samaa läpäisykykyä kuin apilas. Alla pieni listaus omasta päästäni, vuodet saattavat heittää jonkun verran.
- Britit ottivat 90-luvun alkupuolella LAW-80:n käyttöönsä
- Venäläisillä on RPG-29 ja 32 käytössä 90-luvun alkupuolelta, vuonna 2012 saatiin siellä ensimmäinen paketti aps-järjestelmiä vastaan ja tuote kulkee nykyään muistaakseni rpg-30 nimellä, pohjautuen em. versioihin
- Makedoniassa kehitettiin 90-luvun alusta M90 Strilsjen joka on Balkanin mailla käytössä ja jota käytettiin Jugoslavian hajoamissdoissa
- Jenkeillä/Ruotsilla on at4 vielä käytössään ja siihen suunniteltu päivitysprojekti loppui kun NL hajosi
- Norjalla/Tanskalla käytössä on vieläkin kaarlekustaa ja noin satasen javeliinia
- Saksan armeija nojaa lähes kokonaan 90-luvun alkupuolella tuotettuun Pzf 3:een nyt kun milanitkin saatiin varastosta myytyä pois
- Kiinassa tuotettiin 90-luvun lopulla PF-98 sekä apilaksen klooniversio
- Espanjassa tehtiin 90-luvun loppupuolella useita raskaita kertasinkoja
Näistä lähes kaikki ovat ysärin alkupuolen tuotteita, ja näistä kaikilla (pl. m90 ja javelin) on läpäisyarvot joko samaa luokkaa tai pienempiä kuin apilailla. Ainoita apilasta raskaampia viritelmiä ovat lähinnä javelinit joiden käyttö metsämaastossa jossa yli 300m aukeat ovat harvinainen näky, on jonkun verran rajoitettua. Muistaakseni upouusimmissa cg:n ja pzf 3:n ammuksissa on myös päästy noin samalle tasolle kuin apilaksen ontelolla, ja tämän vuosikymmenen puolivälistä on alettu hankkimaan ja kehittämään näitä kaksois-ontelopaketteja osittain Krimin kähinöiden takia ja osittain siksi että kaikki entinen pst-kalusto on myyty monesta maasta pois.
Nykyaikaisista keraamipanssareista en suoraan ymmärrä mitä tarkoitat, mutta ne ovat olleet käytössä jo kasarista lähtien mukaanlukien mm. Suomessakin palvelleessa T-72M1 vaunussa (pätevämpi ja huomattavasti kalliimpi paketti oli sitten t-64&t-80 vaunuissa sekä länsipuolelta chobham jne) jolloin ne ovat olleet huomioonotettuna apilasta suunnitellessa, ja mm. vanhoissa janes artikkeleissa mainittiin että apilas oli lähes ainoa raskas (kerta)sinko jonka oletettiin läpäisevän naton triple heavy target tason panssarointia aikana jolloin esimerkiksi LAW-80 oli käytössä ja idän salailun hämärässä joku mystinen T-80 jonka panssarointi oletettiin olevan fort knoxia parempi.
räjähdevaikutukseen perustuva reaktiivipanssarointi ei myöskään ole mikään kovin uusi juttu, vaan on ollut massakäytössä vähintään 80-luvun puolivälistä eteenpäin. Nykypäivänä tarjolla on about kahta mallia, nuoliammuksia vastaan optimoitu, sekä onteloita vastaan optimoitu. Esim. Puolassa Dyna-lisäpanssareilla on saatu vanhoihin vaunuihin n. 50-60% lisäys onteloa ja 20-40% lisäys nuoliammuksia vastaan. Näitä kaikkia vaihtoehtoja mietittiin Suomessakin hyvin pitkään 90-luvun alussa kun T-72 vaunujen modernisointi oli käynnissä, mutta todennäköinen ratkaisu lisäpanssaroinnin ohella olisi Suomessa tehtyjen mietelmien perusteella ollut passiivinen, vähän samantapainen kuin Norjalaisten CV:issä tai Kanadalaisten leopardeissa ollut Mexas -paketti. Eratiilit eivät siis sinänsä suoraan poista tavallisen ontelon vaikutusta, vaan vähentää sitä x prosentin verran riippuen mallista. Toisaalta suurena ongelmana on sotatilanteen huolto jossa uutta tiiliä pitää olla jatkuvalla syötöllä vaunujen päälle.
Toisaalta Lähi-idän uusimmat rähinät ovat myös osoittaneet sen, että hyvinkin kirjava määrä kalustoa pystyy vaikuttamaan moderneihinkin panssareihin. Jemenissä on menetetty useita Abrams- ja Leclerc vaunuja joista mm. Leclercin keulasta on tultu läpi raskaalla kertasingolla (Komentaja kuoli, muut säilyivät hengissä), kun puolestaan Syyria on täynnä esimerkkejä reaktiivipanssarien ihmevaikutuksesta sellaisiinkin moderneihin viritelmiin kuin 9k111 Fagot joilla on menty läpi niin Era-tiilitetystä Turkkilaisesta sabrasta. kun Irakissa puolestaan mentiin rpg-29:llä challengerin keulasta läpi (tosin todella edullisesta kulmasta). 2a4:stä en ole varma millä on päästy panssarista läpi, mutta uskoisin että siihen pystyy alueella muutkin käytössä olevat järjestelmät kuin pelkkä jenkkien moderaateille jihadisteille lahjoittamat tow-2 ottaen huomioon menetettyjen vaunujen määrä.
Venäläisessä kalustossa puolestaan ei kovin paljoa ole panssarointia päivitetty NL:n hajoamisen jälkeen. T-72 on edelleen käytössä pitkälti samalla panssaroinnilla, kun puolestaan raskaammat T-64 & T-80 ovat pitkään olleet vähenemässä satojen kappaleiden vuositahtia. Armata olisi tähän poikkeus, mutta niiden tuotanto on toistaiseksi jäässä ja nykyhetken suunnitelma on niiden sijaan modernisoida T-80 vaunuja noin T-72B3 vastaavalle tasolle, eli lähinnä elektroniikkaa ja peruskorjausta. Toisaalta T-72B3 jne muodostavat tänä päivänä myös huomattavan enemmistön itänaapurin panssarikalustosta ja siellä kehityskulku on enemmänkin painottunut pääaseen läpäisyyn ja sensoreihin kuin panssariin.
Se etteikö apilas menisi jostain T-80 vaunun kyljestäkään läpi koska siellä on onteloa vastaan huomioidut seokset välissä, on kyllä ihan oman tasonsa huuhata. Vanhemmissa sotilaan käsikirjassa oli muistaakseni ihan kerrottu prosenttilukuina kuinka todennäköistä on tuhota tavallinen vaunu (älli), rynnäkkövaunu (bmp) tai tstpsv (t-72) sekä kessillä että apilaalla, muistaakseni myös yö/päivä ja osumatodennäköisyyksillä ja ihan ok lukemat siellä muistaakseni olivat. Olisikohan 2008 vuoden kirja ollut.
