Panssarintorjunta

Falangi kirjoitti:
Onko sinulla lähteitä noihin Leclercien menetyksiin? Muistan vain lukeneeni jostain en niin kovin kauan sitten, ettei Leclercejä ole menetetty (tuhottu) yhtään Jemenissä, vaikka niihin onkin osuttu singoilla ja yhdessä tapauksessa ohjus oli läpäissyt Leclercin keulan niin että ajaja ja komentaja saivat vammoja ja toinen muistaakseni kuoli, mutta yhtäkään vaunua ei ole menetetty niin, että ne olisivat räjähtäneet tai syttyneet palamaan sisältä.
Klikkaa laajentaaksesi...

Kyllä se vaunu menetetyksi lasketaan, vaikka se ehkä voidaan tehtaalla korjata...
 
John Hilly kirjoitti:
Kyllä se vaunu menetetyksi lasketaan, vaikka se ehkä voidaan tehtaalla korjata...
Klikkaa laajentaaksesi...
https://en.wikipedia.org/wiki/AMX_Leclerc#Combat_history
As of August 2015, Leclerc tanks of the United Arab Emirates were deployed in combat operations in Yemen (near Aden) as part of the Saudi-led coalition.[1][13][14][15][16][17][18] It is estimated 70 Leclerc MBTs were deployed by the UAE in Yemen, 15 of them equipped with the AZUR package. 3 tanks were damaged, 2 by antitank mines and 1 by a RPG which damaged the grid without piercing the hull. In a single incident; one Leclerc tank was hit and penetrated in the front hull by an ATGM, possibly of Konkurs or Konkurs-M type, resulting in the death of the driver and injuries to the legs of the commander. [19] None of these tanks were lost.
Klikkaa laajentaaksesi...
 
Soldierblue kirjoitti:
Sori, en ymmärrä, onko ne ottanut käytöön SPIKE:in tai Milan? tai joku muu?
Klikkaa laajentaaksesi...

Loput toimivista milaneista vietiin peshmergalle joitain vuosia sitten, ja nyt ovat hankkimassa spikejä sitä aukkoa korjaamaan. En kuitenkaan jaksa uskoa että Saksan kohdalla kovin suurista määristä puhutaan kun eivät mitään muutakaan ole onnistuneesti viimevuosina pystyneet tekemään. Kalusto vain lähinnä mätänee ja upseeristo tuskailee saadaanko seuraavaan kriisipesäkkeeseen edes toimivaa osastoa itse kuljetettua paikalle.

Falangi kirjoitti:
RPG-29, CG ja Pzf 3 eivät ainakaan ole kertasinkoja, vaan uudelleen ladattavia. Saksa on ottanut (tai on parhaillaan ottamassa) käyttöön Spiken Milanin korvaajana, joten en sanoisi, että se nojaa lähes kokonaan Panzerfaustiin.

Onko sinulla lähteitä noihin Leclercien menetyksiin? Muistan vain lukeneeni jostain en niin kovin kauan sitten, ettei Leclercejä ole menetetty (tuhottu) yhtään Jemenissä, vaikka niihin onkin osuttu singoilla ja yhdessä tapauksessa ohjus oli läpäissyt Leclercin keulan niin että ajaja ja komentaja saivat vammoja ja toinen muistaakseni kuoli, mutta yhtäkään vaunua ei ole menetetty niin, että ne olisivat räjähtäneet tai syttyneet palamaan sisältä.
Klikkaa laajentaaksesi...

Ranskalaisella militaryfoorumilla tuli jonkin aikaa sitten vastaan, lähteenä oli käytetty Ranskalaista panssarikoulun upseeria. Koitan kaivaa alkuperäisen lähteen kun ehdin. Vaikka tässä tapauksessa ei mistään spektaakkelimaisesta räjähdyksestä kuitenkaan puhuta, johtaisi tälläinen tilanne jossain muualla kuin massivisella ylivoimalla suoritetussa sissisodan kukistamisessa hyvin helposti koko vaunun tuhoamiseen hetki sen jälkeen kun vaunumiehistö on saatettu osittain pois pelistä, tai koko vaunun menettämiseen viholliselle jos hyökkäys joudutaan keskeyttämään. Apilaksen käyttöhän Suomessakin perustuu kessin tapaan siihen ettei sitä jätetä yhden laukauksen varaan, vaan koputetaan sitä vaunua niin moneen kertaan kuin tilanteessa on mahdollista. Määrähän ei myöskään tässä tapauksessa ole ongelma sillä apilaksia hankittiin aivan hyytävä määrä aikoinaan Suomeen ja jääkärikomppanian mukanakin niitä kulkee sodanajan pumpussa sellainen määrä etteivät ne kovin nopeasti lopu.

RPG/CG/pzf3 eivät ole kertakäyttöisiä kyllä, mutta niiden julkisuudessa mainostettu läpäisy on hieman heikompi kuin apilaksen, ja ovat silti valmistuksessa tänäkin päivänä muistaakseni mm. Japanissa. Pointtina kuitenkin että apilasta vastaavia järjestelmiä on tänäkin päivänä käytössä, ja vastaavaa läpäisykykyä edustavia järjestelmiä on lähiaikoina myös tuotu markkinoille (esim. Kiina)
 
Falangi kirjoitti:
Onko sinulla lähteitä noihin Leclercien menetyksiin? Muistan vain lukeneeni jostain en niin kovin kauan sitten, ettei Leclercejä ole menetetty (tuhottu) yhtään Jemenissä, vaikka niihin onkin osuttu singoilla ja yhdessä tapauksessa ohjus oli läpäissyt Leclercin keulan niin että ajaja ja komentaja saivat vammoja ja toinen muistaakseni kuoli, mutta yhtäkään vaunua ei ole menetetty niin, että ne olisivat räjähtäneet tai syttyneet palamaan sisältä.
Klikkaa laajentaaksesi...

Tässä kyseinen artikkeli sekä google translatettu oleellinen osio. Ilmeisesti kyseessä on saattanut sittenkin olla pst-ohjus (konkurs) eikä rskes. Konkurssin läpäisy on kuitenkin noin samaa luokkaa apilaksen kanssa. Perusmallin Leclerc on panssaroinnin tasoltaan suunnilleen samaa luokkaa kuin 2a4-leopardit joita turkissa on menetetty jo useampia kappaleita. Tosin 2a4:n kohdalla ammusten varastointipaikka rungossa on saattanut aiheuttaa ns. katastrofaalisen menetyksen ainakin eräistä kuvista päätellen jossa keula ammottaa avoimena juuri siinä kohdin.

http://ultimaratio-blog.org/archives/8148

Enemy fire was applied to the face Leclerc pragmatically. The lenses of the main sight and the shooter were systematically machine-gunned by collective weapons or precision rifles. The roof armament was also strafed in order to render it unusable (sectioned firing cables or perforated weapon body). Some tanks have been subjected to heavy collective fire on the rear in order to destroy the power train (GMP) but without much success. Leclerc have also been victims of anti-tank mines and IEDs that have strained the trains rolling three gears, but without causing casualties. All the damaged tanks could also be repaired successfully. In contrast, Leclerc was finally neutralized by a direct fire anti-tank guided missile. The hollow charge would have crossed the front part of the tank at the cockpit killing the pilot and injuring the tank leader in the legs. The model of the missile is not known but in light of the pictures of the damage and following the videos posted by the rebels on the fighting around Ma'rib can reasonably think that this is not Kornet but of AT5 or AT5B Konkurs / Konkurs million. The machine could have been re-engaged after repairs because no technical elements necessary for the implementation of the weapon system were damaged. This reminds us that no chariot is indestructible. Moreover, the Saudis have lost at least 9 M1A2 following anti-tank fire. Study the possibility of laying a comparable additional protection for the LED system or reactive armor as the Russian system Relikt could help overcome the lack of protection on parts of the tank.

Finally, the Houthis rebels have waged an intense electronic warfare against communication systems. The radio stations of French origin of the tanks were thus affected by interference, intrusions or interceptions.
Klikkaa laajentaaksesi...
 
Viimeksi muokattu:
SJ kirjoitti:
Siinä on vaakaviiva joka toimii taistelutähtäimenä käyttäen pyyhkäisyalaa. Eli kun se viiva on vaunun telakoneiston alapuolella (eli vaunu ikäänkuin ajaa sitä viivaa pitkin), niin ammuksen lentorata ei missään vaiheessa kulje vaunun runkoa ylempää. Tai miten tämän nyt selittäisi? Ammuksen lentorata ei alle 330 metrin ylitä 1,8 metrin, eli n. vaunun rungon korkeus.
Klikkaa laajentaaksesi...

Näin se on kuten sanot.

Valitettavasti tuon "330m perustähtäimen" käyttö on vaan vähän huonoa panssarintorjuntaa omasta mielestäni. Koroheittoa tulee ja osuma pitäisi saada siihen haluttuun kohtaan, jos ei tule niin saattaa osua reaktiiveihin joihin ei pitänyt. Lisäksi tähtäyspisteen valinnan kanssa tulee olla tarkka. Jos se ei olekkaan juuri siinä oikeassa kohdassa telakoneiston alapuolella niin saattaa mennä laaki ohi. Etäisyysmittausta ja oikeaa koroviivaa käyttämällä osuu varmemmin, jos ei ihan siihen haluttuun paikkaan niin ainakin lähelle jos kaiken tekee oikein ja maltilla.
 
vastarannankiiski kirjoitti:
Näin se on kuten sanot.

Valitettavasti tuon "330m perustähtäimen" käyttö on vaan vähän huonoa panssarintorjuntaa omasta mielestäni. Koroheittoa tulee ja osuma pitäisi saada siihen haluttuun kohtaan, jos ei tule niin saattaa osua reaktiiveihin joihin ei pitänyt. Lisäksi tähtäyspisteen valinnan kanssa tulee olla tarkka. Jos se ei olekkaan juuri siinä oikeassa kohdassa telakoneiston alapuolella niin saattaa mennä laaki ohi. Etäisyysmittausta ja oikeaa koroviivaa käyttämällä osuu varmemmin, jos ei ihan siihen haluttuun paikkaan niin ainakin lähelle jos kaiken tekee oikein ja maltilla.
Klikkaa laajentaaksesi...

Etäisyys pitää kyllä mitata laserilla tms. Jos aikoo Apilaksella ampua kuin tarkkuuskiväärillä 300 metrin päästä reaktiivitiilien saumakohtaan tms. Niillä tähtäimen viivoilla voi parhaimmillaankin ainoastaan arvioida etäisyyttä. Riittääkö tähtäinkuvion karkea jaottelutarkkuuskaan tuollaiseen noin 10 sentin tarkkuuteen osumakohdassa vaikka etäisyys olisi mitattu millilleen?

Edit

Raskassinkojoukkueille hommattiin 90-luvulla jossain laajuudessa Simradin laseretäisyysmittareita. Onko tuota harrastettu pst:n puolella laajemmin?
 
Rannari kirjoitti:
Etäisyys pitää kyllä mitata laserilla tms. Jos aikoo Apilaksella ampua kuin tarkkuuskiväärillä 300 metrin päästä reaktiivitiilien saumakohtaan tms. Niillä tähtäimen viivoilla voi parhaimmillaankin ainoastaan arvioida etäisyyttä. Riittääkö tähtäinkuvion karkea jaottelutarkkuuskaan tuollaiseen noin 10 sentin tarkkuuteen osumakohdassa vaikka etäisyys olisi mitattu millilleen?

Edit

Raskassinkojoukkueille hommattiin 90-luvulla jossain laajuudessa Simradin laseretäisyysmittareita. Onko tuota harrastettu pst:n puolella laajemmin?
Klikkaa laajentaaksesi...

Mitä lähempää ammutaan, sitä suurempi on pyyhkäisyalan heitto on 330m tähtäimellä. Mitä pidempi etäisyys, sitä perustellumpi on 330m viivan käyttö koska osuma osuu lähemmäs tähtäyspistettä. Toinen ongelma mikä tulee siitä 330m viivan yleiskäytöstä ja pakollisesta tähtäyspisteen ottamisesta telakoneistosta on se että vaunu ei välttämättä ole aina kokonaan näkyvissä vaan ehkä ainoastaan osittain. Siksi pitää olla kyky osua tarvittaessa myös pienempään maaliin kun ainoastaan koko vaunun kokoiseen siluettiin. Ei nyt ihan reaktiivitiilien saumakohtaan, mutta pelkkään torniin tai vaikka rungon puolikkaaseen tms.

Sillä joukkueen sinkopartion tai ryhmän Apilasampujalla ei välttämättä ole sitä LEM:iä käytössään, eli joutuvat pakon edessä tyytymään siihen mitä tähtäimen retiikkeliin on etsattu. Itse en muutenkaan ampuisi edes paikallaanolevaa vaunua tyhmällä sinkoaseella yli 200m. Kessillä satku ja Apilaksella kaksi.

Jos esimerkiksi vaunusta näkyy pelkkä torni ja LEM:illä mittaa siihen matkaksi vaikka 150m ja menee ampumaan 330m tähtäinviivalla keskelle tornia "koska sillä voi ampua kaikkia maaleja 300m saakka" niin suurella todennäköisyydellä ohi menee. Toinen keskustelun aihe on sitten se, kannattaako tämmöistä maalia edes ampua ylipäätänsä.
 
vastarannankiiski kirjoitti:
Etäisyysmittausta ja oikeaa koroviivaa käyttämällä osuu varmemmin
Klikkaa laajentaaksesi...
Juuri näin.
Tämä nimitys 330 m:n taistelutähtäin on terminä minusta vähän epäonnistunut sikäli, että termi pikatilannetähtäin olisi ainakin kuvaavampi.
Muistaakseni RUK:ssa oli harjoitus, jossa ensin ammuttiin sisäpiipulla sillä taistelutähtäimellä maaliin, ja sitten kerrottiin tarkka etäisyys, ja ammuttiin vaakaviivalla tähdäten. Etäisyyttä en muista, mutta olihan siinä eroa iskemissä. Opetustarkoituksena saada lamppu syttymään juuri em. asioista.
 
Aikaisemmin oli linjaus että Apilasta käyttävät vain sille erikseen koulitut sinkomiehet. Onko aseesta sittemmin tullut enemmän ns. jokamiehen ase?
 
kertakenttään kirjoitti:
Eihän itkollakaan ole erikseen nimettyä ampujaa, mutta jokaisen sitä pitää osata käyttää. Eli kyllä, jokaisen jääkärijoukkueen taistelijan pitää osata ampua apilaksella.
Klikkaa laajentaaksesi...

Ok. Eli linjausta on tuolta osin muutettu. Apilaksesta on tietysti tullut arkinen asia sitten 80/90-lukujen. Silloin Apilastakaan ei koulutettu kaikille vaan aseille oli omat erikoismiehensä.
 
JR49 kirjoitti:
-93 sitä koulutettiin meille jääkäreille ainakin Mikkelissä ja Haminassa jokseenkin yhtä paljon kuin kessiä. Oli erittäin arkinen vehje, aina mukana.
Klikkaa laajentaaksesi...

Tässä on sitten ollut eroa joukko-osastoittain. Rannikolla kertauksissa pyörineillä ukoilla ei ollut aikanaan Apilaksesta kokemusta. Näiden vm-palvelus oli ollut sielä jossain 85-95 välillä. Palveluspaikat muistaakseni aika monella Porin tai Uudenmaan prikaatissa. Ja tuossa vaiheessa oltiin siis vielä Maavoimien kokoonpanossa. Toki joukossa oli tavalliseen tapaan jokunen matruusikin ja ties mitä sekalaista seurakuntaa. Ehkä Apilas on idän suunnalla koettu kriittisemmäksi välineeksi?
 
Ainakin KaiPr:ssä -95 kumipäitä myöten kaikki harjoitteli Apilaksella. Tietenkin sitten sisäpiippuammunnat varsinaisella jalkaväellä, mutta tuttu ase periaatteessa kaikille.
 
Rannari kirjoitti:
Tässä on sitten ollut eroa joukko-osastoittain. Rannikolla kertauksissa pyörineillä ukoilla ei ollut aikanaan Apilaksesta kokemusta. Näiden vm-palvelus oli ollut sielä jossain 85-95 välillä. Palveluspaikat muistaakseni aika monella Porin tai Uudenmaan prikaatissa. Ja tuossa vaiheessa oltiin siis vielä Maavoimien kokoonpanossa. Toki joukossa oli tavalliseen tapaan jokunen matruusikin ja ties mitä sekalaista seurakuntaa. Ehkä Apilas on idän suunnalla koettu kriittisemmäksi välineeksi?
Klikkaa laajentaaksesi...
Haminassa uo:ta oli kummastakin mainitsemastasi joukko-osastosta. He ainakin saivat samanlaisen koulutuksen silloin.
Samassa saapumiserässä kanssani Mikkelissä olleesta rk-taistelijasta tehtiin kertauksissa Apilas-mies. Muistan sen siitä, kun tyyppi ei tiennyt, että vasenkätinenkin voi ihan oikeasti tähdätä sillä...
Meillehän sanottiin, että jääkärijoukkueisiin sijoitetaan sitten oikeat pst-komppaniassa koulutetut tyypit. Näinhän erikoiskoulutuskaudella toimittiinkin, mutta sijoittajilla ei kai ollut niitä liikaa kh:n laittaa. No, tämähän on oikeastaan muinaishistoriaa. Joku tuoreempi kaveri voisi kertoa.
Nimittäin tunnen äskettäin kotiutuneen panssarijääkärikorpraalin. CV-porukkaa jääkäripuolelta, mutta Apilas-mies.

@Soldierblue , jääkärit eivät koskaan meillä päässeet kovia ampumaan, ne säästettiin pst-komppanioille. Olen siis ampunut vain sisäpiipulla. Silloinhan se on kuin kiikarikivääri. Sateessa hyökätessä tähtäin meni kovin huuruun, sen kyllä muistan.
Edit: tässä asiantuntijan kuvausta:
[URL="http://maanpuolustus.net/threads/parhaimmat-hetket-j%C3%A4nnitykset-mokat-hassut-sattumukset-vitutukset-etc.4064/"]Parhaimmat hetket, jännitykset, mokat, hassut sattumukset, vitutukset etc[/URL]
 
Viimeksi muokattu:
EK kirjoitti:
Ainakin KaiPr:ssä -95 kumipäitä myöten kaikki harjoitteli Apilaksella. Tietenkin sitten sisäpiippuammunnat varsinaisella jalkaväellä, mutta tuttu ase periaatteessa kaikille.
Klikkaa laajentaaksesi...

Fiksu linjaus aseelle jota periaatteessa pyörii vähän joka puolella. Perusteiden koulutuskaan ei ota liikaa aikaa.

Itselle on osunut vain erittäin lyhyt käsittelykoulutus ja tähtäinkuvion ihmettely rastilla. Voi olla että saisin aseen laukaistua tai sitten ei. Jotain siinä piti puristaa ja kääntää ennen laukaisua vai miten se olikaan. Aika niukkaa kun papereiden mukaan olen kuitenkin koulutukseltani raskassinkoryhmän johtaja :)
 
Aarne1 kirjoitti:
Itse en saa Apilasta asettumaan hyvin juur millään. Lisäksi tähtäimestä näkyy lyhyillä AMETeilla aika kapea sektori, joka ei meinaa riittää piilosta esiin ponnahtamiseen, seuraamiseen ja laukaisuun, kun peitteisessä maastossa on kapea ampuma-ala. Talvella lumi tukkii tähtäimen etupuolelta, lisäksi hengityksen huuru peittää takapuolelta.
Klikkaa laajentaaksesi...

"Ranskalainen ergonomiaihme".

Muutenkin lyhyenläntänä, slaavilais-aasialaisella ruumiinrakenteen omaavana tuntui usein siltä että varusteet päällä pitäisi olla ylimääräinen nivel käsivarressa että käsien pituus riittäisi vekottimen halaamiseen ampumaotteessa. Ja siltikään ei tuntunut saavan mitään järkevää tähtäinkuvaa ilman kaulan epäluonnollista kurottelua että siitä tähtäimestä näkisi ylipäätänsä mitään läpi, eikä pelkkää retiikkelinpuolikasta.

Tosiaan sen kaksi kovaa Apilasta olen ampunut polviasennosta. Rauhakseen kun sai hieroa asennon kohdilleen pelkkä lusu päällä niin kyllä siitä siedettävän sai. Ainakaan polviasennosta ammuttuna rekyyli ja pamaus ei ollut mitenkään epämiellyttävä. Tuplakuulosuojauksella pelkkä pitkä suhahdus olkapäällä ja pikkuisen niiasi taaksepäin. Olin suoraansanottuna yllättynyt koska kaikki olivat pelotelleen Apilaksen kovalla rekyylillä, pamauksella ja paineiskulla. Tuntuisi kuulemma siltä kun saisi turpaan samaan aikaan samalla kun kipattaisiin paria tonna soraa päälle, joku hakkaisi soralapiolla selkään ja pää irtoaa samassa rytäkässä. Varmasti kokemus on tylympi maaten ampuessa, ja sen muistan minkä paukkuvilla pyssyillä yleensä, että tuli, leimaus ja paukahdus on vieressä seisovalle yleensä pahempi kun itse ampujalle.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top