Panssarintorjunta

[ak.tied]

Näin se on kuten sanot.

Valitettavasti tuon "330m perustähtäimen" käyttö on vaan vähän huonoa panssarintorjuntaa omasta mielestäni. Koroheittoa tulee ja osuma pitäisi saada siihen haluttuun kohtaan, jos ei tule niin saattaa osua reaktiiveihin joihin ei pitänyt. Lisäksi tähtäyspisteen valinnan kanssa tulee olla tarkka. Jos se ei olekkaan juuri siinä oikeassa kohdassa telakoneiston alapuolella niin saattaa mennä laaki ohi. Etäisyysmittausta ja oikeaa koroviivaa käyttämällä osuu varmemmin, jos ei ihan siihen haluttuun paikkaan niin ainakin lähelle jos kaiken tekee oikein ja maltilla.

No joo. Apilas painaa helkkaristi ja on varsin etupainoinen ja hankala käsiteltävä. Sitten kun on lyijyä yhtään ilmassa, pelottaa ja käsi vähänkin vapisee niin aika kylmä jamppa saa olla, että kykenee tekemään kaiken huolella ja maltilla. Pitäisi olla todella itsevarma ja rutinoitunut. Eli pitäisi päästä ampumaan kovia paukkuja eri etäisyyksiltä oikeaan harjoitusmaaliin aika monta, että tuo etäisyysmittaus menisi perstuntumaan asti.

Nykytekniikalla tuollaisen pst-simulaattorin tekisi muuten vaikka "Wiille". Harmi ettei simulaattorikoulutusta hyödynnetä enemmän.

 

[J0h1F]

No joo. Apilas painaa helkkaristi ja on varsin etupainoinen ja hankala käsiteltävä. Sitten kun on lyijyä yhtään ilmassa, pelottaa ja käsi vähänkin vapisee niin aika kylmä jamppa saa olla, että kykenee tekemään kaiken huolella ja maltilla. Pitäisi olla todella itsevarma ja rutinoitunut. Eli pitäisi päästä ampumaan kovia paukkuja eri etäisyyksiltä oikeaan harjoitusmaaliin aika monta, että tuo etäisyysmittaus menisi perstuntumaan asti.

Nykytekniikalla tuollaisen pst-simulaattorin tekisi muuten vaikka "Wiille". Harmi ettei simulaattorikoulutusta hyödynnetä enemmän.

Apilaksen tai KES:n kohdalla mielestäni simulaattoriharjoittelu ei ole kovin hyödyllistä, sillä siitä puuttuu kokonaan laukaisuun liittyvä harjoittelu. Sisäpiippuaseiden käytöllä saavutetaan parempi hyöty kummankin singon kohdalla, sillä siinä on saatava edes laukaisu asentoineen kuntoon. Harjoitusraketit olisivat myös käteviä, jos niitä päästäisiin ampumaan enemmän.

 

[ak.tied]

Apilaksen tai KES:n kohdalla mielestäni simulaattoriharjoittelu ei ole kovin hyödyllistä, sillä siitä puuttuu kokonaan laukaisuun liittyvä harjoittelu. Sisäpiippuaseiden käytöllä saavutetaan parempi hyöty kummankin singon kohdalla, sillä siinä on saatava edes laukaisu asentoineen kuntoon. Harjoitusraketit olisivat myös käteviä, jos niitä päästäisiin ampumaan enemmän.

No se riippuu tietysti miten simulaattori toteutetaan. Itse ajattelin, että käytössä olisi harjoituskappaleet oikeista aseista, 2-3 tuliasemaa (eri ampuma-asennoille) ja tähtäys/piippulinja tunnistetaan infralla/laserilla. Aitojen lentoratojen mallinnus ei pitäisi olla mahdottoman vaikeaa nykyaikaiseen 3D-moottoriin.

Pidän sisäpiippuammuntaa hieman kyseenalaisena jos kudin lentorata ei vastaa aitoa paukkua. Vai vastaako?

 

[J0h1F]

Pidän sisäpiippuammuntaa hieman kyseenalaisena jos kudin lentorata ei vastaa aitoa paukkua. Vai vastaako?

Kyllä se ainakin tietääkseni on tehty vastaamaan ballistiikaltaan rakettia niin tehokkaasti, kuin pystytään. Nehän ovat nimenomaan kyseisiä sisäpiippuaseita varten valmistettuja patruunoita.

 

[Hanski]

"Ranskalainen ergonomiaihme".

Muutenkin lyhyenläntänä, slaavilais-aasialaisella ruumiinrakenteen omaavana tuntui usein siltä että varusteet päällä pitäisi olla ylimääräinen nivel käsivarressa että käsien pituus riittäisi vekottimen halaamiseen ampumaotteessa. Ja siltikään ei tuntunut saavan mitään järkevää tähtäinkuvaa ilman kaulan epäluonnollista kurottelua että siitä tähtäimestä näkisi ylipäätänsä mitään läpi, eikä pelkkää retiikkelinpuolikasta.

Tosiaan sen kaksi kovaa Apilasta olen ampunut polviasennosta. Rauhakseen kun sai hieroa asennon kohdilleen pelkkä lusu päällä niin kyllä siitä siedettävän sai. Ainakaan polviasennosta ammuttuna rekyyli ja pamaus ei ollut mitenkään epämiellyttävä. Tuplakuulosuojauksella pelkkä pitkä suhahdus olkapäällä ja pikkuisen niiasi taaksepäin. Olin suoraansanottuna yllättynyt koska kaikki olivat pelotelleen Apilaksen kovalla rekyylillä, pamauksella ja paineiskulla. Tuntuisi kuulemma siltä kun saisi turpaan samaan aikaan samalla kun kipattaisiin paria tonna soraa päälle, joku hakkaisi soralapiolla selkään ja pää irtoaa samassa rytäkässä. Varmasti kokemus on tylympi maaten ampuessa, ja sen muistan minkä paukkuvilla pyssyillä yleensä, että tuli, leimaus ja paukahdus on vieressä seisovalle yleensä pahempi kun itse ampujalle.

Apilakset tulivat juuri, kun oma varusmiespalvelus alkoi kääntyä vähäisten aamujen puolelle. Lelun ja Kolsilan metsissä tuli päiviteltyä, miten upseerioppilaat niitä riuhtoivat perässään ja kerran pari tuli itsekin kokeiltua. Ampuma-asentoa kyllä hierottiin yhdessä upseerioppilaiden kanssa. Ensimmäisissä kertauksissa saimme aivan unohtumattoman Apilaksen ampuma-asentokoulutuksen. Ensin etsimme hyvän ampuma-asennon ja kun asento oli valmis, 140-kiloinen kantavääpeli potkaisi täysiä maihinnousukenkänsä Apilaksen etureunaan. Siltä kuulemma kovan ampuminen tuntuu... (Harmi homma, itse en ole päässyt kovaa Apilasta ampumaan)

 

[JR49]

Aika niukkaa kun papereiden mukaan olen kuitenkin koulutukseltani raskassinkoryhmän johtaja

90-luvun loppupuolella tuohon kokoonpanoon kai liitettiin Apilas-partio. Ainakin pojan yksi kummisetä on koulutettu ja sijoitettu raskassinkoryhmän kolmihenkisen Apilas-partion johtajaksi.

 

[Rannari]

90-luvun loppupuolella tuohon kokoonpanoon kai liitettiin Apilas-partio. Ainakin pojan yksi kummisetä on koulutettu ja sijoitettu raskassinkoryhmän kolmihenkisen Apilas-partion johtajaksi.

Minulla tuo pst on papereissa lähinnä muodon vuoksi. Raskaat singothan olivat mukana tulitukiaseina ja niiden rinnalla koulutettiin koko ajan rannikolla 90-luvulle saakka käytettyä 45mm pst-kanuunaa. Sijoitukset olivat ensin erillisessä rannikkojääkärikomppaniassa ja sittemmin rannikkojoukkoihin kuuluneessa torjuntakomppaniassa. Jälkimmäisessä organisaatiossa kyllä oli raskaita sinkoja ja Apilaksia mutten sielläkään joutunut niiden kanssa enemmälti tekemisiin. Kun varusmiesaikaankin Apilas oli vasta tulossa käyttöön niin koko ase meni minulta hiukan ohi.

 

[JR49]

Minulla tuo pst on papereissa lähinnä muodon vuoksi. Raskaat singothan olivat mukana tulitukiaseina ja niiden rinnalla koulutettiin koko ajan rannikolla 90-luvulle saakka käytettyä 45mm pst-kanuunaa. Sijoitukset olivat ensin erillisessä rannikkojääkärikomppaniassa ja sittemmin rannikkojoukkoihin kuuluneessa torjuntakomppaniassa. Jälkimmäisessä organisaatiossa kyllä oli raskaita sinkoja ja Apilaksia mutten sielläkään joutunut niiden kanssa enemmälti tekemisiin. Kun varusmiesaikaankin Apilas oli vasta tulossa käyttöön niin koko ase meni minulta hiukan ohi.

Nyt ymmärrän.
Voinko esittää toivomuksen? Minua on aina kiinnostanut tuo 45-millinen. Voisitko antaa jonkinlaisen hulppean kokemusraportin siitä tuolla Parhaimmat hetket, jännitykset yms -ketjussa? Samoin sieltä puuttuu tarina Mustin ulkoiluttamisesta.
Kiinnostus johtuu Kansa taisteli -lehdestä lukemastani kuvauksesta, kun 45-pstykki torjuu venäläisen jalkaväen hyökkäyksen sirpalekranaateilla. Tulinopeutta paransi lienee lukon.. puoliautomaattitoiminto?.. jotain?
Yritän etsiä artikkelin tässä joutessani.

 

[Rannari]

Nyt ymmärrän.
Voinko esittää toivomuksen? Minua on aina kiinnostanut tuo 45-millinen. Voisitko antaa jonkinlaisen hulppean kokemusraportin siitä tuolla Parhaimmat hetket, jännitykset yms -ketjussa? Samoin sieltä puuttuu tarina Mustin ulkoiluttamisesta.
Kiinnostus johtuu Kansa taisteli -lehdestä lukemastani kuvauksesta, kun 45-pstykki torjuu venäläisen jalkaväen hyökkäyksen sirpalekranaateilla. Tulinopeutta paransi lienee lukon.. puoliautomaattitoiminto?.. jotain?
Yritän etsiä artikkelin tässä joutessani.

Ei kai sen kanssa mitään isompia sattumuksia tullut. V...mainen värkki siirrellä pitkin ulkoluotoja. Oli useammin kuin kerran juntturassa erilaisissa rantakaislikoissa. Mustihan liikkuu tuohon verraten kuin itsekseen. Paitsi tietysti ampumatarpeet. Itse mielsin asian niin että tuo kanuunan roudaaminen oli myös osa liikuntakoulutusta. Sillä ei juurikaan ammuttu.

 

[SJ]

Jos esimerkiksi vaunusta näkyy pelkkä torni ja LEM:illä mittaa siihen matkaksi vaikka 150m ja menee ampumaan 330m tähtäinviivalla keskelle tornia "koska sillä voi ampua kaikkia maaleja 300m saakka" niin suurella todennäköisyydellä ohi menee. Toinen keskustelun aihe on sitten se, kannattaako tämmöistä maalia edes ampua ylipäätänsä.

Vaikka käyttämäsi nickki on mitä onkin, niin onko siltikään pakko heittäytyä typeräksi tai avuttomaksi? Jos on LEM, niin käytä sitten niitä etäisyysviivoja! Se taistelutähtäin on tarkoitettu niitä tilanteita varten, kun ei ole tietoa etäisyydestä! Mitä taas tulee tuohon kannattamiseen, niin joskus voi joutua tilanteeseen jossa ei ole vaihtoehtoja. Jos taas on valinnanvaraa, niin sitten tuo mukanaan sen NLAW:n jonka ei pitäisi välittää paskaakaan onko siitä vaunusta vain torni näkyvissä.

Sillä joukkueen sinkopartion tai ryhmän Apilasampujalla ei välttämättä ole sitä LEM:iä käytössään, eli joutuvat pakon edessä tyytymään siihen mitä tähtäimen retiikkeliin on etsattu. Itse en muutenkaan ampuisi edes paikallaanolevaa vaunua tyhmällä sinkoaseella yli 200m. Kessillä satku ja Apilaksella kaksi.

Ei kannata ajatella siten, että "ampusitko", koska se valinta ei lopulta ole sinun käsissäsi, vaan esimiehen. Mutta sinällään ajatus on kohdallaan, eli kannattaa hakeutua sellaisiin asemiin, joista ei ainoastaan PST-aseet ovat tehokkaimmillaan, vaan myös muut aseet kykenevät tukemaan PST -ryhmiä.

 

[vessaharjamies]

Ei kannata ajatella siten, että "ampusitko", koska se valinta ei lopulta ole sinun käsissäsi, vaan esimiehen. Mutta sinällään ajatus on kohdallaan, eli kannattaa hakeutua sellaisiin asemiin, joista ei ainoastaan PST-aseet ovat tehokkaimmillaan, vaan myös muut aseet kykenevät tukemaan PST -ryhmiä.

Heh, kun joku ampuu kohti, on kiire etsiä isompaa mätästä tai paksumpaa puuta suojaksi, korvat soi, käskyt hukkuu paukkeeseen ja ukkoja kaatuu niin se päätös saattaa jäädä aika äkkiä omalle kontolle. Aina ei voi olettaa saavansa aloitetta tulenavauksen suhteen. Rivimiesten aloitteellisuus on tärkeää ja sitä pitää rohkaista, ei päinvastoin.

 

[vastarannankiiski]

Vaikka käyttämäsi nickki on mitä onkin, niin onko siltikään pakko heittäytyä typeräksi tai avuttomaksi? Jos on LEM, niin käytä sitten niitä etäisyysviivoja! Se taistelutähtäin on tarkoitettu niitä tilanteita varten, kun ei ole tietoa etäisyydestä!

Pahoittelut, en ilmaissut itseäni täysin selkeästi. Tarkoitin sitä, että jos jossain on joskus koulutettu tai koulutetaan nykyisin tai tulevaisuudessa joukkoja siten ylimalkaisesti, että sillä noin 300m viivalla voi ampua aina kaikkea alla tämän matkan ja osua niin se on mielestäni väärin.

Luonnollisesti juuri kertomallasi tavalla pitää toimia. LEM:illä etäisyys ja oikea viiva käyttöön. Pahimmillaan joku veijari käsittää yllämainitun koulutusmallin perusteella asian siten, että vaikka tarkka etäisyys alle 300m matkalla on tiedossa niin silti ammutaan sillä 300m viivalla "koska koulutuksessa näin opetettiin että sitä voi aina käyttää". Kaikki on mahdollista.

 

[vastarannankiiski]

Ei kannata ajatella siten, että "ampusitko", koska se valinta ei lopulta ole sinun käsissäsi, vaan esimiehen.

Tässä suhteessa olen vähän eri mieltä. Mielestäni viimekädessä päätös on aina ampujan kun yksittäisen miehen toiminnasta tai partiotason lähitorjunnasta puhutaan. Johtaja ylempää antaa tuhoamiskäskyn partiolle tai on antamatta. Partiolta ja ampujilta sitten vaaditaan omaa harkintaa, pelimiehenliikkeitä ja pelisilmää miten toiminta toteutetaan käytännössä ja mistä tilanteesta kannattaa ampua. Oma-aloitteisuus korostuu etenkin, ei kai kukaan jätä syliintulevaa vaunua ampumatta hyvästä paikasta jos on tarjoutuu, koska hefe ylempää ei ole erillistä käskyä antanut? Ryhmäaseilla kuten esimerkiksi Musteilla hommat sitten erikseen ja erillisten tulikomentojen mukaan.

EDIT: @vessaharjamies ehti ensin saman asian kanssa.

 

[vastarannankiiski]

Nyt ymmärrän.
Voinko esittää toivomuksen? Minua on aina kiinnostanut tuo 45-millinen. Voisitko antaa jonkinlaisen hulppean kokemusraportin siitä tuolla Parhaimmat hetket, jännitykset yms -ketjussa? Samoin sieltä puuttuu tarina Mustin ulkoiluttamisesta.
Kiinnostus johtuu Kansa taisteli -lehdestä lukemastani kuvauksesta, kun 45-pstykki torjuu venäläisen jalkaväen hyökkäyksen sirpalekranaateilla. Tulinopeutta paransi lienee lukon.. puoliautomaattitoiminto?.. jotain?
Yritän etsiä artikkelin tässä joutessani.

Erinomainen huomio.

Tuossa 45mm PST-tykissä on kunnioitusta herättävän kokoinen sirpalekranaatti jos vertaa tykin kaliperia ja panssarikranaattia. Painoa pelkällä kranaatilla oli yli 2kg joten sirpaloituvaa massaa löytyy, etenkin kun se on venytetty melkoiseksi puikulaksi. Alla kuva (väitetystä) 45mm sirpalekranaatista. Näyttääkö @Rannari tutulta ulkomuodon ja hylsyn merkintöjen perusteella?

EDIT:

Tuossa toinen kuva, opetustaulusta otettuna. Pituutta murkulalla näyttäisi olevan 25cm.

http://ww2data.blogspot.fi/2015/07/soviet-explosive-ordnance-37mm-and-45mm.html

 

[Rannari]

Erinomainen huomio.

Tuossa 45mm PST-tykissä on kunnioitusta herättävän kokoinen sirpalekranaatti jos vertaa tykin kaliperia ja panssarikranaattia. Painoa pelkällä kranaatilla oli yli 2kg joten sirpaloituvaa massaa löytyy, etenkin kun se on venytetty melkoiseksi puikulaksi. Alla kuva (väitetystä) 45mm sirpalekranaatista. Näyttääkö @Rannari tutulta ulkomuodon ja hylsyn merkintöjen perusteella?

EDIT:

Tuossa toinen kuva, opetustaulusta otettuna. Pituutta murkulalla näyttäisi olevan 25cm.

http://ww2data.blogspot.fi/2015/07/soviet-explosive-ordnance-37mm-and-45mm.html

Ei näytä tutulta. Aika vähän olen kovien kanssa ollut tekemisissä mutta muistikuvat kranaatista kertovat että se olisi ollut lähinnä helvetin ison kiväärinpatruunan näköinen. Saattoi kyllä olla panssari- eikä sirpalekranaatti jota pääsimme tuolla kalustolla räiskimään?

 

[JR49]

Erinomainen huomio.

Tuossa 45mm PST-tykissä on kunnioitusta herättävän kokoinen sirpalekranaatti jos vertaa tykin kaliperia ja panssarikranaattia. Painoa pelkällä kranaatilla oli yli 2kg joten sirpaloituvaa massaa löytyy, etenkin kun se on venytetty melkoiseksi puikulaksi. Alla kuva (väitetystä) 45mm sirpalekranaatista. Näyttääkö @Rannari tutulta ulkomuodon ja hylsyn merkintöjen perusteella?

EDIT:

Tuossa toinen kuva, opetustaulusta otettuna. Pituutta murkulalla näyttäisi olevan 25cm.

http://ww2data.blogspot.fi/2015/07/soviet-explosive-ordnance-37mm-and-45mm.html

Selailin vähän Kansa taisteli -lehtiä, ja löysin kuvauksen, kuinka 45-millisellä torjutaan vihollisen jalkaväkeä. Sivulta 99 alkaa varsinainen kuvaus.
Tuo postaamasi tieto sirpalekranusta antaa mielenkiintoista taustaa tekstille.
@Rannari , varmaan kalliosaarillakin tehokas maihinnousun torjunnassa tai tulituessa.
http://kansataisteli.sshs.fi/Tekstit/1959/Kansa_Taisteli_04_1959.pdf

Muoks: JR 7:n miehiä, eli kunniakkaan Savon Prikaatin perinnejoukkoa.

 

[SJ]

Tässä suhteessa olen vähän eri mieltä. Mielestäni viimekädessä päätös on aina ampujan kun yksittäisen miehen toiminnasta tai partiotason lähitorjunnasta puhutaan. Johtaja ylempää antaa tuhoamiskäskyn partiolle tai on antamatta. Partiolta ja ampujilta sitten vaaditaan omaa harkintaa, pelimiehenliikkeitä ja pelisilmää miten toiminta toteutetaan käytännössä ja mistä tilanteesta kannattaa ampua. Oma-aloitteisuus korostuu etenkin, ei kai kukaan jätä syliintulevaa vaunua ampumatta hyvästä paikasta jos on tarjoutuu, koska hefe ylempää ei ole erillistä käskyä antanut? Ryhmäaseilla kuten esimerkiksi Musteilla hommat sitten erikseen ja erillisten tulikomentojen mukaan.

EDIT: @vessaharjamies ehti ensin saman asian kanssa.

Väittäisin, että jos joku arvoasteikolla ylempänä oleva on vieressä ja sanoo "ammu", niin silloin ammutaan oli se viisasta tai ei. Oli kyseessä sitten partion johtaja tai joku muu. Pelisilmää tietenkin vaaditaan myös siltä joka antaa käskyn, mutta yleensä oletus lienee se, että sotilasarvo lisää pelisilmää, joten ylempiarvoisemman pelisilmä tekee päätökset.

 

[vessaharjamies]

Väittäisin, että jos joku arvoasteikolla ylempänä oleva on vieressä ja sanoo "ammu", niin silloin ammutaan oli se viisasta tai ei. Oli kyseessä sitten partion johtaja tai joku muu. Pelisilmää tietenkin vaaditaan myös siltä joka antaa käskyn, mutta yleensä oletus lienee se, että sotilasarvo lisää pelisilmää, joten ylempiarvoisemman pelisilmä tekee päätökset.

Varusmiespalveluksen pahin ongelmahan on se, että sitä käytännön pelisilmää ei ylempiarvoisilla ole välttämättä yhtään enempää kuin rivimiehellä ja joskus jopa vähemmän, kun johtamistehtävään on hakeuduttu väärin motiivein (koska kyse on nimen omaan hakeutumisesta; ei valikoitumisesta - se joka haluaa yleensä pääsee). Toinen ongelma on johtajien täydellinen kokemuksen puute - he ovat tasan yhtä vihreitä kuin alaisensa. Nämä ovat niitä asioita joita ammattiarmeija voisi korjata, mutta Suomessa on kustannussyistä päätetty toisin.

Toki olen samaa mieltä, että niitä käskyjä pitää pyrkiä noudattamaan silloin kun ne ovat toteuttamiskelpoisia, mutta omaakin harkintaa pitää pystyä ja saada käyttää.

 

[JR49]

Toki olen samaa mieltä, että niitä käskyjä pitää pyrkiä noudattamaan silloin kun ne ovat toteuttamiskelpoisia, mutta omaakin harkintaa pitää pystyä ja saada käyttää.

Jossain mainitsit palvelleesi 12 kuukautta. Olet mitä ilmeisimmin saanut johtajakoulutuksen, jos tuo pitää paikkansa.
Tällä asenteellasi, että "toteutan käskyt valikoiden, en lähde jos ei liivejä jne", olet kuolettava riski omalle joukollesi ja joukkosi tehtävälle. Tulisit maksamaan verta, turhaan.
Kun joukko taistelee yhtenäisesti, ja johtaja tietää mitä kokonaisuus tekee, on aina mahdollisuus selvitä ja täyttää tehtävä. Toki järjestelmässämme kaikki ovat kokemattomia, mutta oppia tulisi joka taistelu. Sellainen joukko säilyy, vaikkakin kolhuja saaneena, joka menee edes suurin piirtein kuvaannollisesti oikeaan suuntaan kokonaisuutena, kuin että jakaannuttaisiin puoli-itsenäisiin individualistisiin soluihin, jotka itse päättäisivät miten tehtävän toteuttaa.
Pahimmillaan se johtaa kokonaisuuden tuhoon. Sivusta voi jäädä auki, kun rj päättää, että tämä ryhmä ei lähde, liian vaarallista, Victorian Secretitkin jäi kotiin, ja muu joukkue toimii luullen, että kaverit suojaa sivulta. Joukkueen pääosa tuhoutuu, jolloin se ryhmäkään ei kauaa säily, ja ennen kaikkea, tehtävä on jäänyt toteuttamatta. Tämä taas johtaa komppanian tehtävän vaarantumiseen jne.
Oletko tullut ajatelleeksi, että sinä itse et ole sen pätevämpi arvioimaan käskyn toteuttamiskelpoisuutta tai -kelvottomuutta, kuin se kokemattomaksi arvioimasi käskyn antanut johtajasi?

 

[vessaharjamies]

Kylläpä tämä minun aiempi kommenttini liiveistä näkyy kummittelevan joidenkin yöunissa. Niissä joukoissa joissa olen palvellut liivien käyttämättä jättäminen olisi ollut riski joukolle ja tehtävälle. Sinulle liivit ilmeisesti eivät omien kokemuksiesi mukaan ole välttämättömyys; minut taas on koulutettu siihen, että ne liivit on päällä yhtä varmasti kuin maastopuku tai henkilökohtainen ase.

Tähän esimerkkiisi liittyen: RJ:llä on vastuu miehistään ja jos käsky ei ole mahdollista toteuttaa tai on olemassa parempi vaihtoehto niin siitä on velvollisuus ilmoittaa heti ylöspäin radiolla. Se sen sijaan ei ole vaihtoehto, että jäädään piiloon kykkimään ilmoittamatta ja jätetään JJoht. sellaiseen uskoon, että homma on hoidossa. Ei kai tästä pitäisi olla mitään epäselvyyttä...

Tässä suhteessa JJoht. on varsin riippuvainen ryhmänjohtajien ilmoituksista (koska RJ on joukkueenjohtajan silmät taistelukentällä), koska jos ryhmänjohtajat tekevät huonoja tilanneraportteja niin joukkueenjohtajalle muodostuu helposti vääränlainen kuva kokonaistilanteesta, joka taas johtaa helpommin virhearviointeihin ja huonoihin käskyihin (joihin RJ:n pitää ymmärtää reagoida!). Tämä korostuu erityisesti asutuskeskustaistelussa.

Mitä tulee individualismiin niin tehtävä pitää pyrkiä täyttämään, mutta se ei miltään osin sulje pois miesten aloitekykyä tehtävän asettamissa raameissa. Esimerkkinä vaikka kärkimiehen tehtävä asutuskeskustaistelussa. Ensimmäinen on aina oikeassa ja siihen on mukauduttava...tai sitten mentävä itse ensimmäiseksi.