Panssarintorjunta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Second
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
J0h1F kirjoitti:
Spiken uudessakin päivitysversiossa (Spike-LR II) on jäähdyttämätön (passiivinen) hakupää että tuo inertiasuunnistusyksikkö, jolla voidaan ampua pelkkään koordinaattiin. Samassa päivityksessä myös ohjelmistopäivityksillä (ja ilmeisesti valokuidun jatkamisella) pidennettiin ohjuksen kantamaa (5,5 km), että parannettiin lentoradan hyökkäysprofiilia siten, että ohjus tulee entistäkin jyrkemmässä kulmassa ylhäältä (jopa 70 astetta entisen noin 45 asteen sijaan), jotta aktiivisten omasuojajärjestelmien välttäminen kävisi helpommin. Lisäksi mahdollisuus käyttää ulkoista (radiotoimista) datalinkkiä lisättiin, jolloin ohjuksen voi laukaista helikopterista 10 km kantamalla.

IDF tilasikin jo näitä uusia ohjuksia viime vuoden lokakuussa. Eikä olisi huono hankinta meillekään, sillä ohjukset voi laukaista ykkösmallin ampumalaitteista - tosin tällöin varmaankin inertiayksikön ja datalinkin käyttö on mahdotonta.
Klikkaa laajentaaksesi...

Joo, näitä pitäisi saada pikaisesti, ihan no brainer hankinta.


 
Taistelukentälle saattaa tulla pörräämään vihulaisen taisteluhelikopteri. Normaalisti tämä olisi IT- ja etenkin stinger-ukkojen heiniä. Mutta jos se nyt kuin varkain olisi tullut jääkärien tai PST-ukkojen näkökenttään ja suht lähelle, niin uskaltaiskos yrittää lasauttaa sitä kessillä, apilaksella, NLAWilla tai niillä PST- ohjuksilla mitä meillä on? Mitenköhän korkeella maximissaan kopteri saisi olla? Vai olisikos parempi ettei kokeilis? Koettais mennä vain piiloon/ suojaan odottelemaan.
 
Kustaanmiekka kirjoitti:
Taistelukentälle saattaa tulla pörräämään vihulaisen taisteluhelikopteri. Normaalisti tämä olisi IT- ja etenkin stinger-ukkojen heiniä. Mutta jos se nyt kuin varkain olisi tullut jääkärien tai PST-ukkojen näkökenttään ja suht lähelle, niin uskaltaiskos yrittää lasauttaa sitä kessillä, apilaksella, NLAWilla tai niillä PST- ohjuksilla mitä meillä on? Mitenköhän korkeella maximissaan kopteri saisi olla? Vai olisikos parempi ettei kokeilis? Koettais mennä vain piiloon/ suojaan odottelemaan.
Klikkaa laajentaaksesi...
Spikellä voisi yrittää (kyllä se varmasti helikopteriinkin lukittuu), mutta lentävää helikopteria en lähtisi singoilla tai NLAW:illa yrittämään.
 
On 25 September, a week before the Battle, Aidid supporters shot down a 101st Airborne Division Black Hawk with an RPG and killed three crew members near the New Port in Mogadishu. It was the first time a helicopter had been downed in Mogadishu, and the event was a huge psychological victory for the SNA.
Klikkaa laajentaaksesi...
https://en.wikipedia.org/wiki/Battle_of_Mogadishu_(1993)#Black_Hawk_shot_down

At about 16:20, one of the Black Hawk helicopters, callsign Super 61 piloted by CW3 Cliff "Elvis" Wolcott and CW3 Donovan Briley, was shot down by an RPG.
Klikkaa laajentaaksesi...
https://en.wikipedia.org/wiki/Battle_of_Mogadishu_(1993)#First_Black_Hawk_shot_down
 
Itelle muistiin.

SUOMALAISEN PANSSARINTORJUNTATAKTIIKAN KEHITTYMINEN TOISEN MAAILMANSODAN JÄLKEEN
EUK:n tutkielma
Huhtikuu 2011
http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/74204/E4083_IlmanenPSJ_EUK63.pdf?sequence=1&isAllowed=y

TIIVISTELMÄ
Panssarintorjunnalla on erityisesti toisesta maailmansodasta lähtien aina kylmän sodan päättymiseen saakka ollut merkittävä rooli taistelukentillä. Syynä tähän on ollut panssarivaunujen ja muiden panssaroitujen ajoneuvojen voimakas tekninen kehitys ja massamainen käyttö. Panssarintorjuntataktiikan tutkimus on edellä mainituista syistä mielekäs osa muuta taktiikan tutkimusta ja välttämätön osa taktiikan kokonaisuuden ymmärtämiseksi. Tutkimuksen pääkysymyksenä on selvittää suomalaisen jalkaväen panssarintorjuntataktiikan keskeiset periaatteet 1940–1980 luvuilla, eli toisen maailmansodan päättymisestä kylmän sodan päättymiseen saakka. Alakysymyksinä on selvittää miten panssarintorjuntaelimet oli organisoitu ja millainen aseistus niillä oli, mitkä olivat panssarintorjuntaelinten käyttöperiaatteet sekä miten panssarintorjunta liittyi muuhun toimintaan tai tulenkäyttöön. Tutkimus on aineistolähtöinen. Tutkimusote on kirjallisuusanalyysi. Tutkimuksen aineiston keräysmenetelmänä on asiakirja- ja kirjallisuustutkimus. Aineistoanalyysimenetelmänä on induktiivinen päättely, minkä perusteella saadaan vastaukset tutkimuskysymyksiin ja tehdään kokonaisuutta koskevat johtopäätökset. Tutkimuksen tärkeimmät lähderyhmät ovat arkistolähteet, ohjesäännöt ja aiempi tutkimus. Tärkeimpiä arkistolähteitä ovat Sotakorkeakoulun ja Taistelukoulun arkistot. Tärkeimpiä ohjesääntölähteitä ovat panssarintorjuntayksiköiden taistelua koskevat ohjesäännöt, jalkaväen taisteluohjesäännöt, kenttäohjesäännöt sekä yhtymän taistelua koskevat ohjesäännöt. Aiemman tutkimuksen arvo lähteenä on lähinnä muuta lähdemateriaalia vahvistava ja alkuperäislähteelle ohjaava. Panssarintorjuntataktiikan muotoutumiseen vaikuttivat erityisesti oletetun vastustajan, Neuvostoliiton, yhtymän kokoonpano ja taktiikka. Jatkosodan loppuvaiheessa ja pian sen jälkeen suomalaisen panssarintorjunta koki suuren murroksen. Sodan jälkeen taktiset havainnot koottiin panssarintorjunnan taktisiksi periaatteiksi. Panssarintorjunnan taktisina periaatteina korostettiin taistelumaaston oikeaa valintaa, painopisteen luomista ja keskitettyä tulenkäyttöä, torjunnan syvyyttä, aktiivisuutta, joustavuutta ja liikkuvuutta, riittävien reservien varaamista, suunnitelmallista yhteistoimintaa kaikkien aselajien kanssa, keskitettyä suunnittelua ja johtamista, sekä 1980-luvulta alkaen panssarintorjunnan etupainoisuutta. Lopputuloksen voidaan todeta olleen varsin onnistuneen, sillä taktisissa periaatteissa ei tapahtunut merkittäviä muutoksia koko tutkimuksen kohteena olevana ajanjaksona. Panssarintorjunnasta kyettiin luomaan kaikkia aselajeja koskeva suunnitelmallinen ja keskitetysti johdettu kokonaisuus. Panssarintorjuntaorganisaatioiden kehittäminen oli koko ajan alisteinen aseistuksen mää- rälle ja laadulle. Aseiden määrän ja laadun suhde oletettuun vastustajaan verrattuna vaihteli eri ajanjaksoina, mutta lähtökohtaisesti aseistus koettiin riittämättömäksi. Tästä syystä organisaatioiden kehittämistä ei kyetty tekemään vain taktisten ja taisteluteknisten näkemysten mukaisesti. Lopputuloksena oli eräänlainen kompromissi, jossa resurssit pyrittiin sopeuttamaan mahdollisimman hyvin taktisiin periaatteisiin. Panssarintorjuntaorganisaatioiden ja aseistuksen kehittämisen voidaan todeta näistä rajoitteista huolimatta olleen varsin onnistuneen. Organisaatiot mahdollistivat taktisten periaatteiden hyödyntämisen niin hyvin kuin se resurssien puitteissa oli mahdollista.

AVAINSANAT panssarintorjunta, panssarintorjunta-aseet, taktiikka
Klikkaa laajentaaksesi...
 
Tämän vuoksi Intia perui iippojen spike kaupat ja sitten solmi ne uudestaan.

asibal_725.jpg


WEM an Indian private company displayed at DEFEXPO 2018 the lightweight, man-portable AsiBal, a fire and forget anti-tank missile that has dual-mode day/night imaging infrared (I2R) seeker. Although it is still in early stage of development, AsiBal already won a significant success denying the Israeli Spike MR missile from winning a major contract to supply thousands of missiles to the Indian Army. (The Indian Army could eventually get the Spike as a near term replacement of the Milan, through a Government to Government sale, but this may not stop AsiBal from becoming the indigenous ATGM the Army would have to buy. AsiBal promises to be lighter and cheaper, compared to the Israeli design, but as a smaller missile, offers a shorter range (2,500m – same as Milan) although the Indian designer claims a 4,000 m variant is already in the making. The system comprises a disposable launcher and reusable fire control unit equipped with CCD, I2R and laser rangefinder, pointing the target to the missile’s seeker in a lock-on before launch (LOBL) mode. The system is designed to engage both stationary and moving targets in direct and top-attack modes, with a tandem warhead that can penetrate 750-850 mm of armor. The entire system with control unit weighs 18.5 kg.
Klikkaa laajentaaksesi...
http://defense-update.com/20180413_defexpo-2018-photo-highlights-part-i.html
 
J0h1F kirjoitti:
Spikellä voisi yrittää (kyllä se varmasti helikopteriinkin lukittuu), mutta lentävää helikopteria en lähtisi singoilla tai NLAW:illa yrittämään.
Klikkaa laajentaaksesi...

Tarkoitatko lentävällä liikkuvaa vai ylipäätään lentävää helikopteria (vrt. maassa oleva)? Liikkuvaan kopteriin osuminen nyt on tietysti luojassaan, ellei vauhti ole hiljainen ja maali käytännössä suoraan lähestyvä/loittoneva. Leijuvaan kopteriin osuminen ei sen sijaan välttämättä ole "A-maan temppu". Jos osuu 150 metrin päässä olevaan vaunuun, ei 150 metrin päässä leijuvan helikopterin pitäisi olla mahdoton kohde. Toki tuollainen tilanne on luultavasti nopeasti eletty ja ampua kannattanee sillä mitä kädessä on ampumavalmiina, oli se sitten rynkky tai kessi.
 
adam7 kirjoitti:
"Monipuolinen" ampumatarvikevalikoima tarkoitti että koulutusmanuaalissa luki että ontelokranaatin lisäksi oli sirpalekranaatti ja fosforikranaatti, mutta nämä kaksi jälkimmäistä olivat yksisarvisen luokassa, eli niistä oli kirjoitettu mutta kukaan ei koskaan ollut nähnyt niitä saatikka kokeillut niitä ;)
Klikkaa laajentaaksesi...
Kaverini isä kertoi tässä taannoin inttijuttuja puhuttaessa, että olivat päässeet ampumaan noita 55 S 55:n fosforikranaatteja aikanaan Santahaminassa.
 
Esimerkiksi 122H63-tykille löytyy Suomessa kahta eri ontelokranaattia (näin ainakin upseerit kertoivat). Emme tosin ikinä ampuneet niitä kuten emme myöskään ampuneet esim savuja, valoja taidettiin ampua kerran. Voihan olla että meillä löytyy oikeasti vaan sirpalekranuja käytössä, mutta voihan tuohon jotkut muutkin syyt vaikuttaa :)

No mutta hyvä että edes kirjaan viitataan silloin kun tarvitsee vähän alistaa ja valloittaa uusia alueita äiti - Venäjälle (y)
 
Viimeksi muokattu:
Shadowmon kirjoitti:
Esimerkiksi 122H63-tykille löytyy Suomessa kahta eri ontelokranaattia (näin ainakin upseerit kertoivat). Emme tosin ikinä ampuneet niitä kuten emme myöskään ampuneet esim savuja, valoja taidettiin ampua kerran. Voihan olla että meillä löytyy oikeasti vaan sirpalekranuja käytössä, mutta voihan tuohon jotkut muutkin syyt vaikuttaa
Klikkaa laajentaaksesi...
Valokranaattien ampuminen kuuluu tietääkseni edelleen koulutusohjelmiin. Tykkimiehistön tarvii siinä tietää ainoastaan aikautuksen asettaminen, jota tehdään muissakin yhteyksissä. Valoja tosin ammutaan yleensä ainoastaan yhdellä tykillä joten muu patteri ei siitä paljoa kostu. Savuja ei harjoituksissa ole juuri ammuttu; miksi pitäisikään. On muitakin tapoja opettaa tykkimiehistölle että savukranaatin merkinnät eroaa sirpalekranaatista. Nykyisten hajautettujen tuliasemien aikana taas suora-ammunta ontelokranaatein on mennyttä maailmaa.
 
Kustaanmiekka kirjoitti:

Karjalan prikaatin valmiusyksikkö ampuu kohdassa 1:38 kovan NLAWin vanhaan vaunun raatoon.
Hyvin näkee kuinka ohjus tulee kohti ja mukavasti mätkähtää kohteeseen
Klikkaa laajentaaksesi...
Oletko varma tuosta? Minusta voisi olla KES-12 myös, koska tuossa raketti ei lennä ainakaan OTA-moodissa, vaan suoraan tornin kylkeen. Miksi ampua NLAWilla DA-moodilla tst-vaunua?
 
Kustaanmiekka kirjoitti:

Karjalan prikaatin valmiusyksikkö ampuu kohdassa 1:38 kovan NLAWin vanhaan vaunun raatoon.
Hyvin näkee kuinka ohjus tulee kohti ja mukavasti mätkähtää kohteeseen
Klikkaa laajentaaksesi...
Oho, onpas erikoinen videon pätkä, erityisesti tuo osuma! Ihmettelin ensikatsomalla, että miten mulle syntyi mielikuva, että maalivaunun torni kääntyi osumasta. Piti oikein ottaa kohta uusiksi pätkimällä kuvaa. Ja niinhän se kääntyikin! Sen lisäksi vaihtui myös taustalla oleva maisema.
Jumakekka - tässä on kyse todellisesta superaseesta. Ei ainoastaan vaunu tuhoudu, vaan tapahtuu siirtyminen rinnakkaisulottuvuuteen.

Suoraan sanoa ... hiukan jarruja siellä toimituksessa. Menee uskottavuus näistä filmeistä.
 
Old Boy kirjoitti:
Valokranaattien ampuminen kuuluu tietääkseni edelleen koulutusohjelmiin. Tykkimiehistön tarvii siinä tietää ainoastaan aikautuksen asettaminen, jota tehdään muissakin yhteyksissä. Valoja tosin ammutaan yleensä ainoastaan yhdellä tykillä joten muu patteri ei siitä paljoa kostu. Savuja ei harjoituksissa ole juuri ammuttu; miksi pitäisikään. On muitakin tapoja opettaa tykkimiehistölle että savukranaatin merkinnät eroaa sirpalekranaatista. Nykyisten hajautettujen tuliasemien aikana taas suora-ammunta ontelokranaatein on mennyttä maailmaa.
Klikkaa laajentaaksesi...
Näin nopeasti ruokatauolla, että olen luullut, jotta tykistö käyttää ontelokranaattia enemmän omasuojan omaisesti. Tietopuutteistani tykistön toiminnasta saisi kyllä aikaan isonkin Facta 2001 -sarjan, mutta olen käsityksessä, että jos ennen patteria patteristoa uhkasi murtoon päässyt panssariajoneuvoilla liikkuva vihollinen, niin perustettiin jalkaväen tyyliin toimiva torjuntaosasto. Joka pysäyttäisi vaunut singoin ja miinoin, ja samalla tykeillä olisi ammuttu ontelokranaatein vaunuja.
Oletuksella, ettei äskeinen ollut puuta heinää, niin miten tarve on poistunut hajautetussa taktiikassa? Luulisi päinvastoin tarpeen kasvaneen, kun nyt yksittäiset tykit joutuisivat kohtaamaan vaunut. Vai onko niin, ennen pystyttiin luottamaan joukkovoimaan, joka nyt poistunut. Onko sittenkin yksittäisen tykin miehistön viisainta väistyä ja siirtyä taistelemaan jv:n tapaan kuin jäädä otattelemaan vaunun kanssa tykillä, vaikka kuinka olisi ontelokranaattia käytössä? Miinaa alle ja kylkeen ja sinkoja lisäksi.
Miten tehokkaita eri kenttätykkimallien ontelokranaatit ovat versus vaunut?
Ryntövaunu antautuu jo sirpalekranaatista?
Miten tstpsv suhtautuu etusektorista ammuttuun 155 millisen onteloon? Jos niillä sellaisia edes on/oli.

Nimimerkki epätetoinen jäkäri joka kirjoitti kaiken tajunnanvirtana ja jatkaa nyt syömistä
 
adam7 kirjoitti:
Syy oli lähinnä että kevytsingon ontelokranaatin läpäisykyky myös sivulta oli aika huono ja myös ammustavara alkoi happanemaan. Tuossahan toimittiin minimissä sinkopartioina, eli oli johtaja, sinkoa kantava ampuja ja ammuksia kantava lataaja. Kevytsinkoryhmässä oli sitten 2 partiota ja yksittäinen partio ei ollut käytännössä missään käytössä.

"Monipuolinen" ampumatarvikevalikoima tarkoitti että koulutusmanuaalissa luki että ontelokranaatin lisäksi oli sirpalekranaatti ja fosforikranaatti, mutta nämä kaksi jälkimmäistä olivat yksisarvisen luokassa, eli niistä oli kirjoitettu mutta kukaan ei koskaan ollut nähnyt niitä saatikka kokeillut niitä ;)
Klikkaa laajentaaksesi...
Vähän myöhäinen kommentti, mutta kun panssarimiehenä tietenkin on tullut ammuskeltua kaikenmaailman purkinavaimilla, niin 55S55 :kin kuuluu valikoimaan. Me ammuttiin pari kovaa onteloa mieheen (tai ainakin minä .. en nyt ihan varma ole ketkä kaikki ampui - sen verran aikaa) Hätilässä olevaan Comet'iin. Hyvin osui molemmat ja läpihän sen siitä Cometista meni komeasti. Oma asema toki oli hyvin merkattu, kun oksia jä käpyjä satoi siellä ruutikaasujen seassa.
Lisäksi vaunukomppanialle annettiin Hätilässä erilaisia näytöksiä, omien ukkojen ja ps-jääkärien toimesta, näihin kuului mm. 55S55 sirpale ja yötaistelunäytöksessä fosforikranaattien ammuskelu. En ole ajatellut että ne olisivat olleet harvinaisuuksia, järkevän oloinen tulitukiasehan tuo pikemminkin oli, kantamaakin jälkimmäisillä a-tarvikkeilla riittävästi, etenkin peitteisessä maastossa.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top